Hae Anna.fi-sivustolta

ekat viikot vastasyntyneen kanssa

Viestiketju osiossa 'Vauvan hoito' , käynnistäjänä timpe80, 29.01.2007.

  1. timpe80 Vierailija

    Hei!

    Laskettu aika lähestyy ja kyselisinkin miten teillä sujui sairaalasta kotiutuminen ja ensimmäiset viikot vaavin kanssa? Kuinka paljon vauva nukkui aluksi, kuinka usein syötitte ja kuinka tiheästi vaavi heräili öisin? Olitteko kuinka kauan kotona vaavin kanssa ennen kuin aloitte kyläillä ja käydä kaupassa tms? Entä oliko puolisonne isyyslomalla tultuanne kotiin ja kuinka kauan?
     
  2. mk3 Vierailija

    Kotiuduin sairaalasta oltuani siellä 3 vrk. Ensimmäiset päivät kotona sujuivat tietynlaisessa "sumussa". Olin alapäästä todella kipeä, väsymys oli aivan valtava ja tietenkin uusi tilanne vei voimia. Mieheni oli isyyslomalla ja onneksi niin. Hänestä oli todella suuri apu ihan ensimmäisinä päivinä. Itse en olisi välttämättä jaksanut laittaa ruokaa ja hän myös kävi kaupassa kun kaikkea tärkeää vauvatavaraa sitten kuitenkin puuttuikin vaikka niitä oli kovin miettinyt jo etukäteen. Itse taisin lähteä "ihmisten ilmoille" vasta viidentenä päivänä kotiuduttuani koska ihan kävelykin tuotti välillä tuskaa.
    En muista kunnolla (vauva nyt puolivuotias) tarkkoja nukkumis- ja syömisaikoja, mutta eiköhän se vauva ensimmäiset viikot aika lailla nuku ja syö eli ns. seurustelu on tyyliin vaipanvaihtoa ja vähän aikaa jaksaa olla hereillä sylissä. Alussa yösyöttöjä oli itse asiassa harvemmin kuin sitten esim. kuukauden ikäisenä eli vastasyntynyt kyllä käyttää ne ekat viikot todella siihen nukkumiseen. Ainakin siis meillä!
     
  3. äitee80 Vierailija

    Meillä vauva oli alusta asti hyvä nukkumaan. Heräili noin 4 kertaa yöllä ensimmäisen kuukauden ajan. 2,5kk nukkui jo läpi yön heräämättä... Alussa syötöt oli lyhyitä ja päivällä söi noin tunnin välein. Pysyttelin kotona 2 viikkoa ennen kuin lähdin mihinkään koska lapsi oli alle 3kg niin suosittelivat sairaalasta niin. Mies oli kotona ekan viikon eikä oikeastaan enempää tarvinnutkaan. Piti vapaata sitten myöhemmin kun vauva oli enemmän hereillä ym.
    Tsemppiä synnytykseen!
     
  4. Elina1 Vierailija

    Meillä vauva söi noin kerran tunnissa ympäri vuorokauden, illalla nukahti vasta 3-5:n aikaan aamuyöstä (siihen asti piti kanniskella ympäri kämppää) ja silloinkin heräili jatkuvasti. Päivisin nukkui lähinnä vain sylissä. Että aika vähiin jäi oma lepäily. Myöhemminkään ei ole ollut kovin paljon nukkuvaa sorttia. Toivottavasti teidä vauva nukkuu paremmin...
    Ulos lähdettiin jo heti seuraavana päivänä, koska oli lämmin vuodenaika. Suunnilleen samantien alettiin kyläillä ja tehdä kauppareissuja. Ehkä ois vietetty enemmän aikaa kotona lepäillen, jos vauva ois nukkunut enemmän...
     
  5. Jo_ Vierailija

    Ei kannata tästä minun kokemuksesta säikähtää, kirjoitan nyt, kun itse olin niin hämmästynyt, millaista alku vastasyntyneen kanssa voi olla.

    Kotiuduin oltuani sairaalassa 3 vrk. Olin mielettömän väsynyt ja kärsin baby bluesista. Itkin useita kertoja päivässä pitkiä aikoja. Olin vauvan kanssa paniikissa ja avuton, en tiennyt, mitä tehdä, kun hän itki. Vauva nukkui päivällä, yöllä ei. Kanniskelimme häntä yöt mieheni kanssa vuoron perään. Päivälläkin hän nukahti vain syliin tai liikkuvaan vaunuun. Vauvamme imi tuntikausia kerrallaan. Imetys saattoi kestää kolmekin tuntia. Ihmettelin, miten oikein selviän. Vauva itki, nukkui ja söi (kuten vastasyntyneet kai aina).

    En pystynyt istumaan n. viikkoon episiotomian takia. Viikon kuluttua synnytyksestä kävin pienellä kävelyllä ja siitä sitten aina pidensin matkaa joka päivä. Olin aika heikossa hapessa. Vauvan kanssa aloitimme vaunukävelyihin totuttelun kahden viikon iässä.

    Baby blues kuitenkin meni ohi n. kahdessa viikossa. Nyt vauva on 3 kk ja ihana tyyppi, hymyilee ja nauraa ja juttelee omalla kielellään, nukkuukin, jopa yöllä :).
     
  6. R Vierailija

    Vauvan rytmistä en enää musita paljon... Tyttö on jo 1v7kk ja se alkuaika menee aika sumussa. Mutta sen muistan, että heti kohta kotiutumisen jälkeen alkoi valvoa ja seurustella aikalailla. Kotiuduttiin siis tytön ollessa 5 vrk:n ikänen. Ei todellakaan vaan syönyt ja nukkunut sitten enää...

    Mies ei ollut isyyslomalla, vaan oli normaalisti töissä. Mutta kyllä mä mielestäni ihan hyvin pärjäsin silti vauvan kanssa. Samaan saumaan tuli siinä vielä asuntokaupat, remontit ja muutot, joten raskasta aikaa oli ja muistikuvat on vähän hakusessa, mutta kyllä siitä selvittiin!
     
  7. Äippä81 Vierailija

    Olin etukäteen hieman jännittänyt kotiutumista ja vauvan kanssa pärjäämistä. Meillä arki alkoi kuitenkin sujua hyvin heti kotiuduttua. Tuntui kuin pieni olisi ollut meillä aina. Vauva nukkui paljon ja heräsi aluksi lähinnä vain syömään. Yöllä heräsi kaksi-kolme kertaa syömään, eikä tällöinkään itkenyt turhia, vaan jatkoi unia heti saatuaan vatsan täyteen. Sama tahti jatkuu vieläkin, tytön ollessa nyt kolmen kuukauden ikäinen.

    Isä oli kotona ensimmäisen viikon kun sattui juuri sopivasti olemaan lomaviikko.Kaupassa ja muualla "ihmisten ilmoilla" alettiin pikkuhiljaa käymään tytön ollessa parin viikon ikäinen. Mummin luona oltiin kyläilty jo aiemmin.

    Onnea loppuodotukseen ja vauva-arjen alkuun! =)

     
  8. äippä-72 Vierailija

    Paras neuvo minkä sain ja voin toisillekin antaa on ÄLÄ SÄIKÄHDÄ OMIA TUNTEMUKSIA. Ne menee laidasta laitaan ja ensimmäiset viikot on rankkoja henkisesti ja fyysisesti.
    Itse kotiuduin vasta 5vrk: kuluttua synnytyksestä ja olin edelleen kovin heikossa kunnossa. Vaikka kaikkensa tekee pienen ihmisen eteen niin kiitokseksi saa vain itkua. Se hämmensi ja sai äidinkin itkemään. Tuntui, että tungenko tämän naapurin postilatikkoon vai vienkö takaisin laitokselle, kun parempaan en pystynyt. Säälitti pini ihminen, kuinka hän on saanut huonon äidin. Mutta meillä kolmen viikon jälken elämä alkoi helpottaa ja nyt 5 -kuisen vauvan äitinä voin vain ihmetellä kuinka paljon rakkautta voi mahtua pieneen sydämeen !!!
    Tsemppiä sinulle synnytykseen ja voimia ensimmäisille viikoille.
     
  9. talvikukka Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.11.2006
    Viestejä:
    24
    Saadut tykkäykset:
    0
    Oltiin sairaalassa lauantaista torstaihin. Alkuun olin tosi väsynyt, mutta muuten toivuin synnytyksestä nopeasti. Pystyin heti istumaan pieniä aikoja yms. Alkuun tyttö vaan nukkui ja söi. Ei paljonkaan itkenyt. Öisin söi kai kolme-neljä kertaa ehkä ekan kuukauden, sitten pari kertaa kolmikuiseksi ja sen jälkeen on syönyt kerran yössä tai ei ollenkaan. Päivällä en ole laskenut. Alkuun tarjosin rintaa lähes joka itkuun. Myöhemmin vauvan viestit vähän selkiytyi. Mies piti kesäloman ja isyysvapaan vauvan synnyttyä, yhteensä siis 7 viikkoa. Oli ihana opetella vauvan hoitoa yhdessä ja mieskin pääsi hyvin arkeen mukaan. Lisäksi hän alkuun huolehti ruuat ja siivoamiset sekä kaupassa käynnin. Ulkoilu aloitettiin kesävauvan kanssa melkein heti kotiin päästyä. Mummilassa käytiin vajaa viikko kotiin tulosta. Muut kyläilyt yms aloitettiin vauvan ollessa 2 viikkoinen. Tyttömme on ollut ja on edelleen tosi rauhallinen ja "helppo" tapaus. Kaikessa kannattaa kuunnella vauvaa ja omaa jaksamista. Siis sanoa vieraille, että tulkaa myöhemmin, jollei jaksa ottaa vastaan. Minut yllätti se, miten hyvin ja nopeasti sitä oppii vauvan kanssa olemaan :)
     
  10. linni Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.06.2006
    Viestejä:
    59
    Saadut tykkäykset:
    0
    Me oltiin viikko sairaalassa.Istukka jouduttiin irrottamaan nukutuksessa ja sen yhteydessä menetin verta pari litraa.Olin tosi heikossa kunnossa.Yksi yö kerettiin nauttia kotonaolosta ja sit jouduin uudelleen sairaalaan,kun aloin vuotaa taas verta.Tehtiin uusi kaavinta,vuoto helpottui heti.Tästä kaikesta olin todella väsynyt pari viikkoa.Lisäksi repeämän ja peräpukamien takia en kärsiny istua kunnolla 2-3 viikkoon.Se hankaloitti hirveesti "arkeen" pääsemistä.Joko olit pitkällään tai seisoit,ja jos seisoit,heikotti ja pyörrytti.Onneks vauveli oli "helppo" tapaus,ei esim.vatsavaivoja.Mies isyys- ja talvilomalla kuukauden.Ilman häntä en ois selvinny.Aluks herättiin yöllä molemmat höösäämään,mut sit tajuttiin,että edes toisen kannattaa nukkua!Kun olin väsynyt,isä juotti vauvaa pullosta.Siitä se sitten lähti.Mutta sitten tuntui taas oudolta,kun isä lähti töihin ja jäi yksin vauvan kanssa.Mutta siihenkin tottui.Ulos ei päästy pitkään aikaan,kun pakkasta oli -30 useamman viikon ajan.En tosiaan halua pelotella,vaan kertoa,että kaikesta selviää!
    Minun ohjeet sinulle:Tee ruokia pakkaseen(ruuanlaittoon ei minun aika riittäny eikä voimat synnytyksen jälkeen),lepää,lepää ja vielä kerran lepää silloin kun vauva nukkuu,anna villakoirien juosta!Ja ajattele omaa jaksamista!Sano vieraille että tulkaa myöhemmin,jos et heitä jaksa vastaanottaa.(Meillä kävi joka viikko vähintään yhdet vieraat ensimmäisen 3kk:n aikana ja minä hullu en kieltäny ja olin aivan poikki kaikesta vieraiden passaamisesta).Kaikkea hyvää Sinulle ja koko perheelle!
     
  11. rinbom Vierailija

    Minulle tehtiin episiotomia ja menetin runsaasti verta synnytyksessä. Haava oli todella kipeä ensimmäisen viikon, mutta särkylääkkeiden voimalla selvisi. Alku oli aika sekavaa aikaa, hormonit tekevät kyllä sen että aikamoinen tunteiden vuoristorata oli käynnissä ensimmäiset viikot. Ensimmäisenä yönä vauvan syntymän jälkeen itkin onnesta, seuraavana päivänä itkin sitä kun imetys ei heti onnistunutkaan. Lisäksi olin todella väsynyt koska synnytys kesti puolistoista vrk enkä siis nukkunut ollenkaan sen aikana, eikä niitä univelkoja sitten paljon nukuttu pois kun vauva oli syntynyt :). Sairaalassa olimme perhehuoneessa 5 päivää ja se oli todella ihanaa! Oli ihanaa kun koko perhe sai heti olla yhdessä ja tutustua vauvaan ja saimme opetella hoitamista isän kanssa kaksin.

    Meillä vauva ei paljon itkenyt, mutta söi sitä enemmän. Ensimmäiset pari kk imetin tunnin-parin välein kellon ympäri, usein puolikin tuntia kerrallaan. Välillä yöllä vauva onneksi nukkui kolme-neljäkin tuntia putkeen. Imetys oli sellainen asia, mikä minut yllätti rankkuudellaan. Välillä tuntui että oli jossain vankilassa kun vauva vaati sitä tissiä joka välissä. Onneksi oli kesä, joten liikuimme ulkona aika paljon ja minä imetin missä milloinkin: puistonpenkillä, kahvilassa, kauppakeskuksessa. Enpä olisi uskonut että moista 'kehtaan' tehdä ja joskus nololta tuntuikin, mutta pakkohan se oli, muuten olisin saanut istua neljän seinän sisällä koko ajan. Vauva nukkui aluksi aika paljon, mutta itsen oli yllättävän vaikea nukkua päivällä kun jotenkin sitä oli hälytysvalmiudessa koko ajan. Mutta levätä kannattaa mahdollisimman paljon eikä huolehtia turhaan esim siivouksesta ym. Tärkeintä on että jaksaa hoitaa vauvan hyvin ja että itse voi hyvin.

    Isä oli lomalla ensimmäiset kolme viikkoa mikä oli todella hyvä. Hän kävi kaupassa ja teki ruokaa, sekä tietysti siivosi ja osallistui vauvan hoitoon. Olin kovin väsynyt ja kipeäkin ensimmäiset viikot mutta pikku hiljaa alkoi helpottaa. Oli aika outoa sitten kun mies meni töihin, mutta hyvin me vauvan kanssa kaksin pärjättiiin.Hyvin sitä toimii vauvan kanssa ihan vaistonsa varassa, ja ensimmäisinä päivinä ja viikkoina oppii vähitellen ja aika nopeastikin tulkitsemaan vauvaa ja esim erottamaan nälkäitkun ja väsymysitkun toisistaan.

    Nyt kun vauva on 8 kk voin sanoa, että ensimmäiset 3 kk olivat aika rankat. Toisaalta sekin aika oli ihanaa, mutta mielestäni silloin alkoi helpottaa, kun vauva alkoi hymyillä, tarttua esineisiin ym eli ottaa kontaktia maailmaan enemmän, seurustella. Vielä en tiedä, mitä ensimmäisellä vuodella on tarjottavaa, mutta luulen että nyt on jo menty sen rankimman vaiheen ohi vaikka yöheräilyt yhä jatkuvat 2-3 kertaa yössä. Olen kuitenkin jotenkin kasvanut äidiksi tänä aikana ja olen tasapainossa tämän tilanteen kanssa, ja vauvanhoitokin sujuu aika lailla rutiinilla jo.
     
  12. uusiäiti Vierailija

    Alkuja on monenlaisia... Me kotiuduttiin neljäntenä päivänä vaikka minut leikattiin. Pääsin jo kohtuuhyvin sängystä ylös, muuten tuo leikkaus ei liikkumiseen vaikuttanut. Vauva valvoi päivisin n. tunnin-parin pätkiä, söi kahden-kolmen tunnin välein n. puoli tuntia kerrallaan. Muuten valveilla ollessaan katseli ihmeissään ympärilleen ja viihtyi esim. sitterissä keinutellen ja sylissä pötkötellen. Heti lähdettiin liikkeelle ja autossa vauva oli tosi tyytyväinen! Aluksi nukkui öisin n. 4-5-tunnin pätkiä ja n. kk:n iässä jopa 8 tuntia. Välillä jo luulin että saako ruokaa tarpeeksi:) Heräili kolmisen kertaa syömään yöllä vasta n. 3 kk:n iässä! Omat tunteet oli ne vaikeimmat, mutta auttoi kun ajatteli että johtuu hormooneista ja menee ohi! Ei kannata yrittää suorittaa mitään superäiteyden kurssia, vaan vauvan nukkuessa itsekin pötkölleen ja jollei uni tule niin joku hömppäleffa tai kirja/lehti auttaa ajatusten siirtoon vähän! Imetyshetket ajattelin omaksi työkseni ja välillä itsekin nukahdin kun vauva uinahti tissille. Istuskelin ulkona omissa ajatuksissani ja kelailin kaikkea koettua ja suunnittelin tulevaa tyyliin sitten kun jaksan... Ja nopsaan on aika kulunut, vauva nyt 7 kk! Eli aina ei ole vauvat niin vaikeitakaan eikä vaivana koliikit sun muut! Kunnia ne kokeneille äideille!!!
     
  13. *lilli Vierailija

    Meillä vauva ei vain syönyt ja nukkunut, vaan alusta alkaen valvoi ja oli jossain määrin mahavaivainenkin :( eli yölläkin saattoi valvoa kolme, neljäkin tuntia, mikä kai on vastasyntyneelle aika paljon. Ensimmäiset viikot vauvaa piti kanniskella paljon, kun vääntelehti vaakatasossa masuaan. VAuvalla alkoi sitten myöhemmin koliikki. Baby bluesista kärsin ja yöunet? 24-12 välillä saatoin jopa saada viisi tuntia nukuttua... Oli se rankkaa aikaa. Sitä vaan asennoitui selviämään aina seuraavaan päivään ja taas seuraavaan, päivä kerrallaan. Kolmiviikkoisena vauva oppi erottamaan yöt ja päivät ja elämä helpottui (paitsi koliikki-illat alkoivat... mutta sekin oli siedettävämpää, kun sai edes jotenkuten paremmin nukuttua)
    Silti tuo on maailman ihanin 8kk vesseli, enkä pois vaihtaisi! Ja uusikin vauva saa tulla jos on tullakseen :) Repeämiä ei tullut, joten sen puoleen pääsin todella helpolla. Väsyttihän sitä, mutta mitään särkyjä ei oikeastaan ollut.
    Jokainen kotiutuminen, äiti ja vauva on varmasti omanlaisensa. Minä ainakin jouduin jotenkin miettimään elämänarvot uusiksi kuitenkin, vaikka vauva olikin jo pitkään ja hartaasti toivottu. Ei siihen elämänmuutokseen kuitenkaan ollut osannut varautua.
     
  14. hulppui Vierailija

    Meillä sujui kotona kivasti. Olin tehnyt pakkaseen ruokia, mies kävi kaupassa. Vauva saattoi nukkua 3-4h päikkärit sitterissä. Katseltiin elokuvia ja ihailtii vauvaa. Alusta asti neiti nukkui kivasti yötkin (tajusi, että nyt on yö, nyt nukutaan), päivisin oli pisimmät uni jaksot.
    Jonnekin ne pävivät hujahti vaan, mutta loppujen lopuksi ne oli ihanaa aikaa. Olihan sitä koko ajan ihme paniikissa ja kummasteli kääröä... Mutta silti ihanaa. Kyllä ne vauvat (yleensä) siinä alussa nukkuu tosi paljon ja syö aika tiheesti. Varaudu siihen, että rinnat on tosi koetuksella (verillä ihan), mutta kyllä se siitä.
    Lisäksi siitä synnytyksestä toipuu yllättävän nopeasti, hyvät kipulääkkeet vaan kehiin.

    Onnea etukäteen nyytin johdosta! Ota rennosti vaan, mitä eteen tulee. Sinulla on kuitenkin omanlainen synnytys, vauva ja arki! Hienosti se menee!
     
  15. linni Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.06.2006
    Viestejä:
    59
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niin,tuota imetysasiaa en edes enää heti muistanut!Vaikka alussa se tuntui lähes maailmanlopulta.Eli imetys ei oikein onnistunut ja kyllä tuli neuvoa jos jonkinlaista sen suhteen ja kommentteja tyyliin,että "voi lapsi parka,koeta nyt imettää,eihän se muuten selviä mitenkään...."Eli yritä olla välittämättä muiden sanomisista!Kyllä oli useasti paha mieli.Ja hyvin on korvikkeella kasvanut ja täysin terve ollut tähän saakka(ikää 1v.).Ja ohje "ole niin kauan sairaalassa kuin pitävät,että saat levätä rauhassa"-minä en ainakaan pystynyt siellä lepäämään,kun aina jonkun vieruskaverin vauva huusi tai oli varuillaan ettei oma herättäisi muita!Ja hoitajiakin on monenlaisia,hyvin ristiriitaisiakin neuvoja satelee ja yhdeltä paloi ihan oikeasti pinna,kun multa ei imetys onnistunu.Ja arvaa kenellä oli taas paha mieli.Eikä ollut tietoakaan mistään perhehuoneesta,kun oli niin täyttä.Mies laitettiin kotiin heti synnytyksen jälkeen!!Alku oli tosiaan rankkaa,välissä ehkä n.4-8 kk:n iässä helpompaa,mutta tämä kun lähti konttaamaan ja kiipeilemään(ei vielä kävele),on ollut taas paljon rankempaa kuin luulin.Koko ajan pitää olla valppaana ja silmät selässäkin!Mutta on niitä ihania hetkiä kuitenkin iso kasa!!!Niinhän sitä sanotaan,että rankkaa mutta ihanaa!
     
  16. lapaluu Vierailija

    välilihan leikkauksen jälkeen ei saa istua kahteen viikkoon, mikä rajoittaa tekemistä aika paljon, esim.autoilu kauppaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus, kun joutuu istumaan autossa. Isän apua tarvitaan.

    Tuon istumiskiellon jälkeen elämä alkaa rullata normaalimmin. Vauvan hoito vie kuitenkin kiltinkin vauvan tapauksessa useita tunteja päivässä, joten alussa tuntuu ettei ehdi tehdä päivän aikana juuri mitään. Sitten siihen tottuu ja vauvakin on vähemmän vaativa. Mulla ekoina viikkoina aika meni vauvan hoitoon, leikkaushaavan suihkutteluun ja sitten tein jotakin, esim. pesin koneellisen pyykkiä tai laitoin ruokaa. Siinä se koko päivän ohjelma.

    Toisaalta koko ajan on ollut aika rentoa. Esim. imetys on tosi sitovaa, mun vauva 3 kk imee edelleen yhteensä useita tunteja vuorokaudessa, mutta äidille ruoka-automaattina olo on leppoisaa. Ei tartte tehdä mitään muuta kuin loikoilla.
     
  17. Felicia Vierailija

    Meillä vauva-arki lähti käyntiin jo rv 28 keskolassa ja nyt 54 sairaalapäihän jälkeen ollaan kotiuduttu! Nyt vauvamme on rv 37.

    Sairaalassa vauva on oppinut tietyn aikataulun; 4 tunnin välein hoidetaan ja syötetään. Klo 1, 5 ja 9. Alussa oli 8 hoitokertaa/pvä ja nyt 6.

    Yöllä noustaan siis klo 01 ja 05 vaihtamaan kuivaa ylle ja imetetään, pullotellaan ja valutetaan nenälahaletkuun maitoa.

    Vauva nukkuu tyytyväisenä koko päivän ja yön, on hereillä vaan lyhyesti noilla hoidoilla.

    Me pidetään häntä sylissä hänen nukkuessa, lauleskellaan ja katsellaan telkkua. Sen kummempia ei toistaiseksi touhuilla.

    Itsellä ainakin välillä iskee olo, että osaanko minä nyt tarpeeksi hyvin hoitaa tätä pikku aarretta ja itkuakin pukkaa hormonipöllyissä ja väsymyksessä. Vauva itsessään on kuitenkin tähän mennessä ollut helppo kaikin tavoin. Ja todella rakas hän on!!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti