Eka kerta raiskauksen jälkeen

[vapiseva nainen]

En tiedä pyöriikö tällä palstalla naisia jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa,mutta kirjoitan kuitenkin tänne siinä toivossa että joku pystyisi jotain tukea tai neuvoa antamaan.

Olen muutama vuosi sitten kokenut seksuaalista väkivaltaa joka vaikutti hyvin syvästi minuun. En ole sen jälkeen pystynyt seksiä harrastamaan,vaan suutelu on ollut rajana.

Terapiassa käyn ja masennuslääkkeitä syön vieläkin. Viimeisen vuoden aikana olen saannut hieman ajatuksiani valoisemmaksi ja takaisin toivon paremmasta tulevaisuudesta.

Nyt eteeni tuli ensimmäinen todellinen seksikerta miehen kanssa sitten tapahtuneen ja en pystynyt siihen Kaikki alkoi hyvin ja halusin häntä,mutta yksi väärä kosketus häneltä sai minut lukkoon ja takertumaan häneen ja anomaan että ei tekisi mitään Mies ei tiedä kokemastani joten hän meni hyvin hämilleen ja en osannut enkä kehdannut enkä pystynyt kertomaan mikä minulle tuli. Hämmentyneenä hän poistui ja minä jäin itkemään omaa käytöstäni.

Onko tämä nyt aina sitten tämmöistä? Enkö tosiaan enää kestä kosketusta mieheltä? Miten ihmeessä pystyn joskus rakastelemaan miehen kanssa ilman pelkoa ja nauttimaan?

 

[-]

Kannattaisi kertoa. On miehelleki aika kova pala tulla torjutuksi ja ehkä osaisi muutenkin suhtautua paremmin.

Sun ei tarvitse hävetä koska itse et ole tehnyt mitään väärää.

 

[Takuuvarmasti ei]

Kun lukee pariakin viestiketjua niin mieleen tulee että täällä kirjoittaa vaan tynnyrissä asuvat mielisairaat alaikäiset lapset. Mitään todeistetta tai elettä ei voi näyttää että yksikään olisi sympaattisesti ajattelva ihminen.

 

[Kerro]

Minua ei ole raiskattu, mutta on kosketeltu vasten tahtoani ja siitä tullut jonkinlaisia kammoja jotka tosin suurimmaksi osaksi jo ohi. Sanoisin, että vaikka asia on varmasti todella vaikea, niin puhu miehelle asiasta. Kirjoita vaikka kirje jos et kasvotusten pysty kertomaan. Se auttaisi häntä ymmärtämään ja hänkin olisi tukenasi. Eikä mies, jos on järkevä, sinua pidä minään vastenmielisenä likaisena tms sen takia mitä sinulle on tapahtunut, sehän ei tietenkään ole sinun syytäsi.

 

[Tukkajumala]

Olen seurustellut raiskatun naisen naisen kanssa ja ainakin itse arvostin kun hän rehellisesti kertoi mistä oikein on kyse. Meidän kohdalla hommasta ei tullut mitään, koska nainen ei ihan selvästi ollut valmis seurustelusuhteeseen ja päätimme yhdessä tuumin lopettaa suhteen.

Mies on ihan voimaton tuollaisessa tilanteessa ja ne inhonreaktiot ja pelkotilat mitkä nainen osoittaa jo lähes pelkästä kosketuksesta, niin minä koin ne hyvin loukkaavana. Ymmärrän, että eihän näin pitäisi tietänkään tuntea ja ymmärrystä riittikin tiettyyn pisteeseen asti.

Mutta ei sellainen suhde ole millään tasolla kenenkään kannalta hyvä jossa kumpikin kokee itsensä vaivautuneeksi ja lähes loukatuksi. Ei siitä tule mitään jos nainen ei saa itseään kondikseen.

Tsemppiä ja voimia tulevaisuuteen, valitettavasti kenestäkään miehestä harvoin on terapeutiksi tai lääkkeksi joka parantaa kaikki sisäiset haavat.

 

["tytti"]

Olen lapsena melkein saman kokennut. Asiasta en ikinä kelleen puhunnut, en uskaltannut. Jälkeenpäin on kyllä kaduttannut. Ensimmäisen kerran avauduin 7v jälkeen poikaystävälle, joka ymmärsi ja tuki. Hän myös odotti siihen saakka kunnes olin valmis petipuuhiin hänen kanssaan. Sinuna kertoisin tälle miehelle jos hänestä välität, eiköhän hän ymmärrä.

 

[SporttisMama]

Voi sinua, kerro miehelle mitä olet joutunut kokemaan. Jos hän on se oikea niin kyllä hän ymmärtää ja etenette hitaasti. Voimia!

 

[vastaaja]

Itseni raiskattiin parisuhteeni aikana ja mieheni suhtautui ymmärtäväisesti asiaan. Seksielämä laimeni tapauksen jälkeen, mutta on jo nyt parantunut. Uskon että ajan kanssa tekin kykenisitte samaan eli seksielämä paranisi kun aika parantaisi haavat. Ehkä pidättäytyminenkin voi pitkittää ja nostaa rimaa korkeammalle. Mieheni ymmärsi minua ja ei syyttänyt minua kertaakaan asiasta. Tosin oli raivoissaan raiskaajalle aluksi, mutta ei onneksi toteuttanut tekoaan. Raiskaaja maksoi minulle korvaukset sovittelun kautta koska tapauksella oli todistajia. Tsemppiä, kyllä miehen mahdollista suhtautua ymmärtäväisesti asiaan ja sinuna kertoisin asian hänelle. En usko, että mieheni on ainoa laatuaan vaan hänenlaisiaan on muitakin kuten ehkä oma miehesi Tsemppiä! Kaikki menee varmasti hyvin kun vika ei ole sinussa ja miehesi varmasti ymmärtää sen. Saanko kysyä, että minkä ikäisiä olette?

 

[fiia]

Miehelle kannattaa kertoa etukäteen asiasta, tavalla tai toisella. Oikeasti. Joko mies ymmärtää ja ehkä selviätte tilanteesta yhdessä eteenpäin tai hän ei ymmärrä, etkä saa tukea ja silloin tiedät ainakin sen, että hän olisi joka tapauksessa ollut väärä sinulle.

 

[olen kokenut saman]

minut raiskattiin ollessani 18 ja ensimmäisen kerran tunsin minkäänlaista vetoa yhteenkään mieheen tutustuessani nykyiseen aviomeheeni 2 vuotta tapahtuneesta. kaikki oli hankalaa ja aiheutti paniikkia ja itseinhoa ja pelkoa ja häpeää, mikä meni suutelua ja halausta pidemmälle, tai edes "uhkasi " mennä. tiesin tilanteen olevan miehellenikin varmasti erittäin hämmentävä ja ihmeellinen, halusin häntä ja jotenkin osittain varmasti sen elekielelläni ilmaisinkin, vaikka kroppani huusikin aina kauhua halauksen kestäessä liian pitkään tai ollessa liian tiivis, mutta rohkaisin itseni melko aikaisessa vaiheessa suhdetta ja kerroin hänelle tapahtuneesta, sillä hän tuntui ihmiseltä jota rakastan ja jonka kanssa haluan oppia olemaan yhdessä.

kertominen oli kamalan hankalaa ja nosti kaikki inhon ja kauhun tunteet pintaan ja vaikka olin päättänyt kertoa rauhallisesti ja asiallisesti tapahtuneesta pienen version, en pystynyt kerran ollessamme kiinni toisissamme muuta kuin itkemään ja pitelemään päätäni ja olemaan täysin sykkyrässä ja itkemään asiani hänelle, katsomatta häntä lainkaan. kertominen nosti sellaiset tunteet pintaan, ettei sitä etukäteen osannut aavistaa, itseinhon määrä oli kamala ja muunkin inhon, häpeän ja nöyryytetyn. mieheni otti minut tiukasti syliinsä ja vain halasi. muuta ei tarvittu, itkin hänen sylissään ties kuinka kauan ja pienin pätkin itkin asiaani lisää ulos, kerroin miloin oli tapahtunut, etten ole lainkaan voinut koskeakaan ketään ennen häntä, sen että vaikka haluan häntä ja olla hänen kanssaan se pelottaa minua helvetisti ja että pelko ja paniikki tulevat aina välillä todella voimakkaina pintaan, vaikka järjellä tiedän, että hän on hyvä.
Myöhemmin jopa vuosia yhdessä oltuamme, saatoin alkaa hysteerisesti itkemään kesken rakastelun, tai nautittuani suunnattomasti, luulen sen johtuvan siitä, että alitajuntaan on jäänyt jotenkin "likainen" tunne seksistä ja suunnatoin nautinto laukaisee jonkun vääryysreaktion mielessä ja häpeän nautinnosta. onneksi todella harvoin tapahtuu tällaista, ei oikeastaan enää ainakaan kahteen vuoteen ole näin tapahtunut. noina kertoina mieheni oli hyvin hämillään, eikä ymmärtänyt, ennenkuin sain sanottua itkultani että anteeksi, en tiedä mitä tapahtui. silloin hän tajusi aina ja otti minut halaukseensa. tapahtuneesta on nyt kymmenen vuotta. olen onnellinen, että kerroin ja että mieheni osasi siten ymmärtää, että meidän suhteessamme sekopäinen olen minä, hänessä ei ole vikaa vaikka faktat saattaisivat siltä joskus tuntuakin. onneksi hän kesti sekopäisyyteni.

en tiedä, voiko kokemastani tai sinun ikinä selvitä täysin, mutta elämään voi oppia ja nauttimaan elämästä. luota tulevaan, joskus kaikki on helpompaa. anna itsellesi lupa pelätä, mutta kerro, kerro se miehelle josta välität ja sano, että asia on niin kamala, että vaikka sen haluaisi unohtaa ja nollata, se ei onnistu. siihen tarvitaan aikaa ja hyviä kokemuksia, hyviä, ymmärtäviä ja epäonnistuneita, mutta sellaisia, joista kumpikaan osapuoli ei lähde, vaan asia puhutaan tai halataan valmiiksi ja loppuun.

toivon sinulle voimia ja rohkeutta aloittaa puhumisen ja toivon, että joskus saisit mielellesi ja kehollesi leppoisan olon.

