Ei ystäväpiiriä

["Yksinäinen"]

Moi!

Ajattelin kertoa teille eräästä tosi kipeästä asiasta. Jos vaikka jollain olisi samankaltainen tilanne.
Kouluaikoina (peruskoulu ja lukio) mulla oli huonoa tuuria kavereiden kanssa, enkä päässyt mukaan koulun kaveriporukoihin. Mulle jäi koko kouluajalta vain kaksi ystävää. Lukion jälkeen muutin toiseen kaupunkiin ja aloitin tyhjästä. Alkuun en tuntenut uudesta kaupungista ketään. Opiskeluiden kutta sain joitakin kavereita, mutta ystäväporukkaa en ole ikinä onnistunut saamaan itselleni. Nyt olen 32-vuotias ja edelleenkin ilman porukkaa tai omaa yhteisöä mihin voisin kuulua. Tämä tunne ettei kuulu mihinkään ja ystäväpiirin puuttuminen on ollut koko elämäni kipeimpiä asioita.

Onko kellään ollut vstaavanlaisia kokemuksia elämässä? Kuulisin mielelläni.

 

[dfnskd]

Mä hankin miehen ja perheen, niin ei ole enää ongelmaa. En tarvitse mitään ystäväjengiä. Miehen mukana tuli hänen ystäviään mukaan kuvioihin. Ja sukulaisia.

Joskus on vaan helpompi, kun ei niitä ystäviä ole. Ei olisi aikaakaan hengailla monen kanssa.

 

["Yksinäinen"]

Upataan

 

[yksinäinen minäkin]

Täällä myös yksi jolla ei ole ystäviä saati ystäväporukkaa joiden kanssa hengailla. Ei ole ikinä ollutkaan. Varmaan vikaa myös itsessä on. Nyt kun ikää jo on päälle 40 niin joskus kieltämättä kirpaisee kun kuulee työkavereiden (niiden nuorempien) puhuvan että suunnittelevat reissua kaveriporukalla jne... Toisaalta en tiedä kaipaisinkokaan mitään kaveriporukalla tehtyä reissua mutta joskus olisi kiva että esim. teatteriin olisi kiva pyytää jotain kaveria niin ei aina tartteisi yksin mennä.

 

[lonely too]

Mulla ei liioin ole ystäviä. Kouluajoilta muistan vahvasti syrjäänjäämisen se on jatkunut läpi elämän oon kohta 40

 

[välillä yksin]

Koen välillä oloni aika yksinäiseksi. Tukiverkostoa ei oikeastaan ole ja ystävät sekä muu suku asuvat kaukana. On omaa perhettä, joka onneksi pitää kiireisenä, ettei ehdi yksinäisyyttään joka hetki murehtia, mutta välillä se iskee. Etenkin silloin, kun ne kaukana asuvat ystävät ovat tehneet porukalla jotain yhdessä. Tai silloin kun miehen sisko kertoo anoppinsa lastenhoitoavusta. Ei, en tarkoita, etteikö muilla saisi olla elämää/kivoja juttuja, mutta välillä sitä vain miettii, että olisihan tuo voinut olla kiva juttu.

 

["Yksinäinen"]

Asun Helsingissä. Jos haluat tutustua niin laita yvtä

 

["jen"]

Sama homma. Huono tuuri yläasteella. Tein vääriä valintoja.. en mennyt edes lukioon, vaan hetken kävin amista (ne ystävät jäivät jonnekin), ja vasta aikuisiällä kouluttauduin, joten ystäviä en saanut.. Töissä sain todella hyviä ystäviä, mutta kun sain lapsen.. Huomasin että ne olikin vain jotain kavereita, joiden kanssa oli kiva bilettää. Huoh. Eli juu. Nyt olen 26v ja täysin ystävätön. En ole edes mikään ujo hissukka, mutta en enää edes uskalla tehdä ystäviä, kun ne aina.. katoavat.

 

[Vier]

Ei mullakaan ole ikinä ollut ystäväpiiriä. Sen olen huomannut että miesten kanssa on helpompi olla kuin naisten.

 

[Vier]

Mä hankin miehen ja perheen, niin ei ole enää ongelmaa. En tarvitse mitään ystäväjengiä. Miehen mukana tuli hänen ystäviään mukaan kuvioihin. Ja sukulaisia.

Joskus on vaan helpompi, kun ei niitä ystäviä ole. Ei olisi aikaakaan hengailla monen kanssa.

Vaikka olis mies ja perhe, ongelma sama jos ei ole ystävää. Tälläiset ihmiset on usein hyvin yksin kun lapset aikuistuu ja jos tulee avioero...miehen ystävät hylkäävät.

 

[Diipa daapa]

Ymmärrän tilanteesi. Ensiksikin, jatka yhteydenpitoa vanhoihin ystäviisi. Heistä kannattaa pitää kiinni ja pidemmällä tähtäimellä on mukavaa, kun sulla on ihmisiää joiden kanssa olet tuntenut kouluajoista asti.

Toiseksi, osallistu ja mene mukaan asioihi. Ala harrastaa uusia harrastuksia, joitain sellaisia juttuja joista pidät ja joiden parissa on mahdollisuus nähdä muita jokseenkin saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Tai kiinnostaako sua jonkinlainen järjestötoiminta?

Jos sulla on perhe, niin yritä tutustua lasten kautta. Lähde mukaan vauvakahviloihin, perhekerhoihin, vauvajumppii, hiekkalaatikolle.

Juttele ja jutustele ihmisille, aina välillä tapaat ihmisiä joiden kanssa huomaat että juttu luistaa. Sitten vaan rohkeasti vaihdat yhteystietoja, ja ehdotat jossakin vaiheessa tapaamista (kahvittelua, harrastukseen liittyvää oheismenoa, lasten leikkitreffejä, mitä nyt vaan tilanteeseen sopii). Ainakin mun mielestä on tosi tärkeää uskaltaa ottaa just tuo askel, että vaihtaa yhteystietoja ja ehdottaa tapaamisia.

Tottakai on mahdollista, että joskus tulee takapakkia ja jollain onkin niin paljon kiirettä ettei parempi tutustuminen onnistu. Mutta mitä sitten? Ei siinä ole mitään menetettävää, että ehdottaa tapaamisia.

Lopuksi haluan muistuttaa, että kaveruuksien ja ystävyyksien luominen on pitkäjänteistä puuhaa joka vaatii usein paljon aikaa ja työtä. Usein hyvät kaverisuhteet syntyvät vasta vuosien työn jälkeen. Kun aloitat nyt, ehdit lähivuosien aikana löytää toivottavasti monia uusia kavereita ja ehkä jotkut kaveruussuhteet syvenevät ystävyydeksi!

Kylvä ympärillesi ystävyyden siemeniä, osa siemenistä ei ehkä idä koskaan mutta toisista kasvaa kaunis kukka.

 

[Diipa daapa]

Niin ja sen halusin vielä lisätä, että jos sulla on sellainen työ jossa tapaat suunnilleen saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, niin ehdottomasti luot suhteita myös heihin. Pyydät lounaalle, työn jälkeen afterwork-drinkille, vaikka vaihtaisit toiseen työpaikkaan niin yhteydenpitoa voi edelleen jatkaa.

 

["Yksinäinen"]

Nosto

 

[gdd]

Se ei minusta pidä paikkaansa, että ystäviä kannattaisi ensijaisesti lähteä etsimään lähinnä samanikäisistä ja samassa elämäntilanteessa olevista.

Paljon tärkeämpi juttu kuin ikä ja elämäntilanne on se, että yleisesti luonteet (ja myös kiinnostuksen kohteet) synkkaavat. Usein esimerkiksi 20-vuotias ja 60-vuotias voivat olla hyvinkin samantyyppisiä ihmisinä.

Niitäkin ihmisiä on, jotka yleisestikin tulevat toimeen itsestään iän tai elämäntilanteen suhteen poikkeavien kanssa paremmin kuin niiden kanssa, jotka ovat samassa iässä/tilanteessa.

 

["Yksinäinen"]

Upataan

 

[Kysyn Vaan]

[QUOTE="Yksinäinen";30163553]Asun Helsingissä. Jos haluat tutustua niin laita yvtä [/QUOTE]

MIlläs ***vetillää harmaalle laitat yyveeta?

 

["jep"]

Sulla on sentään ne kaksi ystävää...

 

["Yksinäinen"]

Joo, ei voi laittaa yvtä Joskus kirjoittelen tänne omalla nimimerkillänikin ja vanhasta tottumuksesta laitoin epähuomiossa ton "laita yvtä" kommentin, sori.
Joo, mulla on ne kaksi ystävää, mutta kaipaisin ystäväporukan.

 

["ihmettelen"]

Mua jäi ihmetyttämään, että miksi ihmeessä pitää olla joku ystäväPORUKKA, eikö riitä, että on edes yksi tai kaksi erillistä ystävää? Ei mullakaan ole teinivuosien jälkeen mitään y-porukkaa ollut, silti muutamia erillisiä ystäviä. Pitääkö niitä ystäviä sitten olla määrällisesti paljon ja mieluiten joku sakki, jossa kaikki tuntevat toisensa?