Ei jaksaisi tätä ystävää juuri nyt

[harmaana nyt]

Olen rv 30 ja vointi on oikeastaan koko kevään ollut aika huono; kaikki mahdolliset raskaudenajan vaivat tuntuu tulevan vuorollaan. Lisäksi nukun tosi huonosti ja päivisin olo on kaikin puolin saamtaon ja väsynyt. 4 ja 3 vuotiaat lapset vievät myös oman osuutensa äidin energiasta, välillä ei vaan jaksaisi sitä huutoa ja riitelyä ja sotkemista. Oman väsymyksen vuoksi en koko ajan jaksa puuhailla ja siivoilla että olisi paikat siistina ja järjestyksessä. En kuitenkaan tunne olevani masentunut, kovin uupunut ja kipeä vain. Mies auttaa parhaansa mukaan, hän tosin käy päivät töissä ja viikonloput remontoi taloamme.

Nyt eräs ystaväni,joka asuu toisella paikkakunnalla, soitti ja kyseli voisiko tulla kesälomallaan pidemmäksi aikaa (viikoksi) kyläilemään. On ollut ennenkin pidempiä vierailuja, viihtyy lasten kanssa jne. Tämä ystäväni vain on äärimmäisen positiivinen ihminen, joka välillä 'kieltäytyyä' näkemästä asioiden mahdollisia huonoja puolia. Meidänkin lapsia aina hehkuttaa aivan mielettömästi, kuinka söpöjä, ihania, kilttejä, viisaita ovat. Onhan se mukavaa äidin kuulla, mutta ei se nyt koko totuus ole, kyllä ne osaa olla välillä kaikkea muutakin. Se puoli ei vain hänelle näyttäydy, eikä pidäkään, en sitä tarkoita. Kylässä ollessaan hän aina liukenee toiseen huoneeseen kun lapset heittäytyy hankalaksi puettaessa, syödessä, toistensa tukkaan käydessään.. Eikä hän koskaan tietenkään joudu lapsiani komentamaan.

Aina hän jaksaa myös hehkuttaa kuinka täydellistä ja ihanaa meidän elämämme on; on vanha ihana talo, ihanat lapset, meillä täydellinen parisuhde.. Mutta kun ei se aina ole niin, kyllä niitä hankalia hetkiä löytyy. Minä olen 'superäiti' kun suoritan maisteriopintoja kahden lapsen kanssa. Ei hänelle voi kertoa kuinka välilläväsyttää niin että pää räjähtää, lapset tekisi mieli nakata ikkunasta pihalle ja mies perään. Ei hän sitä ymmärtäisi, koska kaikki näyttää hänen mielestään ulospäin niin täydelliseltä. Olen yrittänyt kertoa omista ajatuksistani, voinnistani, jaksamisestani ja arkisista ongelmista lasten kanssa, mutta hän vain huitaisee nämä aiheet sivuun. Itse hän on lapseton sinkku, harrastaa ja opiskelee aktiivisesti. Haaveilee kuulemma samasta mitä meillä on.

Nyt en kerta kaikkiaan jaksaisi hänen vierailuaan, en millään. Ja ei, hänestä ei olisi apua kodin hoidossa tai ruoanlaitossa, on joskus yrittänyt auttaa mutta metsään meni. Lasten kanssa hän leikkii niin kauan kuin ei tarvitse komentaa heitä tai olla ikävä ja kieltää asioita. Kevään mittaan olen kertonut kyllä kuulumisia eli hän tietää voinnistani. Kuinka asiasta voisi sanoa loukkaamatta?

 

[pieras]

Kerro, että teillä on parisuhdekriisi ettekä tarvitse ulkopuolisia tällä hetkellä siihen väliin.

 

[Madicken04]

No jos sanot suoraan että on todella vaikea raskaus ja olet ihan poikki. Et jaksa passata ketään vieraita mutta jos hän haluaa oikeasti olla avuksi, voi hän tulla lapsia hoitamaan. Siis niin että vie jonnekin retkille tms pidemmäksi aikaa ja joutuu oikeasti olemaan heidän kanssaan ilman että voi turvautua sinuun.

 

[pessimisti]

Sanot vaan et nyt ei vierailu sovi, haluut levätä ennen vauvan syntymää ja tulee sit vauvaa kattomaan ku on syntynyt. That's it. Ihana ystävä sul ku on positiivinen luonne, voi ku mullaki ois noin positiivista seuraa välillä...

 

[vieras]

Sano rehellisesti et raskaus on uuvuttanu sut, olo on väsyny ja et pysty nyt seurustelemaan etkä kestitsemään vieraita, ja vaikka joten kuten pystyisit, et halua,koska ei ole mukavaa tehdä asioita huonovointisena ja voimien äärirajoilla. Oikea ystävä ymmärtää tämän, jos suuttuu niin sit ei kannata murehtia, eiköhän se kaveri ajan mittaan lepy(ja jos ei lepy niin ei se sit mikään ystävä ollut).