Hae Anna.fi-sivustolta

Eläkeläismummojen ilot ja surut

Viestiketju osiossa 'Eläkkeellä' , käynnistäjänä Elwiira, 11.04.2016.

  1. Elwiira Vierailija

    :oops:Hei eläkeläismummot, haluaisin jutella tähän elämänvaiheeseen liittyvistä asioista, iloista ja suruista... :)Omalla kohdallani iloja löytyy vielä paljonkin kunhan vaan osaa suhtautua elämään realistisesti eikä valita turhista...Paras niistä lienee tuo ukkokulta jonka kanssa ollaan kasvettu yhteen ja enemmät särmät on jo hiottu pois. Tuntuu kuin rakkaus ja toisen arvostaminen vain kasvaisi vuosien myötä. Terveyskin on kohtalainen, ainahan jotain kremppaa löytyy, varsinkin jos jää kremppojaan kuuntelemaan ...Hyvät ystävät, hehän ovat kultaakin kalleimmat...Eläkkeellä on myös aikaa mieluisiin harrastuksiin. Paljon, paljon löytyy vielä iloja tässäkin iässä.....:(Suruja, no elämähän itsessään on niin lyhyt, varsinkin jos haluaisi vielä kokea kaikenlaista....Iän mukanaan tuomat sairaudet ja se ettei enää pärjää kotona pelottaa ja pahasti :unsure:hoitaako yhteiskunta meitä enää, vähän pahalta näyttää?:unsure:
    Mukavaa jos kommentoisitte näistä aiheista :)Kiitos!
     
  2. oletkoeläkeläinen Vierailija

    Paljon olisi kommentoitavaa mutta koska kirjoituksessa oli noita pikkulasten hymiöitä, jätän väliin.
     
  3. Hmph! Vierailija

    Tosikko... Ota herne pois nenästä ja keskustele, jos sinulla jotain asiaa olisi.
     
  4. hajontaa Vierailija

    Tarkentaisit vähän millaista kohderyhmää tarkoitat.
    Eläkkeellä olevia naisia on 63 - yli satavuotiaisiin. On varakkaita pääkaupunkilaisrouvia, jotka tapaavat toisiaan Espan kahviloissa latten ääressä sekä haja-asutusalueilla asuvia mummoja, jotka keittävät itse kultakatriinansa.

    Ei naisia voi missään iässä niputtaa, meitä on niin moneen lähtöön.
     
  5. tosikot Vierailija

    Itsehän nipotat ja niputat. Aina sitä oppii, siis hymiöiden käyttö on idiootin merkki, kiitos tiedosta.
    Juuri tämän vuoksi en ole missään naamaikirjoissa rapostoimassa ja kehumassa elämääni, siitä teeskentelystä naamari naamalla sain työelämässä tarpeeksi.

    Olen käsittänyt, että tämä anna/elleit olisi aika tavallisten ihmisten paikka, tuskin täällä Lenitan kaltaiset täydellisyydet palloilevat.
    Tässä kaikki, kiitos :) :) :) :) ;)
     
  6. Elwiira Vierailija

    Voi sentään miten vähästä sitä kivahdetaan...Laitoin ne hymiöt koska ne olivat siinä ohjelmassa, en ärsyttääkseni ketään.....Kohderyhmästä vielä, tarkoitin eläkeläisiä 60+ jotka ovat jääneet pois työelämästä...Toki nuoremmatkin saavat kommentoida....Iloisia kevätpäiviä kaikille:)
     
  7. karoliina Vierailija

    Minä nautin lapsenlapsien seurasta, sukuloimisesta, menneiden muistelusta.

    Esim. 98 vuotias enoni, hän on skarppi ja teräväpäinen ihminen, täysillä kiinni tässä ajassa, mutta, hyvänen aika, mikä määrä tietoa ja historiaa hänellä on muistissaan. Tyttäreni 10v pojat istuvat kuin tatti tuntikausia kuuntelemassa isoenonsa juttuja. Pojat ovat aivan että wau! ja ainakin itselleni tuli mieleen että miksi peruskouluissa ei hyödynnetä sitä elämänkokemusta ja hiljaista tietoa mitä aiemmilta sukupolvilta olisi saatavissa.

