V
vieras
Vieras
Äitini suunnittelee ostavansa koiran. Kuulemma narttu pitäisi olla ja kun kysyin syytä tähänä niin sanoi, tetä ei hän ehdi aamulla sitä kusettaa. Eli uroskoira kuulemma ruikkii monta kertaa ja narttu kusee kerralla. No itse narttukoiran omistajana en ihan tuota allekirjoita. Eikä se aamulenkki voi silti olla vain yksi kusaisu pihan reunalla.
Äidilläni on ollut monta koiraa, kaikki annettu/myyty pois 1-2vuotiaana viimeistään. Eka koira otettu ennen kuin minä synnyin. Ei koskaan sopeutunut minuun joten antoivat pois.
Toinen koira otettiin kun minä olin 9vuotias. Oli koav paikka luopua koirasta vuotta myöhemmin, koska kukaan ei kuulemma ehtinyt lenkittää. Muistan että meitä lapsiakin syyllistettiin asiasta, vaikka lasten kontolle sitä ei voi laittaa.
Seuraava koira otettiin pari vuotta myöhemmin, kun äitini ja isäni erosivat. se koira ei montaa kuukautta tainnut olla. Myytiin kun oli niin mahdoton?!!? Tai jotain.
Minä muutin isälleni kun äitini meni uusiin naimisiin ja otti taas uuden koiran. Jätettiin ihan pihakoiraksi ja en enää edes muista mitä koiralle kävi, kun en itse siellä asunut, mutta eipä sillä häävit olot ollut siinä pihalla narussa.
Ja nyt kuulemma taas tekee mieli koiraa. Erosi hiljattain. Uudesta avioliitosta syntyneet lapset on yläasteella.
Meillä itsellä pian 10 vuotias koira eikä ole koskaan käynyt mielen vieressäkään, että luopuisimme siitä ja olen monet kerrat hämmästellyt sitä miten äitini on aina luopunut koirista joita on hankkinuit.
Nyt pohdin, että miten fiksua tuollaisen ihmisen on ottaa koiraa....
Äidilläni on ollut monta koiraa, kaikki annettu/myyty pois 1-2vuotiaana viimeistään. Eka koira otettu ennen kuin minä synnyin. Ei koskaan sopeutunut minuun joten antoivat pois.
Toinen koira otettiin kun minä olin 9vuotias. Oli koav paikka luopua koirasta vuotta myöhemmin, koska kukaan ei kuulemma ehtinyt lenkittää. Muistan että meitä lapsiakin syyllistettiin asiasta, vaikka lasten kontolle sitä ei voi laittaa.
Seuraava koira otettiin pari vuotta myöhemmin, kun äitini ja isäni erosivat. se koira ei montaa kuukautta tainnut olla. Myytiin kun oli niin mahdoton?!!? Tai jotain.
Minä muutin isälleni kun äitini meni uusiin naimisiin ja otti taas uuden koiran. Jätettiin ihan pihakoiraksi ja en enää edes muista mitä koiralle kävi, kun en itse siellä asunut, mutta eipä sillä häävit olot ollut siinä pihalla narussa.
Ja nyt kuulemma taas tekee mieli koiraa. Erosi hiljattain. Uudesta avioliitosta syntyneet lapset on yläasteella.
Meillä itsellä pian 10 vuotias koira eikä ole koskaan käynyt mielen vieressäkään, että luopuisimme siitä ja olen monet kerrat hämmästellyt sitä miten äitini on aina luopunut koirista joita on hankkinuit.
Nyt pohdin, että miten fiksua tuollaisen ihmisen on ottaa koiraa....