eikö "anoppia" kiinnosta..?

[Np]

Raskauteni on tällä hetkellä reilusti yli puolenvälin ja haluaisin kysyä teiltä mitä mieltä te olette siitä, että anoppi ei kysy kuulumisia, vointia tai muuten vain käy kylässä..? Hän tietää että raskaus on minulle ollut vaikeaa kovien selkäkipujen takia, niin ei mitään ole siltä osinkaan kysynyt. Olen yrittänyt aloittaa keskustelua hänen tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsesta mutta keskustelua vaan ei hänen osaltaan synny, siis ei kertakaikkiaan mitään..Olis niin mukava hänen kanssaan rupatella asioista kun hän muuten aina kyselee ainakin pojaltaan "miten on päivä menny" tms...ja ainakin ulos päin antaa itsestään sellaisen vaikutelman että on todella huolehtivainen ja positiivinen ihminen.
Puhuin puolisolleni eilen asiasta ja sanoin et tää asia tekee mut surulliseksi, niin hänen mielestään asia ei ole näin ja mä vaan haukun hänen äitiään.
Onneksi omat vanhempani ovat todella innoissaan tulevasta vauvelista

 

["juu"]

Tiedätkö sinä mitä anopin omassa elämässä tapahtuu?
En jaksa käsittää näitä juttuja.

 

["vieras"]

mulla on sen tyylinen anoppi että ei se edes halua puhua mistään raskaus ym asioista.. kaikille ei oo kaikista asioista puhuminen niin helppoa ja luonnollista.

 

[en ihmettele]

Täällä on samanlainen anoppi. Yritä kestää, kurjaltahan se tuntuu.

 

[leijona76]

Mulla taas anoppi kyl puhu jos ite alotti, se vaan ei halunnu tupata ollenkaan kun poikaa ootin. Äiti sitte senkin edestä tuppas nokkaansa.

 

["joo"]

Miksi pitäisi kiinnostaa? Minä en ainakaan halua raportoida raskaudestani kaikille tyypeille, varsinkaan anopille.

 

[Np]

Niin voihan se olla että ei ole hänelle luonnollista puhua raskaudesta tms. siihen liittyvästä..olen vain jotenkin yllättynyt ja harmissani tästä.

 

[opo]

Näin oli mullakin, kertaakaan anoppi ei ole kysynyt raskaudenaikana kuulumisia..tokassut vain että vai vauva tulossa,ja pilkallinen naurahdus perään. Silti on ollut todella innoissaan lastenlapsista (2lasta), lässyttää ja yrittää lahjonnalla saada lapset "omakseen". Et ole siis ainut jonka anoppi ei kiinnostu raskauksista.

 

[Sisu]

:wave: Sama tilanne ollu 3:ssa raskaudessa. Tosin yksi päätty ennen aikojaan, mutta oli sen verran pitkällä, et kaikki kyllä tiesi (näki ) mun odottavan. Mut ei ole anoppi kommentoinu mitenkään raskauksia, eikä kyselly vointeja. Toiset ei vaan osaa puhua luontevasti tästä aiheesta, mutta kiva, et sun omat vanhemmat on innoissaan tulokkaasta! Jaa onnesi heidän kans, eläkä välitä jurottajasta :hug:

 

["joo"]

Niin voihan se olla että ei ole hänelle luonnollista puhua raskaudesta tms. siihen liittyvästä..olen vain jotenkin yllättynyt ja harmissani tästä.

Tykkäät jakaa sisäelintesi toimintoja yleensäkin muille ja kaikenlaisia intiimejä yksityiskohtia?

 

[hormoonihirviö vauhdissa]

Ehkä se anoppi on kiinnostunut lapsenlapsestaan mutta ei jaksa olla lässyttämässä skeidaa sinulle, minusta oli ainakin enemmän kuin raivostuttavaa kun tuttavat ja sukulaiset soitteli viimeisinä päivinä ennen la aikaa että joko joko joko ja kamalat utelut perään minun voinnistani,
sanoikin yhdelle jo että kyllä sitten ilmoittelen kun muksu syntyy ja koska niitä on enenkään minun vointini kiinnostanut..
Mistä sitä tietää kuinka innoissaan tuo on kun lapsi syntyy,ehkä hän on vaan kuullut raskaus hormoonihirviöstä tarinoita joilta kysyt mitä vain niin aina ne suuttuu, ehkä mummeli ei uskalla ensimmäisinä päivinä edes tulla vaavia katsomaan kun pelkää että hormoonihirviö hyökkää kimppuun.
Mutta jos halua ylihössöttävän todella raivostuttavan paskaa jauhavan mummelin siihen viereesi niin voinhan antaa sinulle ex-anoppini jolloin varmasti saat kuulla kuinka kaikki minkä teet on pahaksi vaaville ja kuinka vain hän tietää mikä sille vaaville on hyvä ja lopulta kehtaa vielä ilmoittaa että lapsi voisi muutta syntyessään hänen luokseen asumaan koska en kuulemma osaa lasta kasvattaa ja hänenkin oma lapsensa oli aikanaan hänen omalla äidillään joten nyt olisi hänen vuoronsa saada hoitaa vastasyntynyttä

 

[äizikkä]

kai se on kiinni ihmisestä?? minä ja anoppi ollaan sen verran avoimia ja hurtilla mustalla huumorilla varustettuja, ettei mikään oikeestaan oo pyhää/salaista.. ollaan ihan keskusteltu millaset oli mun miehen ja hänen siskonsa syntymät; ja miltä se tuntu.. ja myös siitä et miten pahaa jälkeä odotus/synntys keholle meinaa?? ja siis lähinnä tuntuu nyt kolmosta oottaessa, et ehkäpä enemmän voinnista tulee anopin kanssa juteltuu..

 

[zenn]

Voi jos minullakin olisi ollut tuollainen anoppi! Minun anoppi tunki nokkansa joka asiaan, määräili ja jakoi intiimejä yksityiskohtia omista ja tuttujensa asioista :x Todella ärsyttävää.

 

[Keittiönoita]

No tuota noin.... todennäköisesti anoppisi ei ole kiinnostunut raskaudestasi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi kiinnostunut lapsenlapsestaan sitten, kun lapsi syntyy. Mä täytän pian 50 ja voin rehellisesti sanoa, että tässä iässä lisääntyneet valkovuodot, ennenaikaisen supistukset, sf-mittojen kasvut yms ei enää kuulu top 100 kiinnostavien asioiden joukkoon. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, joten en osaa sanoa, alkavatko nuo asiat kiinnostaa mua sitten, jos sellaisia on joskus tulossa. Luultavasti ei. Luotan siihen, että jos lapsillani on jotain mieltään painavia asioita edessä olevan perheenlisäyksen suhteen, he sanovat asiasta mulle. Olkoon se asia sitten vaikka se, että lapseni puoliso haluaisi, että kyselen häneltä kerran viikossa torstaisin klo 17:03 sf-mittaa. Kyllä mä sitten kysyn, vaikkei kysymykseeni saama vastaus kiinnostaisikaan mua.


Mua jäi mietityttämään, millaista keskustelua tulevasta lapsesta anoppisi kanssa haluat? Siis mistä haluat keskustella? Muistuttaako isäänsä vai äitiään? Mahtaakohan olla koliikkivauva vai ei? Käyttäisköhän kertiksiä vai kestoja? Kuinka usein anoppi lupautuu hoitamaan lasta? Anoppisi ei ole raskaana, joten hänelle lapsenlapsi konkretisoituu vasta sitten, kun lapsi syntyy. Joskus voi olla hankalaa pohtia asiaa, jota ei vielä ole. Sinulle lapsi jo on, koska tunnet lapsen sisälläsi, anopillesi lasta ei vielä samassa merkityksessä ole.

On ihan kohteliasta kysyä "mitä kuuluu?", vaikkei vastaus kiinnostaisikaan. Monissa muissa kulttuureissa on suorastaan tahditonta olla kysymättä asiaa, mutta yhtä tahditonta on vastata muuta kuin "kiitos hyvää". Esikoiseni palattuaan hiljattain muutaman kuukauden reissulta takaisin Suomeen totesi, että umpimielisiltä vaikuttavissa suomalaisissa on se hyvä puoli, että jos ne kysyy kuulumisia, niin niitä yleensä asia kiinnostaa ja kuulumiset voi myös kertoa, vaikka kuulumiset eivät hyviä olisikaan. Suomalainen ei kysy, jos sitä ei vastaus kiinnosta.

 

["heh"]

Niin, voi kun mulla olis ollut tuollainen anoppi. Vaikka suoraan sanoin ettei saa lääppiä, ei tarvii ostella mitään etukäteen ennenkuin rakas on sylissä niin höyläsi mahaani koko ajan ja kantoi kassikaupalla vaatetta. Neuvoi jo etukäteen imetysjuttuja vaikka sanoin etten pysty imettämään jnejne. En ymmärrä ap mitä valitat. Anoppi kerkee hössöttämään niin yli sittne kun vauva syntyy. Pitäiskö sen säälitellä sua selkäkivuista vai mitä?

 

[huomion kipeä]

Apee taitaa vaan olla huomion kipeä kun anoppi ei sääli nyt hänen selkäsärkyjä jotka kuitenkin aika monella raskaana olevalla naisella on enemmän kuin luonnollisia asioita.
Pitäisikö anopin kysellä virtsai valkuaisista myöten kaikki, jotta saisit riittävästi huomiota jota sinä siis selkeästi aloituksellasi haet.

 

[ilmaa]

Mulla on ollu ihan sama tilanne kummastakin raskaudesta. Anoppi ei myöskään onnitellut kummastakaan raskaudesta! Pahalta se tuntuu, sanoo täällä muut mitä tahansa. Minä ainakin koen anopin jollain lailla merkittäväksii ihmiseksi elämässäni, onhan se mieheni äiti. Me ei todellakaan olla etes ystäviä, mutta onko se oikeasti liikaa vaadittu jos silloin tällöin olisi etes kysynyt "kuinka jakselet? " Sehän vain kuuluu ihan perus kohteliaisiin käytöstapoihin, kiinnosti oikeasti tai ei. En todellakaan olisi alkanut hänelle tilittää peräpukamavaivojani tai mitään muutakaan, olisin vain toivonut hänen olevan etes vähän kiinnostunu
onko vauvalla kaikki hyvin. Muutaman kerran otin vauvan itse puheeksi, mutta kun asiasta ei syntynyt pienintäkään keskustelua, niin annoin olla. Nyt lapset tuntuu olevan hänelle henki ja elämä... Ja eipä tuo vieläkään kysele kuinka minä jaksan, pääasia että kuskaan säännöllisesti lapsia hänen ilokseen.

 

["minä vaan"]

Minulla on tuollainen anoppi. Ei koskaan kysynyt vointiani raskausaikana. Kun vauva syntyi, niin tekstarilla kysyi n. viikon kuluttua että miten meillä menee.

No, ei meidän välit ole parhaat mahdolliset, mutta aikuisia ihmisiähän me molemmat ollaan. Kai me voitaisiin edes yrittää tulla toimeen? Olen välillä yrittänyt soittaa hänelle ja kertoa kuulumisia, mutta tuntuu että hän ei ole kiinostunut. Ja kun tavataan, niin hän aina keskeyttää minun jutut tai puhuu päälle.

Kuitenkin ilmeisesti pitää lapsenlapsestaan, mutta ei niin paljon kuin tyttärensä lapsista.

 

[Np]

No tuota noin.... todennäköisesti anoppisi ei ole kiinnostunut raskaudestasi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi kiinnostunut lapsenlapsestaan sitten, kun lapsi syntyy. Mä täytän pian 50 ja voin rehellisesti sanoa, että tässä iässä lisääntyneet valkovuodot, ennenaikaisen supistukset, sf-mittojen kasvut yms ei enää kuulu top 100 kiinnostavien asioiden joukkoon. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, joten en osaa sanoa, alkavatko nuo asiat kiinnostaa mua sitten, jos sellaisia on joskus tulossa. Luultavasti ei. Luotan siihen, että jos lapsillani on jotain mieltään painavia asioita edessä olevan perheenlisäyksen suhteen, he sanovat asiasta mulle. Olkoon se asia sitten vaikka se, että lapseni puoliso haluaisi, että kyselen häneltä kerran viikossa torstaisin klo 17:03 sf-mittaa. Kyllä mä sitten kysyn, vaikkei kysymykseeni saama vastaus kiinnostaisikaan mua.


Mua jäi mietityttämään, millaista keskustelua tulevasta lapsesta anoppisi kanssa haluat? Siis mistä haluat keskustella? Muistuttaako isäänsä vai äitiään? Mahtaakohan olla koliikkivauva vai ei? Käyttäisköhän kertiksiä vai kestoja? Kuinka usein anoppi lupautuu hoitamaan lasta? Anoppisi ei ole raskaana, joten hänelle lapsenlapsi konkretisoituu vasta sitten, kun lapsi syntyy. Joskus voi olla hankalaa pohtia asiaa, jota ei vielä ole. Sinulle lapsi jo on, koska tunnet lapsen sisälläsi, anopillesi lasta ei vielä samassa merkityksessä ole.

On ihan kohteliasta kysyä "mitä kuuluu?", vaikkei vastaus kiinnostaisikaan. Monissa muissa kulttuureissa on suorastaan tahditonta olla kysymättä asiaa, mutta yhtä tahditonta on vastata muuta kuin "kiitos hyvää". Esikoiseni palattuaan hiljattain muutaman kuukauden reissulta takaisin Suomeen totesi, että umpimielisiltä vaikuttavissa suomalaisissa on se hyvä puoli, että jos ne kysyy kuulumisia, niin niitä yleensä asia kiinnostaa ja kuulumiset voi myös kertoa, vaikka kuulumiset eivät hyviä olisikaan. Suomalainen ei kysy, jos sitä ei vastaus kiinnosta.

Noh noista rauskauteen liittyvistä asioista puhun lähinnä kavereideni kanssa, mutta tulevalta mummolta haluaisin lähinnä hyviä elämän neuvoja ja olisi ihan mukava tietää miltä se mummoksi tulo hänestä tuntuu..ihan sellaisista yleisistä mukavista asioista haluaisin puhua..

 

[Keittiönoita]

Mulla on ollu ihan sama tilanne kummastakin raskaudesta. Anoppi ei myöskään onnitellut kummastakaan raskaudesta! Pahalta se tuntuu, sanoo täällä muut mitä tahansa. Minä ainakin koen anopin jollain lailla merkittäväksii ihmiseksi elämässäni, onhan se mieheni äiti. Me ei todellakaan olla etes ystäviä, mutta onko se oikeasti liikaa vaadittu jos silloin tällöin olisi etes kysynyt "kuinka jakselet? " Sehän vain kuuluu ihan perus kohteliaisiin käytöstapoihin, kiinnosti oikeasti tai ei. En todellakaan olisi alkanut hänelle tilittää peräpukamavaivojani tai mitään muutakaan, olisin vain toivonut hänen olevan etes vähän kiinnostunu
onko vauvalla kaikki hyvin. Muutaman kerran otin vauvan itse puheeksi, mutta kun asiasta ei syntynyt pienintäkään keskustelua, niin annoin olla. Nyt lapset tuntuu olevan hänelle henki ja elämä... Ja eipä tuo vieläkään kysele kuinka minä jaksan, pääasia että kuskaan säännöllisesti lapsia hänen ilokseen.

Eli sä olist halunnut, että anoppisi kysyy sulta asiaa, vaikkei antamasi vastaus kiinnostaisikaan anoppiasi? Miksi? Mä ymmärrän kyllä, että olisit toivonut, että anoppia kiinnostaisi. Mutta eihän se ole kiinnostusta, jos kysytään vain kohteliaisuuden vuoksi.

Mä toivon, että jos mulla joskus on miniä, meillä olisi niin mutkattomat välit, ettei mun tarvitsisi luetella litaniaa kohteliaita kysymyksiä, jotta miniäni olisi tyytyväinen. Jos miniääni jokin raskaudessaan huolestuttaa tai muuten vaan haluaa puhua, niin toivon hänen tulevan luokseni tai soittavan ja sanovan "moi anoppi, mua on alkanut pelottamaan, että vauvalla ei ole kaikki hyvin" tai "moi anoppi, mua on ruvennut väsyttämään ihan sairaasti ja supistelee ja XX on taas työmatkalla...et viittis käydä mun puolesta kaupassa?". Näin mun tyttärenikin tulee tekemään sillä erotuksella, että anopin paikalla on sana äiti.

 

[Keittiönoita]

Noh noista rauskauteen liittyvistä asioista puhun lähinnä kavereideni kanssa, mutta tulevalta mummolta haluaisin lähinnä hyviä elämän neuvoja ja olisi ihan mukava tietää miltä se mummoksi tulo hänestä tuntuu..ihan sellaisista yleisistä mukavista asioista haluaisin puhua..

Voi hyvänen aika!!!!!!!! Sano tämä asia anopillesi Tänä päivänä juuri kukaan miniä EI halua mitään neuvoja anopiltaan ja ehkäpä anoppisi tietää tämän eikä siksi edes ajattele, että alkaisi mitään elämän neuvoja antamaan.

 

[Np]

Mulla on ollu ihan sama tilanne kummastakin raskaudesta. Anoppi ei myöskään onnitellut kummastakaan raskaudesta! Pahalta se tuntuu, sanoo täällä muut mitä tahansa. Minä ainakin koen anopin jollain lailla merkittäväksii ihmiseksi elämässäni, onhan se mieheni äiti. Me ei todellakaan olla etes ystäviä, mutta onko se oikeasti liikaa vaadittu jos silloin tällöin olisi etes kysynyt "kuinka jakselet? " Sehän vain kuuluu ihan perus kohteliaisiin käytöstapoihin, kiinnosti oikeasti tai ei. En todellakaan olisi alkanut hänelle tilittää peräpukamavaivojani tai mitään muutakaan, olisin vain toivonut hänen olevan etes vähän kiinnostunu
onko vauvalla kaikki hyvin. Muutaman kerran otin vauvan itse puheeksi, mutta kun asiasta ei syntynyt pienintäkään keskustelua, niin annoin olla. Nyt lapset tuntuu olevan hänelle henki ja elämä... Ja eipä tuo vieläkään kysele kuinka minä jaksan, pääasia että kuskaan säännöllisesti lapsia hänen ilokseen.

Minullekkin anoppi on merkittävä ihminen elämässäni ja arvostan häntä..

 

["vieras"]

[QUOTE="joo";22100571]Miksi pitäisi kiinnostaa? Minä en ainakaan halua raportoida raskaudestani kaikille tyypeille, varsinkaan anopille.[/QUOTE]

Sama täällä, etenkin anopin törkeät utelut ottivat kaikista eniten päähän odotusaikana.

 

["mie"]

Mä toivon, että jos mulla joskus on miniä, meillä olisi niin mutkattomat välit, ettei mun tarvitsisi luetella litaniaa kohteliaita kysymyksiä, jotta miniäni olisi tyytyväinen. Jos miniääni jokin raskaudessaan huolestuttaa tai muuten vaan haluaa puhua, niin toivon hänen tulevan luokseni tai soittavan ja sanovan "moi anoppi, mua on alkanut pelottamaan, että vauvalla ei ole kaikki hyvin" tai "moi anoppi, mua on ruvennut väsyttämään ihan sairaasti ja supistelee ja XX on taas työmatkalla...et viittis käydä mun puolesta kaupassa?". Näin mun tyttärenikin tulee tekemään sillä erotuksella, että anopin paikalla on sana äiti.

Ihan OT, mutta sä keittiönoita olet mun idoli Sun juttuja lukiessa tulee aina sellainen olo, että voi kun musta tulisi samanlainen kuin sinä vanhemmiten. Jotenkin niin rento ja huoleton, mutta samalla tiukka ja päättäväinen, jos ymmärrät mitä takoitan. Itse olen "vasta" 33v kahden pienen lapsen äiti, mutta toivon, että kun lapset kasvaa isommiksi, niin musta tulisi päivä päivältä enemmän sun kaltainen. Kiitos että olet olemassa palstalla

 

[ihan vaan kiinnostaa]

[QUOTE="mie";22101058]Ihan OT, mutta sä keittiönoita olet mun idoli Sun juttuja lukiessa tulee aina sellainen olo, että voi kun musta tulisi samanlainen kuin sinä vanhemmiten. Jotenkin niin rento ja huoleton, mutta samalla tiukka ja päättäväinen, jos ymmärrät mitä takoitan. Itse olen "vasta" 33v kahden pienen lapsen äiti, mutta toivon, että kun lapset kasvaa isommiksi, niin musta tulisi päivä päivältä enemmän sun kaltainen. Kiitos että olet olemassa palstalla [/QUOTE]

PALJONKOS KEITTIÖNOIDALLA ON TÄTÄ ELÄMÄNKOKEMUSTA? Eli ikä??