Hae Anna.fi-sivustolta

Ei lapsettomuushoidolle

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Outolintu, 27.07.2010.

  1. Outolintu Vierailija

    Onko siinä jotain "outoa" jos ei halua mennä lapsettomuushoitoihin, vaikka haluan/haluamme lasta kovasti? Lähinnä minä olen päätynyt siihen, että jos lasta ei tule "luomuna" en niitä myöskään halua hoidoilla. Miehelläni ja minulla on yritystä takana pari vuotta eikä raskautta kuulu eikä näy. Kaveripiirissä lähes kaikilla on lapsia ja kaikki ihmettelevät miten minulla lapsirakkaalla ihmisellä jälkeläisiä ei ole. Minut on tutkittu eikä mitään syytä lapsettomuuteen pitäisi olla, muutakuin epäsäännölliset menkat. Olenko ainoa ihminen tässä maassa jolla on tällainen "outo tilanne"? jos muitakin outolintuja löytyy haluaisin tutustua teihin!
     
  2. minä myös Vierailija

    Meillä oli periaatteena heti alusta alkaen, että emme mene hoitoihin, jos lasta ei luomusti tule. Seitsemän pitkää vuotta olimme selittämättömästi lapsettomia. Lopulta sitten päädyimme adoptioon ja tutkimme tätä mahdollisuutta. Olimme jo menossa adoptiojonoon kansainväliselle puolelle, kun sain tietää olevani raskaana. No, monet pitivät tätä tietä ihmeellisenä ja saimme myös tuomion siitä, että emme muka oikeasti halunneet lasta, kun emme aloittaneet hoitoja. Meille kuitenkin lapsen kaipuu olisi täyttynyt myös adoption kautta. Itselleni ei ole koskaan ollut tärkeää saada juuri biologista lasta, vaikka todella onnellinen olinkin että sain sen kokea. Nyt olemme harkinneet myös sijaisvanhemmuutta, koska rakkaus lapsiin ja heidän hyvinvointiin on kova.
     
  3. Kuten minäkin Vierailija

    Olen myös outolintu, jos sellainen on silloin, kun ei halua lapsettomuushoitoihin.

    Minulle oli alusta asti selvää, etten lähde mihinkään lapsettomuushoitoihin. Mieheni hyväksyi tämän kyllä, mutta hoitohenkilökunnalle sekä sukulaisille ja tuttaville tämä asia tuntui olevan vaikea hyväksyä. Hoitohenkilökunta varoitteli sitä, että tulen katumaan päätöstäni joskus, ja sukulaisista yms. se vaan oli niin outoa. Sillä kyllähän nyt kaikilla pitää oma lapsi olla. Lapsettomuutemme syytä ei koskaan saatu selville, sain pari alkuraskauden keskenmenoa, mutta sen pidemmälle raskaudet eivät edenneet. Ajattelin, että jos lapsi on tullakseen se tulee luomuna, mutten halunnut hormonihoitoihin, koska ajatus hormonien pumppauksesta kehooni tuntui ja tuntuu edelleen erittäin vastenmieliseltä.

    Vaikka hoitohenkilökunta pelotteli sillä, että katuisin päätöstäni, en ole päivääkän sitä katunut. Ikää on jo nyt reilut 40v ja kohtukin poistettu, joten vauva-ajatukset ovat vain osa mennyttä elämääni. Toimisin kuitenkin nytkin -vanhana ja viisaana :)- samoin.

    Elämämme on ollut hyvää - erilaista kuin lapsiperheillä, mutta emme koe jääneemme mistään oleellisesta paitsi. Lapsiperheen ilojen ja murheiden tilalla on ollut muita juttuja, jotka ovat tehneet elämästämme elämisen arvoista.

    Mutta viittaan vielä tuohon aloitukseen. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa sen, että hoitohenkilökunta olisi rutiininomaisesti laittanut meidät hoidoista hoitoihin. Saimme pitää puolemme, ettemme joutuneet tähän hoitoputkeen. Kyllä siinä itsensä vähän omituiseksi tunsi, kun halusi tehdä lapset vain luomuna.
     
  4. Täälläkin yksi Vierailija

    Minulla on myös takana kaksi keskenmenoa alkuraskauden aikana, kohdunkaulassa on rakennevikaa, mutta ehdotonta tuomiota siihen, etteikö lasta koskaan tulisi, ei ole saatu. Päätimme myös, että hoitoihin emme ryhdy. Yksi syy on se, että "pelkäisin" odotusten nousevan aivan liian korkeiksi ja jos sittenkään en raskaaksi tulisi tai tulisi keskenmeno, pettymys olisi vielä huomattavasti suurempi kuin luomusti yritettäessä. Eli hoitojen epävarmuus on yksi syy.

    Toinen syy on juuri se, etten halua "alistua" kaikille hormonihoidoille, niin kuin tässä jo kirjoitettiinkin.

    Mieheni on minua hieman vanhempi ja hänellä on lapsi edellisestä avioliitosta, joten hänen ehkä oli sen vuoksi helpompi hyväksyä toiveeni siitä, että hoidot jätetään väliin. Olemme molemmat kovasti lapsirakkaita ja mieheni on aivan mahtava isä, mutta siitä huolimatta hoidot saavat jäädä käymättä. Muuten sukulaiset ja tuttavat ovat suhtautuneet päätökseen ihan mukavasti, mutta yksi - hoitojen avulla lapsen saanut - suorastaan painostaa koko ajan. Hän kyllä korostaa, miten kurjaa, kivuliasta ja epävarmaa hoidot ovat, mutta koska hänkin niiden avulla on nyt onnellinen äiti, on suorastaan velvollisuuteni myös hoitoihin mennä... Toinen kaverini, oikeastaan jo aika entinen sellainen, totesi keskenmenoni jälkeen, että no et sinä sitten aidosti lasta halunnutkaan, sen takia lapsikaan ei voinut syntyä... Jep, mukavaa ja kannustavaa, eikö totta...
     
  5. Lumikukka'' Vierailija

    Heippa!

    Kuulun siihen ryhmään, joka tallustaa hoidosta hoitoon, mutta riskit ym pelottavat tosi paljon. Saanko kysyä, että mitkä ovat syynne, ettette hoitoihin ole halunneet lähteä? Olen utelias :)
     
  6. minä myös, Vierailija

    Minulla syynä oli se, että pelkäsin hoitojen rankkuutta ja juuri sitä, tuleeko lapsen tekemisestä suoranainen projekti. Tappaako se suhteesta intohimon jos kello kädessä rakastellaan ja mitä se tekee minulle fyysisesti. Meille kuitenkin ensisijaisesti tärkeää on ja oli keskinäinen rakkaus eikä se olisi muuttunut siitä mihinkään ilman biologista lasta. Ehkä meille oli helpompaa jättäytyä pois hoidoista, koska meille oli alusta asti selvää, että jos omaa lasta ei tule, me yritämme saada adoption. Meille molemmille siis biologinen lapsi ei ollut välttämättömyys. Myös lapseton elämä olisi ollut aivan hyvä vaihtoehto. Myös siitä olimme puhuneet.
     
  7. Täälläkin yksi Vierailija

    Kirjoitinkin jo omassa viestissäni syyt, tässä ne uudelleen :)

    Yksi syy on se, että "pelkäisin" odotusten nousevan aivan liian korkeiksi ja jos sittenkään en raskaaksi tulisi tai tulisi keskenmeno, pettymys olisi vielä huomattavasti suurempi kuin luomusti yritettäessä. Eli hoitojen epävarmuus on yksi syy.

    Toinen syy on juuri se, etten halua "alistua" kaikille hormonihoidoille, niin kuin tässä jo kirjoitettiinkin.
     
  8. Hoidoissa. Vierailija

    En ole koskaan syönyt hormonaalista ehkäisyä ja olen päättänyt etten koskaan käytä vaihdevuosiin hormonikorvaushoitoja, sillä lähipiirissäni on ollut niistä niin paljon murhetta. Mutta nyt toista lasta yrittäessä kuitenkin olen päätynyt hormoonien käyttöön pienissä määrin, vaikka ei mitään selkeää syytä ole löytynyt miksi toista lasta ei tule. Kai niin on vaan tarkoitettu. Mietin kuitenkin vielä pidemmälle siirtymistä hoidoissa, vaikkakin tuntuu hurjalta että elimistö pakotetaan raskaaksi. Mutta kai se on niin, että jos luonto on päättänyt että en enää raskaaksi tule - en sitten tule hoitojen myötäkään.

    Mutta jos jollakin on jokin selkeä häikkä kuukautiskierrossa, niin en pitäisi sen korjaamista lapsettomuushoitona, vaan kyllä se asia olisi hyvä hoitaa hormooneilla kuntoon, ja siten ehkä myös raskautua, jos niin on tarkoitettu.

    Onhan kyllä hirveää tähän hoitoputkeen päätyä. Olen miettinyt jos hoidot sitten jossain vaiheessa lopetetaan, niin miten voin olla kyttäämättä oireita ja kalenteria, kun niin on jo pitkään tehnyt?
     
  9. luuvi Vierailija

    ... vaikka ei mitään selkeää syytä ole löytynyt miksi toista lasta ei tule. Kai niin on vaan tarkoitettu. Mietin kuitenkin vielä pidemmälle siirtymistä hoidoissa, vaikkakin tuntuu hurjalta että elimistö pakotetaan raskaaksi. Mutta kai se on niin, että jos luonto on päättänyt että en enää raskaaksi tule - en sitten tule hoitojen myötäkään.

    Täällä yksi tapaus, joka koekili myös hoitoja tuloksetta toisen lapsen saamiseks, en kadu että kaikkeni yrtitin, näin oli helpompi uskoa että minä olen yhden äiti ja se saa olla hyvä näin ja luvovuttaa...
     
  10. nikunaku Vierailija

    Meillä odotettiin lasta pari vuotta. Hakeuduin tutkimuksiin, sillä halusin tietää, onko jommassa kummassa vikaa, sillä jos olisi löytynyt esim. sellainen syy, että miehelläni ei ole lainkaan elinkelpoisia siittiöitä tai kohtuni on epämuodostunut, niin en halunnut sellaistakaan tilannetta, että toivon lasta 20 vuotta ja joka kuukausi petyn uudestaan ja uudestaan.

    Kummastakaan ei löytynyt vikaa. Pudotin ylipainoni pois, sillä kuulemma ylipaino saattaa vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Ultraäänen perusteella ei oltu varmoja, onko toinen munajohtimeni auki, joten jouduin varjoainekuvaukseen, joka sattui ihan älyttömän paljon, vaikkei yleensä pitäisi sattua yhtään. Tuon toimenpiteen jälkeen tulin raskaaksi. Kuulin joltakin, että jos munajohtimessa on tukkeumaa, niin varjoaineen "työntäminen" kanavaan saattaa avata sen. Ilmeisesti näin kävi minulle, koska ilmeisesti vain toisen puolen munasarjat toimivat kunnolla. Tunnen nimittäin ovulaation alkaessa välillä toispuoleista kipua (noin kolmasosa kuukautisista on tällaisia). Kolme raskautta (yksi päätyi keskenmenoon) ovat kaikki saaneet alkunsa siitä, että ennen raskaaksi tuloa on ollut juuri se ovulaatio, jolloin munasolun irtoaminen aiheuttaa vatsakipua vasemmalla. Jos kipua ei ole ollut (=munasolu irtoaa oikealta), niin raskaus ei ole onnistunut. Miehen siittiöt on todettu erittäin elinkelpoisiksi.

    Uuden mieheni kanssa lasta ei tullut 3-4 vuoden yrittämisestä huolimatta. Uskon, että syynä on yksinkertaisesti ikäni, koska olen nyt jo 39-v. Miehen kanssa keskusteltuani päätimme, että emme mene edes tutkimuksiin selvittämään, kummassa on syy. Tyydymme tilanteeseen ja jos ihme tapahtuu, vauva on tervetullut. Mielelläni olisin suonut jälkeläisen myös miehelleni (hänen edellinen suhde päättyi siihen, ettei vaimo halunnut lasta).
     
  11. Tuulikki1 Vierailija

    Olemme avomieheni kanssa kyllä olleet lapsettomuushoidoissa (muistaakseni minulla kokeiltiin terolutteja ja clomeja pari kiertoa) mutta vain pari-kolme kuukautta.

    Kun clomit lopetettiin meillä ja oltaisiin siirrytty rankempiin hoitoihin, sanoin avomiehelleni, että haluan lopettaa hoidot-kokonaan, lopullisesti. Avomieheni tuntui ajattelevan, että lopetan hoidot 2kk ajaksi, mutta tuosta hoitojen lopetuksesta on jo kohta 2 vuotta.

    Syy hoitojen lopettamiselle oli se, kun jo clomit, saivat itselläni aikaan muutaman kilon lisää ja järjettömät mielialavaijtelut, joista myös avomieheni joutui kärsimään. Muutenkin tuntui todella epämukavalta olla, kun painoa rupesi kertymään todella herkästi ja tosiaan nuo mieliala vaihtelut olivat todella rajuja. Jos olin iloinen, niin parin minuutin päästä saatoin itkeä täyttä päätä, enkä oikein edes tiennyt, mistä syystä ja raivosin avomiehelleni vähän väliä-täysin syyttä.

    Hoitojen lopettamista mietin heti, kun ensi oireet clomeilla ilmaantuivat. Avomieheni ei ollut tyytyväinen lopettamispäätökseeni, mutta on sanonut minulle-jo ennen mitään hoitojakaan, että haluaa olla mun kanssa yhdessä loppuelämän, tuli lasta tai ei.

    Eräs entinen kaverini sanoi myös samaa, mitä joku täällä jo kertoikin, että ikäänkuin velvollisuuteni olisi mennä lapsettomuushoitoihin ja kestää, mitä tuleman pitää. =( Tuosta syystä juuri hän onkin entinen kaveri.

    Avoieheni vanhemmat olisivat kaiketi tyytyväisiä, jos aloittaisimme hoidot uudelleen. Oma äitini oli alkuun kielteisellä kannalla hormonihoitojen suhteen, mutta kun olen vieläkin välillä puhunut hänelle hormoni-lapsettomuus hoidoista, tuntuu hän olevan myönteisemmällä kannalla niihin, kuin ennen.

    Viime aikoina olen alkanut jälleen miettimään lapsettomuushoitoja ja tekisi mieli soittaa klinikalle ja ilmoittaa halukkuuteni uudelleen hoitoihin, mutta kun muistelee sitä aikaa, mitä se oli, kun hoidoissa oltiin, niin sama ahdistuksen tunne tulee samantien takaisin, kun mitä hoitojen aikana oli.

    Ei sillä, avomieheni kanssa meillä silti sujuu hyvin, vajaan viikon päästä, kun on jo meidän häät! =)
     
  12. Time flies Vierailija

    Oma tilanteeni: lykkäsin lasten hankkimista täysin tietoisena siitä, että hedelmällisyys laskee voimakkaasti 40. ikävuotta lähestyttäessä. Nyt olen 41 v, reilut 2 v ilman ehkäisyä, en ole tullut raskaaksi. Kävin puolitoista vuotta sitten mittauttamassa hormonitasoni, kaikki ok. Jo etukäteen olin päättänyt, että jos en tule raskaaksi, en hakeudu hoitoihin, koska oma vetkutteluni on todennäköisin lapsettomuuteni syy.
     
  13. Ikä Vierailija

    Itse asiassa hedelmällisyys laskee voimakkaasti jo 35 vuoden tienoilla, ei vasta 40 korvilla. Myös raskauden mahdolliset komplikaatiot ja lapsen kehityshäiriöt lisääntyvät äidin iän myötä, pelkästään hedelmällisyydestä ei ole kyse.
     
  14. Tree Vierailija


    Outoa tässä on vain se, että miehesi siittiöitä ei ole tutkittu.
     
  15. hheidi Vierailija

    Täältä löytyy kans "outolintupari", ikää n. 22 vuotta kummallaki. Ollaan oltu naimisissa kohta pari vuotta ja koko aika "yritetty" lasta sillä mielellä, että tulee jos on tullakseen. Ei kuitenkaan olla laskettu päiviä ja tunteja, enkä sen kummemmin oo ovulaatioitakaan seurannu, kivuista joskus tunnistan. Tuntuu, että oletus kuitenkin on, että jos ei ehkäisyä käytä, tulee raskaaksi hyvinki pian. Ja näinhän ihmisetki sen ajattelee.

    Meille on kaverit puhuneet joskus, että lapsettomuushoidotkin on vaihtoehto. Aluksi ajateltiin, että niinhän se on, ja että aika näyttää alotetaanko ne joskus, mutta nyt on mieli kummallaki muuttunu. Sekä mieheni että minä ajatellaan, että lapsi on lahja. Ja kun lapsi on lahja ja sitä ei tule, niin sillä on joku tarkoitus.

    Lisäksi toinen, vähintäänkin yhtä painava syy on se, että kuinka paljon hoidot voisi aiheuttaa stressiä ja paineita meidän välille. Pahimmillaan lapsettomuus ja hoidot voisi pilata koko suhteen. Ja kumpikin on kuitenkin sillä mielellä, että avioliitto on elinikäinen. Mieheni on mulle elämäni tärkein ihminen ollut jo teinistä asti. Tärkeimpänä pidämme toisiamme ja jos lapsi tulee, niin sillekin on yhtä tärkeä paikka meidän elämässä. Nyt olen siis onnellinen siitä, mitä minulla tällä hetkellä on.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti