Hae Anna.fi-sivustolta

Elämän tarkoitus

Viestiketju osiossa 'Kristallipallo' , käynnistäjänä Camomille*, 25.01.2016.

  1. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 150
    Saadut tykkäykset:
    1 788
    Kuvittelu ja todella olemassa oleminen on kaks eri asiaa. Tarkotin vihamielisellä ideologialla mm. natsismia. Voihan pyromaanikin ajatella että palokunta loukkaa hänen oikeuksiaan...:)
     
  2. iitsi Vierailija

    Teemana näyttää tällä hetkellä olevan paikalle sattuminen silloin, kun toisista puhutaan pahaa heidän selkänsä takana. Tätä on jatkunut jo useamman kuukauden ajan ja nyt pitää vissiin alkaa tekemään asialle jotain. koulussa puutuin yleensä kiusaamistapauksiin ja siitä lähtien olen aina vain sattunut aikuisporukoissakin paikalle, kun jostain kolmannesta puhutaan pahaa, tai juorutaan.

    aikuisporukoissa kiusaaminen on lähinnä juoruilua ja pahan tiedon levittämistä. ja jos se sitten tapahtuu työtyyppisessä ympäristössä, niin siihen pitää usein puuttua jotenkin, koska jokaisella on oikeus kuitenkin työrauhaan. Tiedä sitten mitä elämä tässä asiassa yrittää opettaa minulle, tuntuu vain, että kun en puutu, niin sitten eteen suorastaan pudotetaan vedenpitävät todisteet, joiden kanssa on jo pakko puuttua. yleensä nämä ovat sitten vielä voittopuolisesti naisporukoita enkä ole tainnut koskaan olla kovin sinut jäsenyydestäni naisporukoihin.

    olen joskus miettinyt, että kaikki se energia mitä ihmiset käyttävät juoruihin tai toisista ihmisistä pahan puhumiseen, niin jos sen kaiken energian käyttäisi hyvään, vaikka menisi johonkin vapaaehtoisijärjestöön tekemään hyvää, niin maailmasta tulisi aika nopeasti todella hyvä paikka kaikkien elää.

    henkilökohtaisen elämäni osalta minulla on olut pitkään sellainen "fix the little things" vaihe, kun suurien asioiden muuttuminen elämässäni paljasti paljon sellaisia pieniä juttuja omassa elämässä, mitä olisi hyvä muuttaa ja aloitin sellaisista asioista, jotka tulivat arejssa eniten kohdalle ikäänkuin hidastamaan arjen sujumista. on ollut ihan kivaa opetella uusia rutiineja arkeen ja siinä sivussa on tullut uusia ihmisiäkin elämään. minulla on ehkä suurena oppiläksynä tässä elämässä myöskin tuollainen heittäytymisen teema, että ehklä sitä liikaa yrittää olla omalla mukavuusalueella. luulisin, egttä aika tyypillinen ihmisten "virhe", vaikken usko ihan että se täysin virhekään on.
     
  3. Camomille* Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    08.12.2015
    Viestejä:
    413
    Saadut tykkäykset:
    102
    Omalla temperamentillani olen kanssa joutunut kohtaamaan erilaista puuttumista vaativaa kiusaamista tai muunlaista erimielisyyttä. Joskus olen ollut itse kohteena ja joskus taas olen asettunut altavastaajan puolelle, tai muuten yrittänyt tuoda oikeudenmukaisuutta kuvioihin. Paino sanalla yrittänyt, koska aika monimutkaisia ovat sosiaaliset kuviot varsinkin naisten maailmassa. En ole myöskään koskaan oikein sopeutunut naisporukoihin, enkä tunne itseäni kotoisaksi juoruilun, liittoutumien, tyhjien puheiden ja tirskunnan sekä pinnallisten "meikkipellejen" maailmassa. On vaikeaa löytää samankaltaisia ihmisiä ja sitten tuntee kuuluvansa vaan ulkopuolelle, jossa jotenkin sinnittelee.

    Todella tuon energian, jos saisi valjastettua työyhteisöä tukevaan toimintaan, niin maailma olisi parempi paikka. Vaan taitaa olla työelämä aika raadollista, johon nämä kovien konstien ihmiset luontevammin kytkeytyvät ja siinä jaksavat olla, omilla kyseenalaisilla kyynärpäätaktiikoillaan.
     
