Iiks, tänään oli sitten kauan kauhulla odotettu päivä, kun meillä poika 2 vee meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Kuulemma oli mennyt ihan hyvin. Pikkaisen oli kuulemma itkeskellyt, mutta sitten leikkinyt ja mennyt muiden lasten mukana. Tai sitten tarhatädit kaunistelivat asiaa. Ainakin äidillä oli kova stressi sen aikaa kun poika oli tarhassa. Miten muilla on mennyt ekat päivät tarhassa?
Eka tarhapäivä
- Viestiketjun aloittaja Jeremiaksen äiti
- Ensimmäinen viesti
Hyvinhän ne päivät on menneet. Poika on kyllä sellaista iloista ja menevää sorttia (ei siis sylissäroikkuja). Minä olin syksyllä ihan varautunut olemaan mukana leikeissä turvana, mutta niin äitin oma pikkuinen (1v3kk) hylkäsi äitin ehkä vartin jälkeen ja paineli muiden mukana autoleikkiin viereiseen huoneeseen. Siellä viereisessä huoneessa odottelin yksin puoli tuntia ja sen jälkeen lähdin kolmen tunnin shoppailukierrokselle... Ihan tyytyväisen pojan taisin palatessa hakea.
Seuraavana päivänä oltiikin jo melkein normaali tarhapäivä ja hyvin meni. Pienet itkut oli aamulla, päikkäreillä ja kakkapyllyn pesussa tirautettu, mutta kyllähän kotonakin itketään joskus. Ekat viikot viihtyi parhaiten oman ryhmän tilossa, mutta aika pian tottui käyttämään koko päiväkotia ja leikkimään myös muissa ryhmissä.
Seuraavana päivänä oltiikin jo melkein normaali tarhapäivä ja hyvin meni. Pienet itkut oli aamulla, päikkäreillä ja kakkapyllyn pesussa tirautettu, mutta kyllähän kotonakin itketään joskus. Ekat viikot viihtyi parhaiten oman ryhmän tilossa, mutta aika pian tottui käyttämään koko päiväkotia ja leikkimään myös muissa ryhmissä.
Pari päivää meillä ollut poika nyt päiväkodissa ja kyllä se sinne on jäänyt itkemään ja hakiessa itkee taas. Eilen kun hain hänet, niin itselläkin siinä itku tuli, en ollut ollenkaan varautunut moiseen 
, vaikka kuinka olin prepannut itseäni, että mitä sitä itkemään. Mutta kun poika tulee kädet ojossa itkien mun luo 8 tunnin eron jälkeen, niin...kai se on sitä äidin onnen liikutusta. Itse kyllä olen ollut ihan hyvillä mielin töissä ja vain muutaman kerran poika ollut mielessä ja kun tiedän että päiväkodissa sillä on varmasti mukavaa ja hyvät hoitajat. Ja hoitajien kertoman mukaan pojalla on kyllä ihan hyvin siellä mennyt, syönyt tosi hyvin ja ulkona viihtyy, tosin nyt välillä vähän itketään, mutta ihan normaaliahan se on. Siirtymähetkistä sisältä ulos ja takaisin ei oikein tykkää..varmaan kun ovet sulkeutuu siellä sun täällä, yhdistää sen sitten siihen kun aamulla viedään hoitoon, sanotaan heipat ja laitetaan ovi nenän edestä kiinni. Tai sitten tuo mitä JenniK:kin kirjoitti, että viihtyy parhaiten vain yhdessä tilassa, esim. leikkihuoneessa, turvallisempi tunne? Kyllä se tästä lähtee, kunhan itse saisi vielä työmotivaation jostain kaivettua, se se vaikeinta tuntuu nyt olevan!
, vaikka kuinka olin prepannut itseäni, että mitä sitä itkemään. Mutta kun poika tulee kädet ojossa itkien mun luo 8 tunnin eron jälkeen, niin...kai se on sitä äidin onnen liikutusta. Itse kyllä olen ollut ihan hyvillä mielin töissä ja vain muutaman kerran poika ollut mielessä ja kun tiedän että päiväkodissa sillä on varmasti mukavaa ja hyvät hoitajat. Ja hoitajien kertoman mukaan pojalla on kyllä ihan hyvin siellä mennyt, syönyt tosi hyvin ja ulkona viihtyy, tosin nyt välillä vähän itketään, mutta ihan normaaliahan se on. Siirtymähetkistä sisältä ulos ja takaisin ei oikein tykkää..varmaan kun ovet sulkeutuu siellä sun täällä, yhdistää sen sitten siihen kun aamulla viedään hoitoon, sanotaan heipat ja laitetaan ovi nenän edestä kiinni. Tai sitten tuo mitä JenniK:kin kirjoitti, että viihtyy parhaiten vain yhdessä tilassa, esim. leikkihuoneessa, turvallisempi tunne? Kyllä se tästä lähtee, kunhan itse saisi vielä työmotivaation jostain kaivettua, se se vaikeinta tuntuu nyt olevan!