J
jaanpa unen
Vieras
Näin tosi kummallista unta viime yönä. Ihan kuin joku kauhelokuva, enkä ole tosiaan katsellut kauhuelokuvia vuosiin, saati mitään muutakaan elokuvia useampaan kuukauteen. Uni oli tosi pitkä, mutta en enää muista kaikkea, mutta kerron mitä muistan. Yleensä en muista nykyään unista mitään herätessä, joten on erikoista että tästä muistan näinkin paljon.
Unessa olin kylässä jollain tuntemattomalla perheellä/pariskunnalla sellaisessa modernissa omakotitalossa. Niiden poika oli kuollut 2-vuotiaana ja se kummitteli toistuvasti aina sängyssään entisessä huoneessan. En muista kerrottiinko se silloin kyläillessä mulle, ilmeisesti, mutta muistin myös että olin kuullut sen aiemmin tai ollut siellä kylässä aiemminkin. Mun oli tarkoitus jäädä sinne yöksi, mutta en sitten millään uskaltanut mennä nukkumaan sillä mun nukkumispaikka (vaalea nahkasohva?) oli niin lähellä sen pojan entistä sänkyä ja huonetta. Sen pojan olohuoneen puoleinen seinä oli pelkkää läpinäkyvää lasia ja oviaukossa ei ollut ovea ollenkaan, ja sänky oli ihan oviaukon ja lasiseinän vieressä. Huone oli muuten ilmeisesti aika tyhjä, koska sänky näytti vuodevaatteettomalta. Tosin uni vaihteli unen tyyliin aika paljon että välillä sänky oli eri paikassa ehkä ja ilman huonetta, mutta tuo oli se pääasiallinen paikka jossa muistan sen olleen. Yritin ehdottaa että voisin nukkua vaikka lattialla tai jos saisin jostain patjan niin sillä, siis jos vaan pääsisin jonnekin kauemmas taloon nukkumaan. Se ei kuitenkaan onnistunut.
Keskusteltiin sitten siinä sohvalla (kaiketi olohuoneessa?) tai jonkun takan (tosin siinä ei ollut tulta siis) ääressä sen pojan äidin kanssa. Se kertoi mm. pojan kuolemasta. Sillä pojalla oli kuulemma joku todella harvinainen virus, jonka aiheuttamaa sairautta ei voinut parantaa ja siihen kuoli aina varmasti Virus oli nimeltäään joku e:llä alkava, joku samantyylinen nimi kuin ebstein barr, koska se jäi mieleen. Loppuvaiheessa se aiheutti ilmeisesti sen että ihminen mätäni sisältä hetkessä ja kuoli siihen. Tuo äiti selitti miten poika oli loppuvaiheessa ihan hyvävointinen, ymmärsin ettei tuntenut kipua vaan oli ja eli ihan normaalisti. Se ilmeisesti kuului taudin luonteeseen. Ennen kuolemaa se sitten leikkien keskellä tuli sanomaan äidilleen että "Äiti tuntuu kuin ei ois nenää ollenkaan" hymyillen, ja kosketteli sormella nenää jota ei tosiaan ollut enää olemassa vaan se oli tippunut, mutta poika ei ollut tippumista huomannut. Äiti tiesi että mätäminen oli alkanut eikä sille voinut mitään. Poika jatkoi selitystään ja pikkuhiljaa sen puhe muuttui epäselvemmäksi, johtuen sisäisestä mätänemisestä. Äiti katseli vaan rauhallisen näköisesti vieressä, koska tieese että mitään ei ollut tehtävissä. Alle kymmenessä minuutissa poika ei saanut sanottua mitään enää ymmärrettävästi ja muuttui sen takia kiukkuiseksi ja alkoi raivota. Äitiä inhotti sylkeminen ja hän totesi vain vieressä että "Älä tartuta sitä virusta minuunkin/meihinkin" Sitten hetken kiukuteltuaan täysin omituiseksi muuttuneen muminaääntelyn ( jota puhe enää oli) kanssa poika rojahti maahan ja kuoli.
Yhtäkkiä kesken meidän juttelun naisen pöydällä oleva älypuhelin äännähti viestin merkiksi. Samantien näytöllä alkoi kulkea teksti, joka oli siltä kuollelta pojalta. En muista enää mitä siinä luki, mutta siitä kävi ilmi että se oli pojalta. Seuraavaksi ruudulla alkoi pyöriä video, jossa joku juoksi ulkona kohti taloa. Huomasin että kyseessä oli tämän pariskunnan talo, muistan että yksi ulkoseinä oli kokonaan pelkkää lasia. Pojalla oli aikomuksena räjäyttää talo tai tehdä jotain vastaavaa suurta tuhoa. Siirryin äkkiä talon ikkunaan katsomaan ja siellä poika tosiaan juoksi muun lapsijoukon kanssa. Tiesin että kaikki he olivat henkiä. Siitä huolimatta että poika oli kuollut ja henki, se oli kasvanut 4-vuotiaan kokoiseksi. Ihmettelin sitä pojan äidille. Poika oli silti joukkiosta nuorin , vanhimmat näyttivät jo varhaisteineiltä, ainakin yksi tyttö jolla oli punainen trikoopaita ja mustat pitkät hiukset. Joukkio teki ilmeisesti paljonkin ilkivaltaa.
