Ei koskaan meikkaavaa naista

En ole koskaan seurustellut meikkaavan naisen kanssa.

Kaikki tyttö- ja naisystäväni ovat olleet luonteeltaan kultaisia. Heidän ulkonäkönsä on vaihdellut rumasta hyvin kauniiseen. Nykyisenikin on tavattoman kaunis, vaikka ei meikkaakaan. Edellinenkin oli hyvin kaunis ja myös näytti meikatulta, vaikka ei meikannutkaan.

Onkohan meikkaamattomia naisia paljonkin. Sellainen nainen on onni. Kun vaikka lähtee juhliin, niin valmistautumiseen ei mene juurikaan aikaa. Kampaajalla kun en mukana käy.

 

No onpa tosi mielenkiintoista. Kiitos kun tulit jakamaan tämän kanssamme.

Saat varmaan Sohviksesta hyvän keskustelukumppanin, kun olet tätä mieltä.
Hyvää jatkoa sinulle.

 

Ja mitäpä sitä taloakaan maalata, jos pitää vettä muutenkin. Tai panna taulua seinälle, jos seinä pysyy pystyssä muutenkin. Hmmmm. Sitä tulin nyt miettineeksi, oliko se "ruma" meikkaamatta vapaaehtoisesti vai toiveestasi, ja eikö kuitenkin olisi kohteliasta juhlan järjestäjää kohtaan hieman laittautua osoittaakseen, että arvostaa juhlaa ja mikä siitä meikkaamattomuudesta nyt sitten sen onnen nimenomaan tekee... Mutta enpä olekaan meikkaamattoman naisen meikkikauhuinen puoliso, vaan joskus sille päälle sattuessani ilokseni meikkaava nainen. Kausittain. Ihan kuten harrastan muutakin väri-iloa kausittain askartelemalla, valokuvaamalla, sisustamalla, toiset vaatteet vaihtamalla... Juhliin laitan huulipunaa kohteliaisuudeksi muille aina. Mutta hyväksyt kuitenkin sentään sen hiusten laiton (mikä on se aatteellinen ero?)? Joo hyvää jatkoa minultakin. Asia ok, jos naisesi tosiaan ihan itsekin tahtovat noin.

 

Miksi naiset meikkaavat? Ketä he yrittävät sillä huijata?

 

'Ehkä ap on seurustellut vain lestadiolaisten kanssa?

 

Jospa alottajan naiset on sellaisia hurmaavia, huolettomia luonteeltaan kultaisia luonnonlapsia kuten esim itsekin olen. =D Ei turhaa ressiä ulkonäöstä eikä tuntikausien tälläämistä kun ollaan johonkin lähdössä, rennompaa ja mukavampaa kaikille.Tukka hyvin kaikki hyvin! Toki juhliin sipaisen minäkin hieman ripsiväriä, puuteria ja huulipunaa mutta siinä ei kauaa nenä tuhise. =)

 

Jospa alottajan naiset on sellaisia hurmaavia, huolettomia luonteeltaan kultaisia luonnonlapsia kuten esim itsekin olen. =D Ei turhaa ressiä ulkonäöstä eikä tuntikausien tälläämistä kun ollaan johonkin lähdössä, rennompaa ja mukavampaa kaikille.Tukka hyvin kaikki hyvin! Toki juhliin sipaisen minäkin hieman ripsiväriä, puuteria ja huulipunaa mutta siinä ei kauaa nenä tuhise. =)

Mä luulen että meikkaaminen on melkein aina merkki hyvin heikosta itsetunnosta. Jos ei nainen pysty seisomaan ryhdikkäästi luonnollisen ulkonäkönsä takainen, ei hän ole muille kuin omaa arvoaan ostava huora.

 

Minä olen myös tälläinen meikkaamaton nainen, ja olen erittäin onnellinen että on muitakin miehiä kuin omani jotka tätä arvostavat. Olen päättänyt että olen tarpeeksi nätti ilman meikkiäkin. Itsetuntoni kestää liikkua juuri sen näköisenä kuin oikeasti olen. Ja onhan tämä loistavan kätevää: ammulla heräämisestä siihen että olen ovesta ulkona kestää maks 30 min sisältäen suihkun ja hiusten kuivauksen.

 

Sama täällä, ja kaksi kolmesta jää monesti pois juhlissakin. Mutta meikkaamista kai tehdään monesta syystä, kuten kaikkea.

Kerran työmaan saunaillassa ennen ravinteliin menoa eräs nainen haukkui kauhean katkerasti ja ivallisesti kaikki, jotka siinä meikkailivat. Viha ja katkeruus jotenkin huokui koko ihmisestä. Koko ajatusmaailma meikkaamisesta oli, että Oottakaahan vaan kun sen miehen saatte liriin, ei sitä enää sitten tuotakaan tehdä. Se oli minusta ihan hassu ajatus, ensi kerran kun törmäsin moiseen ajatusmalliin... Itselleni se oli ollut hauskaa oman mielen piristämistä, kuten vaikka punainen pusero tai hauska huivi. Tai koru. Saatan meikata yksin, tai olla meikittä seurassa. Yleensä olenkin.

Monelle se vaan on osa omalta tuntuvaa identiteettiä, eikä siihen saneluita tarvita...
Itse koen sen tosiaan piristyksenä ja kohteliaisuutena, se on minulle luova väreistä nauttimisen muoto, taidemuoto ihan kuin paperille tehtykin. Siis elämäniloa!! Moni nauttii elämästä yhtä iloisesti piirtämättäkin tai valokuvaamatta tai... Mikä kellekin hauskaa.

Juhliin mennessä jää monesti kaksi edellisen kolmesta pois, välissä voi mennä vuosi, etten meikkaa kun ei edes muista (no ehkä tosiaan teatteriin tms.koska arvostan näytöksen järjestäneitä) ja välissä taas meikkaan pyykkituvallekin. Jos se nyt vaan sattuu tuntumaan silloin hauskalta. Mutta mitä ihmettä sillä huijaamisen kanssa on tekoa?!?!!

 

En mä ihan noin raa'asti arviois. Sanoisin että on vain olemassa erilaisia naisia. Minusta naiset jotka ovat kovasti maalattuja ja tuunattuja ovat jotenkin pelottavia ja kylmän oloisia. Ehkä me meikkaamattomat ollaan myös luonteltamme jotenkin "luonnollisempia" - en tiedä, tuli vain mieleen. Osa meistä naisista on tällaisia luonnonlapsia ja osalla on tarve korostaa itsessään jotain ja joillakin ehkä peittää jotain.

 

Ja toki taustakin vaikuttaa. Kaverilleni on mahdotonta mennä meikkaamatta minnekään, koska kotona on äiti iskostanut jo ala-asteella, että naisen on aina meikattava ja näytettävä hyvältä. Ei sitä vähällä pureta aivoista, kun tarpeeksi on ensin iskostettu sisään. Oma kasvatukseni taas piti sitä jos ei syntinä, niin ei paljon muutakaan - ei sitä kotona jupinoitta tehty ennen kahtakymmentä. Ja meikkaan silti - jos kun huvittaa.

 

Minä en meikkaa, koska en jaksa. Vissiin olen masentunut vähäsen kun toinen vanhemmistani kuoli. Eikä ole miestäkään ollut "tungulla" enää vuosiin, ehkä väsyin yrittämiseen. En minä siitä huolimatta herätä kenessäkään ihastusta tai ihailua.

Kunpa jaksaisi mennä edes kampaajalle... Minä aloin sitten vissiin "akkaantumaan".

 

Jos se piristäisi, pane ihmeessä vaikka sitä huulipunaa pyykkituvalle mennessäs Älä päästä masennuskierrettä vauhtiin, se on vaikea pysäyttää. Mutta muiden takia ei tartte! Jos se katkasis kierteen huonosta olosta edes hetkeksi, niin ittes takia kokeile.

Ai niin on minusta monesti kyllä ihan hauskaa ihailla noita nuoriakin, jopa niitä sotamaalauksia: siinä on tosiaan osattu tehdä itsestä taideteos. Taideteos se on siinä, missä joku muukin. Pääasia, että on vapaaehtoista.

 

Kauankohan aikaa ja kustannuksia uhrataan teeveen naisten ulkonäköön?Luultavasti suuria summia.Kampauksia muutetaan monille päivittäin,huulipunat,kynsilakat oltava just samaa väriä puseron,paidan kanssa.Huulien on kiillettävä,silmien ympärysten huolella väritettynä.Tuohon kaikkeen kyllä aikaa ja rahaa kuluu.

 

No ainakin itse kyllä epäilisin uutisiakin, jos ei uutisankkuri olisi yhtään viitsinyt nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Myös meikkaamalla. Epäilisin, ehtikö se myöskään katsoa, minkä paperipinon sieppasi kouraansa juostessaan studioon. Ettei vaan tullut vahingossa mukaan lapsen koulumuistiinpanot tai YLEn pelastautumisohjeet sieltä vaahtosammutinpöydältä... Kyllä tiettyyn rooliin kuuluu tietty pukeutuminen ja myös meikki, ihan niin kun uskottavuuden vuoksi. En viitsisi katsoa homssuista haastettelijaakaan, tms. Kyllä se ulkonäkö on siellä kohteliaisuutta katsojia kohtaan.

 

Ero onkin kai siinä, onko huulien kiilleTTÄVÄ, onko kynsilakan oltAVA samaa väriä. Sellaisen suunnitteluhan on hauskaa, ja toisaalta harmonia rauhoittavaa jne. Miksi niin varma vakaumus, että niin on välttämättä oltava - mutta luonnostaan väritajuisena eläimenä ihminen kai aika vaistomaisesti tekee niin. Samahan se on sisustusta harrastavilla: se tuntuu mukavalta. Eri asia sielläkin, jos on jonkun ulkopuolisen toimesta oltaVA!