    Pidän matkustamisesta, ikävä kyllä se on nyt sairauden vuoksi jäänyt vähemmälle, mutta eihän sitä tiedä, ehkäpä jo ensi vuonna taas pääsee reissuun. Seuraavana tavoitteena on viikko Pariisissa. Olen 1990-luvulla asunut siellä vuoden ja tekisi mieli käydä tutuilla paikoilla.

    Suruja ei kauheasti ole, elämä soljuu eteenpäin pikkuhiljaa, näin vanhemmiten hitaammin kuin aiemmin. Monista asioista on joutunut luopumaan, mutta se on sitä elämän kiertokulkua. Onneksi muisti pelaa, hyvät muistot säilyvät, onneksi olen sen luontoine, että en huonoja asioita muista enkä muistele pitkään.
     
  8. piko Vierailija

    Olen iloinen ja kiitollinen lapsistani ja heidän perheistä, muita sukulaisia ei paljon olekaan, mistä taas olen surullinen, olisi kiva jakaaa sisarusten kanssa lapsuusmuistoja ym.
    Miehen kanssa eletään kivaa eläkeläisten arkea, käydään harrastuksissa (kerhot, kuntoilu, kalastus jne), joskus muutaman päivän matkoillakin.
    Kun vain saisi olla terveenä.
     
  9. Sisaruksista Vierailija

    Ei niistä sisaruksistakaan välttämättä iloa ole. MInun siskoni ovat passiivista porukkaa ja jos en itse olisi aktiivinen niin mitään ei tapahtuisi. Sisko jonka kanssa olin hyvin läheinen vuosikymmeniä kulkee nykyään laput silmillä kun tapasi uuden miehen. Ystäviä ei hänen elämäänsä enää mahdu. Ajattelin josko tilanne vähän tasaantuisi ajan myötä, mutta täytyy nostaa kädet pystyyn ja antaa olla. Kukaan ei nykyään jaksa hoitaa ihmissuhteita. Minun sisarukseni ovat aina olleet sellaisia, että haluavat olla omissa oloissaan ja keskittyvät miesten hyysäämiseen. Itselläni on muutakin elämää kuin ukon hyysäys.
     
  10. Mitenkään aloittajaa sormella osoittamatta ihmettelen, miksi aina puhutaan eläkeläismummoista.

    Eihän kaikki eläkeläiset ole mummoja tai pappoja. Eikä kaikki iäkkäämmät nyt vaan pidä siitä, että heitä mummotellaan tai papotellaan. Ihan kuin olisi joku vähän ihmistä alempi rotu, jota nyt vaan pitää sietää.
     
  11. Pirkko Vierailija

    No minä ainakin olen jo vähän väsähtänytkin tässä elämän ehtoopuolella. En minä jaksaisi enää niin kauheasti niitä ihmissuhteitakaan hoidella. Joka puolelle pitäisi jaksaa olla yhteydessä kaiken aikaa, tulla ja mennä.

    Kiva on, kun on välit kunnossa ja aina silloin tällöin tavataan, mutta jos siihen tulee sellainen pakon maku, että tasaisin väliajoin on oltava yhteyksissä, niin ei sekään hyvältä tunnu. Minusta on kiva tietää, että sisko on ja tiedän hänet tavoittavani tarvittaessa, mutta ei meidän koko ajan kuulu olla toistemme kanssa. Kummallakin on oma porukkansa, miehet, lapset ja lapsenlapset ja ystäviäkin. Ollaan puhuttu (tietysti leikkimielellä mutta osin tottakin) että kun kaikki muut ympäriltä kaikkoo, niin me kaksi sitten ollaan vielä ja pidetään yhteyttä ja toisistamme huolta, muutetaan vaikka samaan vanhainkotiin. Meillä on aina ollut vahva yhteys ihan lapsesta asti ja pystytään puhumaan mistä vaan.

    Oma koti on tullut aina vaan rakkaammaksi, olen ollut aina ulospäin suuntautunut ihminen ja töissä olin liikkuvassa asiakaspalvelussa, mutta nyt olen alkanut viihtyä kotona. Jos ei olisi koiraa, en ehkä kävisi joka päivä ulkonakaan, ainakaan huonolla ilmalla. Taidan olla vähän laiskistunut, myönnän, mutta eikö eläkeläisellä olisi siihen jo oikeuskin?
     
  12. annakaarina Vierailija

    saan iloa pikkujutuista:
    - kevät tuli, ei ole enää liukasta, pääsee reippaammin ulkoilemaan.
    - linnut mekastavat hullun lailla, eli sirkutusta ja viserrystä riittää.
    - kohta jäät lähtevät järvestä ja pääsee uimaan taas päivittäin.
    - krookukset kukkivat, aurinko paistaa, voi olla ulkona koko päivän.
    - pyykit kuivuvat taas ulkona, niihin tulee raikas tuoksu
    - on vapaa liikkumaan, sairauden aikana ei päässyt minnekään.

    ja tietysti perushommat:
    ystävät, lapset, lapsenlapset, hyvä ruoka, autolla ajeleminen nyt kun taas pääsee autoilemaan.

    Huonoja asioita ei oikeastaan ole.
    - vähän hidastunut kroppa, mutta so what, pääasia että vielä toimii eikä ole pysyvää sairautta.
     
  13. Allekirjoitan Vierailija

    Tässä oli niin hyvä lista, että lisään vain muutaman... joesta on lähteneet jo jäät, puutarha on raivattu kesälle samoin kasvihuone valmiina, selkärankareuma joskus hidastaa tahtia mutta liikkumista en lopeta. Perushommista puoliso, lapset, koirat, vanhemmat&sukulaiset, hyvä itsetehty ruoka ja todellakin auton ulkoiluttaminen.
    Huonoja ne aamut kun reuma näivertää mutta hyvät lääkkeet niin ei kun menoksi.
     
  14. pikkujutut Vierailija

    Minua kummastuttaa ilmaus "saada iloa pikkujutuista." Joku ulkomaalainen miesnäyttelijä sanoi äitinsä saavansa iloa pikkujutuista kuten lintujen seuraamisesta.

    Minulle ne ovat isoja juttuja. On upeaa seurata lintujen touhuja ja olla haikeana, kun ne lähtevät syksyllä lämpimään. Miten ihanaa taas kun tulivat taas Suomeen takaisin. Kaikki tapahtuu täysin minusta riippumatta. Sen kuin vain olen ja ihailen lintujen elämää. Ei tämä mikään pikkujuttu ole missään nimessä.

    Pidän pienestä ja yksinkertaisesta elämästä. Iloa saa niin kuin on valmis vastaanottamaan.
     
  15. pikkujutut Vierailija

    "Pidän pienestä ja yksinkertaisesta elämästä. Iloa saa niin kuin on valmis vastaanottamaan."

    Korjaan viimeisen lauseeni. Iloa saa elämäänsä niin paljon kuin on valmis vastaanottamaan.
     
  16. Pieni on suurta Vierailija

    Ihmisen onnellisuus muodostuu pikkujutuista. Olet oikeassa, että ilmaus on vähättelevä, eikä suinkaan anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka paljon nuo pienet asiat todella vaikuttavat positiivisesti ihmisen elämään eli ovat todellisuudessa isoja, hienoja asioita, joista voi kokea iloa.
     
  17. onpa ristiriitainen kirjoitus.
    Isot jutut muuttuvat elämässäsi pieneksi ja yksinkertaiseksi.
     
  18. pikkujutut Vierailija

    Viimeinen lause olisi kannattanut jättää pois ettei tule ristiriitainen ajatus.

    Maailmassa on monenkokoisia juttuja. Ehkä on pikkujuttu saivarrella ajatusvirheistä.

    Elän tosiaan pientä ja vaatimatonta elämää. Tämä ei ole ollenkaan pikkujuttu.
     
  19. annakaarina Vierailija

    Minäkin elän pientä ja vaatimatonta elämää.
    Minulle isoin juttu on ollut viime vuosina syöpä ja suurimpana ilon aiheena sen selättäminen.
    Jos syöpää ei olisi saatu poistettua isoilla leikkauksilla ja hoidoilla, en täällä enää kirjoittelisi.

    Kun ei pääse 10 kuukauteen pois sairaalan sängystä ollenkaan, toiset kääntävät ja pesevät, pukevat, on katetria ja tippaa siellä ja täällä jatkuvasti kiinni, silloin oli avuton ja onneton olo ja vähän ilon aiheita.
    Niinkin arkinen asia kuin vessassa käynti tuottaa nyt iloa. Pystyy taas itse menemään vessaan silloin kun on hätä, ei enää tarvitse tehdä tarpeitaan alusastiaan, pystyy pyyhkimään peffansa itse, pääsee suihkuun itse, saa vaatteet päälleen itse eikä tarvitse hoitajaa pyytää laittamaan villasukkia paleleviin jalkoihin, ei tarvitse pyytää ketään syöttämään eikä antamaan vettä.

    Minulle se, että olen elossa ja nyt näin terve kuin olen, on "iso juttu", muut asiat jäävät sen taakse, ovat pienempiä ilon aiheita.
     
  20. pikkujutut Vierailija

    Tätä juuri tarkoitin. Joskus joku elli on kertomut lukeneensa juttujani sairasvuoteella tai toinen lukija kertoi lukeneensa kirjoituksiani puhelimessa hauskuttaakseen läheistään.

    Minä olen saanut olla terve, mutta entinen puoliso on ollut kovilla. Kun vaihdoimme eilen hänestä ajatuksia näin hänestä unta. Elämänhalusta tuossa unessa oli kyse.

    Nettikirjoittelu on vaikeaa. Ensi viikolla on viimeinen it-tunti aiheena blogi. Ei huonovointiset löydä sieltä kirjoituksiani.

    Minut ensi kertaa tapaavat yleensä luulevat, että olen sairaanhoitaja. En ole, mutta olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

    Ihmisten ei pidä liikaa olla kuppikunnissa. Täällä elleissä on kirjavaa porukkaa ja minusta täällä on kiva kirjoittaa.

    Tänään aion ulkoilla paljon.
    Elämä ei ole pikkujuttu vaan ihana ja suuremmoinen asia.
    Olen aina rakastanut lintuja yli kaiken. Lintu ei bookkaa matkaa netistä.
     
  21. Miinuli Vierailija

    Niin, onko edes niitä pikkujuttuja ja isoja juttuja? Jos ne on vaan "juttuja." Joskus merkityksellisiä, ja joskus ei. Mäkin tykkään katsella lintujen touhuja ja seurata niiden elämistä. Varis asustelee meidän pihapiirissä, sille heitellään joka päivä leipäpala. Aina se sen näkee ja n. minuutin päästä on jo leipä suussa lentämässä. Jos ei muisteta sitä leipää, niin varis tepastelee arvokkaan näköisesti pihamaalla sen näköisenä, että olisi leipäaika!

    Mun äiti on 95-vuotias eikä ole päässyt kotoonsa minnekään vuosikausiin kun jalat ei toimi kunnolla ja muutenkin on hutera olo. Viime kesänä vein sille pienen kopan, missä oli kaksi männynkäpyä ja kaksi kuusenkäpyä ja tuuhea kuusenoksa. Sanoin, että sä et ole päässyt metsään kävelemään varmaan kymmeneen vuoteen etkä ole enää saanut tuntea, miltä käpy tuntuu kädessä. Äiti alkoi heti pyöritellä käpyjä käsissään ja haistella kuusenoksaa, sanoi että ihan tuoksuu metsältä! Se kori oli sillä pöydällä koko syksyn ja pitkälle talveenkin ja nyt se pyysi mua tuomaan uudet kävyt ja oksat, kun kesä tulee. Monia asioita ei tule ajatelleeksi, mutta onneks tuo tuli mun mieleen. Pieni tai iso asia, ihan sama.

    Mun mielestä eläkeläisenä oleminen on ihanaa. Tosin olen ollut sitä vasta viime syksystä, joten voihan olla että tulee vielä töihinkin ikävä. Onneksi mulla oli kiva työ, ei jäänyt mitään pahaa hampaankoloon. Se on nyt kivointa, kun ei tarvi laittaa sitä kelloo herättämään joka aamu, saanpahan viimeinkin herätä ihan omia aikojani.

    Terveisiä vaan kaikille tuoreille eläkeläisille ja muillekin!
     
  22. Tuula- Vierailija

    Onko äitisi niin huonossa kunnossa, ettei voi istua. Edes pyörätuolissa?
    Saisi vietyä sinne metsään ja muuallekin. Aika on kyllä pitkää neljän seinän sisällä.
     
  23. Miinuli Vierailija

    Hei! Kyllä äiti voisi istua pyörätuolissa, mutta ei halua!

    Äidin ulkonakäymiset on todellakin minimaaliset. Hän asuu kerrostalossa omassa asunnossa, eikä suostu muuttamaan mihinkään. Kaikki ehdotukset on olleet turhia. Äiti ei kärsi dementiasta yhtään, hän on oikein teräväjärkinen vieläkin. Pyörätuolia hän vihaa. Hän väittää aina, että siinä istuessa tulee kaikki paikat kipeiksi, hyvää asentoa ei ole olemassakaan. Voi olla, että hän vihaa varsinaisesti omaa avuttomuuttaan ja pyörätuoli on se vihonviimeinen kapistus, jota hän välttelee viimeiseen asti. Kotona hän köpöttelee keppien ja rollaattorin kanssa, hidasta ja vaivalloista on meno, mutta onhan äidillä aikaa. Onneksi käsissä on sen verran vakautta ja voimaa, että hän pystyy keppeihin ja rolliin nojaamaan. Jalat on huonot ja huterat, mutta ainahan on parempi jos pystyy kuitenkin vielä itse kävelemään edes jotenkin. Fysioterapeutti käy säännöllisesti jumppauttamassa jalkoja ja muutenkin. Ei pääse äiti metsään, ei. Ennen oli kova marjastamaan ja sienestämään. Yksi sisko on saanut hänet sentään kesäaikaan viedyksi joskus kotiinsa, kun siellä ei ole yhtään portaita, joita äiti vihaa. Ja siskon miehellä on invataksi. Äidillä taitaa olla lähinnä se kynnys iso lähteä ulos kaiken kansan nähtäväksi millään pyörätuolilla, hän kun on ollut aina hirveän nuorekas ja huomiota herättävän kaunis nainen. Vanheneminen on ollut siksi ehkä kovempi pala kuin monelle muulle.

    Kotona asuminen onnistuu, kun me lapset käymme vuorotellen koko ajan ja hoidamme kaikki juoksevat asiat. Sellaista se on vanheneminen. Minulla ei ole kuin yksi lapsi. Olen jo sanonut hänelle, että minä menen suosiolla johonkin palvelutaloon sitten, kun en enää kotona pärjää, ei hänen tarvitse minua alkaa hoitamaan, mutta toivoisin, että katsomassa kävisi, se riittää. No saa nähdä miten tässä käy.
     
  24. pikkujutut Vierailija

    Lienee melko harvinaista pysytellä kotona sen takia, että on ollut nuorena kaunis. Aika moni on ollut.

    Kävin tänään kuntosalilla ja tulomatkalla hymyilin ajatuksilleni. Ulkomaalaisen näköinen nuori mies tuli vastaan ja tervehti sanomalla päivää.

    Menomatkalla ajoivat ohitseni kolne tyttöä polkupyörillä ja sanat tytöt ajoivat taas ohi kotimatkalla. Minulla on käytössäni tyttäreni vuonna 1999 ostettu polkupyörä. Mietin miten joskus nuokin tytöt muuttavat muualle ja ehkä äiti pyöräilee kotiin jääneellä pyörällä.

    Aika kuluu ja muistot jäävät.

    Näen paljon eri-ikäisiä pyörätuolilla liikkujia. Kukaan heistä ei näytä häpeävän kulkuvälinettään.

    Lasteni isä matkustaa ko. välineellä ympäri maailmaa.
     
  25. zödöö Vierailija

    Kyllä se voi olla kova pala se vanheneminen oikein kauniille ihmiselle. Yrittäähän tuo Lenitakin viimeiseen asti olla kaunis ja onhan noita muitakin esimerkkejä. Silvia ei suostu vanhenemaan luonnollisesti, laittaa vaikka mitä botoksia naamaan ennemmin. Toisin on ne, joilla ei sitä kauneutta ole ollut ennestäänkään, ei kaikki nuoret ole kauniita vaikka tietysti jos vanhaan vertaa, niin sitten on. Tai en tiedä.

    Jos ei ole ollut oikein minkään näköinen koskaan, niin ei se vanheneminenkaan ole niin katastrofaalista. Mutta jos on aina tottunut herättämään huomiota sillä kauneudellaan niin voihan se olla iso kolaus, kun niin ei enää tapahdukaan.

    Minä koen vanhenemisen osaksi jo helpotukseksikin, kun ei tarvitse olla niin kauhean tarkka ulkonäöstään enää, eihän kukaan katso kuitenkaan. Puen päälleni sitä mikä mukavimmalta tuntuu, ei ole enää tarvetta kopsutella korkokengissä eikä olla muodissa mukana. Enkä syö pelkkiä salaatinlehtiä pysyäkseni langanlaihana, annan itseni jo olla sellainen kuin olen.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti