Ei kihloja

[tullakomennäkö]

Ollaan seurusteltu miesystäväni kanssa jo 4 vuotta, lähinnä viikonloput ja lomat ollaan yhdessä. Kummallakin omalla paikkakunalla työ joka pitää asumisen erillään luontevana.
Miehelläni on suhteemme alkuaikana ollut vipinää edellisen suhteensa kanssa ja se tuo vieläkin kitkaa välillemme.
Nyt ehdotin kihloja ja mies torppasi sen alta aikayksikön. Hän on kerran ollut naimisissa ja se kerta jää myös viimeiseksi. Kun selitin, etten itsekään ole naimisiin menossa, mutta tuntisin oloni varmemmaksi hänen kanssaan jos hän sitoutuisi suhteeseen kunnolla.Ei käy..Tullaan hyvin juttuun ja tykätään samoista asioista. Kaikki sujuu erinomaisesti, miksi siis ei?Eikö rakkautta olekaan tarpeeksi?
Olen loukkaantunut ja ajatellut kannattaako ollenkaan enää jatkaa. Olemme vähän vaille 50 vuotiaita.
Olenko lapsellinen vai sinisilmäinen?

 

[eräsperäs.]

Miehesi on perinteiden ja periaatteen ystävä.

Kihlaus on lupaus ja sopimus naimisiinmenosta. Miksi mennä kihloihin, jos ei koskaan aio avioituakaan. Olen tästä miehen kanssa samaa mieltä.

Sinun täytyy itse päättää onko suhteessasi tarpeeksi sellaista jonka vuoksi siihen kannattaa jäädä, vai onko luottamuspula liian suuri. Kihloihin meno ei ole mikään ratkaisu ja miehesi teki oikein kieltäytyessään.

 

[Samanmielinen]

Miehesi on perinteiden ja periaatteen ystävä.

Kihlaus on lupaus ja sopimus naimisiinmenosta. Miksi mennä kihloihin, jos ei koskaan aio avioituakaan. Olen tästä miehen kanssa samaa mieltä.

Sinun täytyy itse päättää onko suhteessasi tarpeeksi sellaista jonka vuoksi siihen kannattaa jäädä, vai onko luottamuspula liian suuri. Kihloihin meno ei ole mikään ratkaisu ja miehesi teki oikein kieltäytyessään.

Taidatkos tuota paremmin sanoa.

 

[Jim]

Taidatkos tuota paremmin sanoa.

En minäkään nykykumppanin kanssa kihlautuisi - saati menisi naimisiin. Kun muitakin vaihtoehtoja on...

 

[sallakaisu]

En minäkään nykykumppanin kanssa kihlautuisi - saati menisi naimisiin. Kun muitakin vaihtoehtoja on...

Miksi sitten olet suhteessa nykykumppaniisi. Häntäheikkinäkö on kiva olla?Uskon, ettei nainen edes huolisi sinua.

 

[Entä sinun periaatteesi?]

Jos haluat naimisiin tai perustaa yhteisen kodin, tämä mies ei ole sinua varten. Se mitä nyt saat suhteeltasi, on samaa mitä tulet jatkossakin saamaan. Miehesi on ainakin rehellinen. Hän varmasti pitää sinusta mutta ei niin paljon että haluaisi sitoutua loppuelämäkseen. Kuulostaa lähinnä että olette ystäviä jotka harrastavat samoja asioita, seksi mukaanlukien.

Ei ole millään tavalla väärin tai vanhanaikaista haluta vakavaan suhteeseen ja naimisiin. Ole rehellinen itsellesi, jos sitä todella elämältäsi haluat. Ehkä tämä suhde ei ole pitkällä tähtäimellä sinulle se paras ratkaisu, jollekin muulle se saattaisi toimia. Ja älä lankea siihen loukkuun että annat vain miehen sanella suhteenne ehdot ja toivot salaa miehen mielen muuttuvan ajan mittaan. Miksi se muuttuisi, hänhän saa nyt suhteeltanne juuri sitä mitä haluaakin, harrastus- ja lomailukumppanin ja säännöllistä seksiä. Jos mies haluaisi enemmän, hän olisi neljän vuoden aikana jo sanonut niin. Jos sinä haluat enemmän, on aika kiittää seurasta ja nostaa tyylikkäästi kytkintä.

