En enää jaksa esikoista!

["huihai"]

Mä tunnen olevani tosi huono äiti, mutta musta tuntuu että mä en enää kestä ton kaksvee lapsen uhmaamista. Koko ajan pahanteossa ja ei tottele vaikka käskee lopettamaan. Esim heittää kaikki kirjahyllyn kirjat useasti päivässä lattialle ja se ei lopu ennenkuin koko hylly on tyhjennetty ja kirjat viety pois.

Syöminen on yhtä soopamista ellei häntä syötä, ei keskity minuuttiakaan. Vaatteita ei suostu pitämään päällä. Mä oon yrittänyt vaikka mitä, jäähyjä, puhumista, huomion pois viemistä, hellyttelyä... Tätä paskaa on jatkunut jo vuoden ja mä olen ihan puhki. Hermot ei enää kestä ja oon jo valmiiks kuin viulunkieli kun tiedän ettei viittä minuuttia mene ennenkuin on taas joku show pystyssä..

Sanokaa että tää menee ohi, musta tuntuu etten mä edes halua koko lasta lähelleni enää, ja kuitenkin yritän ja itsekseni itken että mitä mä tein väärin.. Ei varmaan hänellekkään oo kivaa kun äiti kokoajan kieltää ja toruu..

 

["vieras"]

Minkä ikäinen lapsi?

 

[No,]

lapsi on huolestunut kireästä kiukkuisesta äidistä ja siksi oireilee noin,oravanpyörä.

 

["vieras"]

Ensinnäkin Voimia jaksamiseen! Kyllä se aikanaan loppuu. Mun mielestä on huono idea viedä kirjat pois, silloin lapsi ei opi ettei niihin saa koskea (kokemusta on). Itse kieltäisin tiukasti ja veisin kädestä pitäen pois, HETI. Ja uudelleen niin monta kertaa kunnes oppii. Ja nimenomaan HETI. Ja 2v ei ymmärrä vielä jäähyn tarkoitusta vaan hän tarvitsee konkreettisemman "rangaistuksen". Ikävää, että tunnet noin lastasi kohtaan. Yritä muistaa, että 2v on vielä tosi pieni, eikä osaa käyttäytyä "kuin aikuiset".

 

["vieras"]

Ota yhteyttä perheneuvolaan.
Sieltä sain itse apua samankaltaiseen tilanteeseen.

 

["huihai"]

Kitos vastauksista.

Varmaan on totta toi oravanpyörä juttu ja se että odotan lapselta aikuismaista käyttäytymistä. Sitä vaan välillä unohtaa miten pieni hän oikeasti on kun kuitenkin puhuu oikein sujuvasti ja kykenee keskustelemaan ja perustelemaan miksi tekee jotain.. Ei kuitenkaan huomioi mun mielipidettä. Esim ettei ole kiva kerätä kirjoja lattialta kolme kertaa päivässä kun vauvakin pitäisi hoitaa.

Pakko kai se on sinne perheneuvolaan soittaa ennenkuin tää leviää käsiin, koska siihen en halua mennä että jotenkin suljen lapsen ulos ja vetäydyn pois..

 

["vieras"]

[QUOTE="huihai";25736848]Mä tunnen olevani tosi huono äiti, mutta musta tuntuu että mä en enää kestä ton kaksvee lapsen uhmaamista. Koko ajan pahanteossa ja ei tottele vaikka käskee lopettamaan. Esim heittää kaikki kirjahyllyn kirjat useasti päivässä lattialle ja se ei lopu ennenkuin koko hylly on tyhjennetty ja kirjat viety pois.

Syöminen on yhtä soopamista ellei häntä syötä, ei keskity minuuttiakaan. Vaatteita ei suostu pitämään päällä. Mä oon yrittänyt vaikka mitä, jäähyjä, puhumista, huomion pois viemistä, hellyttelyä... Tätä paskaa on jatkunut jo vuoden ja mä olen ihan puhki. Hermot ei enää kestä ja oon jo valmiiks kuin viulunkieli kun tiedän ettei viittä minuuttia mene ennenkuin on taas joku show pystyssä..

Sanokaa että tää menee ohi, musta tuntuu etten mä edes halua koko lasta lähelleni enää, ja kuitenkin yritän ja itsekseni itken että mitä mä tein väärin.. Ei varmaan hänellekkään oo kivaa kun äiti kokoajan kieltää ja toruu..[/QUOTE]

juoksutti ja tumpelo juoksin perässä!Kielsin ja se on se oravan pyörä! kunnes älysin että ei tää nyt ihan näin mene .Itse tein niin että matkin kunnes poika nauro . Pelleilin kun toinen makas lattialla ja potki kun ei saanut sitä mitä halus. Heitin itsekkin tavaroita mutta en kovasti! En pakko syötä! Yleensä auttaa että viet huomion muualle! Toinen näyttää osaamistaan niin sinä vaan otat (rauhallisesti)! Siinä koitellaan hermoja ja koskaan ei pidä suuttua koska se luo pelotetta lapselle. Voit selittää ja ottaa syliin vaikka käyttätyis ei toivotusti! sinä tiedät että sen on uhmaa sillä selvä! Siis voit antaa anteeksi! Sinä olet vanhempi! ja sinä näytät mallia lapselle!

 

[Sompio]

Onko vauvasta mustis?

Pistät lapsen siivoamaan kirjat takaisin. Tai siis yhdessä, ei nyt kokonaan yksin. Mutta äiti ei siivoa yksin vaan lapsen täytyy kans.

Ja johdonmukaisesti täytyy käyttäytyä joka tilanteessa, periksi et saa antaa, mutta yritä olla huutamatta. Rangaistukset ja uhkaukset menettää merkityksensä jossain vaiheessa.

 

["tytteli"]

Ottaisin myös lapsen mukaan arjen askareihin, antaisin vastuuta: "Vieppäs roskiin tämä ja tuoppas äidille nyt se sanomalehti" yms. Lapsi saa järkevää ja kivaa tekemistä, sinun ei tarvitse kieltää koko ajan ja kun hän kerran tarvitsee huomion muualle, anna sitä! Leipokaa yhdesä, tehkää ruokaa yhdessä, siihen ei vauvat pysty ja isosisarus tuntee itsensä tarpeelliseksi ja äidin omaksi edes joskus/monta kertaa päivässä.
Kokeile laittaa ei-sana pannaan, et käytä sitä ollenkaan yhteen päivään vaan ohjaat muuten lasta: "No niin, olikos tuo nyt sun mielestä järkevä teko? Laitetaanpas ne takasin samalla lailla kun ne oli, ja ihan heti, kiitos! " Ja sitten laitatte, yhdessä. Selitä myös että kirjat on lukemista varten ja että hän saa ottaa niitä yksi kerrallaan ja harjoitella kirjaimia. Ihan totta! Ton ikäselle voi opettaa isompien juttuja, jos sillä saisi energiaa kohdistettua muualle.=)