Ei oo totta, näin se mieli muuttuu... *lasten lukumäärästä*

[:)]

Olin ihan varma, että en halua toista lasta. Lapsemme on nyt 3,5- vuotias. Kuitenkin, vatvomisen jälkeen mieli on muuttunut, kokonaan ja luulen että varmuudella. 3-4 vuoden kuluttua voisimme sittenkin alkaa tehtailemman iltatähteä Olen silloin 35- 36 -vuotias.

Miehelle tämä asia on kait aika se ja sama, vaikka hänkin on ollut yhden lapsen kannalla. Eilen kun kysyin, mitä hän on mieltä asiasta, ei mies tyrmännyt ajatusta. Esikon on vain oltava todellakin iso, ennen kuin toinen lapsi on tervetullut. Ja kaikille mussuttajille jo valmiiksi tiedoksi; emme hanki lasta toisen leikkikaveriksi emmekä välitä, jos raskautuminen ei onnistu samalla tavalla kuin kaksikymppisillä. Meitä ei kiinnosta parisuhdekriisit liian rankan pikkulapsiarjen (2 pientä) takia ja on kiva tienata tässä muutama vuosi ennen uutta yritystä.

 

[kahden äiskä]

ei musta ole mitään pikkulapsiarkea, jos isompi on vauvan syntyessä yli 4v?

Meillä on lapset 1v4kk ikäerolla, sitä voi sanoa pikkulapsiarjeksi

 

[kahden äiskä]

Ja yhtälailla parisuhdekriisiä voi tulla vaikka kuinka isolla ikäerolla lapset olisivat.

Kyllä meillä edelleen valvotaan öisin, vaikka lapset ovat nyt 4v. ja 2,5v.

Et jos toinen nukkuu, toinen heräilee...

 

[ok]

Aha.

 

["a p"]

ei musta ole mitään pikkulapsiarkea, jos isompi on vauvan syntyessä yli 4v?

Meillä on lapset 1v4kk ikäerolla, sitä voi sanoa pikkulapsiarjeksi

Kyllä on. Pikkulapsi on alle kouluikäinen. Ison pitää olla siinä iässä, että pääsee itse puistoon ja kavereille, syö itse (lämmittää tarvittaessa siis ruoankin) ja on omatoiminen. Kaikille ei vain sovi samat asiat. Minusta ei ole mitään arvosteltavaa eikä myöskään hienoa/ retosteltavaa siinä, jos on tehnyt lapset jollain tietyllä ikäerolla.

 

["a p"]

Ja yhtälailla parisuhdekriisiä voi tulla vaikka kuinka isolla ikäerolla lapset olisivat.

Kyllä meillä edelleen valvotaan öisin, vaikka lapset ovat nyt 4v. ja 2,5v.

Et jos toinen nukkuu, toinen heräilee...

Meillä lapsi on nukkunut 6kk asti hyvin. Yhtä ainoaa yötä lukuunottamatta.

Parisuhdekriisin todennäköisyys on sitä suurempi mitä rankenpaa arki on.

 

[kahden äiskä]

[QUOTE="a p";23843219]Kyllä on. Pikkulapsi on alle kouluikäinen. Ison pitää olla siinä iässä, että pääsee itse puistoon ja kavereille, syö itse (lämmittää tarvittaessa siis ruoankin) ja on omatoiminen. Kaikille ei vain sovi samat asiat. Minusta ei ole mitään arvosteltavaa eikä myöskään hienoa/ retosteltavaa siinä, jos on tehnyt lapset jollain tietyllä ikäerolla.[/QUOTE]

No enhän minä retostellutkaan pienellä ikäerolla. Tarkoitin vaan sitä että ihan samalla tavalla voi tulla "vaativa" vauva joka valvottaa ja pitää äidin kiireisenä...

 

["a p"]

Aha.

Joo, tää on vähän tällainen "kiitos kun jaoit tämän kanssamme,mutta miksi" -aloitus.

 

[kahden äiskä]

[QUOTE="a p";23843238]Meillä lapsi on nukkunut 6kk asti hyvin. Yhtä ainoaa yötä lukuunottamatta.

Parisuhdekriisin todennäköisyys on sitä suurempi mitä rankenpaa arki on.[/QUOTE]

Meillä on isompi nukkunut aina hyvin, vauvasta lähtien.
Toinen aloitti huonosti nukkumisen heti vauvasta saakka... Silti hengissä ollaan

 

["minna"]

Aika hienosti säkin yleistit pienemmällä ikäerolla parisuhdekriisi ja kiireiseksi arjeksi Mutta en mä silti ymmärrä miksi tuota normaali ihminen alkaisi arvostelemaan. Tokihan sä saat tehdä niin Ja totta, mieli se voi muuttua matkan varrella Meillä on neljä pientä lasta ja tiedän, että monikaan ei lähtisi tähän rumbaan. Meille se sopii ja olen onnellinen kun ei tarvi enää sitä raskautta ja vauva vaihetta käydä läpi. Että kukin tavallaan, mitä sitä arvostelemaan

 

[tapansa kullakin]

me olemme olleet kohta 9v. yhdessä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla ja toisen kanssa paljon paljon ongelmia..