 

[tullakkomennäkkö]

Jos haluat naimisiin tai perustaa yhteisen kodin, tämä mies ei ole sinua varten. Se mitä nyt saat suhteeltasi, on samaa mitä tulet jatkossakin saamaan. Miehesi on ainakin rehellinen. Hän varmasti pitää sinusta mutta ei niin paljon että haluaisi sitoutua loppuelämäkseen. Kuulostaa lähinnä että olette ystäviä jotka harrastavat samoja asioita, seksi mukaanlukien.

Ei ole millään tavalla väärin tai vanhanaikaista haluta vakavaan suhteeseen ja naimisiin. Ole rehellinen itsellesi, jos sitä todella elämältäsi haluat. Ehkä tämä suhde ei ole pitkällä tähtäimellä sinulle se paras ratkaisu, jollekin muulle se saattaisi toimia. Ja älä lankea siihen loukkuun että annat vain miehen sanella suhteenne ehdot ja toivot salaa miehen mielen muuttuvan ajan mittaan. Miksi se muuttuisi, hänhän saa nyt suhteeltanne juuri sitä mitä haluaakin, harrastus- ja lomailukumppanin ja säännöllistä seksiä. Jos mies haluaisi enemmän, hän olisi neljän vuoden aikana jo sanonut niin. Jos sinä haluat enemmän, on aika kiittää seurasta ja nostaa tyylikkäästi kytkintä.[/QUO

En oikein tiedä onko se kynnyskysymys ollut minulle ennen, mutta nyt siitä ehkä tuli. Harmittaa hänen kanssaan tästä asiasta puheeksi ottaminen. Nyt sitten mietin eikö mies rakasta kuitenkaan tarpeeksi? Jos rakastaa voisi sitoutua..eikö??Hän kuitenkin vannoo ja vakuuttaa rakastavansa vain minua ja haluavansa elää lopun elämää kanssani.
Olenko tunnevammainen kun en osaa suhtautua asiaan oikein? Ikää meillä jo on ja kaikenlaista koetttu yhdessä ja erikseen.

 

[Me kans]

Ollaan seurusteltu miesystäväni kanssa jo 4 vuotta, lähinnä viikonloput ja lomat ollaan yhdessä. Kummallakin omalla paikkakunalla työ joka pitää asumisen erillään luontevana......
Olenko lapsellinen vai sinisilmäinen?

Meille tuommoinen kävi oikein hyvin. Minä oli eronnut ja poikamies katsellut veljiensä liittoja/eroja ja tullut tulokseen, jotta eipä se tuo varmuutta, mutta ongelmia tuo.
Välimatkaa oli lähes 400 km. Elelimme tuohon malliin kuin tekin 8 vuotta ja sitten minä sain hyvän työpaikan samalta paikkakunnalta ja hynttyyt siirrettiin samaan osoitteeseen. Hyvin on mennyt ja aiotaan yhdessä pysyäkin, vaikka arkista elämää eletään. Kovasti turvallisin mielin kumpikin.

Jossakin vaiheessa minäkin kyselin ulkoisten merkkien perään, mutta mies perusteli samoin kuin sinunkin kaverisi, jotta vapaaehtoinen sitoutuminen, yhteiset arvot ja samat tykkäämiset ovat pitävämpiä kuin velvollisuudesta yhdessäoleminen. Se onkin käytännössä osoittautunut erittäin paikkansapitäväksi. Minulla on kokemusta avioliitosta, jossa nuo kaikki tuntuivat puuttuvan.

Niin jotta, älä sinä aikuinen nainen ala hömpsöttämään, vaan lakkaa miettimästä vanhoja heiloja ja elele tyytyväisenä hyvän kumppanin kanssa kuten ennenkin. Sopiva erilläänolo pitää suhdetta lämpimänä, sillä pieni ikävä on parasta liukastusvoidetta.

 

[Hömpsöttämistä?]

"Niin jotta, älä sinä aikuinen nainen ala hömpsöttämään, vaan lakkaa miettimästä vanhoja heiloja ja elele tyytyväisenä hyvän kumppanin kanssa kuten ennenkin. Sopiva erilläänolo pitää suhdetta lämpimänä, sillä pieni ikävä on parasta liukastusvoidetta."

No ehkä teidän tapauksessanne on kyseessä kaksi ihmistä jotka molemmat oikeasti haluavat ja halusivat samoja asioita. Vain ap itse tietää onko hänestä nykyinen järjestely tyydyttävä vai ei. Kihloihin ja naimisiin menon haluaminen ei ole hömpsöttämistä jos se on todellinen toive - olen ihmeissäni että joku lyttää toisen ihmisen ihan ymmärrettävän haaveen noin halveksivasti. Me emme kaikki halua elää kaukosuhteissa joissa tavataan vain pari kertaa viikossa vuosikausien ajan ja käydään joskus yhdessä lomalla. Ei minulle riittäisi alkuunkaan, minulla on ystäviä joitten kanssa voin tehdä tuota, rakastettu puoliso on jotain ihan muuta. Toivottavasti et sinäkään aikoinasi vain tyytynyt siihen mitä mies suuressa viisaudessaan saneli vaan oikeasti halusit samaa eli ei liikaa yhdessäoloa eikä missään nimessä mitään ulkoisia sitoutumisen merkkejä.

 

[Me kans]

"Niin jotta, älä sinä aikuinen nainen ala hömpsöttämään, vaan lakkaa miettimästä vanhoja heiloja ja elele tyytyväisenä hyvän kumppanin kanssa kuten ennenkin. Sopiva erilläänolo pitää suhdetta lämpimänä, sillä pieni ikävä on parasta liukastusvoidetta."

No ehkä teidän tapauksessanne on kyseessä kaksi ihmistä jotka molemmat oikeasti haluavat ja halusivat samoja asioita. Vain ap itse tietää onko hänestä nykyinen järjestely tyydyttävä vai ei. Kihloihin ja naimisiin menon haluaminen ei ole hömpsöttämistä jos se on todellinen toive - olen ihmeissäni että joku lyttää toisen ihmisen ihan ymmärrettävän haaveen noin halveksivasti. Me emme kaikki halua elää kaukosuhteissa joissa tavataan vain pari kertaa viikossa vuosikausien ajan ja käydään joskus yhdessä lomalla. Ei minulle riittäisi alkuunkaan, minulla on ystäviä joitten kanssa voin tehdä tuota, rakastettu puoliso on jotain ihan muuta. Toivottavasti et sinäkään aikoinasi vain tyytynyt siihen mitä mies suuressa viisaudessaan saneli vaan oikeasti halusit samaa eli ei liikaa yhdessäoloa eikä missään nimessä mitään ulkoisia sitoutumisen merkkejä.

Kyllä minä tarkoitin tuolla hömsöttämisellä lähinnä sitä, jotta toisen vanhoille heiloille ei enää pidä olla mustis, vaan luottaa siihen, mitä toinen sanoo ja tekee. Ettei sorkittaisi ja pilattaisi hyvää suhdetta. Edellä joku jo perusteli kihlauksen merkityksen. Kihloihin mennään silloin, kun luvatan toiselle avioliitto. Olisi toisen harhauttamista kihlautua ilman avioitumistarkoitusta. Siksi meilläkään, aikuisina yhteen menneillä, ei ole kihlausta, vaan se "vissi puhe". Aikansa se otti ymmärtää minullakin, jotta härnään toista ihan suotta ja riskeeraan hyvän suhteemme, jos toiselle tulee tunne, että häntä kiilataan. Onneksi älysin lopettaa, sillä muutoinhan tämä elämäni paras suhde olisi päättynyt ennen aikojaan. Olemme toistemme avopuolisoita ja siten esittelemmekin toisemme. Käytännössä olemme kuten tahansa pariskunta kaikissa suhteissa. Ei meitä kukaan erillisinä ajattelekaan, tätähän on kestänyt yli kaksi vuosikymmentä.

Silloin, kun ihminen on tarpeeksi tärkeä, kyllä olosuhteitten pakossa tyytyy siihenkin, jotta ei ole mahdollista elää koko ajan vieretysten. Aikanaan asiat yleensä ratkeavat tavalla tai toisella siten, jotta yhdessäolo ja asuminenkin tulevat mahdolliseksi, kuten meillä.

Toisen toivetta en halunnut lytätä enkä väheksyä, mutta tiedän, että aikuisena, lähes viisikymppisenä, tieää jo, että sormus sormessa ei takaa mitään. Kyllä se on ihmisen sisin, joka sitoutumisasteen määrää.

 

[vastauksia]

Ollaan seurusteltu miesystäväni kanssa jo 4 vuotta, lähinnä viikonloput ja lomat ollaan yhdessä. Kummallakin omalla paikkakunalla työ joka pitää asumisen erillään luontevana.
Miehelläni on suhteemme alkuaikana ollut vipinää edellisen suhteensa kanssa ja se tuo vieläkin kitkaa välillemme.
Nyt ehdotin kihloja ja mies torppasi sen alta aikayksikön. Hän on kerran ollut naimisissa ja se kerta jää myös viimeiseksi. Kun selitin, etten itsekään ole naimisiin menossa, mutta tuntisin oloni varmemmaksi hänen kanssaan jos hän sitoutuisi suhteeseen kunnolla.Ei käy..Tullaan hyvin juttuun ja tykätään samoista asioista. Kaikki sujuu erinomaisesti, miksi siis ei?Eikö rakkautta olekaan tarpeeksi?
Olen loukkaantunut ja ajatellut kannattaako ollenkaan enää jatkaa. Olemme vähän vaille 50 vuotiaita.
Olenko lapsellinen vai sinisilmäinen?

Miehesi on sinisilmäinen. Hän ei tule sitoutumaan. Hän treffailee mielellään eri paikkakunnalta kotoisin olevia naisia, koska voi pitää useampia samaan aikaan. Niin kauan kuin naiset suostuvat tähän, jonkinlainen suhde jatkuu.

 

[tullakkomennäkkö]

Miehesi on sinisilmäinen. Hän ei tule sitoutumaan. Hän treffailee mielellään eri paikkakunnalta kotoisin olevia naisia, koska voi pitää useampia samaan aikaan. Niin kauan kuin naiset suostuvat tähän, jonkinlainen suhde jatkuu.

Tähän en oikein jaksa uskoa..En häntä mistään enää aikoihin ole kiinni saanut. Hän on huomaavainen, hellä, kiltti ja ottaa minut aina mukaansa matkoille yms..kun vaan mahdollista.Hän ei ehkä enää kokonaan sitoudu kihloilla, mutta muuten tuntuu, että sitoutuu minuun.Minä vaan haluaisin varmistaa asian..Nyt en oikein tiedä mitä teen koska jos rakastaa toista miksi ei voisi kihlautua??

 

[oodi tyhmyydelle]

Tähän en oikein jaksa uskoa..En häntä mistään enää aikoihin ole kiinni saanut. Hän on huomaavainen, hellä, kiltti ja ottaa minut aina mukaansa matkoille yms..kun vaan mahdollista.Hän ei ehkä enää kokonaan sitoudu kihloilla, mutta muuten tuntuu, että sitoutuu minuun.Minä vaan haluaisin varmistaa asian..Nyt en oikein tiedä mitä teen koska jos rakastaa toista miksi ei voisi kihlautua??

Herra varjele minua iän tuomalta "viisaudelta"!

Miten hitossa se rinkula sormessa mitään varmistaa? Eikös julkisuudessa(kin) ole läjäpäin esimerkkejä näistä kihlapettäjistä ja nolatuista morsmaikuista, esim. Ruotsin prinsessa Madeleine ja kotoisana esimerkkinä peruspalveluministeri Maria G-R.

Jäädä kiinni on eriasia kuin saada kiinni.

 

[Sama juttu]

Herra varjele minua iän tuomalta "viisaudelta"!

Miten hitossa se rinkula sormessa mitään varmistaa? Eikös julkisuudessa(kin) ole läjäpäin esimerkkejä näistä kihlapettäjistä ja nolatuista morsmaikuista, esim. Ruotsin prinsessa Madeleine ja kotoisana esimerkkinä peruspalveluministeri Maria G-R.

Jäädä kiinni on eriasia kuin saada kiinni.

Itselleni tulee aina sama tunne tuosta kihlautumisesta, eli tällä pariskunnalla on ero kohta lähellä. Ehkä se sama fiilis tulee ap:n kaverillekin? Miksi aikuiset ihmiset muuten rinkulaa kaipailee, ei kaikki naimisissa olevatkaan pidä sormusta sormessa.

 

[semmottis tuli mieleen]

Minulla on ystäväpariskunta, olleet yhdessä 22 vuotta naimisiinmenemättä. Asuvat siis yhdessä. Mies sai jonkun sairaskohtauksen, minkä seurauksena hän on ihan pikkuisen huollettava tai ainakin oli sairaalassaoloajan. Sielläoloaikana sairaalasta otettiin yhteyttä miehen sisareen, joka alkoi tehdä päätöksiä miehen hoidosta, sulki pariskunnan yhteisen käyttötilin jne. aivan yllärinä pariskunnan naiselle. Nyt miehelle on määrätty asioidenhoitaja, joka myös tekee päätöksiä rahojenkäytöstä. Jos pariskunta olisi mennyt edes jokunen vuosi sitten naimisiin, hoitaisi nainen avomiehensä ja siis yhteisen huushollin asioita.

Tätä ei nuorena ja terveenä tule ajatelleeksi, mutta tässäkin tapauksessa mies on vain 50-vuotias.

 

[No nimenomaan]

Tuossa voisi olla keskusteluun saumaa. Siis siinä että ottaa avopuolison kanssa puheeksi nämä avoliiton tosiasiat. Mieheltään voi esimerkiksi kysyä ihan asiallisesti että kuka on lähisukulaisesi, että tiedän siten kysellä perään että mitä sinulle tehdään kun olet sairaalassa letkuissa. Jos nyt suostuvat kertomaan. Voi myös kysyä samaa raha-asioista ja yhteisestä omaisuudesta, eli kysyä kuka miehen puolelta on tulossa omaisuuden holhoojaksi näin ensi hätään sitten kun se aika koittaa ja miten voitte varmistaa ettet jää puille paljaille ja mene koti alta. Voi olla että tulee miettimisen paikka puolisolle kun tajuaa mitä oikeasti tulossa on ja kuka hänen asioistaan (ja avovaimon) tulee päättämään jos ei itse pysty.

Jokainen pitkän linjan avoliittolainen joka ei tuota tee on melkoisen sinisilmäinen, varsinkin kun ikä alkaa huidella tuolla 40 - 50 vuoden paikkeilla. Tietysti naimisiinmeno olisi huikean paljon yksinkertaisempaa, mutta mitäs vanhat enää mitään prinsessahäitä tarvtse, sehän on naurettavaa... ja se maistraattiin menokin on niin monimutkaista ja hankalaa.

 

[heh]

Tuossa voisi olla keskusteluun saumaa. Siis siinä että ottaa avopuolison kanssa puheeksi nämä avoliiton tosiasiat. Mieheltään voi esimerkiksi kysyä ihan asiallisesti että kuka on lähisukulaisesi, että tiedän siten kysellä perään että mitä sinulle tehdään kun olet sairaalassa letkuissa. Jos nyt suostuvat kertomaan. Voi myös kysyä samaa raha-asioista ja yhteisestä omaisuudesta, eli kysyä kuka miehen puolelta on tulossa omaisuuden holhoojaksi näin ensi hätään sitten kun se aika koittaa ja miten voitte varmistaa ettet jää puille paljaille ja mene koti alta. Voi olla että tulee miettimisen paikka puolisolle kun tajuaa mitä oikeasti tulossa on ja kuka hänen asioistaan (ja avovaimon) tulee päättämään jos ei itse pysty.

