T
tiedän tunteen!
Vieras
Samaa olen miettinyt. Minulla vain yksi ystävä ja sitten ei edes siskoja. Tylsät häät olisivat! Olisihan se ihanaa olla päivä juhlittuna ja prinsessana ja kaikilla sama sukunimi ym. helpottaisi!
[QUOTE="aloittaja";24527731]Ei tässä ollu kyse ihmiset lukumäärästä vaan YSTÄVIEN lukumäärästä, jo 4-5 ystävää tuntuisi paljon paremmalta kuin vain 1. Sukulaisia voitais helposti kutsua vaikka 100.[/QUOTE]
En mä oikein ymmärrä sitäkään.
Se on tietenkin asia erikseen, jos ylipäänsä tuntee olonsa yksinäiseksi, elämänsä tyhjäksi ja olonsa sellaiseksi, että kaipaa jotakuta, jonka kanssa jakaa murheitaan ja ilojaan. Siis enemmän ystäviä, tai ainakin yhtä. Mutta se, että ei voi tai halua HÄITÄ pitää siksi, ettei ystäviä ole, on ihan läpikummallista. Se kuulostaa siltä, kuin ystävän tehtävä olisi näyttää muille, että sinulla on ystäviä. Itse en ole koskaan ollut mikään kaverimagneetti, eikä mun ystävilläni suinkaan kirkkoa täytettäisi. Jos menisin naimisiin, tuskin osa ystävistäni pääsisi edes paikalle. Eikä se olekaan mulle ollenkaan tärkeintä.
Jos menen naimisiin, mulle on tärkeään se, että menen naimisiin. Että sitoudun kumppaniini pysyvällä tavalla. Jos mulla on ystäviä, mulle on tärkeää, että lähelläni on ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa omaa ja toisen elämää tavalla, joka auttaa sekä minua että häntä. Se, että istuuko joku tai yksikään ystävistäni todistamassa vihille menoani, ei voisi mitenkään missään olosuhteissa olla oleellinen asia.
En mä oikein ymmärrä sitäkään.
Se on tietenkin asia erikseen, jos ylipäänsä tuntee olonsa yksinäiseksi, elämänsä tyhjäksi ja olonsa sellaiseksi, että kaipaa jotakuta, jonka kanssa jakaa murheitaan ja ilojaan. Siis enemmän ystäviä, tai ainakin yhtä. Mutta se, että ei voi tai halua HÄITÄ pitää siksi, ettei ystäviä ole, on ihan läpikummallista. Se kuulostaa siltä, kuin ystävän tehtävä olisi näyttää muille, että sinulla on ystäviä. Itse en ole koskaan ollut mikään kaverimagneetti, eikä mun ystävilläni suinkaan kirkkoa täytettäisi. Jos menisin naimisiin, tuskin osa ystävistäni pääsisi edes paikalle. Eikä se olekaan mulle ollenkaan tärkeintä. Jos menen naimisiin, mulle on tärkeään se, että menen naimisiin. Että sitoudun kumppaniini pysyvällä tavalla. Jos mulla on ystäviä, mulle on tärkeää, että lähelläni on ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa omaa ja toisen elämää tavalla, joka auttaa sekä minua että häntä. Se, että istuuko joku tai yksikään ystävistäni todistamassa vihille menoani, ei voisi mitenkään missään olosuhteissa olla oleellinen asia.
V
"vieras"
Vieras
On sulla paremmin kun mulla. Luultavasti yksi vieras tulisi ja ihan muutama vain maksimissaan ja nekin miehen puolelta. Sukulaisista ehkä siskoni tulisi ja tämäkin vain jos maksaisin sen matkat hääpaikkakunnalle kun ei sillä ole varaa(jätti tämän syyn vuoksi tulematta erääseen toiseen isoon tapahtumaan).
M
me tehtiin näin
Vieras
[QUOTE="aloittaja";24527481]Usko pois, mun siskot järjestää vaikka kieltäisin[/QUOTE]
Menkää salaa ja kerrotte jälkeenpäin =)
Menkää salaa ja kerrotte jälkeenpäin =)
V
"Vieraana"
Vieras
Tää ei liity häihin, mutta itse olen miettinyt että jos joskus (kaukana) tulevaisuudessa saan väitöskirjan tehtyä, niin ketä ihmeessä kutsun juhliin? En ole sukulaisten kanssa tekemisissä eikä ystäviäkään ole, pari tuttua...
D
dgjfjfk
Vieras
Kyllä minä ymmärrän sen, että itselle tärkeänä päivänä toivoo, että olisi niitä ystäviä joiden kanssa se jakaa ja joiden kanssa sitä juhlia.
Ei suru siitä että ystäviä ei ole, mitenkään ole pois rakkaudesta toista kohtaan. Naimisiin mennään, koska rakastetaan, häät järjestetään koska sitä halutaan juhlia muiden kanssa.
Ei suru siitä että ystäviä ei ole, mitenkään ole pois rakkaudesta toista kohtaan. Naimisiin mennään, koska rakastetaan, häät järjestetään koska sitä halutaan juhlia muiden kanssa.