 

[Tukkajumala]

Ihan varmasti mies ymmärtää jos ei ole psykopaatti tai joku kusipää. Rehellisyys kyllä kannattaa, joskus vain ne sisäiset haavat ovat liian suuria eikä niitä ongelmia pysty vain yksinkertaisesti poistamaan tai ratkomaan vaikka halua olisi kuinka paljon.

Kyllä tälläisissä tapauksissa ammattiauttajat ovat kultaakin kalliimpia, sellaista tieto ja taitotasoa ei löydy mieheltä vaikka olisi mikä unelmien prinssi vailla vertaa.

 

[ollin oppivuodet]

Ehdottomasti kannattaa kertoa. Mies osaa sitten toimia sen mukaan. Tällöin mies ei mene hämilleen eikä pahastu vaikka keskeytätkin joskus etenemisen seksiin.

 

[fortunate]

Ei se aina ole semmoista, mutta aikaa se vaatii ja täydellisen luottamuksen.
Seksi "liian" aikaisin voi tuhota vain lisää.

Jos tunnet tuon miehen hyvin ja/tai olette vakavissanne, kannattaa kertoa miehelle rehellisesti mistä on kyse, silläkin uhalla että mies säikähtää ja luikkii pakoon.
Tsemppiä, kyllä sä siitä vielä joskus yli pääset, mutta aikaa se vaatii. :hug:


Se piti vielä lisätä, että vaikka kuinka hyvin tuntisi toisen ja täydellisesti luottaisi, voi välillä tulla takapakkia jos jokin tietty asia laukaisee muistot, mutta muista et toivo ei ole silti menetetty.

 

[vapiseva nainen]

Kiitos kaikille!
Ihan kyynel tuli silmään lukiessa näitä...oli kauniita ja kannustavia mutta myös liikuttavia vastauksia.

Ehkä minun kannattaa kertoa asiasta suoraan ja yleensäkkin punnita tarkkaan tilannetta,opetella ajattelemaan että jokaisella meistä on menneisyys ja välttämättä se ei pidä sisällään pelkkää ruusuilla tanssimista. Toisen menneisyys joko hyväksytään menneenä tai ei.
Ja yritän pitää fiilikseni ylhäällä; jos tämä mies ei hyväksy minua,niin hän ei ole silloin myöskään minulle oikea ja hyväksi,vaan sitten se on joku muu jossain muualla tulevaisuudessa

 

[SporttisMama]

Kiitos kaikille!
Ihan kyynel tuli silmään lukiessa näitä...oli kauniita ja kannustavia mutta myös liikuttavia vastauksia.

Ehkä minun kannattaa kertoa asiasta suoraan ja yleensäkkin punnita tarkkaan tilannetta,opetella ajattelemaan että jokaisella meistä on menneisyys ja välttämättä se ei pidä sisällään pelkkää ruusuilla tanssimista. Toisen menneisyys joko hyväksytään menneenä tai ei.
Ja yritän pitää fiilikseni ylhäällä; jos tämä mies ei hyväksy minua,niin hän ei ole silloin myöskään minulle oikea ja hyväksi,vaan sitten se on joku muu jossain muualla tulevaisuudessa

Tsemppiä ja halauksia! :hug:

 

[Paatunut Parahdus]

Kiitos kaikille!
Ihan kyynel tuli silmään lukiessa näitä...oli kauniita ja kannustavia mutta myös liikuttavia vastauksia.

Ehkä minun kannattaa kertoa asiasta suoraan ja yleensäkkin punnita tarkkaan tilannetta,opetella ajattelemaan että jokaisella meistä on menneisyys ja välttämättä se ei pidä sisällään pelkkää ruusuilla tanssimista. Toisen menneisyys joko hyväksytään menneenä tai ei.
Ja yritän pitää fiilikseni ylhäällä; jos tämä mies ei hyväksy minua,niin hän ei ole silloin myöskään minulle oikea ja hyväksi,vaan sitten se on joku muu jossain muualla tulevaisuudessa

:hug: Kertominen ja asiasta puhuminen kannattaa. Ei vain toisen osapuolen vuoksi, vaan itsesikin. Ja tosiaan, jos mies ei hyväksy asiaa, niin ei kannata aikaansa tuhlata häneen, vaan antaa itselleen mahdollisuus jonkun toisen kanssa.
:hug: