Eikö olekin se jo ihan hirveästi, että tietää mitä elämältään haluaa ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras87
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras87

Vieras
on motivoitunut?

Nimittäin mulle ei auennut yliopiston ovet taaskaan, ja kirjoitusten jälkeen oon ollut töissä "paskahommissa". Yhden lapsen oon ehtinyt pyöräyttää, ja toinen ois haaveissa - ajattelin aiemmin, että vasta sitten ku opiskelupaikka on saavutettu. Mutta toisaalta, eikö se ole jo paljon, että on tavotteita/päämääriä opiskelujen ja unelmatyön suhteen, ja motivaatiota myös yrittää? Eli että ei kai tämä minun tilanteeni ihan surkea ole, kun ajattelee toisen lapsen "hankkimista"...?

Siis pointtina se, etten ole opiskelu/työrintamalla vielä saavuttanut mitään, mutta kai sitä ehtii ja kun pienintäkään pelkoa "jämähtämisestä" EI ole.
 
On se, sillä minun tuttavapiirissäni on henkilöitä,joilla ei ole mitään suuntaa elämälleen. Toivottavasti vauvahaaveesi täyttyvät,opiskella ehdit myöhemminkin.
 

Yhteistyössä