Ei mitään mistä haaveilla

[tyhjä olo]

Toiset menee kihloihin ja naimisiin, saa lapsia. Itellä on jo mies ja lapsetkin tehtynä. Tuntuu ettei ole enää mitään mistä haaveilla. Elämä on tasaista ja tylsää, tuntuu jotenkin tyhjältä että tässäkö kaikki. :/
Tunnen itteni niin ikälopuksi, vaikkei ikää ole kuin 32v (no voihan tuokin toki jonkun mielestä olla ikäloppu...)
Kotiäitinä olen, ollut jo monta vuotta, ammatillista kunnianhimoa ei ole joten sen takia en varmaan ole työmarkkinoilla edennytkään.
Mistä sais jotain "uutuudenviehätystä" tähän arjen keskelle, kun tuntuu ettei elämällä ole mitään annettavaa? (mitään salarakasta on turha ehdottaa, semmosta en kaipaa vaikka piristäiskin jonkun mielestä)
Tuleeko muille koskaan samaa fiilistä että tässäkö tää nyt oli?

 

[Data]

Edessä on vielä lapsenlapset ja mummina olo, lasten kasvaminen ja ylipäätään tulevaisuus. Elämä ei ole saavutuksia, nyt voisit nauttia siitä mitä sinulla on.

 

[Eräs äiti täällä]

Ymmärtänen ap:n olotilan. Itse olen 38 v. ja muutaman vuoden iloittuani parisuhdeongelmien ja taloudellisten huolien loppumista - niitä kestikin pitkään - törmäsin tietynlaiseen ilottomuuteen ja ennen kaikkea suruun siitä, että ei ole oikein mistä haaveilla. Elämä muka jotenkin paketissa

Kuitenkin silloin, kun minulla on paljon töitä (teen töitä kotona yrittäjänä), nousee iloinen ja odottava mieli esiin - vaikka työnteko lastenhoidon päälle onkin raskasta.

Haaveilimme omakotitalosta, mutta se haave kuihtui aluksi siihen, että myynnissä olevista taloista ei tuntunut millään löytyvän mieleistä, sitä erityistä taloa... kohtuuhintaan. Laskimme rimaa, mutta se ajatus alkoikin tuntua haukotuttavalta - että se olisi sitten siinä, kun olisi talo ostettu. Ja taas olisi tylsää.

Lopulta päädyimmekin ajatukseen, että rakennamme! Vaikkei se tuntunut alkuun lainkaan meidän jutulta. Nyt tämä asia on sellainen, että vaikka tiedän, että raksaprojeksit voi olla hirveän raskas ja siinä voi tulla vastaan isoja vastoinkäymisiä, niin siltikin haluan/haluamme sen kokea. Haluamme vaihtelua elämään, jotain, mitä tehdä, suunnitella, haaveilla...

 

["aave"]

Mulla oli tismalleen samanlainen olo 32v. Nyt olen 34v ja olo on onneksi helpottanut. Tai ihan välillä tulee mieleen. Kun monta vuotta meni tohinassa naimisiinmeno, tuli kaksi lasta ja ostettiin talo mitä rempattiin. Sitten kun "heräs" että mitäs nyt, niin se oli jotenkin kauhea kriisi. Nyt olen tosiaan opetellut nauttimaan siitä mitä on. Ei tässä muukaan auta