Olen lukenut Teidän kanssasisarien kokemuksia ja nyt haluaisin kertoa oman tarinani, vaikka en yleensä tämmöisiä kirjoittelekaan. Ajattelin että kirjoittaminen on minulle yksi terapia muoto muutenkin, tosin kirjoitukseni päätyvät pöytälaatikkoon ja sieltä jossain vaiheessa kierrätykseen. Nyt haluan jakaa tämän Teidän kanssanne.
Tein plussatestin helmikuun alkupäivinä. Tieto yllätti täysin vaikka olimmekin tietoisia tästä mahdollisuudesta. Kävin alkuraskauden ultrassa ja kaikki näytti olevan kunnossa ja ihana mieslääkäri iloitsi kanssani. RV 6+4. En uskaltanut kertoa vielä ystävilleni tai muille läheisilleni, raskaus oli vielä niin alussa. Ehdin käymään neuvolassa, varattiin jo ultrat ja lääkärit ja sokerirasitukset, kalenteri täyttyi menoista. Suunnittelin jo loppuvuotta, koska jäisin lomalle ja koska alkaisi äitiysloma. Olin NIIN ONNELLINEN!
Maaliskuun alussa alkoi tiputteluvuoto. Ajattelin että monella on tiputteluvuotoa jopa koko raskauden ajan. En ollut huolissani, mutta tästä alkoi elämäni rankin kuukausi ja jos voi sanoa helvettini jonka toivon joskus päättyvän.... Vajaa viikko tiputteluvuodon alkamisesta minulle tuli järkyttävä migreenikohtaus, soitin neuvolalääkärille että mitä teen kun en voi ottaa migreenilääkettä ja kerroin myös tästä tiputteluvuodosta. Hän käski levätä pääsäryn vuoksi ja sanoi että kyseessä voi olla keskenmeno... Migreeni vain yltyi tästä kuulemastani.
Seuraavana päivänä alkoi hirvittävät vatsakivut ja verta tuli todella paljon. Soitin päivystykseen, lääkäri määräsi kipulääkkeitä ja lepoa...ja ja kotiin. Ei kuulemma ollut kiireellinen ja laittoi lähetteen gynenpolille, sieltä soitettaisiin VIIKON kuluessa. Seuraavana päivänä soitin neuvolalääkärille joka kertoi että näin toimitaan ja toivotaan että luonto tyhjentää kohdun. Sain unilääkettä jotta saisin edes yöni nukuttua. Olisin niin halunnut ultraan jotta tietäisin mikä on tilanne. Meni neljä päivää ja ja kivut tulivat sietämättömiksi ja vuosin todella hurjasti, pyörryin pari kertaa ennen polille pääsyä. Siellä tehtiin ultra ja sanottiin ettei leikkaussalissa olisi aikoja eikä vuodeosastolla tilaa. Annettiin tyhjennyspillerit ja lähetettiin kotiin.
Tuosta päivästä on nyt kulunut kolmisen viikkoa. Vuotoa on ollut tuost päivästä asti, niukkaa kylläkin siihen verrattuna mitä se oli. Kipujakin on ollut. Soitin vielä polillekin että eikö oikeasti tehdä mitään "jälkitarkastusta" niin kuulemma ei, jollei tule ongelmia. No, ajattelin että kuvittelin vaan epänormaalin vuodon ja kivut. Että olen itse aiheuttanut henkisesti nämä oireilut.... Mutta mutta eilen kaikki alkoi TAAS!!! Kivut olivat jopa pahemmat kuin näillä edelliskerroilla, vuotoa en saanut pidettyä aisoissa millään siteillä tai muilla virityksillä. Kuumetta ei ollut eikä vuoto haissut pahalle; näitä käskettiin seurata mahdollisen kohtutulehdus vaaran vuoksi. Ajattelin että ovat ensimmäiset kuukautiset, joku kertoi että ne ovat kivuliaammat ja runsaammat kuin normaalisti. Soitin kuitenkin polille ja käskivät lähtemään välittömästi sairaalaan.
Eilen sitten tehtiin kaavinta ja kaavinnasta tunti niin lähetettiin kotiin lepäämään. En voi muuta ajatella kuin jos minulle olisi tehty tuo kaavinta heti, kaikki olisi ollut ohi jo kuukausi sitten...
Olen tällä hetkellä särkynyt ja rikki. Väsynyt ja toivon että jaksaisin jonain päivänä vielä hymyillä. Tukenani ovat onneksi olleet ystävät ja perheeni. Rakastan heitä kaikkia tämän jälkeen vieläkin enemmän... Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa lasta joista olen onnellinen, mutta kyllä tämä menetys silti satuttaa ja vielä pitkään... Tsemppiä kaikille jotka ovat kokeneet keskenmenon, on se sitten ensimmäinen tai kymmenes. Voimia ja rakkautta kaiken keskelle!!!!
