Eilen oli ketju, että uusi mies ei hyväksy lapsia. Mitä tarkoittaa puolison lasten "hyväksyminen"?

["jooo"]

Itselläni oli suhde mieheen, jolla ei ollut omia lapsia. Minulla on kaksi. Olimme yhdessä noin viisi vuotta.

Kun aloimme tapailla, mies sanoi "hyväksyvänsä sen, että minulla on lapsia". Hän sanoi ymmärtävänsä, että "tulemme pakettina".

Koko yhdessäoloaikanamme mies ei kuitenkaan luonut omaa suhdetta lapsiin. Hän ei ollut lasten kanssa koskaan ilman, että minä olin paikalla. Hän ajoitti omat menonsa niin, että oli usein pois silloin, kun lapset olivat minulla (eli noin puolet ajasta). Menot olivat iltamenoja tai muita aikuisten juttuja, joten niihin osallistuminen ei ollut minulle ja lapsille vaihtoehto.

Mies näki asian niin, että antoi meidän olla rauhassa keskenämme. Hän oli aina ystävällinen lapsille, mutta etäinen.

Asuimme jopa yhdessä, mutta elimme kuitenkin ikäänkuin kahta eri elämää; minun ja lasten ja minun ja miehen. Itselleni tämä ei loppujen lopuksi ollut se tapa elää, jota
haluan.

Kysynkin teiltä, mitä te oletatte, jos toinen "hyväksyy lapset". Mitä se teille tarkoittaa? Minä ilmeisesti ymmärsin sanonnan väärin.

Kyllähän minunkin exäni siis lapset hyväksyi, ei koskaan valittanut heistä. Mutta se TODELLAKIn jäi siihen; mitään yhteistä porukkaa meistä ei tullut. En halunnut antaa lapsilleni sitä kokemusta, että he jakavat kotinsa jonkun sellaisen kanssa, joka sietää heitä mutta ei sen enempää.

 

[fortunate]

Kai se hyväksyminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, ettei koe niitä lapsia ongelmaksi, valmis suhteeseen vaikka toisella osapuolella onkin jälkikasvua.

 

["Neith"]

no mun mies on hyväksynyt sen että ollaan paketti, eli toimii perheessä ja arjessa kuten toimisi jos lapsi olisi hänen omansa
huolehtii perusasioista, viettää yhdessä aikaa, tekevät juttuja, hoitaa jos mä olen töissä jne
toki se että ei ole oma lapsi, näkyy aika ajoin tietynlaisena itsekkyytenä joissain asioissa (tosin se nyt voi yhtä hyvin johtua kasvatuksesta ja siitä että on ollut ainoa lapsi tai luonteesta)

 

["jooo"]

Kai se hyväksyminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, ettei koe niitä lapsia ongelmaksi, valmis suhteeseen vaikka toisella osapuolella onkin jälkikasvua.

Fortunate, ymmärrän kyllä että se tarkoittaa vähintään sitä että on valmis suhteeseen. Mutta mitä itse odottaisit silloin mieheltä? Että ei jätä sinua, koska sinulla on lapset? Vai että osallistuu elämään lasten kanssa? Vai että jopa tykkää lapsista? Vai että elää omaa elämäänsä, mutta tapailee sinua silloin, kun lapsesi ovat muualla? Näissä kaikissa vaihtoehdoissahan mies on valmis suhteeseen vaikka lapsia onkin. Suhteen laatu vain vaihtelee.

 

["Eeva"]

No sitä että tosissaan oltais niinkun "normikin" perhe. Eli mies myös osallistuis lasten asioihin eikä tyyliin tarttisi etsiä hoitopaikkaa mummolta yms jos itsellä menoja. Itse elin samanmoisessa tilanteessa kun alkup kirjoittaja sillä erotukeslla että myös miehellä oli yksi lapsi. Olimme kun kaksi eri koulukuntaa yhden katon alla, ei siitä loppujenlopuksi siis mitään tullut. Ja hyvä näin.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Oletan, että mies on hyvä, tasapuolinen, ottaa vastuuta minun lapsistani, on aikuinen heille. Hoitaa heitä tarvittaessa, ilman, että se olisi jotenkin hankalaa hänelle.

 

["vieras"]

sanoin miehelleni, että jos haluaa minut, opettelee rakastamaan lapsiani kuin omiaan. On saanut siis hoitaa ja kasvattaa, osallistua kaikkeen täysivaltaisena isäpuolena lasten biologista isää ohittamatta, mutta on tullut lapsille rakkaaksi ja saanut siis itsekin paljon. Hienosti on toiminut, mutta itsekin olen toiminut sopimuksen mukaan eli antanut tilan ja oikeutuksen vanhemmuuteen rinnallani.

 

["jooo"]

up
lisää...

 

["vieras"]

Asiat voi mennä tosi nätisti ja kivasti vuosiakin mutta jos/kun lapsilla alkaa murkkuiän jutut voimakkaana tai pahemmatkin vaikeudet niin siinä se uusvanhemmuus punnitaan. Kokemukseni mukaan vahviltakin vaikuttaneet siteet napsahtelee poikki.

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";27173981]sanoin miehelleni, että jos haluaa minut, opettelee rakastamaan lapsiani kuin omiaan. On saanut siis hoitaa ja kasvattaa, osallistua kaikkeen täysivaltaisena isäpuolena lasten biologista isää ohittamatta, mutta on tullut lapsille rakkaaksi ja saanut siis itsekin paljon. Hienosti on toiminut, mutta itsekin olen toiminut sopimuksen mukaan eli antanut tilan ja oikeutuksen vanhemmuuteen rinnallani.[/QUOTE]

Just näin. Mulle se tarkottas kans tätä samaa.

Mun äiti meni naimisiin kun mä olin 14v ja pikkuveli 3v. Hän on osallistunut meidän kasvatukseen ja koko elämään vaikka meillä on biologisetkin isät. Elänyt ihan normaalia elämää meidän kanssa. Ei mitään puhettakaan siitä etteikö viettäis aikaa meidän kans ilman äitiä. Pikkuveljelle varsinkin taitaa olla enemmän isä kuin hänen oikea isänsä. Me ollaan siis sisaruspuolia ja pikkuveli ei oo koskaan edes isänsä kanssa asunut niin kauan että muistaisi siitä mitään. Mullahan nyt eri asia kun olin jo teini kun äidin mies tuli kuvioihin. Ei hälläkään helppoa ollut.. Mutta otti silti naisen jolla oli vilkas 3-vuotias ja kiukutteleva teini Nytkin on niin kuin toinen pappa mun omalle lapselle.

Just tulin ite iltavuorosta. Äidin mies oli hakenut mun lapsen hoidota ja laittanut sen täällä nukkumaan ja ootteli niin kauan että tulin kotiin

 

["jooo"]

Kiitos. Vastausten perusteella en siis odottanutkaan ehkä liikoja. Minustakin se hyväksyminen tarkoittaa sitä, että mies ottaa lapset mukaan elämäänsä. Exälleni se tarkoitti sitä, että hyväksyy lasten olemassaolon mutta ei mitään muuta.

Mielestäni tein oikean valinnan, mulle nuo lapset ovat kuitenkin elämäni ykkösasia, ja oli todella vaikeaa rakentaa suhdetta jonkun sellaisen kanssa, jolle lapset olivat pelkästään olemassa olevia olentoja. Ihan kuin olisi itse elänyt kaksoiselämää, miehen kanssa lapsettomana seurustelevana naisena ja taas lasten kanssa sitten äitinä ja käytännössä yh:na. Liian hajottavaa.

 

["pottu"]

Mun mielestän "hyväksyminen" sanana on aika tyly kun puhutaan toisen lapsista. "Hyväksyn, että sinulla on lapsia". Itse haluaisin miehen, joka sanoisi, että haluan teidät kaikki perheekseni. Hyväksyminen (mulle) on jotenkin liian pientä.

Isäksihän ei tarvii ryhtyä, mutta kyllä kai kuitenkin osaksi perhettä jollain tapaa?

Tuollanen, että mies elää omaa elämäänsä kun lapset on paikalla ja vaan odottelee että nainen on lapsista "vapaalla" kuulostaa tosi kylmältä.

 

[Sanna80]

Kai se hyväksyminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, ettei koe niitä lapsia ongelmaksi, valmis suhteeseen vaikka toisella osapuolella onkin jälkikasvua.

Näin mäkin ymmärrän. Kyllä tuo ap:n kuvaus minusta täyttää kriteerit, että hyväksyy lapset.

 

[fortunate]

[QUOTE="jooo";27173954]Fortunate, ymmärrän kyllä että se tarkoittaa vähintään sitä että on valmis suhteeseen. Mutta mitä itse odottaisit silloin mieheltä? Että ei jätä sinua, koska sinulla on lapset? Vai että osallistuu elämään lasten kanssa? Vai että jopa tykkää lapsista? Vai että elää omaa elämäänsä, mutta tapailee sinua silloin, kun lapsesi ovat muualla? Näissä kaikissa vaihtoehdoissahan mies on valmis suhteeseen vaikka lapsia onkin. Suhteen laatu vain vaihtelee.[/QUOTE]

Kyllä mä olettaisin, että mies myös on lapselle jonkilainen kaveri ja voin pyytää tarvittaessa mieheltä apua vaikkapa lapsenhoitoon, niin kuin muiltakin läheisiltä.

Oman elämän eläminen passaisi vallan mainiosti, mutta siinäkin tapauksessa olettaisin totta kai miehen olevan tuki ja turva asioissa, ja ne asiat saattavat koskea myös lasta.
Eihän mulla ketään sellaisia kavereitakaan ole, jotka olisivat mun ystäviä mutteivät näkisi ikinä lastani tai tietäisi hänestä mitään.

Eli ei tarvitse mikään isähahmo olla, mutta jonkilainen kaveri lapselle ja yksi tukiverkostoon kuuluvista aikuisista mun elämässä.

 

[Sanna80]

[QUOTE="pottu";27178289]Mun mielestän "hyväksyminen" sanana on aika tyly kun puhutaan toisen lapsista. "Hyväksyn, että sinulla on lapsia". Itse haluaisin miehen, joka sanoisi, että haluan teidät kaikki perheekseni. Hyväksyminen (mulle) on jotenkin liian pientä.

Isäksihän ei tarvii ryhtyä, mutta kyllä kai kuitenkin osaksi perhettä jollain tapaa?
[/QUOTE]

Näin mä ajattelen kanssa, tuosta "hyväksyn"-sanan käytöstä.