K
kahdenlainen
Vieras
Nimittäin sisustuksen kanssa.
Sydämeni sanoo, että kodin pitäisi näyttää ja tuntua kodilta, eli juuri sellaiselta, missä on hyvä ja levollinen olla. Minulla se tarkoittaisi aika värikästä, luonnonläheistä, vaatimatontakin kotia. Siellä asuisi keijuja ja peikkoja ja perhosia.
Mutta sitten on tämä "järjen ääni", joka kauhistuu koko ajatuksesta ja toitottaa kurkku suorana, että tuohan on säälittävää! Varsinkin, kun talous antaa myöten, koti pitäisi olla ennen kaikkea hieno ja kunnioitusta herättävä. Siis kaikki viimisen päälle ja parasta mahdollista, sellainen trendikäs ja steriili koti siis.
Tämä jälkimmäinenkin saa minut huokailemaan, olen niin pinnallinen toisaalta. Vaikka oikeasti se ei aitoa hyvää oloa tuo missään vaiheessa. Tuo ensimmäinen valinta on ehdottomasti se sydämen valinta.
Mutta en uskalla tehdä sitä...mikä minua vaivaa? Miten saisin rohkeuden?
Meillä on viimeaikoina ollut ns.juppikoti, mutta joskus vuosia sitten elin sydämelläni ja kotimme oli aivan toisenlainen, erittäin persoonallinen ja olimme hyvin onnellisia. Kaipaan sitä aikaa, mutta tuntuu, etten kehtaa enää..."mitä ihmiset ajattelisivat"...
Älkää haukkuko, pyydän. Tämä on oikeasti minulle vaikea ja herkkä asia. Toivon, että autatte!
Sydämeni sanoo, että kodin pitäisi näyttää ja tuntua kodilta, eli juuri sellaiselta, missä on hyvä ja levollinen olla. Minulla se tarkoittaisi aika värikästä, luonnonläheistä, vaatimatontakin kotia. Siellä asuisi keijuja ja peikkoja ja perhosia.
Mutta sitten on tämä "järjen ääni", joka kauhistuu koko ajatuksesta ja toitottaa kurkku suorana, että tuohan on säälittävää! Varsinkin, kun talous antaa myöten, koti pitäisi olla ennen kaikkea hieno ja kunnioitusta herättävä. Siis kaikki viimisen päälle ja parasta mahdollista, sellainen trendikäs ja steriili koti siis.
Tämä jälkimmäinenkin saa minut huokailemaan, olen niin pinnallinen toisaalta. Vaikka oikeasti se ei aitoa hyvää oloa tuo missään vaiheessa. Tuo ensimmäinen valinta on ehdottomasti se sydämen valinta.
Mutta en uskalla tehdä sitä...mikä minua vaivaa? Miten saisin rohkeuden?
Meillä on viimeaikoina ollut ns.juppikoti, mutta joskus vuosia sitten elin sydämelläni ja kotimme oli aivan toisenlainen, erittäin persoonallinen ja olimme hyvin onnellisia. Kaipaan sitä aikaa, mutta tuntuu, etten kehtaa enää..."mitä ihmiset ajattelisivat"...
Älkää haukkuko, pyydän. Tämä on oikeasti minulle vaikea ja herkkä asia. Toivon, että autatte!