Tein plussatestin helmikuun alkupäivinä. Tieto yllätti täysin vaikka olimmekin tietoisia tästä mahdollisuudesta. Kävin alkuraskauden ultrassa ja kaikki näytti olevan kunnossa ja ihana mieslääkäri iloitsi kanssani. RV 6+4. En uskaltanut kertoa vielä ystävilleni tai muille läheisilleni, raskaus oli vielä niin alussa. Ehdin käymään neuvolassa, varattiin jo ultrat ja lääkärit ja sokerirasitukset, kalenteri täyttyi menoista. Suunnittelin jo loppuvuotta, koska jäisin lomalle ja koska alkaisi äitiysloma. Olin NIIN ONNELLINEN!
Maaliskuun alussa alkoi tiputteluvuoto. Ajattelin että monella on tiputteluvuotoa jopa koko raskauden ajan. En ollut huolissani, mutta tästä alkoi elämäni rankin kuukausi ja jos voi sanoa helvettini jonka toivon joskus päättyvän.... Vajaa viikko tiputteluvuodon alkamisesta minulle tuli järkyttävä migreenikohtaus, soitin neuvolalääkärille että mitä teen kun en voi ottaa migreenilääkettä ja kerroin myös tästä tiputteluvuodosta. Hän käski levätä pääsäryn vuoksi ja sanoi että kyseessä voi olla keskenmeno... Migreeni vain yltyi tästä kuulemastani.
Seuraavana päivänä alkoi hirvittävät vatsakivut ja verta tuli todella paljon. Soitin päivystykseen, lääkäri määräsi kipulääkkeitä ja lepoa...ja ja kotiin. Ei kuulemma ollut kiireellinen ja laittoi lähetteen gynenpolille, sieltä soitettaisiin VIIKON kuluessa. Seuraavana päivänä soitin neuvolalääkärille joka kertoi että näin toimitaan ja toivotaan että luonto tyhjentää kohdun. Sain unilääkettä jotta saisin edes yöni nukuttua. Olisin niin halunnut ultraan jotta tietäisin mikä on tilanne. Meni neljä päivää ja ja kivut tulivat sietämättömiksi ja vuosin todella hurjasti, pyörryin pari kertaa ennen polille pääsyä. Siellä tehtiin ultra ja sanottiin ettei leikkaussalissa olisi aikoja eikä vuodeosastolla tilaa. Annettiin tyhjennyspillerit ja lähetettiin kotiin.
Tuosta päivästä on nyt kulunut kolmisen viikkoa. Vuotoa on ollut tuost päivästä asti, niukkaa kylläkin siihen verrattuna mitä se oli. Kipujakin on ollut. Soitin vielä polillekin että eikö oikeasti tehdä mitään "jälkitarkastusta" niin kuulemma ei, jollei tule ongelmia. No, ajattelin että kuvittelin vaan epänormaalin vuodon ja kivut. Että olen itse aiheuttanut henkisesti nämä oireilut.... Mutta mutta eilen kaikki alkoi TAAS!!! Kivut olivat jopa pahemmat kuin näillä edelliskerroilla, vuotoa en saanut pidettyä aisoissa millään siteillä tai muilla virityksillä. Kuumetta ei ollut eikä vuoto haissut pahalle; näitä käskettiin seurata mahdollisen kohtutulehdus vaaran vuoksi. Ajattelin että ovat ensimmäiset kuukautiset, joku kertoi että ne ovat kivuliaammat ja runsaammat kuin normaalisti. Soitin kuitenkin polille ja käskivät lähtemään välittömästi sairaalaan.
Eilen sitten tehtiin kaavinta ja kaavinnasta tunti niin lähetettiin kotiin lepäämään. En voi muuta ajatella kuin jos minulle olisi tehty tuo kaavinta heti, kaikki olisi ollut ohi jo kuukausi sitten...
Olen tällä hetkellä särkynyt ja rikki. Väsynyt ja toivon että jaksaisin jonain päivänä vielä hymyillä. Tukenani ovat onneksi olleet ystävät ja perheeni. Rakastan heitä kaikkia tämän jälkeen vieläkin enemmän... Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa lasta joista olen onnellinen, mutta kyllä tämä menetys silti satuttaa ja vielä pitkään... Tsemppiä kaikille jotka ovat kokeneet keskenmenon, on se sitten ensimmäinen tai kymmenes. Voimia ja rakkautta kaiken keskelle!!!!
