Toggle sidebar

Ei saada kämppää myytyä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Asumme 72 neliön kämpässä, 2 aikuista + 2 lasta. Pitkään ollut myynnissä, mutta ei vaan ole mennyt. Vuokratarjouksia tullut useita ja nyt olemme löytäneet sopivan isomman kämpän. Lainasta on jo sovittu, mutta tämän kämpän joudumme sitten laittamaan vuokralle.

Kyseessä on pieni kaupunki E-Suomessa, ei ihan pahimmasta paikasta, mutta kyllähän hinnat täälläkin laskee. Matkaa Helsinkiin on alle 100, joten luotan että ihan arvottamiksi nää kerrostalokämpätkään ei mene.

Tiedän perusasiat vuokraamisesta ja nyt tuntuu että tarjokkaitakin on ihan valittavaksi asti. Olen kuitenkin naapuritalosta katsellut muutamaa kämppäänsä vuokraavaa ja kyllähän siellä porukka vaihtuu suht. tiuhaan ja monenlaista porukkaa tuntuu olevan. Mitenhän parhaiten välttää vuokraamisen sudenkuopat?
 
On se vuokraaminen yhtä paskaa. Meidän perheemme muutti isompaan kämppään 10 vuotta sitten ja päätimme jättää vanhan kämpän sijoituskämpäksi. No taitaa olla aika plusmiinusnolla mitä tuosta saanut. Suomessa vuokralaisen asema on yliturvattu. Suurin osa vuokralaisista on ok, mutta niitä mätämunia vaan osuu mitä pidempään vuokraa. Ja kukaan ei ole pitämässä vuokraajan puolia.

Mutta pakkohan se on vuokrata jos ei kaupaksi mee. Toki edelleen hankalammaksi menee myyminen kun on vuokralla.

Joskus musta tuntuu, että Suomen yksi suuri ongelma on ihmiset, jotka eivät omista mitään. Eivät omista mitään, aina käsi ojossa tukien toivossa. Ei vastuuta mistään jne. Toki sanon aina itselle, että kyseessä on marginaaliryhmä ja siitäkin osa on ihan ok sakkia, mutta kyllähän se vähän ihmetettyy jos esim. 50-vuotias ihminen ei omista käytännössä mitään.
 
Haatattelet itse etkä vuokrafirman kautta.

Teet selväksi että kaikista pienistäkin vioista pitää ilmottaa.

Varmista että asunnossa on suihkuverho ja palohälytin.

Ja kerro että sulla on tapana soittaa kerran-pari vuodessa kysyä miten menee..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Asumme 72 neliön kämpässä---

---pieni kaupunki E-Suomessa,
---Matkaa Helsinkiin on alle 100, joten luotan että ihan arvottamiksi nää kerrostalokämpätkään ei mene.

Olen kuitenkin naapuritalosta katsellut muutamaa kämppäänsä vuokraavaa ja kyllähän siellä porukka vaihtuu suht. tiuhaan ja monenlaista porukkaa tuntuu olevan. Mitenhän parhaiten välttää vuokraamisen sudenkuopat?
Click to expand...
Ne ovat varmaankin matkailukäytössä? Tiedätkö---?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
On se vuokraaminen yhtä paskaa. Meidän perheemme muutti isompaan kämppään 10 vuotta sitten ja päätimme jättää vanhan kämpän sijoituskämpäksi. No taitaa olla aika plusmiinusnolla mitä tuosta saanut. Suomessa vuokralaisen asema on yliturvattu. Suurin osa vuokralaisista on ok, mutta niitä mätämunia vaan osuu mitä pidempään vuokraa. Ja kukaan ei ole pitämässä vuokraajan puolia.

Mutta pakkohan se on vuokrata jos ei kaupaksi mee. Toki edelleen hankalammaksi menee myyminen kun on vuokralla.

Joskus musta tuntuu, että Suomen yksi suuri ongelma on ihmiset, jotka eivät omista mitään. Eivät omista mitään, aina käsi ojossa tukien toivossa. Ei vastuuta mistään jne. Toki sanon aina itselle, että kyseessä on marginaaliryhmä ja siitäkin osa on ihan ok sakkia, mutta kyllähän se vähän ihmetettyy jos esim. 50-vuotias ihminen ei omista käytännössä mitään.
Click to expand...
Onneksi monen muun elämässä on muutakin kuin omistaa joku kolmio Lapualta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Onneksi monen muun elämässä on muutakin kuin omistaa joku kolmio Lapualta.
Click to expand...

Se koira älähtää, mihin kalikka kolahtaa. Tulee mieleen Matti Nykäsen lause: " Sitä virhettä mä en oo tehnyt, että olisin omaisuutta ruvennut kasaamaan." Toki onhan tää hyvä puolustus sille, että ei osaa raha-asioitaan hoitaa.

Ja mulle ei todellakaan kämpän omistaminen mikään itseisarvo. Juurihan totesin, että paha virhe oli tuo kämppä pitää. Samat rahat olis vaikkapa osakkeissa tuottanut todella paljon. Nyt ei enää viitti myydä kun on 10 vuotta pitänyt.
 
Itte olen ottanut sellaisen periaatteen, että pyrin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät osaa asioitaan hoitaa. Levittävät negatiivista energiaansa (kuvainnollisesti, en ole hihhuli) meihin kunnon ihmisiinkin. Ja ikävä fakta on se, että näissä kämpän vuokraajissa näitä ihmisiä on enemmän. Tottakai elämäntilanteita yms. on monia, joten valtasosa näistäkin ihan ok jengiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Landlord:
Itte olen ottanut sellaisen periaatteen, että pyrin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät osaa asioitaan hoitaa. Levittävät negatiivista energiaansa (kuvainnollisesti, en ole hihhuli) meihin kunnon ihmisiinkin. Ja ikävä fakta on se, että näissä kämpän vuokraajissa näitä ihmisiä on enemmän. Tottakai elämäntilanteita yms. on monia, joten valtasosa näistäkin ihan ok jengiä.
Click to expand...
(y)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Se koira älähtää, mihin kalikka kolahtaa. Tulee mieleen Matti Nykäsen lause: " Sitä virhettä mä en oo tehnyt, että olisin omaisuutta ruvennut kasaamaan." Toki onhan tää hyvä puolustus sille, että ei osaa raha-asioitaan hoitaa.
Click to expand...


Kannattaisi siinä ylimielisyydessään ajatella, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ihan sieltä nuoresta asti. Suomessa on edelleen kieroutuneesti ihmisarvo kiinni siinä omistaako asunnon vai ei. o_O

Itse ole lapseton viisikymppinen, ei muuta sukua kuin äiti ja veli, joka myöskin lapseton ja sellaisena kuulemma pysyykin.
Aika älytöntä olisi ollut ruveta makselemaan 35-vuoden asuntovelkaa, kun ei ole perillisiä. Mielluummin sitä itse nauttii niistä omista rahoistaan eläessään.

Joten minä laitan kaikki rahani tähtikuvausvälineisiin, kameroihin, lintubongausmatkoihin ja sisustukseen, mutta en niihin elementtiseiniin, jotka sitten kuoltuani menisi kai valtiolle.
 
Tyypillinen postaus. Sä pyydät apua, kaipaat vinkkejä, mutta sitten tuo myytävä asunto pitää pitää salamyhkäisenä. Edes kaupungin nimeä ei ollut rohkeutta sanoa. Miksi? Kun kerran myynti-ilmoitus on julkinen, niin mikset postannut linkkiä siihen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Asumme 72 neliön kämpässä, 2 aikuista + 2 lasta. Pitkään ollut myynnissä, mutta ei vaan ole mennyt. Vuokratarjouksia tullut useita ja nyt olemme löytäneet sopivan isomman kämpän. Lainasta on jo sovittu, mutta tämän kämpän joudumme sitten laittamaan vuokralle.

Kyseessä on pieni kaupunki E-Suomessa, ei ihan pahimmasta paikasta, mutta kyllähän hinnat täälläkin laskee. Matkaa Helsinkiin on alle 100, joten luotan että ihan arvottamiksi nää kerrostalokämpätkään ei mene.
Click to expand...
Onko ollut tuolla myynnissä?
https://www.metsatilat.fi/asunnot

Vaihtaakin voi, mutta en tiedä miten. Voiko sen ilmoittaa vaan siinä ilmoituksessa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kannattaisi siinä ylimielisyydessään ajatella, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ihan sieltä nuoresta asti. Suomessa on edelleen kieroutuneesti ihmisarvo kiinni siinä omistaako asunnon vai ei. o_O

Itse ole lapseton viisikymppinen, ei muuta sukua kuin äiti ja veli, joka myöskin lapseton ja sellaisena kuulemma pysyykin.
Aika älytöntä olisi ollut ruveta makselemaan 35-vuoden asuntovelkaa, kun ei ole perillisiä. Mielluummin sitä itse nauttii niistä omista rahoistaan eläessään.

Joten minä laitan kaikki rahani tähtikuvausvälineisiin, kameroihin, lintubongausmatkoihin ja sisustukseen, mutta en niihin elementtiseiniin, jotka sitten kuoltuani menisi kai valtiolle.
Click to expand...
Laskutaitoiset tietävät omistusasumisen tulevan loppupeleissä edullisemmaksi kuin vuokra-asumisen.
Testamentin kun tekee niin omaisuus menee sinne minne haluaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa