Elämältä pohja pois, kuulin eilen että mieheni on pettänyt

[Lamenting Lady]

Toissapäivänä epäilin asiaa vahvasti koska luin tietokoneelta lyhyen keskustelun jonka mieheni ja hänen ystävänsä olivat käyneet avioliitoistaan. Mieheni ystävä joka asuu ulkomailla kertoi että on ollut 4 vuotta naimisissa ja vaikeeta on ollut, mutta kituuttaa nin kauan kunnes saa ko. maahan passin. Heillä on lapsikin. Tähän mieheni vastasi että niinpä, vaikeeta on täällä meilläkin, (ollaan oltu pian 2 vuotta naimisissa, vauvamme on 4 kuukautta vanha), mutta että hän rukoilee että jaksaa, kun on kerta alkanut pettääkin. Tähän hänen ystävänsä vastasi että no, leikit vaan tyhmää niin lopulta vaimoasi kaduttaa kun on ees viitsinyt epäillä. Johon mieheni että niinpä, ei ole helppo tilanne kun nyt hän näkee naisia jokapuolella vaikka onkin naimisissa. Ja tähän hänen ystävänsä että niin, mutta onneksi naisia on tosiaan jokapuolella tms. Jouduin tän keskustelun kääntämään suomeksi parin kaverin avustuksella koska kävivät sen kielellä jota en ihan täysin hallitse. Molemmat kaverit antoivat tämän äsken kirjoittamani vastauksen, puolueettomina. Eilen mies sitten pitkällisen inttämiseni jälkeen myönsi että on vauvamme ollessa 2kk vanha pettänyt minua kerran. Nainen oli joku hänen vuosia sitten tuntemansa henkil kenet oli tavannut silloisella asuinpaikkakunnallaan baarissa ja jonka kanssa oli sitten harrastanut seksiä. Hän oli nyt tullut tänne missä asumme (satojen kilsojen päähän) työhaastatteluun ja olivat tavanneet, menneet junalla naisen serkkujen kotiin ja harrastaneet siellä seksiä. Ei osannut kertoa syytä. Minusta tuntuu että elämältä on tippunut pohja aivan täysin. Rakastan häntä niin paljon, ja olemme olleet todella onnellisia, tietty niitä normaaleja ylä-alamäkiä mitä muillakin. En ole saanut kahteen yhön nyt nukuttua, en saa syötyä. Soitin kirkolle aikaa perheterapiaan mutta joudun soittamaan ens viikolla uudestaan kun ajat ovat niin täyteen buukattuja. Minulla on pieni vauva, enkä missään vaiheessa ole suunnitellut ryhtyväni sinkkuäidiksi, koska meillä on ollut niin paljon suunnitelmia ja haaveita mieheni kanssa monesta lapsesta jne. Mies itki kun kertoi, aloin hakkaamaan häntä ja haukkumaan, itkin aivan hysteerisesti ja aloin kyselemään kaikkea pervoa siitä pettämiskerrasta (missä asennossa teitte sen, oliko hän parempi kuin minä). Mulla on vielä ollut vauvansaannin jälkeen pienoinen itsetunto ongelma kun on vauvamahaa vielä jäljellä ja tuntuu etteivät vaatteet mahdu päälle, ja nyt sitten mietin tietty et hän teki tän koska olen niin ruma. Hän ei osaa vastata miksi teki sen. Istui vaan hiljaa ja itkeä niiskutti kun huusin hänelle. Sanoi että rukoilee että antaisin anteeksi. Ei koskaan enää tekisi tällaista. Mutta niinhän ne kaikki pettäjät sanovat. En tiedä mitä ajatella, olen ihan rikki. Olen ollut niin onnellinen hänen kanssaan, ja alusta asti minusta on tuntunut todella hyvältä ja varmalta hänen kanssaan, en ole joutunut epäilemään hänen sanojaan. Kunnes nyt tämä.

 

[Voi kortto minkä teki]

Sinun maailmasi on nyt nurinniskoin, mutta usko, kun sanon, että elämänne kääntyy vielä hyväksi. Miehesi sai taatusti sellaisen ragaistuksen, että muistaa sen loppuikänsä.

Teit hyvin, kun lähdit varaamaan aikaa perheneuvolaan. Saatte molemmat purkaa pahaa sisältänne, miettiä todellisia arvoja ja tärkeysjärjestystä. Olette nuoria ja kaikki on uutta, isyys ja äityiskin. Kumpikin teistä pystyy kasvamaan ja kehittymään suhteessanne.

Minusta miehesi kertoi siinä kaverikirjeenvaihdossa sitä, että hänellä on huono omatunto typeryydestään ja kärsii siitä. Miesten kesken he ovat vain heittäneet vähän ylimielistä läppää keskenään, sillä kaverille on vaikea tunnustaa, miten omatunto soimaa ja kuinka pahalta siksi tuntuu.

Anna aikaa itsellesi ja miehelle. Kipu tuntuu sietämättömältä nyt, mutta kyllä te puhumalla tästä selviätte. Toisen kunnioitus ja suhteen vaaliminen nousee uuteen arvoon, kun tietää, mitä harkitsemattomuus tuo, mitä sen seurauksena on vaarassa.

Sinä kiinteydyt ennallesi, eikä miehesi sinussa sitä vieroksu. Hän taatusti rakastaa niin sinua kuin vauvaakin sydämestään. Nyt vasta hän tajuaakin, kuinka syvästi, kun näki, miten sinua loukkasi.

 

[Erkki Ennustaja]

Sinun maailmasi on nyt nurinniskoin, mutta usko, kun sanon, että elämänne kääntyy vielä hyväksi. Miehesi sai taatusti sellaisen ragaistuksen, että muistaa sen loppuikänsä.

Minkämoisen rangaistuksen sai?



[/quote]Sinä kiinteydyt ennallesi, eikä miehesi sinussa sitä vieroksu. Hän taatusti rakastaa niin sinua kuin vauvaakin sydämestään. Nyt vasta hän tajuaakin, kuinka syvästi, kun näki, miten sinua loukkasi.[/quote]

Mistä tiedät miehen rakkaudesta tai katumuksesta?

 

[Oili Oikolukija]

Normaalijärjellä varustettu ihminen, mieskin, taatusti pitäisi mahdollista eroa vaimostaan ja 4 kk vauvastaan rangaistuksena. Itkeä niiskuttikin, ja raavas mieshän ei itke. . .

Itki varmasti järkytystään ja katumustaan. Ja eiköhän rakastakin vaimoaan, joka on 4 kk sitten synnyttänyt hänelle lapsen.

Erkki, Erkki, älä näe piruja siellä missä niitä ei välttämättä ole. Äläkä pura katkeruuttasi ihmiseen, jonka elämä tuntuu kaatuvan muutenkin päälleen.

Sitten itse asiaan.

Itsekään en pidä kovin vakuuttavan pahana tuota miehesi kirjoitusta kaverilleen. Tuosta on luettavissa tietty miehistä uhoa, sillä eihän nyt kaverille voi myöntää, että tuli tehtyä virhe. Tunnetko muuten tämän kaverin ja hänen tapansa? Vaikuttaa aika laskelmoivalta ja tunteettomalta tyypiltä.

Varmasti tuntuu, että elämästäsi putosi pohja pois. Mutta niin tuntunee miehestäsikin, tai ainakin hänen elämänpohjansa irvistää pahasti.

Käykää terapiassa, puhukaa ja puhukaa. Olkaa hiljaa, ja miettikää, ja puhukaa taas. Anna ajan kulua. Keskity vauvaan ja hänen hyvinvointiinsa. Ota myös aikaa ihan itsellesi ja anna miehen hoitaa vauvaa.

Parisuhde-elämässä ei pidä tehdä hätiköityjä radikaaleja ratkaisuja. Elämä kannattaa, ja aika voi parantaa haavat.

Voi hyvinkin olla, että mies isyyden kummastelussa teki elämänsä virheen. Ja ottaa nyt opiksi ja katuu. Aika sen näyttää.

Voimia sinulle!

 

[olermi]

Mieheni petti useamman vuoden saman naisen kanssa, mutta en raivostunut tai suuttunut. Olin vain hirmuisen pettynyt ja luottamus siinä tietysti rikkoontui, joten omalta kantiltani katsottuna sinä sentään tunnet todella paljon ja purat ne mieheesi eli oikeaan kohteeseen. Te molemmat reagoitte terveen luontevasti ja sinulla on heti kaava valmiina, miten tilannetta ryhdytään hoitamaan ja purkamaan. Minä vain päätin, että mieheni älyllinen taso on kyseenalainen ja hänen käytöksensä huonoa ja sulkeuduin vuosikausiksi itseeni. Vieraannuin siis hänestä ja se toinen nainenkin oli yhden sortin yksinkertaisuus, etten edes kokenut häntä kilpailijakseni.

Siksi uskon, että saatte asianne kyllä selviksi. Miehesi on ollut ajattelematon, kokeillut rajojaan ja hakenut itseään, joten eiköhän tilanteenne kirkastu ajan kanssa. Sure ja käy vihasi, pettymyksesi kunnolla läpi, käytä järkeäsi ja juttele mahdollisimman monen kanssa. Kun voit vertailla teidän tilannetta muihin näet ehkä sen, ettei miehesi sentään ole ottanut pettämistä tavakseen, näyttää ymmärtävän vastuunsa ja kun annatte ajan kulua pystytte pikku hiljaa unohtamaan koko asian. Kymmenen vuoden kuluttua voit ehkä jo vitsailla asiasta.

Ehdotan, että jätät uskottomuuteen liittyvät yksityiskohdat tenttimättä. Et tule koskaan saamaan rehellistä vastausta ja se on asia, joka on tapahtunut tahdoitpa tai et ja siksi sen kaiveleminen on kaikkien ikävintä vain sinulle itsellesi. Joskus on vain pystyttävä ohjaamaan ajatuksensa ihan muualle, koska elämästäsi ei muuten tule yhtään mitään ja lisäät turhaa taakkaa tunteillesi joita voisit käyttää mukavampaankin kohteeseen ( tai kuten energiahoidossa sanotaan, että vapautat energiasi parempaan).

Hyvää jatkoa!

 

[christinahhh]

Oon vielä tosi nuori ja vähän huono neuvomaan, mutta uskon, että ihmiselle voi antaa toisen mahdollisuuden, varsinkin jos suhde on muuten ollut hyvällä pohjalla. Tietenkin se edellyttää sitä, että pystyt antamaan anteeksi. Aika parantaa, kannattaa miettiä rauhassa ja ilmaista tosi selvästi kuinka loukkaantunut olet. (niinkuin olet tehnytkin.)
Miehesi teko oli todella törkeä, eikä tuollaista saa hyväksyä, mutta toivon, että asianne vielä järjestyvät ja saat oman elämäsi kuntoon ja mielellesi rauhan.

Voimia!

 

[Lamenting Lady]

todella paljon kiitos teidän vastauksista! mä pelkäsin että saan vain "heitä se pellolle"-tyypin vastauksia. Rukoilen todella että pääsisin jotenkin yli tästä katkeruuden tunteesta, avioeroa en haluaisi miettiä koska oon sitä vanhaa koulukuntaa että naimisiin on menty, for better for worse. Useilta olen nyt kuullut että ovat kokeneet samaa, eli en ole yksin asian kanssa. Nyt vielä kun olen äitiyslomalla, on tosi paljon ns. omaa luppoaikaa käsissä ja se menee usein miettiessä ja nyt murehtiessakin. Kaikessa näkee nyt vihjeitä pettämisestä. Metin kyllä sitä toista naistakin; mitä on päässä liikkunut kun tietää että mieheni on nykyään naimisissa ja pieni vauvakin on. Tietyst tajuan silti että vastuu on ollut miehelläni. Ehdinkin jo ihmetellä että kylläpä meille on siunaantunut kiltti vauva, nauraa vaan ja nukkuu hyvin. No tämähän tilanne jo ehtikin tasapainottamaan onnen ja onnettomuuden vakiota.

 

[Laif suks]

Joku Elleissä kirjoitti, että hänellä on muutakin elämää kuin mies mikä on hyvin sanottu. Niin minullakin, on ollut siitä lähtien kun exäni jäi eka kerran kiinni. Nuorena on ehkä vaikea varautua siihen, että mies pettää kun kaiken pitäisi olla onnellista ja kunnossa ja pieni vauvakin vielä.

Tämmöistä sattuu ja valitettavan usein nykyään. Jos Sinua yhtään lohduttaa niin et ole ainoa. Tämä joko vahvistaa tai tappaa suhteen lopulta. Olisi kiva kun itsekin oli nuori, että olisi osannut varautua siihen, että mies voi pettää. Kaikki oli omasta mielestä niin ihanaa ja kunnossa ja rakkaus oli suurinta maailmassa ettei omaan pikku päähän mahtunut muuta. No se siitä. Enää ei koskaan kukaan ikinä milloinkaan mies ole minun elämäni pääasia.

 

[Onni on..]

Kun elämältä menee pohja niin sitä ihminen kasvaa. On lapsellista luottaa toiseen ihmiseen 100%, koska kuten kaikki tiedämme olemme vain ihmisiä ja taipuvaisia virheisiin.

Kukaan ei tiedä mitä toinen on valmis antamaan anteeksi ja mitä ei, sen tietää vain petetty itse. Vain sinä aloittaja tiedät mitä miehesi voi tehdä, jotta saisi takaisin edes murusen luottamusta loput korjaa aika. Muista että saat olla vihainen mutta älä anna tilaa katkeroitumiselle ja kostonkierteelle, se on hyvin tuhoisaa suhteelle, sinulle ja perheellesi.

Sanoit että kärsit itsetunnon ongelmista ja on hyvin ikävää että tällainen tuli ilmi. Muista että ihmisen sisäinen kauneus ja huolenpito näkyy ulospäin joten käytä aikaa itsetutkiskeluun ja muista rakastaa itseäsi. Missään vaiheessa älä anna miehesi tai itsesi syyllistää tapahtuneesta itseäsi.

Anna jokaisen tunteen tulla, käsittele ne ja kerro miehellesi suoraan miltä susta tuntuu ja mitä häneltä nyt odotat. Hänen pitää todistaa ja tuta miten on loukannut, mutta älä kuitenkaan vaadi ihan mahdottomia. Miehesi tulee huomaamaan että luottamuksen takaisin saaminen vie useita kuukausia ja hänen pitää olla avoin kirja.

Tunnut todella fiksulta ja aikuismaiselta ja uskon että sä selviät hyvin kunhan muistat antaa synkkinäkin hetkinä suhteellenne toivoa, mutta uutta pettämistä tai salailua ei pidä hyväksyä joten vaadi että miehesi kertoo kaiken ja että hän on nyt katkaissut välit tähän naiseen. Toivottavasti annat miehesi tuta että hänen on sitouduttava perheeseensä ja unohdettava seikkailut. En liikoja luottaisi että hän olisi ymmärtänyt heti kuinka vakavasta asiasta on kyse.

VOIMIA!

 

[Meritähti*]

Petetyksi tulosta selviää kyllä, mutta se vie jonkin aikaa. Usein vuoden tai pari. Täällä oli aiheesta artikkeli, joka kuvasi hyvin petetyn selviytymisprosessia:

http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua

 

[Lamenting Lady]

Olemme miehen kanssa jutelleet, lähinnä niin että minä puhun ja hän istuu hiljaa. Hän ei oikein osaa sanoa mitään koska ne "asiat painavat häntä". Lyhykäisyydessään hän sai sanottua että teko johtui siitä että kotona on ollut tiukkaa, koska hänellä on ollut niin paljon paineita ja ollaan riidelty paljon. Meillä asui hänen sukulaisiaan heti vauvan syntymän jalkeen kuukauden verran ja aika oli todella rankkaa, olin todella todella loppu sen ajan, mies ei oikein tätä ymmärtänyt eikä tuona aikana paljon puhuttukaan. Tämän periodin jälkeen pettäminen tapahtui.

Ja siis tiukkaa on ollut, kyllä mä sen tiedän. Olen valittanut ja nalkuttanut joka asiasta vaikkei olisikaan ollut mitään syytä. Tätä on siis ollut jo pidemmän ajan. Joskus olen huomannut valitukseni lomassa miettiväni että kuinkakohan kauan mies jaksaa kuunnella mun itkuani, pakkaa kamansa ja lähtee kun ei enää jaksa. Joskus oon miettinyt että mun pitäisi varmaan yksin mennä terapiaan että saisin tän jonkun ihmeen katkeruuden/tyytymättmyyden syyn selville. Siis ajattelin jo ennen kuin tämä tapahtuma tuli selville.

TIEDÄN että olen aika hankala ihminen, suorapuheinen ja tiukka, ja mun on aina välillä todella vaikea näyttää tunteitani. Mieheni taas on aina ollut se "pehmeämpi", halaa paljon ja kehuu avoimesti, on auttavainen ja tykkää keskustella. Appivanhempien unelmavävy.

Hänellä on aina ollut naispuolisia ystäviä joka on mielestäni ihan ok. Meillä on aikaisemmin ollut yksi kriisi, kun aloitin odottamaan vauvaa, silloin mies jäi valheesta kiinni. Se oli mulle todella paha paikka, ensimmäinen kerta kun hän valehteli minulle.

Hänen puhelimeensa tuli viesti jonka luin, joka oli hieman epäilyttävä. Ei siis mitään suoraa vihjailua, mutta lähinnä sellainen josta tuli heti mieleen että joku on häneen ihastunut tai rakastunut. En mennyt hänen puhelintaan läpi vaan hän pyysi mua lähettämään viestin puhelimestaan jonka tein, ja siihen tulikin sitten heti vastaus jonka luin. Paitsi ettei sitten tullutkaan vastausta mun viestiin, vaan tuli tää toisenlainen.

Mies suuttui eka todella paljon, kun tästä viestistä kysyin, hätääntyi!? Ei tiennyt mitä viesti tarkoittaa ja valehteli lähettäjästä, oli tallentanut numeron puhelimeensa sellaiselle nimelle etten tunnistaisi. Asia jäi kaivelemaan ja pistin numeron finderiin ja sain selville naisen yhteystiedot. Otin asian kotona puheeksi ja hän suuttui. Mä olin AIVAN sekaisin, itkin vaan, olin saanut just kuulla että odotin vauvaa ja nyt sitten tämä. Lopulta hän selitti että oli muuttanut nimen koska en hyväksyisi että hän pitää tähän yhteyttä. Meillä oli ollut jonkinverran napinaa kotona internet-mesettelystä jota mies harrastaa, ja olin vähän ihmeissäni että suurinosa näistä kavereista on ollut naisia. No, mun omaa epäluuloani tietty, koska mullakin on miespuolisia mesetyskavereita.

Mä sitten soitin sille naiselle, mieheni suostumuksesta, hän oli samassa huoneessa kun soitin. Ja tämä nainen valehteli ettei tunne miestäni. Että jooooo on tää mun puhelin mut varmaan joku mun kämppäkaveri on tämän viestin lähettänyt sitten... jne jne jne. Arvatkaa miltä tuntui, että molemmat valehtelee toisistaan!!! Ja mieheni sitten soittaa hänelle perään siitä kun itken, että miksi hän meni valehtelemaan mulle, kun tuntevathan ne toisensa... No joo, siinä sitten yritettiin asiaa setvittää miehen kanssa. Sanoin että ainoa keino että uskoisin häntä on se että tapaisin tämän kaverin, koska jos hän on ystävä niin me voidaan varmasti tavata. Tämä ei kuitenkaan koskaan onnistunut, mieheni sanoi että nainen on varmasti niin häpeissään valehdeltuaan ettei halua nähdä. Ja nainen ei koskaan sit enää vastannutkaan kun pistin viestiä että tulisi kahville.

Tämä oli se eka epäilyksen siemen, ja se riivaa mua vieläkin. Ja nyt sitten tämä pettämisjuttu. Arvatkaa olenko miettinyt että jos hän onkin tän naisen kanssa pettänyt ja tätä on jatkunut koko vuoden ajan!!?!? Hän sanoo ettei näin todellakaan ole, etteivät ole missään tekemisissä naisen kanssa, eikä mulla olekaan siitä mitään näyttöä.

Nyt olen ihan sikaepäileväinen. Käyn hänen puhelimiaan läpi, yritän ettiä erikoisia nimiä ja syötän niitä finderiin. Hiillostan häntä koko ajan. Jotkut hetket on hyviä, mut usein kun aamulla herään vauvaa syöttämään, en saakaan enää unta ja sit istun pimeässä ja mietin. Enkä edes tiedä että mitä mun pitäisi häneltä vaatia/pyytää että hän saisi mut jotenkin vakuutetuksi. Hän sanoo ettei tämä enää koskaan tule tapahtumaan. Eilen riideltiin, mä intin taas asiaa, hän suuttui ja oli jo lähtemässä veljensä luokse, alkoi pistämään päälle. Mä sitten alan siinä itkemään että miten meidän onni kääntyi tämmöiseksi. Sitten jotenkin tilanne vähän rauhoittui, ja mä sain jonkun ihmeen itsetunto-puuskan ja aloinkin itse pakkaamaan laukkua ja hän nyhti aina laukun multa ja tyhjensi sen ja hoki vaan etten voi lähteä mihinkään, että kukaan ei nyt lähtisi mihinkään.

