En aio erota. Mutta miten saada arki toimimaan

[tasssun]

Olemme kolmekymppisiä, kuutisen vuotta tunteneet, naimisissa ollaan, pienen lapsen vanhempia.

Arki, yhdessä oleminen on niin raskasta, mistään ei koskaan päästä sopuun, näkemykset arjesta on niin kaukana toisistaan. Naimisiin mentiin rakkaudesta, ja kirkossa vihittiin. Nyt ainakin itsestä aina vaan tuntuu, ettei miehessä ole mitään positiivista asiaa minulle, luottamus arkipäiväisissä asioissa on mennyt, en osaa iloita enkä innostua mistään mitä hän sanoo, tekee tai whdottaa. Tästä tietty syntyy puoleltani vittuilua, negatiivisuutta, enkä kykene olemaan iloinen ja onnellinen häntä kohtaan. Liian paljon pahoja sanoja, unohdettuja lupauksia, vääriä kuvitelmia tulevaisuudesta...

Erota en, emme aio. Mutta millä hemmetillä tän arjen saa onnistumaan?? Sovimmeko tarkat vastuut molemmille, sovimme vapaa-ajat.. Mahdollisimman paljon poissa toistemme silmistä vai muka yhteistä tekemistä? Nytkin vaan kaikessa yhteisessä tekemisessä tulee vaan lopulta riita... *huoh*...

 

["hmh"]

Mitäs jos menisitte vaikka perheneuvolaan juttelemaan? Ulkopuolinen näkemys voisi vähän availla solmuja.

 

[Happygirl-91]

Mistä riidat yleensä lähtee, mikä aiheuttaa eniten riitoja siinä arjessa? Jos se on vaikka mustasukkaisuus, sano avoimesti ja rauhallisesti "minä tarvitsen tunteen siitä että minä olen sun ainoa" Mies ei voi lukea sun ajatuksuksia! Vaikka miten itteensä turhauttaa ja loukkaa jokin, niin ennen kun läpinäkyvästi tuot ilmi mitä sinä tarvitset, et voi oikeastaan suuttua :/
Itse olen ihan nobody sanomaan näihin taas suhteen päättäneenä, mutta jos jotakin yritän oppia on tuo minäviestiminen avoimesti ja reilusti.. On sata ja miljoona asiaa mistä välillä ottaa nokkiinsa, mutta se pitää sanoa rakentavasti!

 

[Neuvo]

Älä tee mitään.Jatkat samaan malliin.Kyllä se lopulta pettää ja löytää uuden.
Mitä ihmettä se tekee vittuilevalla ja kitisevällä ämmällä,jos on hauskempaakin seuraa tarjolla?
Kyllä se ajan myötä susta eroaa..nuo hätä.

 

["mmmmm"]

Mäkin suosittelen lämpimästi ulkopuolista keskusteluapua.

Just kun on vanhoja puhumattomia asioita, kaunaa ja pahoja asioita, ne nousee aina pintaan uusissa konflikteissa. Vanhat erimielisyydet pitäis saada sovittua, anteeksi pyydettyä ja annettua.

Lapsenne oppii teiltä kahdelta normaalin parisuhteen mallin. Mieti tarkkaan, haluatko että lapsi oppii, että sinun ja miehesi välinen suhde nykyisellään on normaali? Etkö haluaisi, että lapsesi on jonain päivänä onnellisessa, arvostavassa parisuhteessa?

 

["kukka"]

Keskity vain ja ainoastaan omaan puoleesi ja siihen että olet miehelle hyvä. Älä mieti mitä hän tekee tai ei tee tai pitäisi tehdä tai on joskus tehnyt. Jos ensimmäinen ajatus tästä on jotain vastaavaa kuten: "ai pitäisi kaiken antaa olla vai?" niin silloin tämä tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kyllä. Kaiken pitää nyt antaa olla tai sitten tappelette tai eroatte. Valitse.

Sitten toivottavasti mies lähtee omalta osaltaan tähän mukaan ja alkaa myös itse toimimaan paremmin.

Nyt olette varmaan kehässä josta pitää päästä pois. Toista et voi muuttaa, joten kehästä poistuminen jää nyt sinun vastuulle.

 

[tasssun]

Kukka- tarkoitatko antaa olemisella...mitä...? Kotihommia..vai riitelyä..

 

[tasssun]

Riitelyä....
Nii... Yritänkin, välillä kovastikin että no nyt jatketaan taas elämää... Mut sitten mies taas tekee, sanoo, jättää tekemättä asioita, enkä mää vaan kykene olee loukkaantumatta....miten sen sammuttaa pois päältä...? Niin ettei toisen tekemiset aiheuttais pahaa mieltä