Jokainen pitkän linjan avoliittolainen joka ei tuota tee on melkoisen sinisilmäinen, varsinkin kun ikä alkaa huidella tuolla 40 - 50 vuoden paikkeilla. Tietysti naimisiinmeno olisi huikean paljon yksinkertaisempaa, mutta mitäs vanhat enää mitään prinsessahäitä tarvtse, sehän on naurettavaa... ja se maistraattiin menokin on niin monimutkaista ja hankalaa.

Ei vittu, ei tuonikäist mitään omaishoitajaa vielä tarvitse.

 

[puppua]

Sielläoloaikana sairaalasta otettiin yhteyttä miehen sisareen, joka alkoi tehdä päätöksiä miehen hoidosta, sulki pariskunnan yhteisen käyttötilin jne.

Mitenkäs se sisko sai sen YHTEISEN tilin suljettua. Kyllä meillä ainakin tarvii molemmat paikalle että saa yhteiseen tiliin koskea. Jos miehelle jotain tapahtuu niin se on sitten hänen vanhempansa ja minä jotka paikalle vaaditaan. Ei niitä yhteisiä rahoja voi vaan toisen sisko viedä.

 

[tuskinpa]

Tuskin yhteiseen omaisuuteen ja asumukseen liittyvät kysymykset ovat relevantteja, kun henkilöt asuvat erillään eikä kaiketi ole yhteistä tiliä tms?

Ja nuo puille paljaille joutumisetkin tuntuvat vähän hupsulta. Miten voi toisen sairauden takia joutua puille paljaille, ellei sitten ole alun perinkin tullut hankkineeksi omaan tulotasoonsa nähden liiallisia taloudellisia velvoitteita?

 

[Juu vaikuttaa kovastikin]

Tuskin yhteiseen omaisuuteen ja asumukseen liittyvät kysymykset ovat relevantteja, kun henkilöt asuvat erillään eikä kaiketi ole yhteistä tiliä tms?

Ja nuo puille paljaille joutumisetkin tuntuvat vähän hupsulta. Miten voi toisen sairauden takia joutua puille paljaille, ellei sitten ole alun perinkin tullut hankkineeksi omaan tulotasoonsa nähden liiallisia taloudellisia velvoitteita?

Eivät ne erillään asuviin vaikutakaan. Mutta kun hynttyyn lyödään yhteen eikä solmita avioliittoa, voi tulla vaikeaa. Toisen sairauden takia voi joutua hankaluuksiin ja jopa puille paljaille jos on asunut esim yhdessä vuosikaudet ja ostanut esim asunnon ja sitten tulee sellainen sairaus tai muu tilanne että tarvitaan ulkopuolinen hoitamaan asioita. Ulkopuolinen voi tehdä siitä toisesta omaisuudenpuolikkaasta sellaisia päätöksiä että ne ajavat sen toisen osapuolen suorastaan taloudelliseen ahdinkoon tai pakon edessä myymään kotinsa.

Karvasta kokemusta tästä on valitettavasti omastakin perhepiiristä.

 

[Älä valehtele]

Toisen sairauden takia voi joutua hankaluuksiin ja jopa puille paljaille jos on asunut esim yhdessä vuosikaudet ja ostanut esim asunnon ja sitten tulee sellainen sairaus tai muu tilanne että tarvitaan ulkopuolinen hoitamaan asioita. Ulkopuolinen voi tehdä siitä toisesta omaisuudenpuolikkaasta sellaisia päätöksiä että ne ajavat sen toisen osapuolen suorastaan taloudelliseen ahdinkoon tai pakon edessä myymään kotinsa.

.

Ei muuten voi.

 

[Kerttuli]

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Jos on tunteita tarpeeksi niin ei mikään voi olla este sitoutumiselle.
Minä en olisi päiväkään enää sellaisen miehen kanssa joka ei minuun sitoutuisi kunnolla jos yhteiseloa on jo vuosia. Olen naimisissa ollut vuosia, kohdallani luullakseni ei ongelmia asian suhteen ole eikä tulekaan.Kuka tietää.

