Ei ole mielestäni mitenkään itsekästä. Itse olen jo aikaa sitten päättänyt etten halua synnytyslaitokselle lapsen isän lisäksi ketään vierailijoita. Jos jonkun on ehdottomasti se vauva saatava niiden parin sairaalapäivän aikana nähdä, niin esitelköön mies sitä sitten vaikka aulassa. Itse en kaipaa onnittelijoita, koska kyseinen aika on tarkoitettu synnytyksestä palautumiseen ja uusien asioiden opetteluun. Jos joku sukulainen/muu tuttava ei tätä halua ymmärtää ja sen takia laittaa välit poikki, niin oma on menetyksensä.
M
mmm
Vieras
Sun pitää valita taistelusi. Nostatko nyt kunnon haloon ja ratkaiset tilanteen (ehkä) vai siedätkö miestä synnärillä, ja nielet omat tunteesi (mikä tukuulla harmittaa jälkeenpäin ja pitkään). Mikä on tärkeintä, hyvät yhteydet äitiisi, omat tunteesi...? Valitse ja elä sen ja niiden ratkaisujen mukaan.
O
omg
Vieras
Nyt on niin, että on pakko itse pitää puoliaan ja vetää ne rajat missä ne kulkee.
MITÄ SITTEN jos mies suuttuu tai äitisi itkee?
sehän on vain hyvin toimiva keino manipuloida sua.
Hoitajille ilmoitus ettei miestä päästetä osastolle ja muista ettei sinun tietoja anneta puhelimessa kelle vaan.
Sun on itse sanottava miehelle toiveesi, ei äidisträsi siihen ole tai hän ei hoida asiaa vaikka sanoisikin hoitavansa.
Ala käyttäytyä niinkuin aikuinen niin voit odottaa että sinua kohdellaan kuin aikuista.'Aikuinen ei anna kävellä itsensä yli, ERITYISESTI tällaisessa asiassa joka on näin herkkä ja tuolta ajalta jää KAIKKI tunnelmat NIIN äärettömän hyvin muistiin....mulle tehty kolme sektiota enkä tod ole halunnut kuin muutaman lähimmän osastolla käymään enkä heti edes kotiin.
On kuunneltava ja kunnioitettava itseään VAIKKEI sitä muut tekisikään.
Olet sen velkaa itsellesi ja lapsellesi.
Mieti jos suostutu nyt miehen osastolle tuloon, sua jää asia kaiveleen niin paljon että kuitenkin otat sen aina esille pitkään tulevaisuudesakin kun sulle ja äidillesi tulee jotain riitaa.
HAluatako todella vapaaehtoisesti tehdä itsestäsi katkeran tämän asian kanssa vain siksi ettet uskalla pitää omista tärkeistä toiveista kiinni.
Mieti todella kaksi kertaa mitkä on seuraukset, mitä sinä saat jos mies tulee ja mitä saat jos mies ei tule.
LAita paperille kaikki mitä mieleen tulee, plussat ja miinukset.
JOLLET PIDÄ JALANJÄJISTÄ KASVOILLASI - NOUSE YLÖS LATTIALTA. Tommy Hellsten.
MITÄ SITTEN jos mies suuttuu tai äitisi itkee?
sehän on vain hyvin toimiva keino manipuloida sua.
Hoitajille ilmoitus ettei miestä päästetä osastolle ja muista ettei sinun tietoja anneta puhelimessa kelle vaan.
Sun on itse sanottava miehelle toiveesi, ei äidisträsi siihen ole tai hän ei hoida asiaa vaikka sanoisikin hoitavansa.
Ala käyttäytyä niinkuin aikuinen niin voit odottaa että sinua kohdellaan kuin aikuista.'Aikuinen ei anna kävellä itsensä yli, ERITYISESTI tällaisessa asiassa joka on näin herkkä ja tuolta ajalta jää KAIKKI tunnelmat NIIN äärettömän hyvin muistiin....mulle tehty kolme sektiota enkä tod ole halunnut kuin muutaman lähimmän osastolla käymään enkä heti edes kotiin.
On kuunneltava ja kunnioitettava itseään VAIKKEI sitä muut tekisikään.
Olet sen velkaa itsellesi ja lapsellesi.
Mieti jos suostutu nyt miehen osastolle tuloon, sua jää asia kaiveleen niin paljon että kuitenkin otat sen aina esille pitkään tulevaisuudesakin kun sulle ja äidillesi tulee jotain riitaa.
HAluatako todella vapaaehtoisesti tehdä itsestäsi katkeran tämän asian kanssa vain siksi ettet uskalla pitää omista tärkeistä toiveista kiinni.
Mieti todella kaksi kertaa mitkä on seuraukset, mitä sinä saat jos mies tulee ja mitä saat jos mies ei tule.
LAita paperille kaikki mitä mieleen tulee, plussat ja miinukset.
JOLLET PIDÄ JALANJÄJISTÄ KASVOILLASI - NOUSE YLÖS LATTIALTA. Tommy Hellsten.
M
minun elämä, minun synnytys, minun vauva
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja se toinen täti:
jokainen päättä itse....suhtautuuko vieraisiin kuin hyttysiin joita vaan pitää sietää.....meille ei ainakaan kukaan kotiin tule ennen kun olen itse siihen ollut valmis. Eikä todella osastolle tule kuin ne jotka haluan.
V
vieras
Vieras
niin vai onko se sun keino osoittaa mieltäsi äitisi miestä vastaan...?
Tunnistan vaan itseni tuosta sun kirjotuksesta, koska mun on ollut tosi vaikea pala hyväksyä äidin mies. Mutta kuten joku hyvin sanoi, valitse taistelusi. Mieti mikä sulle on tärkeintä ja toimi sen mukaan.
Tunnistan vaan itseni tuosta sun kirjotuksesta, koska mun on ollut tosi vaikea pala hyväksyä äidin mies. Mutta kuten joku hyvin sanoi, valitse taistelusi. Mieti mikä sulle on tärkeintä ja toimi sen mukaan.
A
Aubrieta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja se toinen täti:
No niin jyllääkin. Ja siksi tiedän että harmittaa kohtuuttomasti jos sinne sen huolin.
Ei se meillä koskaan kauaa istu,tulkoon kotiin vaan.
V
voimia
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aubrieta :
mä ymmärrän sua niiin hyvin. Mitä sitten odotat? ota itse puheeksi miehen kanssa, kerran tiedät ettei äitisi pysty asiaa hoitamaan. Laita vaikka tekstiviesti jollet muuten pysty sanomaan mutta ystävällissävyinen ja silti sellainen että menee perille "tämä on minulle todella tärkeä asia"
mikä tässä on kaikkien vaikeinta? se että äitisi suuttuu vai se että miesystävä suuttuu?
entä oma suuttumuksesi jos annat kävellä ylitsesi?
H
haahhah
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mäkin tunnistan itseni ap:n kirjoituksessa mutta ei tullut mileeni lainkaan ett ätssä olisi kyse jostakin MIELENILMAISUSTA, sehän kuuluu varmaan lähinnä teini-ikäisten hommiin...?
A
Aubrieta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi olla.. Mutta jos en hyväksy häntä muutenkaan ihan nahkoineen karvoineen, niin pitäisikö sitten synnärille huolia?! En miehestä persoonana pidä, tunnustan sen kyllä. Siedän, olen ystävällinen,käyttäydyn, pyydän poikkeamaan välillä äitin kanssa jne. Mutta varsinkin jos mullaon joku asennevamma miestä kohtaan, niin lienee itseni kannalta parasta että pysyn kannassani. Jatosiaan, otan asian puheeksi itse, menen heille vaikka käymään. Osaan kyllä sanoa ystävällisesti, ja esittää sen niin päin että "ethän pahastu". Jos kehtaa sanoa että pahastun niin voin sitten jo katsoa vinoon ja sanoa että no senkus pahastut
A
Aubrieta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja voimia:
Äiti ei suutu, hän vaan marttyyrinä pillittää. Eikä varmaankaan asiaa hoida vaikka sanoisi hoitavansa, kuten joku tuossa epäilikin. Mies riitelee äidin kanssa siitä, ja äiti syyllistää mua siitä että en huoli miestä sinne. Ehkä ongelma on ennemminkin äiti kuin mies. Tai se miten äiti kuvittelee manipuloivansa mua - tai manipuloikin. Ajattelee etten minä hänelle sitä tekisi ettei "pääse" katsomaan lapsenlastaan, vaikka sitten joutuisin ottamaan miehenkin vierailulle. Uh,puistattaa koko asia.
