Ei olla miehen kanssa koskaan erossa toisistamme. Nyt hän on työmatkalla ja kuolen ikävään.

["vieras"]

Ihan outoa olla yksin. Miten te pärjäätte, jotka joudutte olemaan paljon yksin?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Loistavasti

 

["vieras"]

Et kuole.

 

[ansarikukka]

Erittäin hyvin. Musta on ihanaa olla välillä kotona yksin.

 

[Professional Griefer]

Seurusteltiin 2v ja asuttiin yhdessä vuosi ennenkuin muutettiin etäsuhteeseen kahdeksi vuodeksi. Ihan sekoiluksihan se alku meni, vaikka kuvittelin ettei se niin iso ero ole, kuitenkin jopa yhdessä asuessa oltiin harvoin töiden ja opintojen vuoksi samaan aikaan kotona. Tuli vaan niin hylätty ja toissijainen olo, enkä edes tiedä miksi. No onneksi loppuaika meni oikein hyvin ja nyt asutaan taas toistaiseksi yhdessä, katsotaan sitä uutta etäsuhteen aloittamisen draamaa sitten..

Mut joo, sen yksin olemisen kanssa pitää vaan diilata ja paikata sellasta lorviskelua harrastuksilla, työllä, opinnoilla, millä vaan jos ei pysty möllöttämään kotona.
Mutta jos mies on työmatkalla kerran pari vuodessa ja fiilikset lähentelee kuolemaa, niin suosittelen hankkimaan apua läheisriippuvuuteen.

 

[Että mitä?]

Voi kiesus. Mä pärjään ihan loistavasti. Joskus nuorempana oli jopa ikävä, mitä vanhemmaksi tulen, sen mukavampaa on, että tuo rakas rotjake on välillä reissussa. Kun ei eletä kumminkaan missään symbioosissa herra varjele...rakastetaan kovasti, mutta pitäähän ihmisellä omaa elämää olla. Entä jos miehellesi tapahtuisi jotain? Itse olen järkeillyt niin, että ensi alkuun tuntuisi varmaan siltä että järki lähtisi, mutta PAKKOHAN sitä olisi pärjätä!!!

 

["Jeah"]

Oi kun minä nautin ne viikonloput kun mies oli reissussa ja sai miettiä mitä remonttia tekis viinipullon kans. Ei sillä etten voisi tehdä kun hää on kotona, mut se on jotenkin kiva yksin puuhastella. Nyt on pieni vauva ja tällä hetkellä parempi kun pysyttelee kotona.

 

[leijona-76]

Kyllä siihen tottuu. Alkuun se oli mullekin hankalaa, nykyään menee elo eteenpäin vaikka siippa ois työmatkoilla.