Eläkeläismummojen ilot ja surut

Aina löytyy läheisistä ja tuttavista henkilöitä jotka tietävät paremmin miten juuri Sinun tai läheistesi tulisi elää. He tietävät mikä Sinua vaivaa tai mikä perhettäsi vaivaa (heidän mielestään varmaankin luulotauti) ja mistä syystä vaiva on sinulle tullut (olet tehnyt liikaa sitä tai liian vähän tätä). Tähän olen kylllästynyt ihan tappiin asti.

Ei ymmärretä terveenä, että toisella ihmisellä voi olla pahojakin kipuja ja särkyjä tai mielen mustumista syystä tai toisesta. Emme voi tietää todellisuudessa minkälaista AP:lla on äidin kanssa. Muutamien rivien kirjoitelmasta voi tehdä halutessaan vaikka minkälaisia tulkintoja jos on tikku persiissä. Tsemppiä ja jaksamista sairaan äidin kanssa.

 

Kaikki aiemmin kuvattu on törkeää, ei meillä ihmisen tarvitse elää niin että kaikki falskaa ja kukaan lääkäri ei muka piittaa. Höpö höpö, apua saa kuna ja tahtoo sitä oikeasti hakea.
Ihmistä pitää hoitaa eikä jättää kitumaan.

 

falskaamiseen löytyy lääkkeet. Luulisi että alapää on jo ihan ruvella jos on vaippa jatkuvasti märkä.

 

En ole sanonut että äidilläni alapää falskaa enkä myöskään että vaippa olisi koko ajan märkä, koska ei hän pidä vaippaa kotonaan. Kun alle menee, äitini menee suihkuun ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälleen.
Kyse on aivoverenvuodon aiheuttamasta vauriosta. Muutaman sekunnin kestävästä epileptisestä kohtauksesta joka pistää tulemaan tavarat housuun tahdosta riippumatta. Lääkkeitä on kokeiltu, ei kuulemma ole täsmälääkettä joka auttaisi.
Jos sinulla on omakohtaista kokemusta mikä lääke poistaa ongelman, laitapa lääkkeen nimi tänne, niin minä vien tiedon henkilökohtaisesti kaikille niille 20 lääkärille joiden luona äitini on käynyt.

 

Äitisi kuitenkin on niin toimintakykyinen että käy itse suihkussa ja kykenee vaihtamaan vaatteet? Eli ei ole ulkoisen avun varassa kuten pyörätuoliinvalidit joista tässäkin oli kyse.
En tiedä mikä siinä vaipassa niin kamalaa on. Kerran tapasin naisen ulkoillessani, juteltiin niitä ja näitä. Häneltä oli kasvainten takia leikattu selkärankaa joka vienyt pidätyskyvyn ja kertoi siitä juurta jaksain. Ihmettelin eikö kätä sitten suojaa, mutta ei kuulemma käyttänyt koska se invalidisoi. Silti ei oli kävelymatkan päässä kotoaan jos tulee vahinko.

 

Tulit tähän keskusteluun vähän myöhemmin. Ainakin itse kirjoitin aikaisemmat kommenttini "miinulille", joka ei kertonut 95-vuotiaan äitinsä kohdalla mitään tällaisista ongelmista.

Minun isäni eli 86-vuotiaaksi yksin omakotitalossa eikä halunnut mitenkään olla vaivaksi mutta oli kuitenkin hyvin mielissään kun kävin siellä ja olin 1-2 yötä joka viikko. Auttelin omakotitalon hommissa; hän sanoi aina että istu nyt alas, ei niitä hommia tarvi tehdä, juttukaveria hän kaipaa. Hommasin sitten isän vanhusten päiväkerhoon, taksi vei ja taksi toi, sai siellä juttuseuraa ja tykkäsi käydä. Itse kuskasin milloin minnekin ja käytiin loppuaikoina vielä mm. Tallinnassa, Berliinissä ja Budapestissä. Ei se itselle oikein lomaa ollut mutta isälle kiva vaihtelu ja elämys. Mökille saareen oli vaikeuksia saada isä veneeseen mutta sekin onnistui. Järjestyy ja onnistuu kun vaan haluaa.

Äitikin aikanaan haettiin sairaalasta joulun viettoon vaikka lääkärit oli täysin toista mieltä. Sanottiin veljeni kanssa vaan, että nyt tämä mummo lähtee. Pyörätuoli alle, tippapullo messiin ja ambulanssilla kotiin joulupöytään lasten ja lastenlasten kanssa. Sitten takaisin punkkaan sairaalaan. Äiti oli kyllä mielissään.