Tämä on ihan hullua. Siis aivan käsittämättmän hullua. Oon miettinyt että onko mulla päässä vikaa, miksi mä teen tämmöistä?

 

[Lamenting Lady]

Meritähti*, tuota artikkelia lueskelinkin aikaisemmin, ja löysin sitä kautta jutun pettäjätyypeistä. Siellä oli tämmönen:

Hellyyden kipeys on hyvin yleinen syy toisen suhteen aloittamiselle. Henkilöt, joiden omasta suhteesta puuttuu läheisyys, hellyys, huomioiminen, arvostus ja välittäminen, ajautuvat helposti hakemaan sitä muualta. Hellyyden kipeät tuntevat olevansa omalle kumppanilleen kuin ilmaa ja jäävät vaille suhteessaan tarvitsemiaan perustarpeita. Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö. Hellyyden kipeät etsivät toisista suhteistaan ennen kaikkea hyväksyntää ja rakkautta, jota vaille he tuntevat jäävänsä omassa suhteessaan.

Monet naiset suorastaan ajavat miehensä vieraisiin
"Jos olet kotona lähes ilmaa, mikään tekemäsi ei ole kelpaa, sinua jatkuvasti verrataan johonkin esimerkiksi taloudellisesti menestyvämpään. Eli kaikki ihmisen perustarpeet arvostus, hyväksyntä, halu olla edes jonkun silmissä jotain puuttuvat. Ei kai ole ihmeellistä, jos vastaantuleva, sinua edes jollakin tavoin arvostava nainen saa sinut itsestään kiinnostumaan. Ja jos mukana on vielä hyvä seksi, niin menoahan se on. Kokemuksesta sen voin vahvistaa. Minusta kyllä monet naiset suorastaan ajavat miehensä vieraisiin." aatron

 

[kukaan]

ei aja ketään mihinkään.itse se valinta tehdään petänkö vaiko en.kyllä se on niin että jos kokee hellyydenkaipuuta suu auki ja puhumaan eikä etsimään vastausta vieraisiin syleihin. kaikki kokee joskus hellyydenkaipuuta ja ties mitä ongelmia parisuhteessaan. ongelmat ratkaistaan puhumalla. eri asia onkin jos ei "osaa" puhua.

 

[Hoono soomi?]

Ap:n suhde kuulostaa kyllä aika epätoivoiselta ja viimeisiään vetelevältä. Miehellä on selkeästi koko ajan vieraita naisia.

Onko mies näitä Suomeen tulleita ulkomaalaisia oleskeluluvan perässä? Minulla oli kerran naapuri, joka harrasti suhteita ulkomaalaisten varattujen miesten kanssa. Hänellä oli niitä jatkuvasti pyörityksessä useampi, kaikilla oli suomalaiset vaimot ja lapsia. Niillä kuulemma vain oli niin erilainen kulttuuri, että se yksi nainen ei riitä ja vaimo oli hommattu vaan sitä varten, että päästään Suomeen asumaan. Ja että takuulla ottavat eron kunhan saavat Suomen kansalaisuuden ja puolet vaimon omaisuudesta.

Itse en koskisi moisiin pitkällä tikullakaan.

 

[sohfvffis]

Sitähän nämä soomen sosiaalitantat mainostavat kuinka soomessa on ihanan kauniit naiset.Tänne kannattaa tulla kauempaakin.Ilmankos noita nuoria miespuolisia tyhjäntoimittajia tulee tänne helpon rahan ja pillun perässä.Kyllä tollainen mainostaminen pitäisi lailla kieltää.Notkukoot omien savimajojensa liepeillä ja ihastelkoot omanrotuisia naisiaan.Onko soominainen helppon nakki joittenkin tunkeilijoiden mielestä?

 

[7k7k9]

Jos sinulla on ongelmia, niin onko sinulla oikeutta kasata ne miehesi niskaan varsinkin silloin, jos hän on syytön sinun pahaan oloosi? Minun tekee pahaa, että varsinkin nuoret/nuorehkot naiset katsovat oikeudekseen kohdella miestään tosi ilkeästi. Kyllä siitä on arvostus ja kunnioitus toista kohtaan kaukana. Lisäksi jos kohtelet miestä pahasti, niin se väkisinkin aiheuttaa välillenne etäisyyttä, jolloin suhteessa ei ole enää tilaa hellyydelle. Sitten taas sitä kautta valitat vielä siitäkin, kun teillä ei ole hellyyttä.

En puolustele miestäsi enkä puolustele sitä, että hän on pettänyt. Usein se pettäminen on kuitenkin seurausta jostakin. Olen itsekin pettänyt ja nyt jälkikäteen se tuntuu käsittämättömältä, että miksi petin, mutta syynä varmasti oli samat lähtötilanteet kuin sinullakin, että oli niin käsittämättömän paha olo, ei löytänyt ratkaisuja vuosikausia jatkuneeseen parisuhdekireyteen, joten se purkautui hallitsemattomasti, kun sattumalta tilaisuus teki varkaan. Nyt, kun parisuhde on kunnossa, ei tulisi mieleenikään pettää, vaikka tilaisuuksia sellaiseen olisi esim. työmatkoilla vaikka kuinka paljon.