 

Kustannuksista olisin mielelläni lukenut kannanottoja.Ja onko meikitön vaihtoehto olla ja tulla homssuisena ja mitä papereita sattuu käsiinsä koppaamaan.Aikä järjetön toiminta.

 

Mä luulen että meikkaaminen on melkein aina merkki hyvin heikosta itsetunnosta. Jos ei nainen pysty seisomaan ryhdikkäästi luonnollisen ulkonäkönsä takainen, ei hän ole muille kuin omaa arvoaan ostava huora.

Ei hyvää päivää, en ole taas nauranut näin makeasti aikoihin!

 

On aina hämmentävää lukea kovin mustavalkoisia ajatuksia erilaisista (naisten) ulkonäköön liittyvistä asioista. Monesti ihmiset tuomitsevat vaikkapa meikkaamisen turhuutena ja turhamaisuutena, mutta tuskin he itsekään 24/7 ovat tekemässä jotain perin juurin merkityksellistä. Jos nyt meikkamalla saa itselleen iloisemman mielen ja vaikkapa muutaman ihailevan katseen enemmän, niin keneltä se on pois?!

Ja jotkut "luonnonlapset" kuvittelevat olevansa jotenkin parempia naisia sillä perusteella, ettei heitä kiinnosta laittautumiset tai ulkonäkö, jotkut vielä jaksavat aina muistuttaa että ovat ah niin kauniita ilman meikkiäkin. Ok, siiiis aivan mielettömän järkyttävän mielenkiintoista, jos joku harmaahiiri on mieluummin meikkaamatta ja hänen miehensä on siihen tyytyväinen. Onnea vaan oikeasti, miksi ihmisiä - ja erityisesti toisia naisia - kiinnostaa naisten meikkaaminen tai meikkaamattomuus? Syynä on kyllä yleensä se oma pienuus ja mustasukkaisuus. Kasvakaa nyt jo vähän.

 

Eipä niihin meikkeihin tarvitse kovin paljoa rahaa tuhlata, tilaa vaan netistä laadukkaat tuotteet, esim nyt saa briteistä halvalla pitkäkestoisia, riittoisia meikkejä halvalla. Jos esim. 70 euroa vuodessa on jollekin liikaa meikkeihin laitettavaksi, niin eipä sitä rahaa taida olla mihinkään muuhunkaan.

 

----ja vaikkapa muutaman ihailevan katseen enemmän, niin keneltä se on pois?!

No niiltä luonnonlapsilta, tietty!

 

Meikkaamiseeni ei todellakaan kulu kauaa aikaa. n. 15min. (meikkivoide, ripsari ja kulmat). Ikinä ei ole tarvinut minua kenenkään odottaa meikkaamisen takia. Meikkaan VAIN oman itseni vguoksi, koska pidän ulkonäöstäni enemmän niin. Miehelleni on sama meikkaanko vai en, enkä sitä tosiaan hänen vuokseen teekään..

 

Siis oikeastaan kaikille miehille jotka tunnen on aivan yksi lysti meikkaako nainen vai ei, ainoastaan sillä on väliä että miltä se nainen sitten näyttää - joko meikeillä tai ilman. Miehet ei monesti edes tiedä ketkä naiset käyttää meikkiä (olen kuullut lukemattomia kertoja, ettei minulla ole meikkiä, vaikka naamalla on viittä eri tuotetta) kunhan meikki on tehty hyvin ja on "luonnollisen" kaunis. Oikeastaan vaan ne huonosti tehdyt meikit on niitä, jotka monille miehille jää mieleen "meikkaamisena". Ja yleensä miehet parisuhteessa ei hirveesti välitä onko sitä meikkiä vai ei, koska eihän sitä nyt enää vuosien päästä niin intensiivisesti toisen lärviä tuijota.

 

No nyt kun tähän meikkaustopikkiin törmäsin, niin antakaa jotain vinkkiä miten voisin saada naisystäväni meikkaamaan edes joskus tai edes hieman? Ja niin ettei hän loukkantuisi. Siis tottakai hnä kelpaa sellaisenaan, mutta olisi kivaa että hän laittautuisi joskus enemmän jos vaikka mennään ulos syömään. Joskus näin hänet juhlameikissä (kaverin häihin oli meikattu) ja oli silmät pudota ihastuksesta! Mutta sen koommin ei ole näkynyt mitään meikkiä. Joskus hänellä on naama ihan kiiltävänä ja näpyillä, niin silloin ois kiva jos voisi vähän peittää niitä. Ja kun hän on vaalea niin ei ripset eikä kulmakarvat oikein erotu, vaikka juuri ne tekee sellaisen kissamaisen ilmeen. Vinkkejä naiset?

 

Tai jos se ymmärtäis, kun vähän vielä jälkikäteen kehut sitä hääluukkia vielä. Leppyy kai jos loukkaantuukin.