  4. Camomille* Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    08.12.2015
    Viestejä:
    413
    Saadut tykkäykset:
    102
    Pienten asioiden korjaamisella saa elämään lisää iloa. Niiden kautta syntyy virtaa ja voimaa, jotka auttavat hahmottamaan ongelmavyyhtien purkamista.

    Ehkä aika herkkänä ihmisenä, minun teemani on ollut vahvistaa itseäni monenlaisien koitoksien kohtaamisella. Ja toinen on ollut yrittää muuttaa kaipaus ja jonkinlainen surumielisyys iloksi. Kyllä vieläkin joskus tuntuu, ettei tämä maailma ole minulle kaikkein luontevin paikka olla ja elää. Vaatimukset ja oma luonne ovat liian erilaisia ja monimutkaiset kuviot, joiden työstäminen on ollut melkoisen haastavaa. Sitä vain kaipaisi simppeliä elämää, simppelien ihmissuhteiden kautta ja olemisen keveyttä enemmin kuin jatkuvaa sosiaalisten ongelmien työstöä ja kilpailuyhteiskunnan alati kiristyvää painetta.
     
  5. TALSHIAR Jäsen

    liittynyt:
    19.12.2017
    Viestejä:
    201
    Saadut tykkäykset:
    23
    Löytyikin sopiva vanha ketju!

    Professori Arvo. O. Salonen:

    "Me suomalaiset elämme aivan kuin meidän pitäisi yhä ponnistella pois äärimmäisestä köyhyydestä. Heräämme aamulla seitsemältä, puurramme, yritämme saada rahaa kasaan, maksamme velkaamme ja pelkäämme jatkuvasti lamaa. Mutta me emme ole köyhiä, päinvastoin. Asumme yhdessä ihmiskunnan vauraimmista ja parhaiten järjestäytyneistä yhteiskunnista. Tämä ristiriita aiheuttaa sen että me olemme niin tyytymättömiä. Köyhyydestä pois ponnistelu ei enää riitä meille elämän suureksi päämääräksi ja sisällöksi."

    HS 1.11.2018


    Hänen mukaansa meidän elämämme on merkityksetöntä ja tarkoituksetonta. Enimmäkseen se taitaa olla niin, vai mitä?
     
  6. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 150
    Saadut tykkäykset:
    1 788
    No ei se mulle itselleni ainakaan merkityksetöntä ja tarkoituksetonta ole. Ja esimerkiksi ei kai jos on pieniä lapsia niin niille lapsille ei ole merkityksetöntä elääkö niiden vanhemmat vai ei eli vanhempien elämä ei ole lapsille merkityksetöntä. Eikä nyt vaikka olisi minkäikäiset lapset, vanhemmat, sisarukset niin ei se ole merkityksetöntä että elääkö se vanhempi, lapsi, sisarus, ainaki jos välit on normaalit.
     
  7. vierailija Vierailija

    Minusta tuon lainauksen perusteella Salonen ei sano, että elämämme on merkityksetöntä ja tarkoituksetonta, vaan että me koemme tyytymättömyyttä, koska elämme ulkoisen ja sisäisen ristiriidassa: elämme vauraudessa, mutta pelkäämme menneisyyden köyhyyden palaavan.
     
  8. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 150
    Saadut tykkäykset:
    1 788
    Joo, noin se munkin mielestä sanoo. Mistähän tuo johtuu? Ihmisissä on toki sellaisiakin jotka ei kestä normaalia elämää vaan heillä pitää olla jotakin äärikokemuksia, mutta niitä lienee kuitenki vain murto-osa.

    Tosin se että mennään töihin ja maksetaan velkaa on ihan normielämää, millä yhteiskunta toimis jos kaikki olis oloneuvoksia.
     
  9. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    3 561
    Saadut tykkäykset:
    771
    Mielestäni Talshiar käsitti aivan oikein, eli Salonen sanoo elämämme olevan merkityksetöntä ja tarkoituksetonta, koska proffan viimeinen lause kuului näin:

    "Köyhyydestä pois ponnistelu ei enää riitä meille elämän suureksi päämääräksi ja sisällöksi."

    Toisin sanoen: Koemme tyytymättömyyttä KOSKA meillä ei ole enää riittävää merkitystä ja tarkoitusta elämällemme.