 

[Juupas-eipäs]

Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Jos on tunteita tarpeeksi niin ei mikään voi olla este sitoutumiselle.
Minä en olisi päiväkään enää sellaisen miehen kanssa joka ei minuun sitoutuisi kunnolla jos yhteiseloa on jo vuosia. Olen naimisissa ollut vuosia, kohdallani luullakseni ei ongelmia asian suhteen ole eikä tulekaan.Kuka tietää.

Ei niitä tunteita ja sitoumuksia sormuksilla mitata.
Aviopuoliso huiteli kuin poikamies ja otti tilanteesta hyödyt, mutta vastuut jätti minulle.
Avopuoliso taas on ollut alusta saakka sitoutunut ja vastuullinen, tosi hyvä elämänkumppani. Ottanut vastuuta lapsistanikin, toisin kuin heidän isänsä.

Yhdessä väh. 5 vuotta asuneiden avopuolisoiden asumisoikeus yhteisessä asunnossa on muuttuneen lain ansioista nyt mahdollista, ei häntä voi pois häätää, vaikka yhteisiä lapsia ei olisikaan. Muut asiat, kuten edellä mainittu asioidenhoito, lähiomais- yms. asiat voidaan hoitaa kuntoon asiakirjoilla .Turvassa olemme kuin herrankukkarossa, ilman sormuksia ja aamenia, lähimpänä omaisenamme avopuoliso sekä minulla lisäksi jo aikuiset lapseni.

 

[paperit kunnossa]

Tuossa voisi olla keskusteluun saumaa. Siis siinä että ottaa avopuolison kanssa puheeksi nämä avoliiton tosiasiat. Mieheltään voi esimerkiksi kysyä ihan asiallisesti että kuka on lähisukulaisesi, että tiedän siten kysellä perään että mitä sinulle tehdään kun olet sairaalassa letkuissa. Jos nyt suostuvat kertomaan. Voi myös kysyä samaa raha-asioista ja yhteisestä omaisuudesta, eli kysyä kuka miehen puolelta on tulossa omaisuuden holhoojaksi näin ensi hätään sitten kun se aika koittaa ja miten voitte varmistaa ettet jää puille paljaille ja mene koti alta. Voi olla että tulee miettimisen paikka puolisolle kun tajuaa mitä oikeasti tulossa on ja kuka hänen asioistaan (ja avovaimon) tulee päättämään jos ei itse pysty..

Niin jos aloittaja yrittäisi tuolla tavalla saada kumppaniaan menemään naimisiin kanssaan, niin kumppani saattaakin todeta että tehdään testamentti. Sitten ei tarvitse enää koskaan miettiä naimisiinmenoa.

Minä en välittänyt solmia mitään sitoumuksia avopuolisoni kanssa niin kauan kun asuttiin vuokralla ja rahat oli molemmilla omat. Kun ostettiin talo yhdessä niin pankista tarjouduttiin varaamaan aika lakimiehen puheille niin että saadaan talokauppojen yhteydessä kirjoitettua paperit että talo menee toisen poismennessä jäljelle jääneen avopuolison nimiin. Ja se lakimies oli siellä pankissa, eli samalla kertaa pystyi helposti hoitamaan kaikki paperiasiat järjestykseen.

 

[Ihmettelevä]

Toisen toivetta en halunnut lytätä enkä väheksyä, mutta tiedän, että aikuisena, lähes viisikymppisenä, tieää jo, että sormus sormessa ei takaa mitään. Kyllä se on ihmisen sisin, joka sitoutumisasteen määrää.

Näin on. Itse ihmettelen aina tuota asennetta, että se sormus muka olisi näyttö tunnetasolla sitoutumisesta. Minulle tulee enemmänkin mieleen, että se on ulkoinen merkki, jolla on sosiaalista statusta näyttää muille, että on "saatu" mies.

Jos mies kerta sanoo rakastavansa, miksi se ei riitä.

Ei se sornus takaa, että eletään yhdessä kuolemaan asti.