Ei vois enempää ihmistä ahdistaa... (tervetuloa harmaat jakelemaan hyviä neuvoja)

[hmm]

Kirjotan silläkin uhalla että mut tunnistetaan...
http://keskustelu.kaksplus.fi/t874111,25#m8561650

Tuossa ensin taustaa. Mies sitten oli pettänyt tuolla reissullaan mua, ja vielä semmosen kylän yleisen kanssa. No, siitä ei sen enempää... Mut varsinainen ongelma on, että meidän talo alkaa olla valmis, ja ensi viikolla pitäs muuttaa. Nyt mulla vaan on semmonen olo et jarrut pohjaan, tää tulee liian äkkiä. Mä en tiedä haluanko erota(ja joo, tiedän et se olis kaikista fiksuinta) mutta miettimisaikaa tarvisin lisää. Mulla pyörii mielessä vaan kuva miehestä sen toisen kanssa jossain sängyllä tms... Ihan oikeasti, jos pää vois hajota niin nyt se sen tekis!!

JA tuo kommentti harmaille oli ihan siks, että mä tiedän et ei mee kauan ku joku taas tulee aukoo päätään... Mut siitä vaan, mä en aio provosoitua.

 

[hmm]

Hei please...?

 

[harmaja]

Mulla on ihan samanlainen mies. Ollut oikeastaan aina, ja edellisen ketjusi kommentteihin viitaten, ei, en löytänyt häntä baarista. Olen kokeillut lähes kaikkea mahdollista, pois muuttoa, uhkailua, kiristystä, jättämistä, välinpitämättömyyttä... Ympyrä sulkeutuu aina ja olemme yhä yhdessä, saman katon alla.

Aloitin järjestelmällisen painostuksen. Aikani liehuin itse missä lie ja tein kaikkea mistä en ole ylpeä, mutta se auttoi. Sain voimani takaisin ja teen nyt sellaista työtä suhteemme eteen että se todella auttaa. Mies alkaa ymmärtää, nyt on jo pitemmän aikaa mennyt hyvin. Välillä notkahtaa, mutta silloin tulitan kovemmilla panoksilla ja selviän voittajana.

Pettämiset on asia erikseen. Ne satuttaa aina. Ja ymmärrän täysin ajatuksesi hänestä toisen kanssa. Mutta anna sen ajatuksen tulla ja viipyä mielessä. Ajattele ja ajattele vaikka se sattuu niin kovasti. Se nimittäin lakkaa satuttamasta ja sitten kykenet ajattelemaan järkevästi tilannetta, sitä, mitä haluat ja mikä on mielipiteesi. Miehelle teet täysin selväksi ettet hyväksy pettämistä. Käskehän ajatella tilannetta toisin, jos se olisitkin sinä joka kävisi panemassa jotain.

Olet varmasti vahva nainen, ja keskity nyt hetken vain lapsiin. En tiedä minkä ikäsiä olette, mutta nuorilla miehillä elämä monesti on tuollaista, en silti yleistä. Rilluttelu loppuu aikanaan. Ja mulla ainakin mies sanoi että hän kunnioittaa ja arvostaa minua todella paljon enemmän nyt, kun näkee että minä jaksoin silti kannatella tätä suhdetta, olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain vaikka hän loukkasi minua todella pahasti. Ja, vaikka minä olen anteeksi antanut, mies ei sanomansa mukaan kykene anteeksi antamaan itselleen ja siinä on rangaistusta kylliksi. Unohtaa en voi minäkään, mutta keskityn nyt tähän päivään ja tulevaan, en ryve menneisyydessä.

Anna itsellesi aikaa, menkää uuteen taloon ja ehdota miehelle että aloitatte täysin alusta. Voihan miehesi muuttua, muutos vain lähtee hänestä itsestään. Ja silmät avautuvat hänellä kyllä. Teet kuten itse haluat, mutta tämä oli vain ehdotus.

 

[hmm]

hei harmaja. Ihana lukea tämmönen selviytymistarinakin välillä!
Me ollaan molemmat 25v. Mies tossa ehdotti että jutellaan kunnolla tänään illalla, kun sille soitin että ahdistaa... Mutta kun meillä on semmonen ongelma että vaikka pitäs puhua niin ei osata. Mä en sit osaa sanoa miltä tuntuu tai mitä ajattelen, jonkun pitäs laittaa ne sanat mun suuhun jotka mun pitää sanoa. Tai sit mulla pitäs olla muistilappu... Jotenkin sit aina tuntuu et ei oo puhuttavaa vaikka onhan tossa jo noita asioita joista olis syytä puhua. ja sitten me vaan jatketaan elämää ja asiat hautautuu käsittelemättömänä mieleen...
Joo, toisaalta tässä olis hyvä uuden alun paikka, muutto uuteen kotiin... Mutta mitä jos mä nyt muutan ja huomaankin etten voi antaa anteeksi tai mikään ei muutukaan? Mä en jaksa sitten enää toista kertaa muuttaa taas... Eli sitten mä jään oman hyvinvointini kustannuksella tähän liittoon. Jotenkin tuntuu et nyt on tehtävä lopullinen päätös, oli se sitten mikä tahansa niin se on pysyvä eikä paluuta ole.

 

[kuules]

mitäs jos nyt ( ennen kuin miehesi tulee ) laitat ihan oikeasti paperille mitä ajattelet, mikä ahdistaa ja myös mikä on hyvää. Tai tulostat vaikka ton sun aloituksen....
Saat pienen muistilapun itsellesi, eikä siinä mitään pahaa ole vaik vähän"lunttaa" !
Ehkä sitten sun on helpompi tuoda itseäsi ja ajatuksiasi julki !
Tsemppiä !

 

[ööö]

Niin tai kirjoitat miehellesi kirjeen missä kerrot ajatukset, tunteet ym. ja vaikka sen jälkeen koitatte keskustella?

 

[hmm]

Tuon aloituksen voisin miehelle näyttääkin, kirjeitä olenkin joskus kirjoittanut hänelle. Nyt ei vaan aika riitä, lapset herää kohta ja niiden kanssa on turha haaveilla että voisi keskittyä kirjoittamiseen.

Jotenki mulla on semmonen olo että tää oli nyt tässä... Mutten kuitenkaan halua uskoa sitä. Voi ku elämä olis yksinkertasempaa.

 

[Miehesi]

on naiivi ja lapsellinen. En osaa sanoa mitään neuvoa, koska itse päädyin ex-miehen pettämisten takia eroon. Oli "hienoa" kuulla ystäviltä, milloin oli ketäkin yrittänyt ja missä. Mun itsetuntoni ei sellaista kestänyt. Toivotaan, että teille käy paremmin. Kai sun pitäisi saada miehesi tajuamaan arvosi, ja teidän yhteisen parisuhteen arvo. Ehkä sun pitäisi jotenkin säikäyttää, lakata olemasta "itsestään selvä". En tiedä, miten. Mitä, jos lähtisit joku viikonloppu yksin jonnekin, koko viikonlopuksi, ja miettisit noita juttuja. Ehkä antaisit sillä lailla miehellesi edes vähän ajattelemisen aihetta.

 

[jenmo]

:hug: Olen pahoillani, että teillä asiat ajautuneet tuohon pisteeseen... Mä en jaksa harmautua, mut monet varmaan tietää muutenkin, että mun miehellä on kans alkoholiongelma. Sillä erotuksella samaa rataa meillä, että mies aloitti vapaaehtoisesti taas antabuksen eikä pettänyt oo kuin yhden kerran.

Voimia kamalasti! Sun päätös, sun elämä. Muut ei ratkasua voi tehdä sun puolesta! Näytä alotukset tai kirjota se lunttilappu ja JUTELKAA!!!! Koittakaa selvitä! :hug:

 

[NeitiNasu]

Mun mielipiteen sä tiedät, joten olenpa kerrankin hiljaa. *sulkee suunsa ja poistuu takavasempaan*

 

[hmm]

Mun mielipiteen sä tiedät, joten olenpa kerrankin hiljaa. *sulkee suunsa ja poistuu takavasempaan*

Joo, mä tiedän sun mielipiteen... Ja kun mä tiedän että sä oot oikeessa niin se siinä eniten ärsyttääki.

 

[harmaana]

Mulla oli tuommoinen mies joka kerran ei aamulla tullut kotiin. Annoin anteeksi. Meni vähän aikaa ja tuli toinen kolmas ja neljäs kerta. Sitten tulikin ero. Oli viimeisellä kerralla niin törkeä jo ettei mitään rajaa. Harrasti seksiä vaikka olin paikalla. Nyt on hyvä mies joka ihan eriluokkaa. En kadu muuta kun että sen ensimmäisen kerran jälkeen olisi pitänyt jo lähtee, eikä jäädä tekemään itsestään kylmää.

 

[vieras]

Ottakaa ulkopuolisen tahon apu nyt vastaan. Me käytiin miehen kanssa seurakunnan parisuhdeneuvojalla ja siitä oli apua. Mitään se ei maksanu ja vaikka seurakunnalta terapia olikin, niin ei siellä "jeesusjuttuja"puhuttu. Teillä on niin pienet lapset etteikö kannattaisi yrittää tätäkin keinoa.

 

[jassoo]

Onko tämä oikeesti totta?
Eihän tuo ole laisinkaan normaalia että ukko kulkee ryyppäämässä ja sit paljastuu vielä et pettää.
Mikä teitä joitakin vaivaa kun moiseen suostutta?
En ikinä pysty käsittämään ihmisiä jotka jatkavat moista elämää.
Tommonen ukkohan on täys possu.
Kunnioittakaa itseänne!

 

[Kowalski]

Ap, kyllä sä itsekin tiedät sen, ettei noin yksinkertaisesti vaan voi jatkaa.
Teillä on pikkuinen vauva, ja mies käy panemassa jotain toista naista. Mies ryyppää ja tekee mitä lystää, sinä odotat kotona lasten kanssa ja itket.
Uusi talo tai ei, se ei mun mielestä paljoa vaakakupissa nyt paina.
Joko ukko A-klinikalle ja te yhdessä pariterapiaan (ja kumpaakaan ei sitten kahden käynnin jälkeen lopeteta) tai sitten ero. Ei sun itkut, uhkavaatimukset ja puheet tilannetta miksikään muuta. Te tarvitsette ammattiapua, mies vielä kahdenlaista: pystyäkseen olemaan juomatta (jos ylipäätään haluaa) ja oppiakseen olemaan aikuinen, aviomies, isä.
Alkoholistin lupaus on yhtä tyhjän kanssa, jos sanojen lisäksi ei tule myös tekoja. Ja ne teot tarkoittaa siis sinne A-klinikalle menemistä ja nopsaan.
Jos jatkatte tätä rataa, sinä romahdat pian, ja kuka lapsistanne sitten huolehtii, jos sinä olet pois pelistä hermoromahduksen takia, ja mies on ties missä kylillä kännissä jälleen kerran?
Tsemppiä. Helppoa se ei ole, mutta ei asiat sillä muutu että sinä vaan toivot tarpeeksi kovasti että kaikki olisi taas hyvin :hug:

 

[Kowalski]

Mies sitten oli pettänyt tuolla reissullaan mua, ja vielä semmosen kylän yleisen kanssa. No, siitä ei sen enempää... Mut varsinainen ongelma on, että meidän talo alkaa olla valmis, ja ensi viikolla pitäs muuttaa.

Mä oon ihan oikeasti shokissa. Miksi se penteleen talo on varsinainen ongelma, mutta miehen pettämiset ja ryyppäämiset on vaan hyshys ei siitä sen enempää? |O :headwall:
Mutta nyt mä vaikenen. Ei kuulu mulle.