Y
Yhtä en saa...
Vieras
En saa mieheni kanssa emätinorgasmia. En saa, vaikka yrittäisimme missä asennossa ja miten päin tahansa, kaikki on kokeiltu reilun kolmen vuoden yhdessäolon aikana eikä orkkua tule ja piste. Olen luovuttanut.
Saan klitorisorgasmin, kun hän hyväilee sormin tai nuolee. Miestä tämä emätinorgasmin puuttuminen harmittaa ja hän kokee, ettei pysty tyydyttämään minua riittävän hyvin. Hän on kysynyt suoraan, olenko joskus aiemmin saanut emätinorgasmin ja olen kertonut rehellisesti, että olen aiemmassa suhteessani. En tiedä, olisiko pitänyt valehdella, mutta kai mieskin on huomannut, että olen yrittänyt saada siinä onnistumatta ja hänen entisensä on tietysti saanut myös, joten on kurjaa kun me emme yhdessä siihen pysty.
Aiemmin tämä asia harmitti itseäni ja yritin peittää sen. Sitten se harmitti miestäni ja hän yritti peittää sen. Lopulta asia piti nostaa pöydälle ja siitä puhuttiin. Olihan sen rankkaa - molemmat lähinnä syyttelivät itseään, kunnes sovittiin, ettei se ole kummankaan syy ja elämä voi olla hyvää näinkin.
Olen tästä asiasta kuitenkin välillä surullinen ja mietin, miten voisin saada. Mutta kun sellaista keinoa ei näytä olevan olemassa. Onko kenelläkään muulla tällaista kokemusta, että aiemmin on tullut ja enää ei tule. Suhteemme on muuten hyvä eli samanlaista rakkautta, luottamusta ja toisen seurassa viihtymistä emme ole kumpikaan koskaan ennen kokeneet. Vai onko se "vika" juuri siinä. Suhde exääni oli ristiriitainen ja sitä paikkailtiin seksin avulla - se taisi tietyllä tavalla jopa pitää meitä yhdessä.
[keskustelu siirretty]
Saan klitorisorgasmin, kun hän hyväilee sormin tai nuolee. Miestä tämä emätinorgasmin puuttuminen harmittaa ja hän kokee, ettei pysty tyydyttämään minua riittävän hyvin. Hän on kysynyt suoraan, olenko joskus aiemmin saanut emätinorgasmin ja olen kertonut rehellisesti, että olen aiemmassa suhteessani. En tiedä, olisiko pitänyt valehdella, mutta kai mieskin on huomannut, että olen yrittänyt saada siinä onnistumatta ja hänen entisensä on tietysti saanut myös, joten on kurjaa kun me emme yhdessä siihen pysty.
Aiemmin tämä asia harmitti itseäni ja yritin peittää sen. Sitten se harmitti miestäni ja hän yritti peittää sen. Lopulta asia piti nostaa pöydälle ja siitä puhuttiin. Olihan sen rankkaa - molemmat lähinnä syyttelivät itseään, kunnes sovittiin, ettei se ole kummankaan syy ja elämä voi olla hyvää näinkin.
Olen tästä asiasta kuitenkin välillä surullinen ja mietin, miten voisin saada. Mutta kun sellaista keinoa ei näytä olevan olemassa. Onko kenelläkään muulla tällaista kokemusta, että aiemmin on tullut ja enää ei tule. Suhteemme on muuten hyvä eli samanlaista rakkautta, luottamusta ja toisen seurassa viihtymistä emme ole kumpikaan koskaan ennen kokeneet. Vai onko se "vika" juuri siinä. Suhde exääni oli ristiriitainen ja sitä paikkailtiin seksin avulla - se taisi tietyllä tavalla jopa pitää meitä yhdessä.
[keskustelu siirretty]