H
"hele"
Vieras
Olen täällä joskus ennenkin asiasta valittanut, mutta pakko valittaa uudelleen. Meillä on siis exän kanssa yhden lapsemme yhteishuoltajuus, joka nyt käytännön syistä menee niin, että muksu on minulla kaikki vapaapäiväni ja muulloin exän uusperheen luona. Teen siis kohtalaisen raskasta kolmivuorotyötä ja nyt olen aivan kertakaikkisen poikki, koska sitä kuuluisaa omaa aikaa ei vaan ole riittävästi. Toki sitä yksinoloaikaa on silloin, kun olen töissä ennen iltavuoroa (jolloin on ainoa mahdollinen aika nukkua pitkään) ja aamuvuorojen jälkeen. Tosin silloin herään aina klo 5.00, ja ilta menee umpiväsyneenä kotitöitä tehden. Sitten kun vapaat alkaa, lapsi tulee luokseni heti töiden loputtua ja lähtee isänsä luo ennen seuraavan työpäivän alkua.
Vapaapäivinä on pakko siivota, koska muulloin ei aina ehdi/jaksa ja lisäksi lapsi sotkee lahjakkaasti koko huushollia tasaiseen tahtiin. Olen siis silloin sekä kärttyinen kauheasta siivosta ja väsynyt, koska en ehdi levätä tarpeeksi. Isän mielestä minulla on runsaasti omaa aikaa ja ihmettelee miksen ala harrastamaan jotakin, jos aina väsyttää. Pian tilanne muuttuu niin, että exän perhe muuttaa melkein naapuriin asumaan eli siis todennäköisesti lapsi tulee olemaan luonani myös iltaisin töiden jälkeen. Siis se runsas oma aikani kutistuu entisestään.
Tietysti haluan viettää aikaa oman lapseni kanssa, mutta jotenkin on vain sellainen olo että oleminen on tällä hetkellä pelkkää jatkuvaa suorittamista. Arvostan todella hiljaisuutta, yksinolemista ja lepoa ja kärsin siitä etten saa noita asioita tarpeeksi.
Tiedän, että totaaliyksinhuoltajilla on varmasti vielä raskaampaa, mutta oli pakko purkaa tätä oloa johonkin.
Vapaapäivinä on pakko siivota, koska muulloin ei aina ehdi/jaksa ja lisäksi lapsi sotkee lahjakkaasti koko huushollia tasaiseen tahtiin. Olen siis silloin sekä kärttyinen kauheasta siivosta ja väsynyt, koska en ehdi levätä tarpeeksi. Isän mielestä minulla on runsaasti omaa aikaa ja ihmettelee miksen ala harrastamaan jotakin, jos aina väsyttää. Pian tilanne muuttuu niin, että exän perhe muuttaa melkein naapuriin asumaan eli siis todennäköisesti lapsi tulee olemaan luonani myös iltaisin töiden jälkeen. Siis se runsas oma aikani kutistuu entisestään.
Tietysti haluan viettää aikaa oman lapseni kanssa, mutta jotenkin on vain sellainen olo että oleminen on tällä hetkellä pelkkää jatkuvaa suorittamista. Arvostan todella hiljaisuutta, yksinolemista ja lepoa ja kärsin siitä etten saa noita asioita tarpeeksi.
Tiedän, että totaaliyksinhuoltajilla on varmasti vielä raskaampaa, mutta oli pakko purkaa tätä oloa johonkin.