Tunnut olevan kadoksissa itsesi kanssa. Ehkä sinulla on masennusta vauvan syntymän jälkeen tai olet liian uuvuksissa vauvan hoitamisesta. Tärkeintä olisi nyt saada sinut kuntoon ja sitä kautta sitten vähitellen katsoa, mitä parisuhteellenne kuuluu.

Tuskinpa miehesi jaksaa koko ajan sitäkään, että epäilet, et luota ja vielä ilkeilet takaisin. Luin kerran jostakin, että jotkut naiset, joilla ei ole itsekunnioitusta eivätkä osaa rakastaa itseään, niin he saattavat tehdä niin, että ovat tarkoituksella tosi ilkeitä miehelleen. Siinä on sellainen outo vinksahtanut logiikka, että kun on kokenut jollakin tasolla hylätyksi tulemisen kokemuksen (esim. vanhemmat eronneet juuri silloin, kun olisi tarvinnut isältä tukea), niin alkaa tarkoituksella käyttäytyä ilkeästi miehelle, jotta hänkin lähtee pois, jolloin tulee "todistettua" se, että minua ei voi rakastaa, olen paha, kaikki lähtee elämästäni pois. Kyse on pelko siitä, että tulee jätetyksi. Voisiko sinulla olla kyse jostakin samantyyppisestä? Eli siis ajat miestäsi pois elämästäsi, vaikket ehkä haluaisi, mutta et tiedä, miten hänet saisit pidettyä, joten mieluummin ajat hänet pois.

 

[Hei haloo!]

Miehesi on to-o-o-si kypsymätön, kun ei osaa huomioida sitä, että sinä olet vielä synnytyksen jäljiltä täysin hormonimyrskyjen vallassa. Eipä mies juuri pahemmin naista voi loukata kuin menemällä vieraisiin silloin, kun toinen on raskaana/juuri synnyttänyt.

Ei teidän tilanteessanne muu auta kuin rauhallinen ja perinpohjainen keskustelu ja tulevaisuuden menettöeytavoista sopiminen, luottamuksen uudelleen rakentaminen (ei ole helppoa, tiedän kokemuksesta). Se pystyttekö tähän keskenänne on suuri kysymysmerkki ja riippuu molempien kypsyydestä. Ottakaa realiteetit huomioon ja hakekaa tarvittaessa apua ammattiauttajalta keskustelujenne tueksi.

 

[sick...]

En luottais tuollaiseen mieheen pätkääkään. Selittelyjä selityksen perään, itkua vääntämällä saa ap:n heltymään, ja itsekin ap:n kirjoituksen luettuani, tulin siihen johtopäätökseen, että mies on todennäköisesti joku ulkomaalainen. Niillä kun ego on sellainen,että vaikka ois suomalainen vaimo ja lapsikin, niin silti mennään muihinkin naisiin, eihän se muna siitä kulu jos sitä vähän jakelee..

Sinuna, ap. miettisin kyllä, että voitko luottaa tuollaiseen ihmiseen. Itseäni petettiin, koskaan en siitä ole toipunut vaikka tästä suhteesta on jo vuosia aikaa. Luottamus meni miehiin, ja nyt olen sen päättänyt, etten enää antaisi koskaan miehelle anteeksi pettämistä. Jos pettää, niin mulle se on suhteen loppu. Vaikka olisi pieni lapsikin, ennemmin elän sitten tyytyväisenä lapseni kanssa, ja omien sukulaisten tukemana, kuin rakoilevassa suhteessa, epätietoisuudessa.

Mies on kyllä aikamoinen paskiainen, jos kotona oli 2kk vanha vauva, ja silti piti lähteä vieraisiin. Siinä se rakkauden määrä vastasyntyneeseen lapseen ja vaimoon mitataan. Ja tuota ei selitä mitkään kännisekoilut tai muutkaan mielentilan vaihtelut.

 

[Paholaisen asianajaja]

Valitettavasti minulle tuli myös sama mieleen kuin "Hoono soomelle", eli että mies on naimisissa kanssasi vain oleskeluluvan takia. Mielestäni myös tuo miehesi keskustelu kaverinsa kanssa viittasi siihen. Se, että lapsi on hankittu, ei kyllä meinaa mitään, avioliitto voi sittenkin olla vain lupia varten.

Nuo mesekaverit ja muut viestit kyllä vaikuttaisivat siltä, että muitakin naisia on tai ainakin yritystä ja kaikenlaisia virityksiä.

Olen itse naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja nähnyt näissä Suomen mokupiireissä noita lupia varten solmittuja liittoja aivan tarpeeksi. Mielestäni tuossa Ap:n kirjoituksessa oli kuvattuna aivan tyypillinen kuvio: vaimo nuori (ja ehkä naivi), tehdään heti lapsi, mies sählää netissä ja on naiskavereita sekä pettämistä. Varsinkin se, että kavereiden kanssa puhutaan luottamuksellisesti pettämisistä ja valeavioliittojen raskaudesta, on kyllä erityisen raskauttavaa.