    Ei siinä tyytymättömyyden syyssä siis köyhyyden palaamisen pelosta ollut kyse, vaan nimenomaan elämän päämäärättömyydestä ja tarkoituksettomuuudesta. Ennen hyvinvointivaltio oli suomalaisten päämäärä, ja nyt kun meillä on se jo, niin päämäärä puuttuu. Tarkoitus uupuu.

    Siispä juuri sitä minunkin mielestäni kyseinen professori tarkoitti.
     
  10. Lily-Rose Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    12.10.2016
    Viestejä:
    3 561
    Saadut tykkäykset:
    771
    Hah, mitä sattumaa taas.. Eli tilasin dr. Joshua David Stonen kirjan "Sielupsykologia", ja aloin lukea sitä nyt illalla. Pidin tauon, tulin tänne, luin äkkiä tämän ketjun vähän hyppien, kirjoitin tuon yllä olevan vastaukseni, kirjauduin ulos, ja palasin lukemaan kirjaa. Heti seuraavan sivun alussa tuli hienosti, lyhyesti ja ytimekkäästi vastaus tämän ketjun perimmäiseen kysymykseen. Vastaus, joka on meille kaikille satavarmasti oikea.:)

    Palaan asiaan, mutta nyt nukkumaan, koska on yksinkertaisesti pakko. Öitä. :p
     
    Last edited: 08.11.2018
  11. TALSHIAR Jäsen

    liittynyt:
    19.12.2017
    Viestejä:
    201
    Saadut tykkäykset:
    23
    Me kun olemme niitä moniulotteisia olentoja tai kuulumme osana johonkin ulotteiseen niin tästä ehkä seuraa että ihminen ja ulotteinen voisivat nähdä elämän merkityksen eri tavalla.

    Ulotteisen näkemyksiä minä en tunne. Ihminen voi löytää elämälleen merkityksen niin monella eri tavalla, läheisistään, vapaaehtoistyöstä, uskonnosta ja henkisyydestä, aatteista ja politiikasta, maanpuolustuksesta ja isänmaallisuudesta, varmaan monesta muustakin. Näille merkityksen antajille on yhteistä se että ihminen toimii jonkin itseään suuremman ja laajemman asian hyväksi eikä vain oman etunsa vuoksi.

    Sotavuosien jälkeen sotakorvauksien maksaminen ja köyhyydestä pois ponnistelu oli kansan yhteinen ja yksilöitä suurempi asia; Siksi se kelpasi antamaan elämälle merkityksen ja tarkoituksen. Rahan ja vaurauden tavoitteleminen tänä päiväna taasen on itsekästä, ihminen tavoittelee vain omaa ja toisinaan myös perheensä etua.

    Meiltä kansana puuttuu tänä päivänä yhteinen elämän merkityksen antaja, ehkä se ei edes ole tarpeen. Mutta kuinkahan moni ei omin päin löydä elämälleen tyydyttävää merkitystä?
     
  12. quu Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    02.11.2015
    Viestejä:
    662
    Saadut tykkäykset:
    259
    Joo, minulle ei ole selvinnyt? Kuten edellä mainittiin, ehkä ei ole tarkoituskaan? :unsure: Jossain joskus kirjoitinkin, että nuorempana 'tarkoitus' oli ihan selvä juttu. Nyt wanhana aika on muuttunut ja niin minäkin. :coffee: Enkä enää tunne olevani edes 'korvaamaton' missään. o_O Niiih !
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  13. Camomille* Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    08.12.2015
    Viestejä:
    413
    Saadut tykkäykset:
    102
    Täällä on elämän tarkoituksellisuus mukavasti puheissa. Elämän tarkoitus löytynee ihmisen elämän tasapainon löytymisestä, ihmissuhteiden ja elämän sujuvuudesta, yhteisyydestä , jatkuvan vertailun ja suorittamisen sijaan, löytämisestä jaettua ja kaunista ohikiitävistä hetkistä, pysähtymistä elämän syvyyden ymmärtämiseen. Mikä on oikeasti on tärkeää ja merkityksellistä, muodon ja muodollisuuden tuolla puolen.
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  14. Camomille* Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    08.12.2015
    Viestejä:
    413
    Saadut tykkäykset:
    102
    Tarkoitus löytyy itsensä ja itsekkyytensä ylittämisestä, kauniista ja kannustavista sanoista, kun toinen niitä tarvitsee, auttavista käsistä, heikkoudesta, kyyneleistä silmissä. Kosketuksesta, kun se tehdään hyvyyden tarkoituksessa, tarvitsevuudesta ja joskus hukassa olemisesta, jonka kautta löytyy uusi, entistäkin ihmeellisempi polku.

    Muuttuminen voi pelottaa ja elämänkriisit koetella. Ihminen voi murtua ja eheytyä. Heikkouden hyväksyminen on lopulta mitä ihmeellisin käänne. Ihminen voi tunnistaa aidon itsensä kulissiminän takaa ja antaa itsensä lisäksi saman mahdollisuuden myös toiselle. Kasvamme koko elämän, muutumme ja muutamme elämää ympärillämme. Jälki jää aina elämän historiaan, mitä pienimmissäkin tapahtumissa, elämissä. Materia ja suorittaminen kalpenee ihmisyyden kasvun rinnalla aina.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  15. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 150
    Saadut tykkäykset:
    1 788
    Mitä tuolla elämän tarkoituksella sitten tarkoitetaan? Sillä kun voidaan tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Mikä on jonkun ihmisen vaikka mun elämäni tarkoitus tai sitten mikä on elämän tarkoitus ylipäätään?

    Mulla tulee aina mieleen kun luen sanaparin "elämän tarkoitus", että "elämän tarkoitus on murheen karkoitus" :LOL: Tuo on jostain oisko Eppu Normaalin biisistä, jostakin biisistä kuitenkin.

    Ei munmielestä yhden tietyn ihmisen elämällä pakko ole mitään "suurta tarkoitusta" olla, siis siinä mielessä että sen ihmisen pitäis se nyt löytää, että
    "tämän takia minä elän". Mun mielestä jo elämä sillänsä on elämisen arvoista.
    Kamala jos pakolla pitäis löytää joku erikoinen tarkotus.

    Mutta kyllä meillä varmaan on kuitenkin joku tarkoitus tuolla "ylhäällä" laitettu, joku vaikka oppiminen jonkun asian, tai ihan mikä vaan, mutta son eri asia hokataanko me se? Jos ei hokata, niin no problem, voi tänne uudestaan tulla oppimaan uskon minä.

    Elämän tarkoitus ylipäätään? Minä kun uskon että olemme Alkulähteestä lähteneitä sieuja, jotka on täälllä oppimassa eri kropissa eri aikoina eri paikoissa.
    MUTTA MIKSI? Miksi alkulähteestä lähti sieluja oppimaan? Joku sanoo että Alkulähde halus kokea tämmöstä yksittäisyyttä. Mut miks? Mistä Alkulhde tuli,
    MISTÄ MIKÄÄN TULI JA MIKSI?

    Se selitys että kaikki on vain sattumaa, Maapallo sattuu olemaan sopivalla paikalla ja kaikki vain sattuu menemään niin että tämmönen ku ihminen tänne ilmestyy, niin tää on yhtä yliluonnollinen selitys ku skeptikkojen tai ateistien mielestä on joku luojajumala tai Alkulähde.
     
    • Tykkään Tykkään x 2
  16. Osiria Jäsen

    liittynyt:
    07.01.2015
    Viestejä:
    98
    Saadut tykkäykset:
    30
    Jonkun kuulin sanovan kerran, että "elämän tarkoitus on elämä itsessään". Ei avaudu ihan ensiajattelulla, vaan tuntuu, että siinä on useampia kerroksia päällekäin: kun kuorii yhden, sen alta paljastuu toinen.
     
  17. hyötynäkökulma Vierailija

    Sielu ilmeisesti haluaa saada itselleen jotain etua, tarpeellista, hyötyä ottaessaan fyysisen kehon. Toiset tavoittelevat suoraa itsekästä hyötyä muiden kustannuksellakin, toiset taasen epäsuorasti altruistisen toiminnan kautta. Mielestäni jokainen sielu kulkee kummallakin polulla, kerää kokemuksia molemmista. Näin katsottuna elämän tarkoitus on elämä itse eli sen antamat kokemukset.

    Ja ne kokemukset kasvattavat sielun tietoisuuden rakennetta, laajuutta ja kyvykkyyttä.
     
  18. vierailija Vierailija

    Hyvin avattu. Kiitos tästä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti