eikö "anoppia" kiinnosta..?

[Keittiönoita]

PALJONKOS KEITTIÖNOIDALLA ON TÄTÄ ELÄMÄNKOKEMUSTA? Eli ikä??

Ensi vuonna pamahtaa 50 mittariin.

 

["mie"]

PALJONKOS KEITTIÖNOIDALLA ON TÄTÄ ELÄMÄNKOKEMUSTA? Eli ikä??

Eikös just jossain viestissä sanonut olevansa "pian jo 50 vuotias"? Yli 40 ainakin

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mie";22101058]Ihan OT, mutta sä keittiönoita olet mun idoli Sun juttuja lukiessa tulee aina sellainen olo, että voi kun musta tulisi samanlainen kuin sinä vanhemmiten. Jotenkin niin rento ja huoleton, mutta samalla tiukka ja päättäväinen, jos ymmärrät mitä takoitan. Itse olen "vasta" 33v kahden pienen lapsen äiti, mutta toivon, että kun lapset kasvaa isommiksi, niin musta tulisi päivä päivältä enemmän sun kaltainen. Kiitos että olet olemassa palstalla [/QUOTE]
Heh...rehellisesti sanottuna mä olen laiska, mukavuudenhaluinen ja hajamielinen. Jos kirjoittaisin itselleni 5 sivua pitkän listan asioista, joita mun ehkä pitäisi muita miellyttääkseni tehdä, hukkaisin sen listan alle viikossa. Silkkaa laiskuuttani siis pääsen helpommalla, kun teen alusta alkaen selväksi, että sanokaa, mitä haluatte. En halua pitää kalenterissani kirjaa siitä, milloin olen viimeksi kutsunut lapseni perheineen syömään vaan haluan, että puhelin soi ja kuulen "hei hatarapää, millon ajattelit taas kokata jotain hyvää meille?". Tyttäreni jo tuota tekeekin eli soittaa, kun alkaa tehdä mieli ädin pöperöiden pariin

 

[ihan vaan kiinnostaa]

Musta ainakin on hyvä jos anoppi pysyy etäällä. Antaa tilaa olla omalla lailla. Sitten miniä voi itse tehdä aloitteen anoppia kohtaan, kysyä apuun tai kysyä neuvoja, jutella muuten vain. Tuppautuminen ei ole hyvä juttu.

Oma anoppini ei tuppaa neuvojaan. Pysyy viisaasti etäällä, saan itse tehdä aloitteen. Se tuntuu hyvälle.

 

["vieras"]

Tässä voi olla kyse suuremmistakin pohdinnoista, voi olla aika iso juttu kun mummoutuu. Ehkä anoppisi ei halua vielä ajatella koko asiaa, varsinkaan jos hän itse on kovin meneväinen.

 

["mie"]

Heh...rehellisesti sanottuna mä olen laiska, mukavuudenhaluinen ja hajamielinen.

Mutta eipä nuo mitenkään pois sulje kuitenkaan sitä rentoutta, huolettomuutta ja tiukkuutta ja päättäväisyyttä. Pikemminkin vähän niin kuin sellainen elämänsuola tuohon joukkoon

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mie";22101147] Mutta eipä nuo mitenkään pois sulje kuitenkaan sitä rentoutta, huolettomuutta ja tiukkuutta ja päättäväisyyttä. Pikemminkin vähän niin kuin sellainen elämänsuola tuohon joukkoon [/QUOTE]
Näinhän se on Mutta mua kauhistuttaa ajatus, että mun pitäisi olla jotenkin muodollinen ja etäinen anoppi. Ikäänkuin jokin kuningatar, jonka mielialanvaihteluita pitää varoa. Muodolliseksi ja etäiseksi toki jään, jos se on miniän oma toivomus. Mutta kieltäydyn olemasta mörkö.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22101137]Tässä voi olla kyse suuremmistakin pohdinnoista, voi olla aika iso juttu kun mummoutuu. Ehkä anoppisi ei halua vielä ajatella koko asiaa, varsinkaan jos hän itse on kovin meneväinen.[/QUOTE]
Aivan totta.

 

[Keittiönoita]

Musta ainakin on hyvä jos anoppi pysyy etäällä. Antaa tilaa olla omalla lailla. Sitten miniä voi itse tehdä aloitteen anoppia kohtaan, kysyä apuun tai kysyä neuvoja, jutella muuten vain. Tuppautuminen ei ole hyvä juttu.

Oma anoppini ei tuppaa neuvojaan. Pysyy viisaasti etäällä, saan itse tehdä aloitteen. Se tuntuu hyvälle.

Näin minäkin haluaisin aikanaan tehdä.

 

[Np]

[QUOTE="vieras";22101137]Tässä voi olla kyse suuremmistakin pohdinnoista, voi olla aika iso juttu kun mummoutuu. Ehkä anoppisi ei halua vielä ajatella koko asiaa, varsinkaan jos hän itse on kovin meneväinen.[/QUOTE]

Niin voihan se olla näin..

 

[Keittiönoita]

Niin voihan se olla näin..

Minkä ikäinen anoppisi on? Jos on vielä suht nuori, niin ajatus mummoksi tulemisesta ei ehkä ole ihan helppoa.