 

[hoono soomi]

Duunista tulee mieleen yksi tapaus, jossa marokkolainen mies pisti 6-0 erästä työkaveria. Tämä ko nainen on oikeasti susiruma tapaus. En yleensä koskaan sano ketään ihmistä rumaksi, mutta tämä tapaus on poikkeus. Nainen on kertakaikkisen luotaantyöntävän näköinen, sellainen että kun se tulee käytävällä vastaan, niin nousee niskakarvat pelosta pystyyn. Katsekin on hurja ja se yhdessä sen ulkomuodon kanssa on sellainen yhdistelmä, että hui.

No, tällä naisella oli kuitenkin todella komea marokkolainen aviomies. Siis oikeasti upea ilmestys kaikin puolin, aivan eri luokkaa kun nainen. Lapsia siunautui heti pari kappaletta yhteenmenon jälkeen ja tuli se kansalaisuuskin lopulta. Mies lähti pian tämän jälkeen töihin ulkomaille. Mielenkiintoista kyllä, nainen joutui lähettämään sille koko ajan rahaa. Siis töissäolevalle miehelle.

Kun mies tuli takas Suomeen, se jätti naisen ja otti lapset. Uusi muija oli jo katsottuna, sellainen nätimpi versio ekasta vaimosta.

 

[Puolikas-75]

Meritähti*, tuota artikkelia lueskelinkin aikaisemmin, ja löysin sitä kautta jutun pettäjätyypeistä. Siellä oli tämmönen:

Hellyyden kipeys on hyvin yleinen syy toisen suhteen aloittamiselle. Henkilöt, joiden omasta suhteesta puuttuu läheisyys, hellyys, huomioiminen, arvostus ja välittäminen, ajautuvat helposti hakemaan sitä muualta. Hellyyden kipeät tuntevat olevansa omalle kumppanilleen kuin ilmaa ja jäävät vaille suhteessaan tarvitsemiaan perustarpeita. Hellyyden kipeät eivät yleensä hakemalla hae liiton ulkopuolista suhdetta, vaan päätyvät siihen pikkuhiljaa, jos lähiympäristöstä sattuu löytymään sopiva henkilö. Hellyyden kipeät etsivät toisista suhteistaan ennen kaikkea hyväksyntää ja rakkautta, jota vaille he tuntevat jäävänsä omassa suhteessaan.

Monet naiset suorastaan ajavat miehensä vieraisiin
"Jos olet kotona lähes ilmaa, mikään tekemäsi ei ole kelpaa, sinua jatkuvasti verrataan johonkin esimerkiksi taloudellisesti menestyvämpään. Eli kaikki ihmisen perustarpeet arvostus, hyväksyntä, halu olla edes jonkun silmissä jotain puuttuvat. Ei kai ole ihmeellistä, jos vastaantuleva, sinua edes jollakin tavoin arvostava nainen saa sinut itsestään kiinnostumaan. Ja jos mukana on vielä hyvä seksi, niin menoahan se on. Kokemuksesta sen voin vahvistaa. Minusta kyllä monet naiset suorastaan ajavat miehensä vieraisiin." aatron

Tämä yllä oleva on valitettavasti usein liiankin totta, oli sitten kohteena mies tai nainen. Ei se pettämistä tee hyväksyttäväksi mutta enemmän ymmärrettäväksi kuitenkin. Eikä usein auta puhuminenkaan, ihminen harvoin muuttuu niin paljon että voisi antaa toiselle riittävästi huomioita, arvostusta ja hellyyttä, jos ei ole sitä luonnostaan oppinut antamaan. Se ei vain monien mielestä oikeastaan kuulu pitkään suhteeseen. Alussa kyllä kiehnätään kainalossa mutta lopulta eletään vain sitä perhe-elämää jossa puoliso on se toinen arjen pyörittäjä ei se rakastettu ja arvostettu ihminen.
En tarkoita että alkuperäisen kysyjän tapauksessa olisi kyse tästä mutta oli pakko kommentoida sillä teksti kuvasi niin hyvin omaa elämääni. En ole kuitenkaan pettänyt mutta tiedän että jos tilaisuus todella tulisi eteen, tarvitsisin melkoista tahdon voimaa että pystyn sitä vastustamaan (ja minä oikeasti haluan olla uskollinen). Hellyyden kaipuusta on puhuttu ja tapeltukin vaimon kanssa monen monituista kertaa mutta mitään muutosta ei ole tullut. Missä menee raja, jolloin täytyy luovuttaa?

 

[Paholaisen asianajaja]

Hyvinhän Puolikas-75 ja aikaisemmatkin kirjoittajat pohtivat uskottomuuden syitä. Sanoisin kuitenkin, että tässä AP:n tapauksessa olisi syytä nyt miettiä missä mennään, nimenomaan siinä mielessä, että miehen puolelta koko liitto voi olla solmittu vain oleskelulupaa varten.

Jos mies on vain lupia varten naimisissa, turhaan Ap sitten mietiskelee pettämisen syitä tai syyttelee itseään. Silloin kun tuo pettämisen syy on se, että tuolla vaimolla ei ole mitään väliä.

