Pahvi
Pitkä teksti pienen tytön syntymästä Jorvissa
Elikkäs kirjoittelin viimeksi tuonne Elokuisten ketjuun 14.7, eli viikko sitten, että lapsivettä alkoi tulemaan...
Jorvissa käytiin sitten aamusta ja päästiin muutaman kerran käymään päivän aikana kotona kun paikat ei olleet auki ja suppareita ei juurikaan tullut.
Illalla sitten jouduin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Yöllä klo 3 tuntui olo niin tukalalta, että piti soittaa hoitaja käymään paikalla. Lapsivettä oli siis valunut aamu kuudesta saakka
Otettiin neljättä kertaa käyrää päivän aikana ja kun kaikki oli OK, niin menin suihkuun helpottelemaan oloa. Ja kyllähän se suihku tekikin hyvää. Tunnin jaksoin läträtä siellä
Seuraavaksi sain viljapussia, joka auttoi parhaiten sylissä kun supistus tuli, niin ""unikaverina""
Tuosta klo 3 muuten lasketaan synnytys alkaneeksi mun kohdalla, koska supistukset rupesivat olemaan jo kivuliaita siinä määrin, että halusin jotain ""lieventävää"".
Aamulla hiukan jälkeen kuuden pääsin sitten synnytyssaliin ja mies hälytettiin paikalle. Nyt olin suihkussa pallon kanssa. Supparit oli aika paljon ikävempiä, joten suihkusta ei juurikaan ollut iloa. Ammeeseen en päässyt kun lapsiveden menosta oli yli 12 tuntia
Klo 11 olin 3 cm auki ja sain pyynnöstä epiduraalin. Ilokaasua en suostunut hönkimään Epin seuraksi tuli oksitosiinitippa, kun suppareita oli yhä 5 min välein ja suht tehottomia, kestoltaan 1 min. Oksitosiinitippa panikin vauhtia synnytykseen ja jo klo 13 olin kokonaan auki.
13:27 sitten synyti pieni tyttö, 46 cm ja 2580 g.
Veren sokeri oli liian matala, veren paine matala ja kaiken kukkuraksi multa synnytyksessä saatu streptokokkibakteeri
Synnäriltä suoraan tyttö vietiin Jorvin lastenosastolle paranemaan ja mä kävelin lapsivuodeosastolle.
Koska synnytys oli nopea ja helppo, niin olin heti täysin voimissani ja pääsin vielä illalla tyttöä katsomaan ja sylittämään.
Lapsivuodeosastolla mulle oli varattu oma huone, mikä oli todella ystävällistä!! Ei tarvinnut ""lapsettomana"" olla samassa huoneessa vauvojen kanssa.
Olo oli aika outo siinä vaiheessa. Olo oli suht normaali, mutta ei vauvaa eikä mahaa :/
Viikko siellä lasten osastolla vierähti vauvalla, minä lähdin sairaalasta jo seuraavana päivänä ulos. Päivät oltiin sitten sairaalassa vauvaa hoitelemassa ja yöt kotona.
Eilen sitten saatiin tyttö kotiin, nyt terveenä ja hyväkuntoisena
Onneksi kaikki oli kotona valmiina! Olin vain ostanut muutaman 50 cm bodyn, loput on isompia. Ei siis oikein ole likalle oikean kokoista päälle laitettavaa
Että semmosta. Oli todella mukava kokemus Jorvista!!!
Epiduraalin sain heti kun sen halusin ja pyysin.
Lääkärit (lasten) olivat todella mukavia ja selittivät kaikki jutut todella hyvin! Ja hoitajat kertoivat sitten samat asiat vielä uudestaan ja uudestaan ja opettivat vauvan hoitoa todella hyvin ja kädestä pitäen.
Sain hoidella omaa vauvaa (ja imettää) heti ekasta illasta lähtien, vaikka toinen oli ""piuhoissa"" kiinni.
Kyllähän se synnytys sattui, mutta kaikki kipu kyllä unohtuu samalla sekunnilla kun se pieni ihme makaa rinnalla Se on uskomaton hetki!
Ja epiduraali on ihana, sitä ei kannata pelätä vaan pyytää se heti kun tuntuu, että sattuu liikaa. Miksi synnytyksessä pitäisi kärsiä tarpeettomasti???
Zemppiä kaikille varsinkin elokuisille, kohta tekin pääsette tähän vaipparumbaan
Pahvi & PikkuPrinsessa 1 vko
Elikkäs kirjoittelin viimeksi tuonne Elokuisten ketjuun 14.7, eli viikko sitten, että lapsivettä alkoi tulemaan...
Jorvissa käytiin sitten aamusta ja päästiin muutaman kerran käymään päivän aikana kotona kun paikat ei olleet auki ja suppareita ei juurikaan tullut.
Illalla sitten jouduin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Yöllä klo 3 tuntui olo niin tukalalta, että piti soittaa hoitaja käymään paikalla. Lapsivettä oli siis valunut aamu kuudesta saakka
Otettiin neljättä kertaa käyrää päivän aikana ja kun kaikki oli OK, niin menin suihkuun helpottelemaan oloa. Ja kyllähän se suihku tekikin hyvää. Tunnin jaksoin läträtä siellä
Seuraavaksi sain viljapussia, joka auttoi parhaiten sylissä kun supistus tuli, niin ""unikaverina""
Tuosta klo 3 muuten lasketaan synnytys alkaneeksi mun kohdalla, koska supistukset rupesivat olemaan jo kivuliaita siinä määrin, että halusin jotain ""lieventävää"".
Aamulla hiukan jälkeen kuuden pääsin sitten synnytyssaliin ja mies hälytettiin paikalle. Nyt olin suihkussa pallon kanssa. Supparit oli aika paljon ikävempiä, joten suihkusta ei juurikaan ollut iloa. Ammeeseen en päässyt kun lapsiveden menosta oli yli 12 tuntia
Klo 11 olin 3 cm auki ja sain pyynnöstä epiduraalin. Ilokaasua en suostunut hönkimään
Epin seuraksi tuli oksitosiinitippa, kun suppareita oli yhä 5 min välein ja suht tehottomia, kestoltaan 1 min. Oksitosiinitippa panikin vauhtia synnytykseen ja jo klo 13 olin kokonaan auki. 13:27 sitten synyti pieni tyttö, 46 cm ja 2580 g.
Veren sokeri oli liian matala, veren paine matala ja kaiken kukkuraksi multa synnytyksessä saatu streptokokkibakteeri
Synnäriltä suoraan tyttö vietiin Jorvin lastenosastolle paranemaan ja mä kävelin lapsivuodeosastolle.
Koska synnytys oli nopea ja helppo, niin olin heti täysin voimissani ja pääsin vielä illalla tyttöä katsomaan ja sylittämään.
Lapsivuodeosastolla mulle oli varattu oma huone, mikä oli todella ystävällistä!! Ei tarvinnut ""lapsettomana"" olla samassa huoneessa vauvojen kanssa.
Olo oli aika outo siinä vaiheessa. Olo oli suht normaali, mutta ei vauvaa eikä mahaa :/
Viikko siellä lasten osastolla vierähti vauvalla, minä lähdin sairaalasta jo seuraavana päivänä ulos. Päivät oltiin sitten sairaalassa vauvaa hoitelemassa ja yöt kotona.
Eilen sitten saatiin tyttö kotiin, nyt terveenä ja hyväkuntoisena
Onneksi kaikki oli kotona valmiina! Olin vain ostanut muutaman 50 cm bodyn, loput on isompia. Ei siis oikein ole likalle oikean kokoista päälle laitettavaa
Että semmosta. Oli todella mukava kokemus Jorvista!!!
Epiduraalin sain heti kun sen halusin ja pyysin.
Lääkärit (lasten) olivat todella mukavia ja selittivät kaikki jutut todella hyvin! Ja hoitajat kertoivat sitten samat asiat vielä uudestaan ja uudestaan ja opettivat vauvan hoitoa todella hyvin ja kädestä pitäen.
Sain hoidella omaa vauvaa (ja imettää) heti ekasta illasta lähtien, vaikka toinen oli ""piuhoissa"" kiinni.
Kyllähän se synnytys sattui, mutta kaikki kipu kyllä unohtuu samalla sekunnilla kun se pieni ihme makaa rinnalla
Se on uskomaton hetki!Ja epiduraali on ihana, sitä ei kannata pelätä vaan pyytää se heti kun tuntuu, että sattuu liikaa. Miksi synnytyksessä pitäisi kärsiä tarpeettomasti???
Zemppiä kaikille varsinkin elokuisille, kohta tekin pääsette tähän vaipparumbaan
Pahvi & PikkuPrinsessa 1 vko