Nähdessäni heidät ja heidän toimensa tiesin että he ovat täällä vankina eivätkä siellä minne he kuuluvat, ja lisäksi vaaraksiksi ihmisille ja muuttuneet vihamielisiksi eivätkä ole enää lasten luonteisia. Ja arvelin että mikään muu ei siinä hetkessä auta kuin rukoilu ja siksi aloin rukoilla suurella äänellä ja toistuvasti "Jeesus, päästä nuo lasten henget täältä pois ja ota ne Taivaaseen yms." Sitten uni päättyi
Unessa olin kylässä jollain tuntemattomalla perheellä/pariskunnalla sellaisessa modernissa omakotitalossa. Niiden poika oli kuollut 2-vuotiaana ja se kummitteli toistuvasti aina sängyssään entisessä huoneessan. En muista kerrottiinko se silloin kyläillessä mulle, ilmeisesti, mutta muistin myös että olin kuullut sen aiemmin tai ollut siellä kylässä aiemminkin. Mun oli tarkoitus jäädä sinne yöksi, mutta en sitten millään uskaltanut mennä nukkumaan sillä mun nukkumispaikka (vaalea nahkasohva?) oli niin lähellä sen pojan entistä sänkyä ja huonetta. Sen pojan olohuoneen puoleinen seinä oli pelkkää läpinäkyvää lasia ja oviaukossa ei ollut ovea ollenkaan, ja sänky oli ihan oviaukon ja lasiseinän vieressä. Huone oli muuten ilmeisesti aika tyhjä, koska sänky näytti vuodevaatteettomalta. Tosin uni vaihteli unen tyyliin aika paljon että välillä sänky oli eri paikassa ehkä ja ilman huonetta, mutta tuo oli se pääasiallinen paikka jossa muistan sen olleen. Yritin ehdottaa että voisin nukkua vaikka lattialla tai jos saisin jostain patjan niin sillä, siis jos vaan pääsisin jonnekin kauemmas taloon nukkumaan. Se ei kuitenkaan onnistunut.
Keskusteltiin sitten siinä sohvalla (kaiketi olohuoneessa?) tai jonkun takan (tosin siinä ei ollut tulta siis) ääressä sen pojan äidin kanssa. Se kertoi mm. pojan kuolemasta. Sillä pojalla oli kuulemma joku todella harvinainen virus, jonka aiheuttamaa sairautta ei voinut parantaa ja siihen kuoli aina varmasti Virus oli nimeltäään joku e:llä alkava, joku samantyylinen nimi kuin ebstein barr, koska se jäi mieleen. Loppuvaiheessa se aiheutti ilmeisesti sen että ihminen mätäni sisältä hetkessä ja kuoli siihen. Tuo äiti selitti miten poika oli loppuvaiheessa ihan hyvävointinen, ymmärsin ettei tuntenut kipua vaan oli ja eli ihan normaalisti. Se ilmeisesti kuului taudin luonteeseen. Ennen kuolemaa se sitten leikkien keskellä tuli sanomaan äidilleen että "Äiti tuntuu kuin ei ois nenää ollenkaan" hymyillen, ja kosketteli sormella nenää jota ei tosiaan ollut enää olemassa vaan se oli tippunut, mutta poika ei ollut tippumista huomannut. Äiti tiesi että mätäminen oli alkanut eikä sille voinut mitään. Poika jatkoi selitystään ja pikkuhiljaa sen puhe muuttui epäselvemmäksi, johtuen sisäisestä mätänemisestä. Äiti katseli vaan rauhallisen näköisesti vieressä, koska tieese että mitään ei ollut tehtävissä. Alle kymmenessä minuutissa poika ei saanut sanottua mitään enää ymmärrettävästi ja muuttui sen takia kiukkuiseksi ja alkoi raivota. Äitiä inhotti sylkeminen ja hän totesi vain vieressä että "Älä tartuta sitä virusta minuunkin/meihinkin" Sitten hetken kiukuteltuaan täysin omituiseksi muuttuneen muminaääntelyn ( jota puhe enää oli) kanssa poika rojahti maahan ja kuoli.
Yhtäkkiä kesken meidän juttelun naisen pöydällä oleva älypuhelin äännähti viestin merkiksi. Samantien näytöllä alkoi kulkea teksti, joka oli siltä kuollelta pojalta. En muista enää mitä siinä luki, mutta siitä kävi ilmi että se oli pojalta. Seuraavaksi ruudulla alkoi pyöriä video, jossa joku juoksi ulkona kohti taloa. Huomasin että kyseessä oli tämän pariskunnan talo, muistan että yksi ulkoseinä oli kokonaan pelkkää lasia. Pojalla oli aikomuksena räjäyttää talo tai tehdä jotain vastaavaa suurta tuhoa. Siirryin äkkiä talon ikkunaan katsomaan ja siellä poika tosiaan juoksi muun lapsijoukon kanssa. Tiesin että kaikki he olivat henkiä. Siitä huolimatta että poika oli kuollut ja henki, se oli kasvanut 4-vuotiaan kokoiseksi. Ihmettelin sitä pojan äidille. Poika oli silti joukkiosta nuorin , vanhimmat näyttivät jo varhaisteineiltä, ainakin yksi tyttö jolla oli punainen trikoopaita ja mustat pitkät hiukset. Joukkio teki ilmeisesti paljonkin ilkivaltaa.
Nähdessäni heidät ja heidän toimensa tiesin että he ovat täällä vankina eivätkä siellä minne he kuuluvat, ja lisäksi vaaraksiksi ihmisille ja muuttuneet vihamielisiksi eivätkä ole enää lasten luonteisia. Ja arvelin että mikään muu ei siinä hetkessä auta kuin rukoilu ja siksi aloin rukoilla suurella äänellä ja toistuvasti "Jeesus, päästä nuo lasten henget täältä pois ja ota ne Taivaaseen yms." Sitten uni päättyi
