Eihän opettajalla ole oikeutta kertoa oppilaan terveystietoja koko luokalle??

[voihitsi]

Pojallani (8v) on tavallaan kuulovamma. Oikea korva on kuuro, vasemmalla korvalla hän kuulee normaalisti. Tämä aiheuttaa sen, että opettajan on sijoitettava poika istumaan luokassa luokan eteen niin, että oikea korva on esim ikkunariviin tai seinään päin ja vasen, kuuleva korva, opettajaan päin.

Aiemman opettajan kanssa tämä asia hoitui hyvin ja opettaja teki istumajärjestyksen tosi hyvin. Kesken lukuvuoden olivat arponeet uudet paikat vaihtelun vuoksi, mutta ope teki senkin tosi taitavasti ja hienovaraisesti niin, että poikani oli edelleen kuulon suhteen hyvällä paikalla "arvottuna". Poika kun ei halua että koko luokka tietää kuulojutusta, parhaille kavereilleen hän on siitä kertonut.

Nyt ope vaihtui ja tämä uusi ope oli eilen kertonut koulun alkajaisiksi koko luokalle asiasta kun oppilaat olivat valinneet istumapaikat. Tyyliin:"Matin pitää päästä istumaan tähän koska Matilla on kuulovamma". Nimenomaan olimme alkuviikosta opettajaan yhteydessä siitä, että huomioisi istumapaikan vaivihkaa.

Jäin vain miettimään, saako opettaja kertoa koko luokalle jonkun oppilaan terveystietoja tai terveydentilaan liittyviä asioita? Oma poikani pahoitti mielensä tapahtuneesta, mutta tällaisia lipsahduksiahan nyt sattuu aina joskus.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Mietin että tekeekö asian salailu kuulovammasta jotenkin hävettävän asian? Eihän se sitä ole. Minusta tuo asia on sellainen mikä voi olla ihan hyväkin muiden tietää.. jos lapsesi ei kuule mitä muut sanovat, voi muut käsittää sen väärin (pitävät vähän hitaana tai ylimielisenä tmv.)

Joka tapauksessa ihmettelen että opettaja on kertonut asian koko luokan kuullen, jos olette asiasta ottaneet yhteyttä ja toivoneet huomaamatonta istumapaikan valintaa. Vaikka itse kyllä olen sitä mieltä että asiaa ei kannattaisi salailla niin kai opettajan tulisi huomioida vanhempien toive?

 

[no ei]

Todella tökerösti tehty opettajan toimesta. Ja vastaus varsinaiseen kysymykseen: EI SAA.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ei ole. Mutta ajattelesin, että muiden on nyt helpompi suhtautua poikaasi kun tietää ettei hän välttämättä aina kuule huutoja esim. liikuntatunnilla eivätkä pidä vaan tyhmänä. Nuorihan poika on eikä halua olla erilainen, mutta kun sattuu olemaan.

 

["aloittaja"]

Mietin että tekeekö asian salailu kuulovammasta jotenkin hävettävän asian? Eihän se sitä ole. Minusta tuo asia on sellainen mikä voi olla ihan hyväkin muiden tietää.. jos lapsesi ei kuule mitä muut sanovat, voi muut käsittää sen väärin (pitävät vähän hitaana tai ylimielisenä tmv.)

Joka tapauksessa ihmettelen että opettaja on kertonut asian koko luokan kuullen, jos olette asiasta ottaneet yhteyttä ja toivoneet huomaamatonta istumapaikan valintaa. Vaikka itse kyllä olen sitä mieltä että asiaa ei kannattaisi salailla niin kai opettajan tulisi huomioida vanhempien toive?

Emme me vanhemmat asiaa salaile ja poikakin suhtautuu siihen ihan ok, koska käymme kuulokeskuksella jne. Mutta poika on aika epävarma itsestään muissakin asioissa, eikä haluaisi erottua "massasta". Siksi kai ei halunnut, että ihan kaikki tietävät. Ja nyt voin kuvitella, miten saa kuulla joiltain luokkalaisiltaan kommentteja "vammainen"...

 

[Big Bang Theory]

Ei saa, ei todellakaan!!!

 

["vieras"]

Minua oudoksuttaa eniten tuollainen salailu, ei ihmekään jos saa sitten vammaisen maineen, kun se sattuu paljastumaan. Teidän/lapsesi olisi varmaan kannattanut ihan yleisesti mainita jossain välissä koulussa, että ei kuule tosella korvalla käyttämättä edes sanaa kuuro. Muidenkin olisi paljon helpompi tajuta, ettei lapsellasi ole stereokuuloa.

 

["paras"]

Olen itse saanut kuulolaitteet 10 vuotta sitten. Alussa mielelläni piilottelin laitteita, mutta myöhemmin olen tajunnut, että on etu, jos muut ihmiset tietävät tai huomaavat, että minulla on kuulovamma. Silloin he ymmärtävät, jos vastailen hassusti kysymyksiin tai ymmärrän asioita väärin, kun osa puheesta voi jäädä kuulematta.

Opettaja teki väärin kertoessaan, mutta toisaalta. Omalla lapsellani on myös kuulovamma ja siitä on puhuttu avoimesti jo eskarissa. Salailu mielestäni vain lisää sitä, että lapsen on vaikeampi hyväksyä asiaa. Jos vammaan suhtaudutaan luontevasti, niin siitä ei pääse syntymään peikkoa. Lapsethan kiusaavat mistä vain, minkä huomaavat olevan toisen heikko kohta = kohta, jota henkilö itse ei ole hyväksynyt.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26867223]Minua oudoksuttaa eniten tuollainen salailu, ei ihmekään jos saa sitten vammaisen maineen, kun se sattuu paljastumaan. Teidän/lapsesi olisi varmaan kannattanut ihan yleisesti mainita jossain välissä koulussa, että ei kuule tosella korvalla käyttämättä edes sanaa kuuro. Muidenkin olisi paljon helpompi tajuta, ettei lapsellasi ole stereokuuloa.[/QUOTE]

Miten niin salailu..? Tuskin kukaan muukaan kailottaa koko luokalle lapsensa keskittymisongelmista, psyyken ongelmista, kastelusta, tuhrimisesta tms sairauksista? Olisi sitten muiden lasten helpompi ymmärtää Totuushan on, että nekään kaverit, joille lapseni on kuuloviastaan kertonut, eivät muista koko asiaa tosipaikan tullen. Kun emme itsekään sitä kotona muista...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="paras";26867229]Olen itse saanut kuulolaitteet 10 vuotta sitten. Alussa mielelläni piilottelin laitteita, mutta myöhemmin olen tajunnut, että on etu, jos muut ihmiset tietävät tai huomaavat, että minulla on kuulovamma. Silloin he ymmärtävät, jos vastailen hassusti kysymyksiin tai ymmärrän asioita väärin, kun osa puheesta voi jäädä kuulematta.

Opettaja teki väärin kertoessaan, mutta toisaalta. Omalla lapsellani on myös kuulovamma ja siitä on puhuttu avoimesti jo eskarissa. Salailu mielestäni vain lisää sitä, että lapsen on vaikeampi hyväksyä asiaa. Jos vammaan suhtaudutaan luontevasti, niin siitä ei pääse syntymään peikkoa. Lapsethan kiusaavat mistä vain, minkä huomaavat olevan toisen heikko kohta = kohta, jota henkilö itse ei ole hyväksynyt.[/QUOTE]

Meillä kotona ja lähipiirissä suhtaudutaan asiaan luontevasti ja se on osa poikaa. Toisilla on sitten toiset sairaudet ja "heikot kohdat" kropassaan. Asiasta puhutaan avoimesti ja poika itsekin siitä puhuu. Mutta hän ei ole halunnut, että koulussa puhutaan kaikkien kuullen, joten emme ole vasten hänen tahtoaan halunneet asiaa hoitaa. Ja tuntuisi vähän tökeröltä alkaakaan kuuluttaa asiasta

 

[Eedla]

Jos mun pojalla olisi tuollainen kuulovamma niin kyllä mä haluaisin että kaikki sen tietää että osaavat sen huomioida.

 

["paras"]

[QUOTE="aloittaja";26867245]Meillä kotona ja lähipiirissä suhtaudutaan asiaan luontevasti ja se on osa poikaa. Toisilla on sitten toiset sairaudet ja "heikot kohdat" kropassaan. Asiasta puhutaan avoimesti ja poika itsekin siitä puhuu. Mutta hän ei ole halunnut, että koulussa puhutaan kaikkien kuullen, joten emme ole vasten hänen tahtoaan halunneet asiaa hoitaa. Ja tuntuisi vähän tökeröltä alkaakaan kuuluttaa asiasta [/QUOTE]
Miksei luontevaa suhtautumista voisi ulottaa kouluun, sillä siellä kuulo-ongelmat vaikuttavat kaikista eniten?

 

["aloittaja"]

Jos mun pojalla olisi tuollainen kuulovamma niin kyllä mä haluaisin että kaikki sen tietää että osaavat sen huomioida.

Niin, kyllähän minäkin niin haluaisin, mutta poika itse ei halua. Ja kunnioitan hänen tahtoaan tässä asiassa. Hänhän siellä koulussa asian kanssa elää. Pointtini olikin aloituksessani, että olin yllättynyt opettajan kerrottua asiasta koko luokalle ilman lupaa. Olin olettanut, että terveysasiat ovat salassa pidettäviä myös opettajien osalta. Ja vieläpä käytti termiä "kuulovammainen" - huh...olisi sen asian voinut kivemminkin kertoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26867234]Miten niin salailu..? Tuskin kukaan muukaan kailottaa koko luokalle lapsensa keskittymisongelmista, psyyken ongelmista, kastelusta, tuhrimisesta tms sairauksista? Olisi sitten muiden lasten helpompi ymmärtää Totuushan on, että nekään kaverit, joille lapseni on kuuloviastaan kertonut, eivät muista koko asiaa tosipaikan tullen. Kun emme itsekään sitä kotona muista...[/QUOTE]

No useampi noista mainitsemistasi jutuista ei siellä koulun arjessä näy, mitä nyt kastelu, jos ei vaipat ole käytössä. Keskittymisongelmista jotkut voivat hyvin mainitakin, kyllä ne näkyvät yleensä päälle, kyllä meidän lapset ovat joskus valitelleet, että se ja se vaeltelee pitkin luokkaa tai lauleskelee itsekseen tunnilla. Niin näön, kuulon kuin puheentuoton ja suuremmista motoriikan ongelmista on minusta ihan hyvä mainita, ettei saa tyhmän mainetta syyttä suotta. No pyörätuolin käyttäjästä on kyllä nähnyt ihan päällepäin, ettei kaikki motoriikka oikein toimi

 

[terveystiedot salattavia]

Se että opettaja on sitä mieltä että on parempi että kaikki tietävät, ei anna hänelle kuitenkaan oikeutta tiedottaa asiasta noin.
Olisiko mukavaa jos työpaikallanne pomo yhtäkkiä aamulla kailottaisi koko työporukan edessä:
"Maisan on sitten parempi istua lähimpänä vessaa koska hän kärsii ärtyneestä paksusuolesta ja siihen liittyvästä ripulista."

Olisihan se parempi että kaikki työpaikalla YMMÄRTÄVÄT?

 

[eräs.]

Ymmärrän poikaasi ettei halua että kerrotaan kaikille, leimautuminen on aina tuossa iässä rankkaa, vaikka eihän se ole sen kummempaa kuin olisi silmälasit.
Onko poika ollut syntymästään toisesta korvasta kuuro? Itse kuurouduin äkillisesti vuosi sitten toisesta korvasta ja yhä outoa olla yhtäkkiä "kuulovammainen".

 

["vieras"]

Ei tietenkään saa kertoa mitään henkilökohtaisia asioita julkisesti. Opettaja tosin saattoi ajatella, että kertomalla luokalle hän ehkäisee kiusaamista tms. Kun asia on nostettu esille, siitä ei yleensä kiusata, koska muut tietävät että rangaistus on yleensä kova tällaisissa tapauksissa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Se että opettaja on sitä mieltä että on parempi että kaikki tietävät, ei anna hänelle kuitenkaan oikeutta tiedottaa asiasta noin.
Olisiko mukavaa jos työpaikallanne pomo yhtäkkiä aamulla kailottaisi koko työporukan edessä:
"Maisan on sitten parempi istua lähimpänä vessaa koska hän kärsii ärtyneestä paksusuolesta ja siihen liittyvästä ripulista."

Olisihan se parempi että kaikki työpaikalla YMMÄRTÄVÄT?

Kyllä se helpottas ainakin mun elämää. Vois etuillakkin pokkana. Täytyykin laittaa lappu ilmoitustaululle vaikka oon siitä avoimesti puhunutkin

 

["paras"]

Nyt vamma on tullut julkiseksi, joten kannattaa keskittyä tukemaan lasta hyväksymään asia. Kannattaa kertoa lapselle, että muiden on hyvä tietää kuulovammasta, koska muuten muut lapset voivat pitää tyhmänä tms, kun pakostikin tulee tilanteita, joissa ei aina kuule kaikkea. Asia olisi tullut julki jossain vaiheessa kuitenkin. Lapsen kannalta on parempi, että se tuli julki nyt eikä muutaman vuoden päästä. Muutaman vuoden päästä vammasta kertominen ja asian julkitulon hyväksyminen olisi ollut vielä vaikeampaa

 

[tillukas]

Opettaja ei saa kertoa oppilaistaan toisille oppilaille mitään. Jos joku oppilas on poissa, edes poissaolon syytä ei saa kertoa (ei edes sitä, onko kyseessä sairaus tai jokin muu syy).

Tässä kohdassa vielä suurempi virhe on tehty siinä, että on käytetty vamma-sanaa, joka on niin leimaa-antava. Parempi olisi ollut jopa sanoa, että toinen korva on kuuro. Ihmisten suhtautuminen kuuroon on aivan erilaista kuin kuulovammaiseen, vaikka kyseessä olisi sama, täysin kuuloaistiton ihminen. Vammaisuuteen liitetään jostain syystä aina myös henkinen jälkeenjääneisyys. Onneksi kyseessä on noin pienet lapset, jolloin todennäköisesti he eivät ole vielä yhteiskunnan malleja oppineet tämän asian osalta.

Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, mutta kannattaa ehdottomasti keskustella asiasta opettajan kanssa. Muistuttaisin vaitiolovelvollisuudesta, mutta erityisesti painottaisin sitä, että lapsi itse ei halua, että asiasta tiedetään, vaikka te ette ole täysin samaa mieltä. Mutta siksi keskustelisin, että siinä alkutohinassa moni ei ole varmaan edes huomannut opettajan kommenttia ja kunhan jatkossa opettaja muistaa velvollisuutensa, asia unohtuu kokonaan.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsen tosiaan olisi syytä antaa asia julki. Korostamatta ja sen kummemmin painottamatta, mutta kuten tuossa edellä todettiin, kavereiden suhtautuminen asiaan on mutkattomampaa nyt kuin vanhempana, kun asia tulee kuitenkin jossain vaiheessa ilmi. Jos kaverit tietävät asiasta jo lapsena, tuskin siitä tule mitään "juttua" enää isompanakaan. Luokassani on ollut mm. epileptikko, jonka hoito oli täysin tasapainossa eli lapsi oli kuin kuka tahansa, mutta yhtäkaikki terkkari piti lyhyen esitelmän koko luokalle asiasta.

Nimim. Pienten ope itsekin

 

[Lex]

Periaatteessa ei tietenkään saa.

Joissain tapauksissa on kuitenkin kaikkien etu, että myös "sivulliset" ovat tietoisia oppilaan terveydentilasta tai erityistarpeista.
Näin tulee olemaan myös aikanaan oman poikani kanssa, joskin tällaiset asiat ja käytännöt tulee ehdottomasti sopia yhdessä vanhempien kanssa.

Pääsääntöisesti näkisin, että jos oppilaan tila edellyttää hoitotoimia tai erityisjärjestelyitä koulupäivän aikana (jotka muut oppilaat joka tapauksessa näkevät jne), niin on ihan fiksua puhua asiasta avoimesti eikä tehdä siitä mitään mörköä.
Tietenkin vain, jos asianomaiset myös niin haluavat.

 

[kiusi]

[QUOTE="aloittaja";26867160]Emme me vanhemmat asiaa salaile ja poikakin suhtautuu siihen ihan ok, koska käymme kuulokeskuksella jne. Mutta poika on aika epävarma itsestään muissakin asioissa, eikä haluaisi erottua "massasta". Siksi kai ei halunnut, että ihan kaikki tietävät. Ja nyt voin kuvitella, miten saa kuulla joiltain luokkalaisiltaan kommentteja "vammainen"...[/QUOTE]

Oikeasti, poikasi _erottuu massasta_ ja se on pakko vaan oppia hyväksymään.
Paras olisi, kun opettaisit poikasi ylpeänä kantamaan itsensä.

Kaikilla on joku vamma. Minulla synnynnäinen vika vatsassa, kaverillani toinen jalka pari-kolme senttiä lyhyempi toista, toisella alkoholisti-isä, kolmannella isä vankilassa, neljännellä pisamia, viides ei osaa ajaa polkupyörällä vielä yli parikymppisenä (motoriikassa vikaa).

Hyvin olet hoitanutkin homman ja ope teki väärin kun kailotti, mutta yleisesti ottaen parempi, että muut tietävät!
Kiusaajat iskevät vasta, kun huomaavat, että osuu.

 

["paras"]

Opettaja ei saa kertoa oppilaistaan toisille oppilaille mitään. Jos joku oppilas on poissa, edes poissaolon syytä ei saa kertoa (ei edes sitä, onko kyseessä sairaus tai jokin muu syy).

Tässä kohdassa vielä suurempi virhe on tehty siinä, että on käytetty vamma-sanaa, joka on niin leimaa-antava. Parempi olisi ollut jopa sanoa, että toinen korva on kuuro. Ihmisten suhtautuminen kuuroon on aivan erilaista kuin kuulovammaiseen, vaikka kyseessä olisi sama, täysin kuuloaistiton ihminen. Vammaisuuteen liitetään jostain syystä aina myös henkinen jälkeenjääneisyys. Onneksi kyseessä on noin pienet lapset, jolloin todennäköisesti he eivät ole vielä yhteiskunnan malleja oppineet tämän asian osalta.

Kuuro ja vamma sanoista olen eri mieltä. Mutta koska en itse ole kuuro vaan kuulovammainen, niin en ehkä ole pätevä arvoimaan asiaa yleisesti. Kuulovammainen on lievempi ilmaus kuin kuuro. Mutta jos henkilö on kuuro, niin silloin kuuro ja kuulovammainen ovat molemmat hyviä ilmaisuja.

Onko sinusta kuulovammisuus jotenkin pahempi asia kuin kuurous? Jos niin on, niin kannattaa yrittää korjata asennetta.

 

[ekaluokkalaisen äiti]

Periaatteessa: Terveydentilaan liittyvät asiat lienee salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia

Toisaalta: Jos istumapaikkoja jaetaan, niin onhan hyvä, että muutkin ymmärtävät miksi jonkun pitää saada istua edessä aina (vaikka muiden kohdalla luokan etu- ja takaosan paikkoja vaihdettaisiin).

Tässä mielessä rinnastaisin kuuluvamman huonoon näköön. Omalla lapsellani on sen verran heikentynyt näkö, että ei tarvitse laseja, mutta kouluterveydenhoitaja suositteli, että häntä ei sijoitettaisi aivan luokan taakse (jotta varmasti näkee taululle). Ja oma mielipiteeni on, että TOTTAKAI opettaja saa kertoa luokalle tämän, jotta kukaan ei ihmettele miksi "Siiri" saa aina istua edessä.

 

[sellasta vaan]

Meillä luokanvalvoja kertoo koko luokalle miks joku oppilas on pois. Jos kieltäydyt jostain vapaaehtoisesta on syy kerottava koko luokan kuullen.