Silti ei olla koettu lapsen hoitojen aikaa parisuhteen kannalta kriisiksi. Päinvastoin se on vaan lähentänyt meitä Ja olen entistä varmempi että me ollaan luotuja toisillemme

 

["mie"]

Ap, olen iloinen sun puolesta. Lapset on ihania. En itsekään olis jaksanu kahta lasta putkeen, tosin ei meillä ihan noin suurta ikäeroa tullut (ei iso ikäero kyllä tuokaan mikä teillä tulee olemaan) ja olen kokenut tämän vauva-ajan nyt ihanaksi kun esikoinen ei ole enää mikään vauva. Syö itse, ei tartte vaippoja jne. Minusta on ihanaa kun teille tulee toinen. Itsekin jaksan nyt paremmin kotiäitinä, kun olin työelämässä välillä ja huomasin että ei se mitään herkkua ollut.. nyt on kivempi olla kotiäiti kun on vähän rahaa jemmassa.

 

["Täti"]

Meillä on reilu 2-vuotias poika ja alusta asti ollaan oltu sitä mieltä että yksi riittää meille vallankin mainiosti, olemme oikein onnellisia että meille tämä yksikin ihanuus suotiin. Tosin jossain vaiheessa iski suru siitä että poika joutuu elämään ilman sisaruksia ihan vaan meidän vanhempien päätöksen takia mutta nyt, henkisesti aika raskaan vauvavaiheen jälkeen olen todella onnellinen ja tyytyväinen tähän tilanteeseen. Poika oppii koko ajan omatoimisemmaksi ja olen pian menossa töihin, arki alkaa siis normalisoitua. En voisi kuvitellaakaan enää lähteväni siihen leikkiin uudestaan, nyt on hyvä näin. Ja samaa mieltä olen minäkin, kukin tyylillään ja oman jaksamisensa mukaan.

 

[kohta 20v]

me olemme olleet kohta 9v. yhdessä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla ja toisen kanssa paljon paljon ongelmia..

Silti ei olla koettu lapsen hoitojen aikaa parisuhteen kannalta kriisiksi. Päinvastoin se on vaan lähentänyt meitä Ja olen entistä varmempi että me ollaan luotuja toisillemme

meillä kans. 19v oltu yhdessä, kolme poikaa 3 vuodessa ja kahdella adhd ym. diagnoosit. Talokin rakennettiin yhdessä ennen lasten hankkimista. Ja tuntuu että ihan kuin eilen oltais tavattu ja rakastuttu.

 

["a p"]

[QUOTE="minna";23843306]Aika hienosti säkin yleistit pienemmällä ikäerolla parisuhdekriisi ja kiireiseksi arjeksi Mutta en mä silti ymmärrä miksi tuota normaali ihminen alkaisi arvostelemaan. Tokihan sä saat tehdä niin Ja totta, mieli se voi muuttua matkan varrella Meillä on neljä pientä lasta ja tiedän, että monikaan ei lähtisi tähän rumbaan. Meille se sopii ja olen onnellinen kun ei tarvi enää sitä raskautta ja vauva vaihetta käydä läpi. Että kukin tavallaan, mitä sitä arvostelemaan [/QUOTE]

Tuo on tilastollinen tosiasia, pikkulapsiperheissä eroprosentit ovat suuret. Ja syyksi on epäilty arjen rankkuutta. En yleistänyt enkä yleitä, että kaikilla pikkulapsiperheillä on sama tilanne. Mutta täytyy kyllä sanoa, etten tunne yhtäkään pikkulapsiperhettä, jossa lasten hankinta pienellä ikäerolla ei olisi koetellut parisuhdetta arjen rankkuuden takia. Mutta tosiaan, tuntemani perheet eivät ole sama kuin kaikki Suomen pikkulapsiperheet.

Kukin taaplaa tyylillään ja olen iloinen, että me olemme tainneet viimein lyödä lukkoon sen omamme

 

["a p"]

[QUOTE="mie";23843375]Ap, olen iloinen sun puolesta. Lapset on ihania. En itsekään olis jaksanu kahta lasta putkeen, tosin ei meillä ihan noin suurta ikäeroa tullut (ei iso ikäero kyllä tuokaan mikä teillä tulee olemaan) ja olen kokenut tämän vauva-ajan nyt ihanaksi kun esikoinen ei ole enää mikään vauva. Syö itse, ei tartte vaippoja jne. Minusta on ihanaa kun teille tulee toinen. Itsekin jaksan nyt paremmin kotiäitinä, kun olin työelämässä välillä ja huomasin että ei se mitään herkkua ollut.. nyt on kivempi olla kotiäiti kun on vähän rahaa jemmassa.[/QUOTE]

 

[erotako]

Musta on typerää alkaa eroamaan jos on ihan pienet lapset. siinähän arki on vielä niin vauhdikasta ja lapset vievät parisuhteelta paljon aikaa.. mut kyllä me silti jaksettiin sen yli, iltaisin saatiin lasten mentyä nukkumaan olla kahdestaan

 

[kookosta]

Niinhän se mieli muuttuu

Mä ajattelin ennen lapsia että iso perhe olisi ihana, monta lasta ja sitä rataa.
Noh, nykyään mä olen aivan varma että nää kaks on meille passeli lapsi luku

Ja ei tää kyllä mitään ruusuilla tanssimista ole aina ollut kahden pienen kanssa (onneksi ne kasvaa!), mutta meidän parisuhde on kyllä jalostunut ihan eri tavalla kun jos oltaisi eletty erilailla elämämme