 

[Naisen sana]

Kyllä monet naisetkin on todella hellyydenkipeitä, mutta eipä voi joka silmän vilkasusta mennä mukaan, vaikka mieli tekisi enemmän kuin jotkut hiton kotityöt!
Olenkin nyt päättänyt että alan elämään. En ota tätä naisen elämää sen vakavampana tai parempana kuin mitä miehen elämä on.Naiset tekevät itse itselleen jonkun jalustan ja luulevat hoitavansa kaiken, sieltä jalustalta käsin. Unohtavat omat tarpeensa ja halunsa.
Pah sanon sille enää!En jaksa unohtaa enää hellyyttä kaipaavaa vartaloani.
Mun puolesta kaatukoon maailma, jos petän sillä olen niin kypsä siihen että minä en kelpaa enkä ole mitään- myös miehet osaavat lannistaa.
Tarvitse hellyyttä ja iloa, ja otan varmasti sitä mistä sitä saan ja annetaan. Olkoot muut pyhimyksiä.
Minä vain elän.

 

[off topikkia]

Toissapäivänä epäilin asiaa vahvasti koska luin tietokoneelta lyhyen keskustelun jonka mieheni ja hänen ystävänsä olivat käyneet avioliitoistaan. Mieheni ystävä joka asuu ulkomailla kertoi että on ollut 4 vuotta naimisissa ja vaikeeta on ollut, mutta kituuttaa nin kauan kunnes saa ko. maahan passin. Heillä on lapsikin. Tähän mieheni vastasi että niinpä, vaikeeta on täällä meilläkin, (ollaan oltu pian 2 vuotta naimisissa, vauvamme on 4 kuukautta vanha), mutta että hän rukoilee että jaksaa, kun on kerta alkanut pettääkin. Tähän hänen ystävänsä vastasi että no, leikit vaan tyhmää niin lopulta vaimoasi kaduttaa kun on ees viitsinyt epäillä. Johon mieheni että niinpä, ei ole helppo tilanne kun nyt hän näkee naisia jokapuolella vaikka onkin naimisissa. Ja tähän hänen ystävänsä että niin, mutta onneksi naisia on tosiaan jokapuolella tms. Jouduin tän keskustelun kääntämään suomeksi parin kaverin avustuksella koska kävivät sen kielellä jota en ihan täysin hallitse. Molemmat kaverit antoivat tämän äsken kirjoittamani vastauksen, puolueettomina. Eilen mies sitten pitkällisen inttämiseni jälkeen myönsi että on vauvamme ollessa 2kk vanha pettänyt minua kerran. Nainen oli joku hänen vuosia sitten tuntemansa henkil kenet oli tavannut silloisella asuinpaikkakunnallaan baarissa ja jonka kanssa oli sitten harrastanut seksiä. Hän oli nyt tullut tänne missä asumme (satojen kilsojen päähän) työhaastatteluun ja olivat tavanneet, menneet junalla naisen serkkujen kotiin ja harrastaneet siellä seksiä. Ei osannut kertoa syytä. Minusta tuntuu että elämältä on tippunut pohja aivan täysin. Rakastan häntä niin paljon, ja olemme olleet todella onnellisia, tietty niitä normaaleja ylä-alamäkiä mitä muillakin. En ole saanut kahteen yhön nyt nukuttua, en saa syötyä. Soitin kirkolle aikaa perheterapiaan mutta joudun soittamaan ens viikolla uudestaan kun ajat ovat niin täyteen buukattuja. Minulla on pieni vauva, enkä missään vaiheessa ole suunnitellut ryhtyväni sinkkuäidiksi, koska meillä on ollut niin paljon suunnitelmia ja haaveita mieheni kanssa monesta lapsesta jne. Mies itki kun kertoi, aloin hakkaamaan häntä ja haukkumaan, itkin aivan hysteerisesti ja aloin kyselemään kaikkea pervoa siitä pettämiskerrasta (missä asennossa teitte sen, oliko hän parempi kuin minä). Mulla on vielä ollut vauvansaannin jälkeen pienoinen itsetunto ongelma kun on vauvamahaa vielä jäljellä ja tuntuu etteivät vaatteet mahdu päälle, ja nyt sitten mietin tietty et hän teki tän koska olen niin ruma. Hän ei osaa vastata miksi teki sen. Istui vaan hiljaa ja itkeä niiskutti kun huusin hänelle. Sanoi että rukoilee että antaisin anteeksi. Ei koskaan enää tekisi tällaista. Mutta niinhän ne kaikki pettäjät sanovat. En tiedä mitä ajatella, olen ihan rikki. Olen ollut niin onnellinen hänen kanssaan, ja alusta asti minusta on tuntunut todella hyvältä ja varmalta hänen kanssaan, en ole joutunut epäilemään hänen sanojaan. Kunnes nyt tämä.

Koska sanasta yksinhuoltaja on tullut sinkkuäiti,kysyn.

 

[ruma ja epätoivoinen nainen]

Sitähän nämä soomen sosiaalitantat mainostavat kuinka soomessa on ihanan kauniit naiset.Tänne kannattaa tulla kauempaakin.Ilmankos noita nuoria miespuolisia tyhjäntoimittajia tulee tänne helpon rahan ja pillun perässä.Kyllä tollainen mainostaminen pitäisi lailla kieltää.Notkukoot omien savimajojensa liepeillä ja ihastelkoot omanrotuisia naisiaan.Onko soominainen helppon nakki joittenkin tunkeilijoiden mielestä?

Onhan se. Menet kapakkiin ja vaikka olisi säkki päälläsi, kun vilkaiset johonkin etelän miekkoseen, on sänkyseura varmaa.