Ei tämä voi olla todellista, sanokaa että näen unta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gone
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gone

Vieras
En ymmärrä edes miten olen antanut asioiden ajautua tähän pisteeseen.

Mistä puhun, niin....
Tilanne on se, että puolitoista vuotta sitten muutin miehen luo kauas kotipaikastani. Tämä elämä on aivan hullua täällä, olisin ottanut jalat alleni jo kauan sitten jos olisin tajunnut mitä tämä on.

Vettä ei tule, kesällä tulee, talvella putket ovat jäässä tai temppuilevat muuten vain. Minulla ei ole ajokorttia, eikä miehelläkään, lähin kauppa on 20km päässä. Mies ei ole ollut töissä pitkään aikaan, eikä ole suostunut menemään minnekkään (työkkäriin ym.) että saisi rahaa jostain. Olemme siis pelkästään minun rahojeni varassa.
Pesukone on rikki, ei mitään käsitystä mistä ja miten uusi, ja mitäpä se pelkkä pesukone hyödyttää kun ei vettäkään tule.
Jätehuolto ei toimi täällä, kukaan ei siis ole vuosikausiin maksanut jätemaksuja, joten eipä kukaan tule roskia hakemaan.

Minä en todellakaan halua enkä edes pysty tässä alkaa kaikkea maksamaan, eihän tämä talo edes ole minun millään tavalla. Mies ei ota osaa mihinkään, minun pitäisi keksiä miten mennään kauppaan, minun pitäisi maksaa kaikki, minun pitäisi siivota, minun harteillani on kaikki. Mies on mennyt koko ajan alaspäin sen jälkeen kun työt loppuivat. Hän makaa tv:n edessä kaikki päivät. Hän olettaa että minä hoidan, minä laitan, minä järjestän. Koko talo on kuin räjähdyksen jäljiltä kun minä olen hetken kotipaikallani käymässä.

Ensi talveen mennessä järjestän itseni pois täältä, tavalla tai toisella. Vaikka kuinka kirpaisisi antaa periksi.
Olen ajanut itseni aivan loppuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Miksi odottaa edes ensi talveen?
Jos ei miehellä ole halua hakea apua itseleen tuossa tilassa, se vain vetää sinut mukaansa.

Ajattelin että kesän yli vielä jaksaisin olla ja saisin sillä aikaa asioita hoidettua tuonne kotipaikkakunnan suuntaan, etsittyä kattoa pään päälle jne...
 
Turha viivytellä. Asiat eivät parane odottamalla. Nyt laitat ihan saman tien asuntoa hakuun kun kerran olet koneella, muuten asia vain lykkääntyy.

Ainoastaan sinä itse saat nostettua itsesi suosta johon olet vajoamassa. Kesän aikana ehdit vajota vielä syvemmälle.

Mitä nopeammin toimit, sitä pikemmin sinulla on mahdollisuus palata takaisin elämään.
 
Siis MIKSI IHMEESSÄ miehesi ei ole hakenut edes päivärahoja??? Millä se elää? Älä nyt herrajumala jää elättämään miestä sinne, muuta äkkiä pois. Eihän se susta välitä yhtään :( HERRAJUMALA MIKÄ "MIES" SULLA :(((((
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Miksi odottaa edes ensi talveen?
Jos ei miehellä ole halua hakea apua itseleen tuossa tilassa, se vain vetää sinut mukaansa.

Ajattelin että kesän yli vielä jaksaisin olla ja saisin sillä aikaa asioita hoidettua tuonne kotipaikkakunnan suuntaan, etsittyä kattoa pään päälle jne...

Eikös olis järkevämpää hankkia nyt vaikka tilapäinen katto jostakin ja sitten järjestellä asioita ajan kanssa kun ei enää kaikki ole rankkaa "jaksamista" On olemassa vaara, että voimasi ehtyvät ensi kesään mennessä niin, ettet enää jaksa lähteä ja ihmettelet 10 vuoden päästä mitä sinulle on tapahtunut.
Miehesi tarvitsee apua, mutta sinä et voi häntä pelastaa, hänessä on ensin herättävä jonkunlainen sairauden tunto, jotta hän hakeutuu jonkun avun piiriin. Sinä vain mahdollistat tuon tilanteen jatkumista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanna:
Siis MIKSI IHMEESSÄ miehesi ei ole hakenut edes päivärahoja??? Millä se elää? Älä nyt herrajumala jää elättämään miestä sinne, muuta äkkiä pois. Eihän se susta välitä yhtään :( HERRAJUMALA MIKÄ "MIES" SULLA :(((((

En tiedä mikä siinä on, asiasta on väännetty ja väännetty, olen hokenut hokemasta päästyäni mutta ei mitään vaikutusta.
ehkä "raskaan työn raatajan" ylpys ei kestä että pitäisi yhteiskunnalta apua ruinata.
 
Mun mielestä kaikkein suurin vaara tässä on, ei se ettet jaksaisi. Vaan se, että kun kesä tulee, on nättiä ja helpompaa, niin sitten TAAS siirrät sitä eroa. Kun onkin yhtäkkiä taas niin mukavaa.

SIKSI MENET HETI!!! Nyt samantien otat auki kunnan vuorasivut ja täytät sinne hakemuksen. HETI! Mars, naps naps sillä hiirellä liikettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Miksi odottaa edes ensi talveen?
Jos ei miehellä ole halua hakea apua itseleen tuossa tilassa, se vain vetää sinut mukaansa.

Ajattelin että kesän yli vielä jaksaisin olla ja saisin sillä aikaa asioita hoidettua tuonne kotipaikkakunnan suuntaan, etsittyä kattoa pään päälle jne...

Eikös olis järkevämpää hankkia nyt vaikka tilapäinen katto jostakin ja sitten järjestellä asioita ajan kanssa kun ei enää kaikki ole rankkaa "jaksamista" On olemassa vaara, että voimasi ehtyvät ensi kesään mennessä niin, ettet enää jaksa lähteä ja ihmettelet 10 vuoden päästä mitä sinulle on tapahtunut.
Miehesi tarvitsee apua, mutta sinä et voi häntä pelastaa, hänessä on ensin herättävä jonkunlainen sairauden tunto, jotta hän hakeutuu jonkun avun piiriin. Sinä vain mahdollistat tuon tilanteen jatkumista!

Tiedostan hyvin tuon vaaran, voimat ovat alkaneet nyt jo käydä niin vähiin että välillä ei aamulla huvittaisi sängystä nousta kun tietää että tämäkin päivä on yhtä p*skaa.
Olen alkanut yhä enemmän ja enemmän majailla kotipaikkakunnallani että saan välillä edes hetken hengähtää.
Tekisi mieli vain laittaa tavaransa kasaan ja lähteä jälkiä jättämättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumibuumi:
Mun mielestä kaikkein suurin vaara tässä on, ei se ettet jaksaisi. Vaan se, että kun kesä tulee, on nättiä ja helpompaa, niin sitten TAAS siirrät sitä eroa. Kun onkin yhtäkkiä taas niin mukavaa.

SIKSI MENET HETI!!! Nyt samantien otat auki kunnan vuorasivut ja täytät sinne hakemuksen. HETI! Mars, naps naps sillä hiirellä liikettä.

Tuo on ihan totta, olen tätä mielessäni siirtänyt jo kauan.
Aina kun tulee vähän helpompi hetki, niin sitä ajattelee että taas jaksaa.
Pitää vaan saada tuonne takaraivoon se iskettyä että eivät nämä asiat tästä miksikään muutu.

 

Yhteistyössä