Elokuiset 2008 osa 6

Katrinnalle vielä piti kommentoida tosta synnytyksestä.. Mulla oli samanlaisia aatoksia esikon synnytystä odotellessa. Mies oli koko synnytyksen siellä minun pääpuolellani ja ei sitten kai mitään ihan kamalaa nähnyt. Tosin hän ihmetteli suuresti, että mitä "moskaa" sieltä alapäästä tuli lapsen lisäksi! Hän ei ollut ilmeisesti ihan tietoinen, että lapsen lisäksi tulee ulos istukka, jälkeiset, kalvot ym. Siinä tulee tavaraa paljonkin ja verta näkyy. Mies sanoi, että meni kyllä seksihalut, kun näki sen kaiken.. seksihalujen puute ei kuitenkaan kestänyt paria viikkoa kauempaa =)

Kyllähän sitä miettii kaikkea..itse stressasin jopa sitä, että näytänkö ihan idiootilta siinä puhkuessani ja ponnistaessani =) Pidin vaan silmät kiinni ja ponnistin silmät irvessä. Luulen kuitenkin, että se tapahtuma on niin iso asia miehellekin, että tuskin hän kiinnittää niin kovasti huomiota tuollaisiin pikkujuttuihin, joita nainen miettii.
En kyllä itsekään haluaisi miehen katsovan alapäähäni! Kielsin häntä viimeksikin kurkkimasta sinne ja sama kielto koskee tätäkin synnytystä.

Alan muuten minäkin olla aika kypsä tähän odotukseen. Viime raskaus meni vaivoista huolimatta hyvin loppuun saakka, enkä ehtinyt kypsymään siihen vielä ollenkaan, kun tulikin jo lähtö synnyttämään. Nyt olisin ihan valmis saliin ja rupee suorastaan v*********n tämä olotila välillä. En jaksa enää mitään ja esikoinen kärsii siitä. Olen valaan kokoinen ja näköinen, eikä mikään huvita. Että tällainnen kesä.. Ei pitäisi todellakaan valittaa, koska odotettu vauvahan tässä on tulossa. Noh, kai tämän lopun jaksaa..

Miisa ja valaan olemus 35+2

 

Katrinna minun sf-mitaksi saatiin viikolla 30+6 32cm... Että se meni kans ihan minne sattuu niillä käyrillä, nyt kuudessa viikossa siihen tullut lisää kaksi senttiä, kas eri mittaajakin nyt viimeisellä kahdella kerralla. Meillä ei ole yhtään hätäännytty mitasta, ei kun esikoisella heitin kehiin ultran mukaan tilanteessa 35+4 37cm ;-) (siinä se pysyi seuraavat kolme viikkoa eli kunnes esikoiseni syntyi). Mulla oli bmi 19,5 alussa joten sinänsä painon kertyminen on ollut suurta rakenteeseeni verrattuna.

Miisa: Kyl mä ajattelin jonkun 20kg ottaa kaikkiaan painoa, kun kerrankin saa lihoa kesällä tuntematta siitä syyllisyyttä ;-)

Ette muuten usko, meil paistaa sivupihalle aurinko täysillä. ette muuten usko miten käsi hamusi sitä jäistä siideriä viereltä suun sanoessa naps naps...

-Autiomaa suussaan Mammaksi-

 

Me ollaan kanssa juteltu siitä, mitä mies näkee synnytyksessä ja mitä ei. Sanoi kyllä itse, että jos kätilö sanoo, että saa tulla katsomaan kun pää näkyy niin aikoo mennä. Sanoin, että kato kanssa ettei tule mitään traumoja mutta ei kuulemma tule. No ihan miten vaan mutta kuvia sieltä ei oteta. Mun kaverin mies otti varmaan sata kuvaa alapäästä ja niitä he sitten esittelivät meille!!! Aika kauheen näköistä. Mies totesi, ettei nyt ihan heti tullut mieleen alkaa sieltä kuvia napsimaan.

Tänään tuli eka kivulias supistus mikä tuntui selässä. Niitä muutamia aikaisempia mitkä mulla tuntuivat mahassa en laske. Tämä sattui ja olin jo ihan punainen mutta meni ohi. Esikoisesta tuli kanssa ja siitä meni 2 vkoa kun vedet meni. Joten ilmeisesti mun kohdalla ei enteile vielä mitään.

Mammaksi: täällä kanssa käsi hamusi kylmää olutta suun sanoessa ISOSTI naps naps!

 

mun mies kertoi jälkeenpäin nähneensä kaiken mulle juotavaa hakiessaan. Olin aivan kauhuissani. En ollut ennen synnäriä aatellutkaan et menis kattomaan ja näin en sitten asiaa kieltänyt. Ja se siitä - ei saanut traumoja.

Katrinna: Aika samanlaiset diabetesarvot sulla kuin mulla ja täällä vaan naureskellaan kun mä hukkasin pariksi vkoksi koko mittarin muutossa. Eivät oo siis huolissaan. Vko 33 vaavin painoarvio oli 2,2kg. Keskikokoisesta vauvasta puhuivat. Alkuraskaudessa painoa tuli 12 kg ja eilisellä neuvolakäynnillä mun paino oli jo lähtenyt laskuun (2vko -400g). Älä siis huoli. Oot vaan törmänny yli-innokkaisiin äitiyspolilaisiin.

Vauva pitää taas iltajumppaansa ja mun kohdunsuuta juilii. Auts!

 

Katrinna: 'Ei kuulosta kovin vakavalta tuo sinun "diabeteksesi" =) Olet tosiaan tainnut törmätä virkaintoisiin hoitajiin. Eiköhän kaikki ole kohdallasi kunnossa.

 

sataa, sataa ropisee pili pili pom... Että se eilisistä auringonpaisteista.
Me tajuttiin eilen miehen kanssa ettei olla kokeiltu saako meil vaunut mistään ovesta sisälle, kas ne kun kannettiin autosta sisälle aikoinaan kasassa. Oven leveys tuskin tulee esteeksi, mutta kun rappusia on joka suunnassa, etuoven raput on sellaiset vinot, siis oveen nähden kulmittain tavallaan, kuka lie keksinyt sellaiset aikoinaan tehdä (vastaus: edesmennyt appiukko). Sivuoven kautta puolestaan on sisäpuolella pari vinoa rappua ja pari tosi korkeaa suoraa, lisäksi sieltä ei aukea sisäovi kuin osittain rappujen vuoksi (sisuovea ei varmaan ole käytetty tässä talossa kymmeneen vuoteen). Sitten kun meillä on nuo gessleinin vaunut niin niissä on ne remmijouset, eli niitä ei voi ihan vaan kiskoa rappuja ylös, kun remmit antaa periksi ties miten. No nää on näitä kaksi-kolme kerroksisen vanhan talon mutkikkuuksia.

Supistukset ovat muuten kadonneet jonnekin, niitä tulee toki kun nousen istumasta tai lähden yöllä vessaan, mutta ei juuri muuten. Yöllä huomasin, että asennon vaihtaminen tekee kipeää ihan alavatsaan, tuohon luuhun tavallaan. Siihen kohti juilii muutenkin, jos jotain tuntuu, ei kohdunsuun tienoille juurikaan... Kait tuo poika päätti ettei sittenkään halua syntyä vielä kuukauteen ;-)

-Mammaksi-

 

Mammaksi: Mulla on samanlaista kipua tuolla lantion luissa, kun vaihdan asentoa. Kävellessä sattuu kohdunsuulle, ei muuten.

Mulla supistelee vain kun teen jotain, ei oikeastaan enää levossa..

Kuulostaa hyvältä noi teidän siideri/oluthaaveilut =) Kohtahan tässä päästään niistäkin antimista nauttimaan!

Hitto sentään, tuntuu että yksi hammas on alkanut vihoitella. Taitaa olla reikä. Ei sitten auta muuta kun mennä vielä hammaslääkäriin tässä viime metreillä! Inhottavaa istua siinä tuolissa..

Miisa 35+3

 

Miehen kanssa meinasin tehda samallalailla talla kertaa kun viimeksi synnytyksessa et ponnistusvaiheessa on kulman takana odottamassa ja kun vauva on syntynyt niin tulee katsomaan. Ukko ei nimittain kesta nahda tippaakaan verta kun se jo alkaa pokraamaan, joten en halua siita alkaa huolehtimaan. Tietty jos se siella paapuolella on niin eihan siella mitaan verta naa mut jos ei muuta niin se kuvittelee nakevansa verta... ja viimeksikin sita sairaala henkilokuntaa oli sen verran ettei se ressukka olis varmaan minnekaan muolle kun huoneen nurkkaan mahtunut ja mina olisin kohditanut kaiken huomion siihen et koska se kumahtaa lattialle. Eli se oli kaikkia osapuolia tyydyttava ratkaisu. Oli kummiskin niin lahella et kun vauva oli syntynyt oli saman tien sita ktasomassa.
Minulla on aivan kamalaa narastysta, varsinkin illalla tulee koko ajan royhtaisyja ihan kun olisin syonyt raakaa pullataikinaa... Toissa yona luulin et joudun juoksemaan vessaan oksentamaan, mut onneksi se meni ohi... Eilen sorruin salmiakkiinkin, vieraat toi tuliaisena niin enhan ma koko viikoon saanut sita pussia pois mielesta. Nyt sit omantunnon tuskissa mietin minne taivaisiin mun verenpaine nousi, mut se ei kylla kovin iso pussi ollut joten jospa se kerkiaisi laskea ennen maanantaita ennen kuin on uusi katilo kaynti. Se on luultavasti viimeninen kaynti ennen kuin sit alan rampaamaan yli aikais kontrollissa jos tarvis vaatii. Taalla kaydaan joka toinen paiva kontrollissa kuuntelemassa sydan aania, supistuksia ja liikkeita. Huomasin et mun laskettu aika on merkitty 060808 kun ne ei tajunnut laskea karkauspaivaa...
Mulla on oikeastaan kaikki valmiina pienta varten kun meinatiin jattaa isosiskon tavarat pikkuselle ja iso siskolle uutta. Tanaan pitaisi neidille kayda potta ostamassa ja sit ajttelin katsoa jotain ultra kevyita matkarattaita.
Eilen illalla saatiin paatettya tulokkaan nimikin, meilla kun se pitaa jo sairaalassa ilmoitaa ja viimeksi ne kirjas sen nimen neuvolakorttiin ennen kuin pieni oli syntynyt eli jos se olisikin ollut toista sukupuolta...

Second edition 36+4 (mulla on tanaan kalenterin mukaan 24pv synnytykseen, hui kauhistus!)

 

Mulla oli vauvakutsut! Olipa ihana yllätys, ei voi muuta sanoa!

Välillä SATTUU tosi paljon tuonne alakertaan, tosi kovaa kipua. Vihloo oikein kunnolla. Ja vessassa saa ravata kokoajan.

Mä ostin pienen pullon Fresitaa jemmaan, meinaan sen sitten nautiskella joskus synnytyksen jälkeen! Ostin siltä varalta jo nyt, jos sitä ei pian kesän sesonkimakuna elokuun loppupuolella enää ole...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Miisa*: Ikävää, jos joudut vielä hammaslääkäriin menemään. Mä meinasin pyörtyä siihen penkkiin viimeisimmällä reissulla, joka oli jo 2 kk sitten. Oli meillä lystiä hammaslääkärin ja hoitajan kanssa, kun ne tempoivat mun jalkoja sen putken päälle, jonka toisessa päässä on se teline lääkärin välineille. Ja mulla naama valkoisena, heh.

VilmaAurora: Voi että oon kade !! Kerro lisää vauvakutsuistasi! Olivat siis ihan yllätysjuhlat?

Ystävä kävi tänään kylässä ja sanoi, että onpa sun maha pudonnut alas (on siis nähnyt mahan aika ajoin). En oo edes itse huomannut, mut tosiaan supistukset on alkaneet tuntua tällä viikolla ja jonnekin tuonne alapäähän vihloo kummasti vähän väliä.

Katrinna 34+4

 

Täälläkin vihloo kummasti alapäähän välillä - liittyy yleensä johonkin tekemiseen, mutta ilmeisesti kuuluu asiaan ... Ja sängyssä kyljen vaihto välillä todella epämiellyttävää.

Oltiin eilen koko päivä tuttavilla kylässä Lohjalla ja istuminen alkoi ottamaan voimille - varsinkin paluumatka autossa vaikka vain n.45 min ajomatka. Jännä juttu - housut jotka tuntuvat seisoessa löysille melkein ahdistavat istuessa. Onneksi mies ajoi kotia vaikka olin alunperin antanut luvan nauttia kaikesta mitä on tarjolla.

Täälläkin yksi siideri -sieppo eli mulla yksi pullo siideriä (Bulmers -siideriä) odottamassa jääkaapissa, siltä varalta että tuota siideriä ei saisi enää syksyllä ;-)

Katri 34+2

 

Synnytystä ja miehen mukaan tuloa siihen ootte pohtineet... tuota noin... mitenhän mä tän sanoisin, ettei kukaan vedä hernettä nenään, mutta siis tarkoitus ei ole loukata ketään! Mä vaan mietin, että millasia miehiä teillä on, jos traumatisoituvat loppuelämän ajaksi synnytyksestä?!? Synnytyshän on maailman luonnollisin asia ja onhan sillä miehellä osuutta asiaan, että nainen synnyttää .
Meillä mies oli mukana esikoisen syntymässä ja haluaa tulla myös kakkosen synnytykseen. Enemmän hän oli siellä mun pääpuolella, toi vettä, auttoi vaihtamaan asentoa yms. ja kätilö(t) alapäässä. Miehen mielestä hurjimman näköistä oli, kun pää syntyi, ei niinkään se veri ym. eritteet siinä sängyllä, tai mun ulkonäkö... Ite muistan peilillä kattoneeni alapäätä pari päivää synnytyksestä ja olihan se näköinen... huhhuh.. vaan yllättävän nopeaan kaikki parani - rupes jopa tekee ite mieli seksiä jo ennenkuin jälkivuoto loppui!

Mä en ollut aiemmin ajatellut ollenkaan tuota vaihtoehtoa, et tosiaan, sieltä voi tulla ei-terve vauva, silloin kyllä miehen tuki on äärimmäisen tärkeää. Mun keskenmenon aikaan mies oli töissä, ei päässyt sairaalaan mukaan ja se oli kyllä ihan kamalaa... mun äiti oli mukana, mut ei se kuitenkaan ollut sama asia ja yksinhän sinne osastolle piti kuitenkin jäädä ajatuksineen, hoitsuilla/kellään ollut aikaa edes vähän lohduttaa/jutella, sairaalakin oli rempassa ja olin jossain "väärällä" osastolla, viereisessä pedissä makas joku dementoitunut mummeli jalka paketissa, joka luuli mua hoitajaksi ja höpötti koko ajan... eli ei ollut ollenkaan nautinnollinen kokemus...

No, lopetetaas synkistelyt!!
Eilen oltiin rippijuhlissa, tarjoilut oli oikein mahtavat, mitä nyt juuri mitään en olis saanut syödä jos oisin noudattanut kaikkia ohjeita... esim. mozzarella juustoa, jäädykettä... ei sitä vain näillä viikoilla enää osaa pelätä listeriaa. Tai muutenkaan Suomessa. Massu sai paljon huomiota, moni päivitteli, että onko tosiaan vielä 6 viikkoa jäljellä. Kyllä vain... Ja voin hyvin, olo on pirteä . Lapun olis voinut laittaa kaulaan . Esikoinen oli tosi hienosti, myös kirkossa jaksoi istua kiltisti paikallaan, vautsi!

Tää viikko pitäis viel jaksaa töissä, sitten LOMA. Pikkuhiljaa lomaa on alkanut jo odottaa, motivaatio alkaa olla aika hukassa, kun tietää pian jäävänsä ainakin vuodeksi pois... plus kaikki kesän hommat jo tehtynä, täällä sitä vain tapetaan aikaa netissä surffailemassa.

Garnet 34+2

 

Pitkästä aikaa kerkeen kirjoitella. Oltiin tuossa pienellä reissulla ja sit on ollu ongelmia koneen kanssa.

Mä olen kans ajatellu että mies saa pysyä pääpuolella synnytyksessä! En mä tiedä miten kauheita traumoja sille vois jäädä mutta ite en tykkää jos näkee kaikki siinä pöydällä.

Viime viikolla lääkäri kattoi paikat ja kohdunsuu on kiinteä ja kiinni, 3 cm. En mä tiedä miten se lantion kokoa muka mittaili mutta sanoi vain että hyvältä näyttää. Vauvelikin on raivotarjonnassa että sen suhteen ei tartte enää miettiä. Vauva on kuulemma normaalikokoinen, ennemmin pieni kuin iso kuitenkin. Painoarviota en oo saanu.

Olotila on edelleen ihan hyvä...mutta kyllä tässä on pikkuhiljaa alkanu synnytystä miettimään ja sitä millasta taas ois olo "kevyenä" kun ei valtava möykky tuossa edessä painamassa. Parin viikon päästä oisin kyllä aika valmis luopumaan tästä. Pinnis ja kaukalo saatiin viikonloppuna lainaan..kaikki tarvittava siis kyllä jo löytyy. Makkariin pitäis vaan saada raivattua tilaa tavaroille.

Jaksuja!

Susa 36+1

 

Kasassa edelleen, ilmeisesti vielä pitkään... Viimeisin neuvolareissu oli perjantaina ja terkkari epäili, että laskettuun aikaan menee. Typsy ei ole laskeutunut ja vähänkin joltain tuntuvat supparit on kadonneet kokonaan jo pari viikkoa sitten. MITÄÄN merkkiä synnytyksen lähestymisestä ei ole. Energiaa sen sijaan on, pitkästä aikaa ja vauvalle onkin sen myötä kaikki nyt valmiina ja huushollissa suursiivous (tai pikemminkin -raivaus koko raskauden kestäneen väsymyksen jäljiltä )! Jokusen vaipan ajattelin vielä ommella, kunhan saumurilangat saapuvat (kerrankin kun kankaita olisi, niin langat loppuivat!). Tilasin suosiolla Myllymuksuilta, kun ei noiden riiviöiden kanssa jaksa kangaskauppoja lähteä kiertelemään. Muksut on jotenkin kamalan levottomia olleet nyt, kun aistivat kai tämän miun turhautumisen tähän odottamiseen (ja toisaalta käyttävät hyväkseen miun valasmaisen sulavaa olemustani, jolla ei ihan joka paikkaan ehdi perässä just sillä sekunnilla...). Odotan jo kovasti ensi viikon perjantaita, kun lapsoset lähtee isovanhempien kanssa reissuun!

Miehen roolia synnytyksessä olen miekin kovasti miettinyt. Viime päiviin asti olen ollut sitä mieltä, että en halua miestäni ollenkaan koko toimitukseen, jos vaan sairaalaan ehditään! Tämä siis siksi, että esikoisen syntyessä kätilö passitti sen silloin johonkin nurkkaan mahdollisimman kauas miusta ja mies sitten kiltisti totteli. En nähnyt koko ukkoa synnytyssalissa ennen kuin poitsu oli sylissä. Miulle on ihan se ja sama, vaikka tuo näkisi synnytyksen aitiopaikalta, eihän ihan joka paikkaan ole pakko katsoa! Ja miun puolesta saisi kyllä kuvatakin koko synnytyksen, kunhan ei sitä sitten muille esittele kun miulle! Ei tuo mitään traumoja tainnut saada esikoisen syntymästäkään, vaikka varmasti näki muutakin kuin vain lapsen, eikä seksihalutkaan mihinkään kadonneet, vaikka niin olisin toivonutkin! No, nyt on varauduttu siihen, että täähän syntyy matkalla ja mies toimii kätilönä... Heh, vähänkö tulee sellainen konkariolo, kun ei tollasia enää jännitä!

Miuta ei siiderit yms. houkuttele yhtään. Jotenkin olen niin asennoitunut siihen, että pari seuraavaa vuotta menee imettäessä (ja imetysdieetatessa...), ilman alkoholia. Eihän se imetys este olisi, mutta tiedän, että napanuora on taas niin tiukalla pieneen, etten osaa kuitenkaan nauttia mistään muusta kuin pikkuiseni seurasta. Pitäisi kai olla omimatta vauvaa vain itselleen... Mies esittää vieläkin noottia siitä, että tuohon meidän kakkoseen ei kuulemma kukaan muu olisi saanut koskeakaan ja siitä tuli sitten tuollainen äidin tyttö. En kyllä tunnusta!

Mut nyt alkaa päänsärky olla niin järkkyä taas, että pakko laittaa kone kiinni. Kiva, kun on kaikki muut raskausmyrkytyksen oireet, mutta kun pissanäyte on puhdas, niin seuraillaan vaan...

Pistiina 38+0

 

Ei meillä mies sentään mitään traumoja saanut, annoin ehkä väärän kuvan. Itsestään selvää on, että tulee tähänkin synnytykseen, koska oli niin paljon avuksi viimeksikin. Ja tulee siis ihan omasta tahdostaan =) Seksihalujen puute ois munkin puolestani voinut kestää pidempään!

Pistiina: Oliko sulla nopeita synnytyksiä edelliset, vai miksi epäilet, että et ehdi sairaalaan?

Mulla on todennäköisesti taas edessä tuo imetysdiettaus. Siinä ei tosiaan sen kummemmin siidereitä naukkailla..ja onhan se lapsikin niin puoleensavetävä, että sellaiset hommat ei kiinnosta.

Myrkytysoireista: Mulla on näköhäiriöitä, päänsärkyä ja proteiinia pissassa, mutta verenpaine on pysynyt hyvänä.. seuraillaan siis täälläkin vaan. Toivotaan ettei menisikään pahemmaksi.

Miisa 35+5 (menkkojen mukaan 39+1 !! )

 

GArnet ei, ei siis varmaankaan minun mieheni, kumpikaan (siis entinen ja nykyinen, ei miulla sentään kahta ole) traumatoituisi siitä mitä näkee, mutta itse jostain ihmeellisestä "häveliäisyys" syytä en halua hänen näkevän synnytystä jalkopäästä (ihan kuin siel olis jotain... tai no onhan siel ennen näkemätöntä oikeastaan kaikki mitä ulos tulee!!). Sit tietty se, että haluan miehen olevan siinä minun kuristettavana ja sitä hän ei jalkopäässä ole, ja toisaalta itsekkäästi en halua hänen näkevän poikaamme ennen minua ;-). Tarkemmin miettien minä en kyllä ole varmaan edes ajatellut miestäni siten, että yrittäisin varjella häntä jollain tapaa tulevalta näyltä.

Pistiina hyökkäsin oikein ketjua alas päin kun näin nimesi, mutta ei... Ihan samat on kuule täälläkin tunteet! Eilen jopa eräs lähitilan emäntä tuossa kysyi lähdetäänkö miehen serkun häihin 26 päivä ja anoppi että mennäänkö maatalousmessuille 31.7-3.8... Minä en sitten vissiin näytä edes viimeisillään raskaalta, kun ei nuokin kaksi katsoivat ihmeissään, kun sanoin että reilut kaksi viikkoa laskettuun, ettei varmasti lähdetä kotoa "väärään" suuntaan. Ja hei anoppi tosiaan asuu samassa omakotitalossa!!
Minun pitäsi muuten tehdä vielä kangastukun tilaus, heillä vaan on hitaampi tuo rahojen näkyminen tilillä jne, joten saa nähdä milloin kankaat tulee. Pitää kyllä yrittää saada postimies kiinni niin tietää ettei palauta paketteja jos en satu olemaan paikalla kun niitä tuo.

Nyt pitää mennä katsoo mitä koira haukkuu, on niin outo ääni, että...

-Mammaksi-

 

Meillä on mies tulossa mukaan synnytykseen ja ehdotin että hän pysyisi pää -puolella kun kätilö -kaverini kertoi jonkun miehen saaneen ihan oikeesti traumoja alapään / synnytyksen näkemisestä. Mun mies totesi että hän ei kyllä meinaa moisesta hätkähtää ja ajattelinkin jättää asian miehen oman harkinnan varaan. Luulen että on aika yksilöllistä miten kukakin tuohon reagoi ...

Musta tuntuu että ruoka ei imeydy enää yhtään muhun kun suoli toimii jatkuvalla syötöllä .. No ainakin liikettä vatsassa on ihan hyvin joten vauva saanee ainakin tarvittavan ravinnon. Mutta nyt on lähdettävä puuron keittoon - vatsa huutaa taas ruokaa.

Katri 34+3

 

Kas Miisa ehti tuossa välissä, kas ei ihmekään, kun juorusin äitini kanssa puhelimessa liki puoli tuntia viestiä kirjoittaessa
Tuosta raskausmyrkytyksestä. Minulle ei ole juurikaan kerrottu siitä mitään, enkä oikein osaa sitä mitenkään varoa tms. Lauantaina iski sellainen oikean puoleinen käsi, jalka ja naama puutui -kohtaus. Alkoi taas niin että huomasin etten hallitse pikkurilliä, siitä sitten koko käsi ja hetken päästä jalka ei kunnolla liikkunut. Sitten hetken päästä nenä, poski, huuli ja lopulta kieli. Mutta koska tälläisiä on ollut ennenkin niin en tiedä liittyykö nyt raskausteen. Kohtaus kestää pari tuntia ja sen jälkeen yleensä nukun tunnin ja loppu päivän olen kuin puulla päähän lyöty... Ja noita näköhäiriöitähän on kans yleisesti miulla. Mutta kun on migreenipotilas hajataitolla niin nuo on tavallaan normaaleja kaikki, tosin nyt viimeiksi veren alapaine oli 80 tienoilla et tiedä nyt mitä menossa.

Poikani lähti just isänsä kanssa viettää lomaa, näen hänet viikonloppuna ja sitten vasta seuraavan kerran elokuun 7 päivä. No kyyneleethän tässä valuu, vaikka pitäsi käyttää järkeä ja ajatella, että nyt pääsen hetkeksi ihan omiin oloihin ennen kuin pienen pieni mies tulee taloon ja toisallta nyt ei tarvi herätellä isompaa poikaa mukaan, jos lähtö laitokselle tulee yöllä. Tosin Pistiinaa lainaten "MITÄÄN merkkiä synnytyksen lähestymisestä ei ole"

-Mammaksi 37+3-

 

Miisa suomennatko maalaiselle, varsinkin tuon viimeisen sanan...:
"Mulla on todennäköisesti taas edessä tuo imetysdiettaus."


-Mammaksi aina vaan-

 

Mammaksi, mulla on joskus ollut ihan samalta kuulostavia puutumiskohtauksia ja liittyivät ihan migreeniin. Jotenkin kuulostaa siltä, että liittyvät todennäköisemmin siihen kun raskauteen. Puutumistahan raskauden aikana voi olla, mutta käsittäkseni enimmäkseen raajoissa. Tosin mitäs minä tiedän, en mikään sairaanhoitoalan ihminen ole...

Mua kiusaa käsien puutuminen ihan tosissaan. Viikon verran on oikean käden nimettömän pää ollut puutunut ja nyt keskisormi seuraa perässä. Kädet ovat turvonneen ja ikävän tuntoiset ja yöllä puutuvat tosi paljon. Lääkäri sanoi, että ei oikein voi mitään, jotakin yölastoitusta voi kokeilla jos vaiva pahenee. Nyt alkaa tuntua että ehkä pitäisi mennä lääkäriin ja jotakin apua vaatia, ennen kuin koko oikea käsi on puutunut.

Katrinna kyseli vauvakutsuista - ystävät siis ilmestyivät ihan yllättäen oven taakse eväiden ja lahjojen kanssa. Tuli täytenä yllätyksenä, en osannut aavistaa mitään! Syötiin ja juteltiin, oli muutama kiva vauva-aiheinen tehtävä, mulle tehtiin jalkahieronta ja avasin lahjat. Vauveli sai paljon ihania lahjoja ja oli kyllä niin mukavaa kaikin puolin! Ihan uskomattoman ihania ystäviä mulla on kun moiset kutsut järjestivät ja monet tulivat useiden satojen kilometrien päästä ihan vain niitä varten. Toivottavasti joku teistä muistakin vielä yllätetään

Ihanaa kun vihdoin luvataan kesäisiä kelejä, tosin turvotus tuskin tästä helpottuu helteillä... Jospa saisi tälle kesälle edes vähän väriä nahkaan, olen edelleen ihan valkoinen!

Aurinkoista viikon alkua!

 

Mammaksi: Sulla varmaan johtuu migreenistä noi tunnottomuus/puutumis kohtaukset..aika rankalta kyllä kuulostaa! Onko lääkärit sanoneet siitä mitään?

Imetysdiettauksella tarkoitin sitä, että imettäessä jätän syömättä tiettyjä ruoka-aineita, jos lapsella epäillään allergiaa. Esikoinen oli ihottumaa täynnä 2kk iästä lähtien ja itki/pulautteli paljon, joten allergialääkäri kehotti minua jättämään omasta ruokavaliostani munan ja maidon pois. Jätin pois myös kotimaiset viljat, sitrushedelmät, suklaan ym. eniten allergisoivat. Lapsi kun saa niitä sitten maidon välityksellä..

Olisipa ihanaa, jos tällä kertaa säästyttäisiin siltä allergia,astma, ja refluksi rumbalta..- Tuossa esikossa on ihan tarpeeksi hommaa!!

Miisa 35+5

 

Miisa: mulle ei lääkärit ole koskaan vahvistaneet migreeni diagnoosia, joten mitään lääkitystä ei ole, joten koko asia on jäänyt enempi tai vähempi tutkimatta. Tää kohtaus oli pieni kun kesti vain pari tuntia, joskus menee puhekykykin niin, etten vaan muista läheisten nimiä ja osaa sanoa sanoja, suusta saattaa siis tulla sana kissa vaikka tarkoitan yritän puhua koirasta. Tajuan itse väärän sanan olevan väärä, mutta vaikka kuinka yrittäisin sanoa koira, hoen vaan kissa ;-) Täällä maalla asia on käynyt mietityttää, mitä jos olen vauvan kanssa yksin kotona ja tuollainen kohtaus osuu aamupäivälle. Mies on 55km päässä töissä ja ketään en pysty tänne soittamaan (siis ketään sellaista ihmistä ei ole vaikka pystyisinkin puhumaan järkeviä). Toisaalta en tiedä miten miehen työnantajakaan asiaan suhtautuisi, jos hän pyytäisi päästä kotiin tuosta syystä.

Tuo imetysdiettaus on minulle ihan uusi juttu. Ei pitäisi olla... Meinaa kun esikoiseni on ollut pienestä pitäen atooppinen iholtaan ja huusi pienenä öitänsä. Hän myös pulautteli todella paljon ruokaansa. Pulauttelu helpottui tutteliin siirryttäessä, joten nytpä te hyvät kanssa sisaret annoitte ajattelemisen aihetta siinä mitä itse silloin söin, ja söin ihan kuin ennenkin, siis mitään en vältellyt vauvaa ajatellen. Minä olen tähän asti yhdistänyt pulauttelun ja vatsavaivat maidon runsaaseen tuloon ja hotkimiseen, mutta... Tuli vaan mieleeni, että sitä laktoositonta maitojuomaahan poika neuvolan ohjeiden mukaan joi vuosikkaasta kahteen. Mutta tässä tulee kyllä ongelmia, jos minun pitää alkaa vältellä maitoa, meinaa kun en juo mitään muuta. Toki kahvia, maidolla, teetä, maidolla, kaakaota, ai mut sehän on suklaata ja kahvi ja teekään kovin hyviä janojuomia imettävälle. Lisäksi minut on siedätetty maitorasvaan eli minun pitää juoda joka päivä maitoa vähintään pari-kolme lasillista niin mahani kestää sen. Jos jätän juomatta vaikka kolmena päivänä niin neljäntenä juodessa mahaan sattuu vietävästi.

Pitääkin etsiskellä tietoa netistä ja miettiä asiaa enempi, oli mukava tosiaan jos se alku menisi nyt helpommin kuin esikoisen kanssa.

-Mammaksi-

PS: sain eilen ostettua sen rintapumpun muuten, oli niin edullinen kaupassa, etten viitsinyt edes kysyä enää ystävältäni. Rintareppua vielä kaipailen, sekä extrana laiskuutta helpottamaan toista jalustaa turvakaukaloon ja rattaita mihin sais kaukalon ettei tarvis kantaa.

 

terveiset katilolta, painoa oli tullut puolentoista viikon aikana 400g mut sita ennen se oli tippunut 800g joten ei mitaan ylimaaraista mainintaa siita. Verenpaine oli sama kun aikaisemminkin, vauvan syke oli laskenut 146 ja oli myos vaihtanut asentoa mut en kylla ole varma kuinka koska en ole varma tosta lyhenteesta.... Tuskin se just nyt kummiskaan on tulossa ulos kun antoi mulle viela ajan kahden viikonpaahan... ja sit viikonpaasta mulla on jo aika synnytyssairaalaan yli aikaisuuden ihmettelyyn... Sain myos jotain samariinin tapaista laaketta vatsan kipuiluun/ yokko oloon...
Onko muilla ollut et alamakeen kun yrittaa kavella vauhdikkaammin, tai siis entista normaalia vauhtia niin alkaa kivistaa mahaa? Mulla nimittain tanaan koski kun olin vahan taas tapani mukaan myohassa ja tyonsin esikoista rattaissa ja yritin paasta mahdollisimman pian, sit ylamakeen kun kavelin niin ei ollut laheskaan yhta paha ja vahan ajan istumisen jalkeen se jo unohtui...

Second edition 36+6 (viiden viikon paasta aletaan kaynnistaman jos ei aikaisemmin neiti suostu tulemaan, HUI!)

 

Second pika vastaus: alamäet ja rappuset alaspäin yhtä PIIP... Ylös päin mennessä vain reisissä tuntuu maitohapot normaalia huomattavasti nopeammin. Ylös nousut istumasta tai sängyltä tai lattialta, mistä vaan tuntuu samoin.
Pahinta on muuten kun jalalla ajattelin pyyhkäistä meidän sorapihasta auton ruopasu jäljen, silleen jalan sisäsyrjällä yritin siirtää hiekkaa... Älkää kokeilko! Tuntuu just siel ja korkealla!!

-Mammaksi-

 

Terveiset mökiltä!

Laittelen nyt samalla neuvolakuulumisia viime viikolta:

pissa ok
verenpaine 114/76
sf 31cm
hb 139 (käsky lopettaa rauta heti) Oli noussut kahdessa viikossa 121:stä.
syke 140-160
raivotarjonnassa

Kaikki siis ihan ok. Sain ohjeeksi lopettaa raudan syönnin ja aloittaa pienen suolakuurin tuon matalan verenpaineen kanssa. Nyt olen sitä itse mittaillut ja on ollut yleensä 101/56, eli alhainen edelleen. Terkka kyseli, että en kai aijo kauan olla reissussa. Epäili, että jos synnytys lähtee käyntiin niin tulee aika vauhdilla, kun on niin alhaalla.

Miehestä synnytyksessä: Mull ainakin miehen pisteet nousu pojan synnytyksessä ihan 10000%. =) Olin kanssa jännittänyt asiaa, mutta synnytyksessä hän tsemppasi ja toi kasteltua pyyhettä. Ei menneet seksi halutkaan, vaikka oli katsonut pään syntymää yms. Turha sitä on murehtia. Synnytys on todella luonnollinen tapahtuma ja ainakin mulla paikat palautui todella nopeasti. Suosittelen paljon syvien lihasten jumppaa.

Meille sattui la iltana ikävä tapaus, kun poika (2vee) kaatui juuri ennen nukkumaan menoa saunan betoni portaaseen ja sai ison haavan silmien väliin. Kalasti tuli verta ja haava oli todella syvä. Ja eikun Mikkelin sairaalaan tuhatta ja sataa. Siellä sitten ommeltiin neljä tikkiä. Poika oli todella urhea ja on ollut edellee, vaikka varmasti särkee. Nyt on sitten aikamoinen raggari meillä, kun edellinen arpi (kystan poisto) on silmäkulmassa. =) Kyllä mä aika paljon säikähdin samoin muut paikalla olleet. En oo koskaan ajanut niin kamalaa vauhtia... Sairaala henkilökunnalle pitää kyllä antaa täydet pisteet ja papukaijamerkki ihanasta hoidosta. Laitan vielä varmaan kiitoskortin menemään.

Masuasukki voi ihan hyvin, välillä vähän supistelee, mutta ei onneksi pahasti.
Ensi maanantaina tullaan sitten täältä takaisin. Poika tikkien poistoon ja minä neuvolalääkärille. Jännää kuulla mitä sanoo.

Hyvät yöt ja mukavaa viikkoa kaikille.

zuviliini 33+6