ei jaksais enää toisenkin lapsen kanssa...

[väsynyt tähän]

Mulla on 9v lievästi kehitysvammainen, autistiset piirteet omaava poika sekä 7,5v tyttö. Tyttö on ollut aina kaikissa asioissa tosi taitava ja olen ollut siitä asiasta tosi onnellinen. Hän on kuitenkin hyvin tempperamenttinen ja suuttuessaan mm. heittää tavaroita, huutaa sekä välillä jopa lyö tai potkii. Leppyy kuitenkin helposti ja pyytää oma aloitteisesti anteeksi. Kodin ulkopuolella on täysin erilainen ennemminkin liian arka. Nyt sitten koululääkäri laittoi lähetteen perheneuvolaan psykologin testeihin vähintään 5 kertaa, jos syyt löytyisivät psyykkiseltä puolelta. Saan poikani kanssa juosta tutkimuksissa muutaman kerran vuodessa ja nyt sitten nämä. Testien aikana pitäisi vanhempien jutella jonkun muun henkilön kanssa, joten poissaoloja töistä tulee taas entisestään. On niin pettynyt olo, kun olen aina ajatellut, että onneksi toisen lapsen kanssa ei tarvitse juosta tutkimuksissa

 

[harjoitelleen]

Mulla on 9v lievästi kehitysvammainen, autistiset piirteet omaava poika sekä 7,5v tyttö. Tyttö on ollut aina kaikissa asioissa tosi taitava ja olen ollut siitä asiasta tosi onnellinen. Hän on kuitenkin hyvin tempperamenttinen ja suuttuessaan mm. heittää tavaroita, huutaa sekä välillä jopa lyö tai potkii. Leppyy kuitenkin helposti ja pyytää oma aloitteisesti anteeksi. Kodin ulkopuolella on täysin erilainen ennemminkin liian arka. Nyt sitten koululääkäri laittoi lähetteen perheneuvolaan psykologin testeihin vähintään 5 kertaa, jos syyt löytyisivät psyykkiseltä puolelta. Saan poikani kanssa juosta tutkimuksissa muutaman kerran vuodessa ja nyt sitten nämä. Testien aikana pitäisi vanhempien jutella jonkun muun henkilön kanssa, joten poissaoloja töistä tulee taas entisestään. On niin pettynyt olo, kun olen aina ajatellut, että onneksi toisen lapsen kanssa ei tarvitse juosta tutkimuksissa

jos tulos ei ole neurologinen poikkeama niin syyt löytynevät varhaislapsuuden vuorovaikutuksesta. neuvoisin ottamaan kaiken tuen ja avun vastaan, etenkin vuorovaikutusmallien parantamiseksi jotta korjaus voi alkaa eikä oireet pahene murrosikää kohden. nyt ei ole kyse siitä mikä on teidän normaali vaan siitä että syy-seuraussuhde on lapsilla pitkä, sanoisin että ole iloinen että tuli ilmi nyt, eikä vasta kasaantuneena murrosiässä. tsemppiä, asialle on vielä paljon tehtävissä, toivottavasti kohdallesi osuu osaavia ihmisiä.

 

["daa"]

Ikävä juttu. Mutta onhan toisaalta tosi hyvä, että asioihin puututaan, kun tyttö on vielä noin nuori. Muutaman vuoden päästä tilanne voisi olla jo paljon hankalampi ja auttaminen vaikeampaa.