Ei kannata elää yli varojensa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kokemus se on tämäkin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kokemus se on tämäkin

Vieras
Nyt on paljon perheitä jotka kärsivät rahavaikeuksista, itse kuulumme myös siihen joukkoon toki ei aivan köyhimmästä päästä mutta miinukselle jäädään joka kuukausi.
Ensin hommasin oman kodin ja tilasin sinne kaikki tv:stä pesukoneeseen ajattelematta sen kummemmin miten kuukausi maksut vaikuttavat elämään.
tiukkaa oli ja joskus piti soittaa soskuun ettei ole rahaa vaippoihin ja ruokaan.
sitten tapasin mieheni ja hän oli kanssa aika kova tilailemaan tavaroita.
seuraavat 2 vuotta meni että päästiin jaloilleen.sitten päätimme mennä naimisiin ja häät maksettiin sitten pankkikortti luotolla joka oli 2000e.
kuukausimaksut pani meidät ahtaalle ja "pakotti" ottamaan lisää lainaa.
Josta taas tuli lisää velkaa.
perhe kasvoi ja oli pakottava tarve hankkia isompi auto ja koska edellinenkin oli rahoitusyhtiön niin kannattavaa oli vaihtaa taas rahoitusyhtiön autoon.
sitten hommasimme omistusasunnon kun kuukausi lyhennys on 200e halvempi kuin vuokramme.
nyt emme ole tilanneet oikeastaan mitään 3vuoteen muutakuin lapsille turvaistuimet autoon mutta keplottelemme velkojemme kanssa oravanpyörässä.
Lyhennämme lainoja 1000e/kk, autoa 390e/kk ja siihen vielä muut laskut ja ruokaostokset päälle.
halu päästä oravan pyörästä pois on valtava mutta jotenkin sitä on niin itsepäinen että halu selvitä itse on suuri.
Mutta kun olisi ollut fiksu eikä elänyt ylivarojen tilaamalla ja lainaa ottamalla niin tulisimme ihan hyvin toimeen.
tietysti harvalla tänäpäivänä on varaa ostaa auto tai asunto omalla rahalla mutta niidenkin kanssa pärjäisimme loistavasti jos ei olisi noita muita lainoja.
Vuoden joudun vielä olemaan kotona mutta sitten menen töihin ja elämä saattaa hitusen helpottua, ei toki paljon koska meillä on 3 alle kouluikäistä jotka menevät hoitoon.
että tälläinen tapaus meidän perhe on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nasu-u:
En tunne yhtäkään omillaan asuvaa nuorta aikuista, jolla ei olisi velkaa.

Mutta hyvä, jos itse tajuaa ylittäneensä oman "rajan". Tsemppiä. :)

Voit tutustua muhun. :wave:

AP:n kirjoituksessa oli paljon järkeä.
 
no ton takia tähän talouteen ei lainaa oteta, ja kaverit ihmettelee et miks ei?
mä oon oikeastaan aika ylpee et tullaan toimeen omillamme.
ehkä meidän rikkaus on se että tullaan onnellisiksi vähästäkin :)
tosin ehkä joskus otetaan asuntoon vähän lainaa, mutta siinä on meidän lainan otot.
 
Vähän samassa veneessä ollaan:( Yli 200?:n hammaslääkärilasku vie ison osan ruoka-vaate-budjetista. isompi lapsi tarttis kumpparit ja syyskengät mutta saapa nähdä millä ne ostetaan...

Ruuasta varmaan nipistetään. Omasta siis. Lapsille toki mahdollisimman monipuolista sapuskaa aion tarjota. Ja kun tarkkaan miettii ja laittaa itse niin varmasti pärjäillään taas eteenpäin jotenkin. Välissä mietin että sama ois lähtä takaisin vuokralle... halvemmaksi se tulis tässä rahatilanteessa.
 
Sitä saa mitä tilaa.

Olen itse asunut omillani nyt noin 15vuotta. Tällä hetkellä velkaa 0e. Mies maksaa taloa vajaa 500e/kk ja muut talosta aiheutuvat kulut . Minä ostan vaatteet, ruoat ynnä muut jutut. Molemmilla on autot, velattomat. MOlemmat huolehtii oman autonsa vakuutukset ymt. kulut.

Molemmilla vakituinen työ, tavallisia palkansaajia ollaan. Itse saan käteen n.1440e/kk. Olin tässä välillä parisen vuotta hoitovapaallakin ja hyvin pärjättiin, vaikka minun tuloni olikin kotihoidontuen pelkkä perusosa.

Meillä ei pihistellä mistään. Ruokakaupasta ostetaan mitä halutaan, alkoholiakin käytetään kohtuudella. Ulkomailla käydään nykyään kerran vuodessa ja muut reissut päälle.

Epäilen että nuo rahankäyttö tottumuksetkin aika pitkälle peritään sieltä kotoa eli joillakin se rahankäyttö on hallussa ja joillakin taas ei. Ihmetyttää tuo nykyihmisten luotolla eläminen. Tehdään todella isoja kalliita omakotitaloja ja lasketaan vain sitä paljonko sen talon tekeminen maksaa, ei ymmärretä laskea jo suunnittelu vaiheessa talosta aiheutuvia muita kuukausittaisia kuluja ja sitten ollaan kusessa.
 
No, meille taas tuli taloudellinen romahdus kun jäin tahtomattani tyttömäksi.Firma irtisanoi yli sata työntekijää joa minä yhtenä joukosta.
Koska tein työtä jota ei tehdä missään muualla 20v ei minulla ole työkokemusta,eikä koulutusta mihinkään muuhun joten en saa töitä iman kouluttautumista...

Meillä on jo myyty moottoripyörä,seutraavaksi menee autot myyntiin.Täältä muuten ei pääse ilman autoa minnekään.Tai jos kävelee tai ajaa fillarilla.Lähin kauppa on n.12km päässä...Vaain ei auta.

Olimme juuri rakentaneet talon ym. kun vuoden kuluttua tuli irtisanominen lomautuksen jälkeen....
:headwall:

 
Ex oli velkaantunut nuorena kulutusluotoilla ja kun ei ollut hoitanut sitten niitä, oli perintää ja oikeudenkäyntikuluja ym., korkoja jne.Oli kettumaista elää koko ajan pienellä, kun häneltä mei 1/3 palkasta aina ulosottoon, vaik oli vakityö.

Nykyisellä miehellä ei ole velkoja eikä minulla. On pari luottokorttia, joita emme käytä kuin hätätilassa. Suhteen alussa kävimme kortilla Thaimaassa, mutta sitten huomasimme että takaisinmaksun paikka ei ole yhtä veikeä kuin velanotto :(

Emme osta osarilla mitään, vaan säästämme kunnes on rahat kasassa ja hankimme sitten.
 
Ihan kuin minun näppikseltäni. Keplottelemme tässä lainojen pyörteissä paraikaa...saa nähdä kuin käy...sen vaan sanon, etten IKINÄ enää ota yhtään lainaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
ap on tuossa aivan oikeassa. Osamaksukauppa tuntuu monesta turhan helpolta. Monen asian hankkimista voi siirtää ja säästää vähän ensin jotta voikin maksaa heti eikä kerätä niitä monen ostoksen kuukausieriä.
asuntolainat yms tarkkaan harkitut (toisin kuin pikkutunneilla soitetut heti lainaa-jutut) on asia erikseen
 
täällä kans.Just tuli postissa citybankin lainojen yhdistämisjuttu,onkohan kuin kannattavaa?ainakin kuussa jäisi enemmän rahaa.me lyhennämme kuussa lainoja yhteensä 1700 euroa.loput sentit jää elämiseen.Oikeesti pakko tilata laskulle vaatetta kun ei muuten ole varaa ostaa,ainakin lapselle pakko saada vaatteet.Tää on oravanpyörä,mutta jotenkin ollaan vaan selvitty.
 
Lainojen yhdistäminen yleensä on ihan kannattava homma. Monessa lainassa on kova korko 13-16% lisäksi tilinhoitomaksuja ja muita. jos näitä laskuja tulee se 10 kuussa tai vähemmänkin kannattaa miettiä hakeeko pankista esim joustoluottoa korko joku 6% maksaa nuo muut sillä pois ja lyhentää sitten tuota vaikka 200-300e kuussa jos entisiin on mennyt vaikka 600e/kk.
 
Mä niin toivoisin, että ihmiset tajuaisivat mitoittaa lainansa niin, että talous kestää myös ikäviä yllätyksiä. Jotain yllättävää, kuten sairaus tai työttömyys tai vaikka talossa kallis korjaus voi sattua tosi nopeasti, mutta monella lainat on laskettu sen mukaan että molemmat on normaalisti töissä ja mitään isoja juttuja ei tule ja kustannukset tai tulot muuten muutu.

Kun laina-ajat on vuosikymmeniä, sattuu tona aikana todella todella monelle jotain "yllättävää".
 
Jos teillä omistusaunto ja sen lisäksi kaikki nuo lainat -ettekä maksa kuussa kuin 1000e ei se minusta ole paljon. Meillä ei ole kuin asuntolaina ja se vie tuloistamme 1300e/kk:päälle vedet,sähkö, yhtiövastike....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja Nasu-u:
En tunne yhtäkään omillaan asuvaa nuorta aikuista, jolla ei olisi velkaa.

Mutta hyvä, jos itse tajuaa ylittäneensä oman "rajan". Tsemppiä. :)

Voit tutustua muhun. :wave:

AP:n kirjoituksessa oli paljon järkeä.

tai muhun;) ja velkaa tuskin otetaankaan koskaan,olen aikamoinen arkajalka:/ pelottaa monen vuoden sitoutuminen yhteen asiaan...
 
Meillä ei ole kuin asuntovelkaa eikä laina-aika ole mikään monta vuosikymmentä. Luottokortteja meillä ei ole lukuunottamatta Visaa, jota käytetään vain ulkomailla ja mahdollisissa nettiostoksissa. Joka kuu säästämme mahdollisimman paljon tilille, jotta voimme tehdä tarpeellisia hankintoja, mutta yleensä pyrimme ostamaan kaiken käyttötililtä. Molemmilla meillä on autot ja suunnilleen säännölliset kuukausitulot. Nyt äitiyslomalla rahaa tulee toki hieman vähemmän kuin normaalisti, joten säästöön jää vähemmän.

En tiiä, onko nykyajan meininki enemmänkin se, että ei kiinnosta se mitä velkaantumisesta seuraa - eletään vaan tässä hetkessä eikä välitetä tulevista hetkistä. Jotenkin vaan tuntuu, kun seuraa joidenkin tuttavien elämää, että kaikki mitä tulee pistetään menemään eikä olla varauduttu siihen, että entä jos joku päivä tuloja ei vaikka olekaan tms.
 

Similar threads

Yhteistyössä