Ei sitä ikinä tiedä mitä elämä tullessaan tuo.

21.07.2008
162
0
16
Kirjoitin tämän jo tuonne odotuspuolelle mutta koska olen vakio kävijä täällä Mitäs nyt? puolella niin halusin kertoa tämän myös täällä.
Rekisteröidyin tällä nimimerkillä juuri koska toisella minut tunnetaan niin hyvin enkä ole valmis vielä kertomaan tästä asiasta kaikille tutuille.

Kävin viime viikolla alkuraskauden ultrassa. Alkuun hoitaja kehuskeli että eipä niskaturvotuksessa ole edes mitään mitattavaa mutta odotetaan nyt että sikiö lähtee liikkumaan. Huokaisin jo hetkeksi helpoituksesta koska koko alkuraskauden ajan olen ollut jotenkin vain niin varma ettei kaikki ole hyvin. Äidinvaistoako?? En tiedä mutta kylläpä oli huonot fiilikset olla tuntemuksistaan oikeassa kun hoitaja sitten sanoikin että turvotusta onkin, ja paljon. Sen jälkeen hetkeksi odottamaan lääkäriä ja sitten lääkärin tutkittavaksi. Lääkäri sai niskaturvotuksen mitoiksi 6,4-7mm. Myöskin selän ja mahan puolella oli turvotusta ihon alla. Down veriseulonta tulokset katsottiin samantien, koska olin käynyt verikokeissa viikkoa ennen > 1:5 :'( Onko muilla ollut vastaavaa turvotusta?????

Nyt sitten vaan odotellaan lapsivesi näytteeseen menoa kolmen viikon päästä. Tämä odottelu ja epätietoisuus tuntuu vievän järjen.
Istukasta ei voida ottaa näytettä koska se on takana.

Te jotka olette olleet tuossa lapsivesi näytteen otossa niin kertoisitteko kokemuksia siitä?? Olen todella piikkikammoinen mutta mitäpä sitä ei oman lapsensa eteen tekisi ja siksi siihen olenkin menossa että saataisin pian tietää mikä pikkuistamme vaivaa että tiedämme ja sairaala tietää sitten valmistautua tulevaan, että pikkuisemme saa heti synnyttyään oikeanlaista hoitoa.
Prosentteja meille kerrottiin ja ne lisäsi vain lisää huolta. Mm että vain 25%n mahdollisuus että syntyy täysin terve vauva. 40%n mahdollisuus saada sairas lapsi. 35%n mahdollisuus että vauva kuolee kohtuun :'(

Nyt täällä toivotaan vain että saamme vauvamme elävänä luoksemme, tuo se sitten tullessaan mitä vain.

Olen aina ajatellut että tapahtuvilla asioilla on jokin tarkoitus, mutta tämä asia vaatii varmasti pitkän pitkän ajan ennen kuin ymmärrän mikä tässä on tarkoitus...
 
Huoli on hirveä takka kanatt, ja jokainen päivä on liikaa..
Minä kävin lapsivesipunktiossa kerran. Piikki ei sattunut, piti vain pysyä paikallaan, ja kokoajan näki itse monitorista mihin neula menee. Lähinnä se oli sellaista muljahtelun tunnetta. Mutta tottakai keskenmenoriski, joka kuitenkin on lähes olematon, kummitteli mielessä. Punktion jälkeinen aika oli yhtä helvettiä, kun halusi tietää vastaukset, oli asiat niin tai näin.
Toivon todella voimia sinulle, herkässä mielentilassa asia ei ole helppo.
Meille syntyi terve ihana tyttö.
 
No mä olen todella piikkikammoinen ja olen sitä mieltä että koska minä hysteerikko selvisin siitä niin silloin siitä selviää melkein kuka vaan. Siinä ultraäänellä katsotaan missä kohtaa sikiö on ja anturilla painetaan että sikiö pysyy paikallaan ja kohtuun jää näkösälle lätäkkö lapsivettä, sitä muistaakseni otetaan 20 milliä. Lääkäri työntää vatsapeitteiden läpi neulan ja samalla koko ajan ultralla seurataan missä neula menee. Sitä voi siis itsekin katsoa siitä kuvaruudusta. Tulos valmistuu kuulemma yleensä kahdessa viikossa. Minä jouduin odottamaan kuukauden kun eka näyte ei lähtenyt kasvamaan. Mutta sain mieleisen tuloksen ja syntyi terve poika. Sukupuolenkin saa siis tietoonsa jos haluaa, ja se on pomminvarmaa tietoa eikä arvausta.
 
Ei kuulu tähän,mutta mitkä arvot on sitten vielä normaaleja. Minulla mitattiin sikiöltä niskaturvotusta 1,6mm ja lääkäri sanoi vain että kai tää ihan normaali on.

ap:lle hirmuisesti voimia ja jaksamisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi ei!:
Ei kuulu tähän,mutta mitkä arvot on sitten vielä normaaleja. Minulla mitattiin sikiöltä niskaturvotusta 1,6mm ja lääkäri sanoi vain että kai tää ihan normaali on.

ap:lle hirmuisesti voimia ja jaksamisia.

tuolla odotus puolella puhuivat että alle 3mm on normaali. mulle lääkäri sanoi että 2,5mm pidetään rajana mutta ei kuulema varmaksi voida sanoa missä se raja menee vaan jokonkin se raja on vedettävä. seulontaverikokeiden kanssa yhdessä sit tehdään päätökset että tehdäänkö jatkotutkimuksia vai ei.
 
Jännä juttu muuten, mulla ei otettu verikoetta ollenkaan. Lääkäri kysyi ultrattuaan että haluanko punktion vai en. Halusin vaikka turvotusta ei hirmuisesti ollutkaan. Vastauksessa kesti kaksi viikkoa ja tulos oli normaali kromosomisto.
 
Maanantain lähestyy... En nyt sitten annakaan ottaa sitä näytettä koska mulla on ollut nyt kohta kahden viikon ajan supistuksia joka päivä. En ota sitä yhden prosentin riskiä. Se näytehän voidaan ottaa myöhemminkin.
Jännittää silti täysillä että mitä tuonne maha nahkan alle kuuluu, miltä vauva nyt näyttää, onko turvotus lisääntynyt... :(
 
Heippa huolesta harmaa :wave:

Siulla on kovat paikat tällä hetkellä. Tiedän, koska olen saman tien kulkenut.

Me saimme riskiluvuksi 1:10, vaikka turvotusta oli mittaushetkellä vain n. 3mm. Lääkärin kanssa keskusteltuamme päädyimme lapsivesipunktioon. Pitkä neula vatsapeitteiden läpi kohtuun, ei sattunut alkuunkaan niin paljon, kun miltä kuullostaa. Näytteen otto ei kestänyt kauaa ja tulokset saimme kahden viikon kuluessa. Kuinka kaksi viikkoa voikin olla pitkä aika!!

Tapahtuneesta on aikaa yli 2 vuotta. Pienokainen, joka silloin näytteenottohetkellä uiskenteli kohdussani, on nyt päiväunillaan. Reipas pieni taapero, jolla on kromosomeissa pieni vinksahdus, mutta eipä ole menoa haitannut :D :heart:

Ei sitä tosiaan aina tiedä, mitä elämä tuo tullesaan, mutta pidä toivoa yllä. Se, mitä nurkan takana odottaa, voi olla myös jotain todella ihanaa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juures Suikale:
Heippa huolesta harmaa :wave:

Siulla on kovat paikat tällä hetkellä. Tiedän, koska olen saman tien kulkenut.

Me saimme riskiluvuksi 1:10, vaikka turvotusta oli mittaushetkellä vain n. 3mm. Lääkärin kanssa keskusteltuamme päädyimme lapsivesipunktioon. Pitkä neula vatsapeitteiden läpi kohtuun, ei sattunut alkuunkaan niin paljon, kun miltä kuullostaa. Näytteen otto ei kestänyt kauaa ja tulokset saimme kahden viikon kuluessa. Kuinka kaksi viikkoa voikin olla pitkä aika!!

Tapahtuneesta on aikaa yli 2 vuotta. Pienokainen, joka silloin näytteenottohetkellä uiskenteli kohdussani, on nyt päiväunillaan. Reipas pieni taapero, jolla on kromosomeissa pieni vinksahdus, mutta eipä ole menoa haitannut :D :heart:

Ei sitä tosiaan aina tiedä, mitä elämä tuo tullesaan, mutta pidä toivoa yllä. Se, mitä nurkan takana odottaa, voi olla myös jotain todella ihanaa :hug:

Kiitos viestistäsi :hug: Tällaisia on aina kiva lukea.
 

Yhteistyössä