 

Niitä vanhuksia on niin monenlaisia. Kaikki ei - uskokaa vain ihan huviksenne - halua mitään vanhusten yhteisiä virikekerhoja ja sen sellaisia, vaikka niihin heitä oltaisiin mielellään viemässä. Oma tätini oli hirveän vihainen, kun hänet jonkun kotipalveluihmisen toimesta vietiin johonkin laitokseen päivätoimintaan, missä taiteltiin paperista jotain ja muuta vastaavaa askartelemista. Täti ei olisi millään tahtonut sellaiseen, mutta tuskastui viimein, kun tämä ihminen ei antanut rauhaa, vaati vain, että sinne on lähdettävä. Yhden kerran kävi, sitten soitti jollekin ylemmälle virkailijalle ja ilmoitti, että häntä ei sitten lähdetä tahdonvastaisesti minnekään askartelupiiriin viemään eikä mihinkään muuallekaan istumaan puolipöpien dementikkojen kanssa muka jotain "kivaa" näpertelemään, aikuinen täysijärkinen ihminen. Mitään iloa tai virikettä hän ei siitä saanut eikä sellaista tarvinnut. Hän nyt vain sattui olemaan pyörätuolissa istuva vanhus, jota kävi kotipalvelu auttamassa ja joku oli saanut kuningasidean välittämättä toisen omasta tahdosta mitään.

Kaikki ei vain sovi kaikille! Monet nuoremmat ihmiset vain kuvittelevat vanhusten olevan tietynlaisia joka ikisen. Mutta ei, he ovat jokainen oma yksilönsä. Kaikki ei tykkää edes toisten vanhusten seurasta, koska eivät saa heistä enää mitään seuraa.

Anoppini ei halunnut enää lähteä häihin, vaikka hänet olisi sinne hyvinkin saatu kuljetetuksi ja kaikki oli siltä osin hyvin järjestetty, mutta hän ei vain tuntenut enää jaksavansa. Joku siitä sitten tietenkin närkästyi ja syyllisti omaisia milloin yhtä milloin toista, että eivät nyt saa mummua tuoduksi, mutta kun syy ei ollut kenessäkään omaisessa! Mummu ei vain ollut enää sellaisissa voimissa, että olisi jaksanut siellä olla ja kaikkea seurata, hän otti kotonakin päiväunia monet kerrat päivässä ja meni nukkumaan aikaisin. Ajatuskin häistä ahdisti, sen näki ja huomasi. Ei hän jaksanut niistä kovin paljon edes kiinnostua. Mutta täytyihän siitäkin jonkun se herne nenäänsä kasvattaa.

On se hyvä, että vanhuksia hoivataan ja virkistystä heille järjestetään, mutta pitää muistaa, että jossain on raja siinäkin.

 

Kotipalvelulla on 15 minuuttia aikaa per käynti, tuskinpa niillä on aikaa kärräillä ketään tahdonvastaisia tätejä laitoksiin ja takaisin viriketoimintaan. Sehän maksaakin, nimittäin kuljetukset.

 

No voi voi sentään, kun en ihan taiposen tarkkaan tiedä, mikä palveluihminen se silloin oli! Joku kuitenkin, jotain vanhuspalvelua se edusti, mutta mistäpä minä sen nyt tarkalleen tietäisin. Ja kun aikaakin on siitä kulunut varmaan 1o vuotta ehkä enemmänkin ja tätikin kuollut, että en voi kysyä ja tapahtunut kaupungissa, missä minä taas en asu lähelläkään. Tarvitsi se vaan nyt tohonkin tarttua, ehkä se jotain tarvetta sullakin palveli. Kiitos vaan oikaisusta. Ole oikein onnellinen ja hyvää kesää.

 

kuule, vanhuksetkin ovat yksilöitä.
Se mikä toimi sinun isäsi kohdalla, ei toiminut minun anoppini kohdalla. Asuimme samassa pihapiirissä anopin kanssa 20 vuotta ja anoppi oli aina samanluonteinen, erittäin kiltti ihminen joka ei viihtynyt ihmisjoukoissa. Hänellä ei ollut yhtään ystävää enää elossa, joten minäpä näpsäkkänä nuorena miniänä keksin samat päiväkerhot kuin sinäkin ja buukkasin anopin sinne 2krt viikossa aamu ysistä - ilta neljään, koska pitäähän virikkeitä olla. Siellä sai aamukahvin-päiväruuan ja iltapäiväkahvin.
Anoppi meni sinne pelkästä kiltteydestään kun ei kehdannut miniälleen pahaa mieltä tuottaa, mutta pikkuhiljaa sen vuoden aikana hän ahdistui ja alkoi sairastella aina tiistaiaamusta perjantaihin.
Soittelin "kerhoon" ja kyselin miten anopilla menee ja kerhon hoitaja sanoi, että oikein hyvin, ei mitään ongelmia, vaikka eihän se Eeva paljon puhele eikä seurustele muiden kanssa.
Pakko minun oli lopettaa ne kerhot, kun anoppi oli henkisesti niin tressaantunut viikottaisesta kerhostaan vieraiden ihmisten parissa, että alkoi silmissä kuihtumaan, ei maistunut ruoka, ei nukkunut kunnolla. Kun sanoin anopille, että eihän sinun ole pakko kerhoon mennä jos et halua, häneltä pääsi helpotuksen huokaus ja sanoi, hyvä koska minä en ole ikinä viihtynyt siellä, sellaiset näpertelyt eivät ole minua koskaan kiinnostaneet, ei siellä saa edes rauhassa lukea päivän lehteä aina joku on höpöttämässä omia juttujaan vieressä.

Olin siihen aikaan äitiyslomalla ja sovittiin, että anoppi käy meillä syömässä kun hän ei enää laittanut itselleen ruokaa, kun ei ollut enää nälkä. Anoppi tuli lounaalle joka päivä, oli sen puoli tuntia - tunnin minun ja lastenlasten kanssa ja totesi sen jälkeen, että nyt minä lähden takaisin omaan kotiin, eli pihan toiselle puolelle. Ei hän jaksanut kolmen pienen lapsen kanssa häslätä eikä puuhastella. Vaikka lapset olivat ulkona, ei hän viihtynyt poikansakaan tai minun kanssa kaksin tuota pidempään. Hän tuli levottomaksi ja halusi päästä pois omaan kotiin missä radio soi taustalla koko ajan, oli rauha lukea lehtiä ja kirjoja ja ottaa päiväunia silloin kun tunsi siihen tarvetta.

Sama oli sukuloimiset sun muut. Raahattiin anoppia sinne ja tänne miehen kanssa.
Näin jälkikäteen ajatellen sukuloimiset, joulut ja muut juhlapyhät olivat anopille kärsimystä, senhän näki suoraan anopin kasvoilta, jos olisi asian ymmärtänyt, vaikka anoppi näytteli että hän viihtyy. Mutta eihän sitä nuorena tajunnut, vaan kuvitteli, että se mistä minä itse tykkään, sitähän ne muutkin ihmiset tietysti nauttivat, mutta näin vanhemmiten olen tajunnut, että monta asiaa olisi pitänyt tehdä toisin ja huomioida anoppi omana itsenään eikä yrittää väkisin tuputtaa hänelle kaikkea mahdollista mitä itse pidin hyvänä juttuna.

 

Aika tarkkaan kuitenkin tiedät kun täällä sitä selostat.Kotipalvelulla ei todellakaan ole aikaa mummoja jonnekin askartelukerhoon kuskata.

 

Mielyttävä lukea kaiken sonnan jälkeen kuinka vanhuskin on ihminen, oma persoona.
Edesmennyt isäni oli loppuun saakka kipakka , jos ei tykännyt jostakin hän sanoi sen.
Oli iloinen kun lapset ja lapsenlapset piipahtivat, mutta aika pian pappa tahtoi vetäytyä omaan rauhaansa.
Kun isä kuoli äitiä alettiin riepottelemaan lastenlasten mukana eläintarhoihin js sirkuksiin, äiti ei kilttinä koskaan pannut vastaan.
Kotipalvelun nainen suunniteli äidille päivähoitopaikan, taksilla meni ja tuli. Minä esitin pikkasen kritiikkiä, ettei äiti oikein taida tykätä, tunsin äidin. Nainen suuttui minulle ja höki, että onko sinulla kenties huono omatunto jostakin. Asuin ja asun tuhannen kilometrin päässä synnyinkodistani, mutta välimatka ei estä hoitamast jos on rakkautta ja tahtoa.
Onneksi uskalsin kyseenalaistaa kaikkea, sanoinkin että kunnallinen kotipalvelu toimii vain laskutuksen osalta. Lasku tuli jopa etukäteen.

 

No kerro se nyt vielä kerran!!!!

Ja mitä minä muka täällä selostin? Kerroin, mitä tätini itse eläessään minulle puhui tästä asiasta. Jos joka termi ei mene tasan oikein, onko se sulle ongelma? Eikö tarkeintä ole, että itse asia tulee selväksi ja siitä kai täällä on koko ajan ollut kysekin.

Mutta kiitos, älä vastaa. Jos vaan mitenkään voisit olla.

 

Mikä on "tahdonvastainen täti?"