K
kaikkea hyvää ja halauksia
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aubrieta :Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi olla.. Mutta jos en hyväksy häntä muutenkaan ihan nahkoineen karvoineen, niin pitäisikö sitten synnärille huolia?! En miehestä persoonana pidä, tunnustan sen kyllä. Siedän, olen ystävällinen,käyttäydyn, pyydän poikkeamaan välillä äitin kanssa jne. Mutta varsinkin jos mullaon joku asennevamma miestä kohtaan, niin lienee itseni kannalta parasta että pysyn kannassani. Jatosiaan, otan asian puheeksi itse, menen heille vaikka käymään. Osaan kyllä sanoa ystävällisesti, ja esittää sen niin päin että "ethän pahastu". Jos kehtaa sanoa että pahastun niin voin sitten jo katsoa vinoon ja sanoa että no senkus pahastut
Hyvä Aubrieta, pidä puolesi, se ihan todella kannattaa, suuttukoot vaikka sitten, mitä väliä ei siihen tunteeseen menehdy.
Ei tuossa tilanteessa voi saada rauhaa ennenkun otat taisan iste puheeksi miehen kanssa, muista kertoa TUNTEISTASI, että se on sulle tärkeää ja että sulle synnäri on intiimiä aluetta.
USkalla kertoa niin olen varma että toiveesi toteutuu!
A
aaaarg
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aubrieta :
No ei varmasti tosiaan hoida asiaa. Aika laittaa äidillesi rajat, suututtaa tuollainen manipulointi!
A
Aubrieta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kaikkea hyvää ja halauksia:Alkuperäinen kirjoittaja Aubrieta :Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi olla.. Mutta jos en hyväksy häntä muutenkaan ihan nahkoineen karvoineen, niin pitäisikö sitten synnärille huolia?! En miehestä persoonana pidä, tunnustan sen kyllä. Siedän, olen ystävällinen,käyttäydyn, pyydän poikkeamaan välillä äitin kanssa jne. Mutta varsinkin jos mullaon joku asennevamma miestä kohtaan, niin lienee itseni kannalta parasta että pysyn kannassani. Jatosiaan, otan asian puheeksi itse, menen heille vaikka käymään. Osaan kyllä sanoa ystävällisesti, ja esittää sen niin päin että "ethän pahastu". Jos kehtaa sanoa että pahastun niin voin sitten jo katsoa vinoon ja sanoa että no senkus pahastut
Hyvä Aubrieta, pidä puolesi, se ihan todella kannattaa, suuttukoot vaikka sitten, mitä väliä ei siihen tunteeseen menehdy.
Ei tuossa tilanteessa voi saada rauhaa ennenkun otat taisan iste puheeksi miehen kanssa, muista kertoa TUNTEISTASI, että se on sulle tärkeää ja että sulle synnäri on intiimiä aluetta.
USkalla kertoa niin olen varma että toiveesi toteutuu!
Jep. Ihan mielenkiintoista itse asiassa nähdä miten käy; tuleeko äiti synnärille vaikka mies murjottaa, vai ei tule vaikka tietää että minä toivoisin että hän tulisi. Näin se on kokeiltava =)
Sano äidillesi, että toivoisit hänen kunnioittavan toivettasi tulla yksin. Jos tulevat molemmat, voit toki sanoa haluavasi levätä ja todeta, että viereisen sängyn potilas on varmaan myös väsynyt synnytyksestä ja kaipaa vauvansa kanssa rauhaa ja hiljaisuutta. Vierailuaikaankin voi vedota.
Ja jos ei tajua, niin sano, että haluat tutustua laitoksella rauhassa omaan vauvaasi. Muut ehtivät sitten tutustua myöhemmin. Sinuthan he jo tuntevat. Voimia Sinulle :hug:
Ja jos ei tajua, niin sano, että haluat tutustua laitoksella rauhassa omaan vauvaasi. Muut ehtivät sitten tutustua myöhemmin. Sinuthan he jo tuntevat. Voimia Sinulle :hug:
