En halua kuin yhden lapsen. Tässä perustelut:

["iita"]

Tänään jotenkin sain "eipäsjoopas" ajattelun päätökseen. Olen vasta 26-vuotias ja lapsi täyttää pian 7v. Ollaan välillä mietitty toisen lapsen yrittämistä. Lapsena ei välttämättä niitä sisaruksia kaipaa, mutta aikuisena voisi olla kivaa, jos olisi veli tai sisko tukemassa, kun me vanhemmat ollaan höppänäiässä. Jos ei löydäkään puolisoa itselleen, niin tulee aika yksinäinen elämä, jos ei ole sisaruksia ja me vanhemmat jostain syystä menehdyttäisiinkin nuorena.

Ihan omien ajatusteni kannalta ottaisin kommentteja vastaan ajatuksiani koskien. Syitä miksi en halua enempää lapsia

1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta

2. VASTUU. Se niin valtava vastuu lapsesta. Yhdestä pitää jo kantaa vastuuta, huolta ja väkisinkin äitinä murehtii jatkuvasti.

3. Kaiken opettaminen. Loppujenlopuksi ne 18-vuotta koostuu siitä, että sun elämä menee siihen, että opetat koko ajan jotakin. Opetat päivärytmiä, luopumista tutista, vaipasta eroon, opetat värejä, aakkosia, kynäotetta, numeroita, kengännauhojen sitomista, lukemista, laskemista, pyörällä ajoa.

Vaikka meillä on ihan teräväpäinen lapsi, niin se lukemaan opettaminen, eskarijutut jne saavat mulle ainakin ihan hirveän stressin aikaan.

4. Käytöstapojen opettaminen

5. Lapsi vaatii PALJON aikaa. Sinun on uhrattava kaikki aikasi lapsen kasvattamiseen.
Lapsen kanssa ulkoilua, harrastusteen viemistä yms.

6. Sääntöjen ja rajojen asettaminen on hirveän hankalaa ja raskasta

7. Murehtiminen: On se jo todettu, että kolmivuotiaatkin osaavat olla hirveitä rääväsuita. Jos mun lasta kiusataan koulussa? jos hän onkin se kiusaaja?
Juuri yläkouluikäinen poika pahoinpidetiin ihan yllättäen koulumatkalla ilman syytä. Pahoinpitelijiöinä ysiluokkalaisia tyttöjä. Entäs jos hän olisi joskus mun lapsi? Jos mun lapsi oli se pahoinpidelty tai melkein pahenpaa: pahoinpitelijä


8. Se vaatii ihan hirvittävän paljon, että saan lapsestani kutakuinkin onnellisen, tasapanoisen ja kunniallisen kansalaisen


Murehdinko liikaa? Mä koen ihan hirvittävää painetta ja stressiä koko ajan. Onko mun lapsi normaali ja tuleeko kehittymään muiden tahtiin ja jos ei, niin mitä tein väärin? Koska lapsi on siis terve ja älykäs, niin kaikkihan on musta kiinni.
Mitä jos lapsesta tulee koulukiusaaja? Lintsaaja? Taskuvaras? Tai jos mun lasta kiusataan? Jos mun lapsi ei saa kavereita?

Entäs jos mun lapsi kuolee?


Mä en yksinkertaisesti pystyisi kokemaan tätä kaikkea kahta kertaa ja tuplana.

Mä rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää pojan kanssa aikaa. Meillä on aina kivaa ja nyt poika on kasvanut, niin olen saanut hänestä kaverin rakkaisiin lumilautailu ja hiihto harrastuksiini yms.
Hän on meidän silmäterä, maailman paras ja ihanin vesseli. Tämä vastuu, stressi ja se että mun vastuulla on joka päivä hirveästi asioita. Se että lapsi oppii kaiken vaadittavan vie koko ajan mun aikaani. Teen tämän mielelläni, mutta en pystyisi
tekemään tätä tuplana.

Pisteenä i:n päälle: Lapsi maksaa. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus nähdä, kokea ja elää murehtimatta joka penniä.

 

["vieras"]

Hyvä päätös.

 

["iita"]

Ainut mikä siis välilä mietityttää on se, että kärsiikö lapsi siitä oikeasti joskus, ettei ole sisaruksia.

 

[Anatolia]

Lukemaan opettaminen? En oo opettanu. Oppivat itsekin. En ylipäätään opettamalla opeta koko ajan jotain.

On uhrattava kaikki aika lapsen kasvattamiseen? Heh. Ajatuskin on koominen mun korvaan, ja kaukana omasta arjestani kolmen äitinä.

Sääntöjen ja rajojen asettaminen hankalaa ja raskasta? Jaa...ei minusta.

No, kukin kokee äitiyden omalla tavallaan. Jos sen kokee kovin vaikeana, raskaana, jne, niin ei tietenkään kannata hankkia enempää lapsia. On viisautta tunnistaa omat voimavaransa

 

[hellsbells]

Eipä siinä, itse en jaksa noin paljoo pohtia ja miettiä miksi haluan sen verran lapsia kun haluan.

 

["vieras"]

Voinen kai sanoa sinua lasten vihaajaksi ja kannibaaliksi. Yhtä vahvoin perustein leimataan muutkin ihmiset kaikenlaisiin kategorioihin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28102860]Hyvä päätös.[/QUOTE]

+1

 

[Rosabella]

No sä olet vielä nuori, sulla on 20 vuotta aikaa miettiä haluatko lisää lapsia vai onko se tässä yhdessä

 

["vilperin äiti"]

Meillä taas poika on 8v ja keväällä on tulossa toinen nyytti taloomme. Me taas halusimme sisaruksen isommalle. Ja vaikka tuossa ekassakin on työtä + tekemistä, silti koemme, että selviämme kuitenkin tästä arkirumbasta myös kahdenkin kanssa. Onhan tässä nyt 8 vuoden kokemus erityislapsen kanssa elämisestä. On ihanaa, kun saa taas elää vauvavuoden eteenpäin ja siitäkin eteenpäin seurata pienen ihmistaimen kehittymistä aina vain isommaksi ja isommaksi..

 

["vieras"]

Kaikkia kiinnostaa. Miksi tuut perustelemaan palstalle tollasta. Kertoo susta paljon. Jokaisen oma asia hankkiiko lapsia yksi, viisi tai ei yhtään.

 

["iita"]

Lukemaan opettaminen? En oo opettanu. Oppivat itsekin. En ylipäätään opettamalla opeta koko ajan jotain.

On uhrattava kaikki aika lapsen kasvattamiseen? Heh. Ajatuskin on koominen mun korvaan, ja kaukana omasta arjestani kolmen äitinä.

Sääntöjen ja rajojen asettaminen hankalaa ja raskasta? Jaa...ei minusta.

No, kukin kokee äitiyden omalla tavallaan. Jos sen kokee kovin vaikeana, raskaana, jne, niin ei tietenkään kannata hankkia enempää lapsia. On viisautta tunnistaa omat voimavaransa

En tiedä onko tämä meidän asuinpaikkakunta sitten poikkeuksellinen. Täällä siis eskarilaisista suurin osa jo lukee ja eskarissa mennään sen tahtiin, että osataan jo lukea ainakin tavut. Vanhemmat suuripiirtein virnuilevat selän takana, jos ei jonkun lapsi osaa vielä lukea. Otan ehkä liikaa paineita, tiedän sen.

Mua on itseäni kiusattu koulussa ja arvethan se jätti. Olen järjestänyt synttäreitä ja odottanut kakku koristeltuna tiara päässä kavereita ja kukaan ei tullutkaan.
Mä joka ikinen päivä stressaan, ettei mun lapsi vain joutuisi kokea samaa.

Mediahan on täynnä joka päivä artikkeleita siitä, miten lapset nukkuvat liian vähän, pelaavat liikaa, liikkuvat liian vähän, syövät liian vähän vihanneksia ja ovat ylipainoisia. Mä joka päivä laitan hirveästi energiaa siihen, että huoledin, että oma lapseni ainakin puputtaan porkkanansa ja menee ajoissa nukkumaan.

 

[Lau123 harmailee]

[QUOTE="vieras";28102877]Kaikkia kiinnostaa. Miksi tuut perustelemaan palstalle tollasta. Kertoo susta paljon. Jokaisen oma asia hankkiiko lapsia yksi, viisi tai ei yhtään.[/QUOTE]

Ja sinä näit ihan kaiken vaivan kirjoittaaksesi tuon typerän kommenttisi? AP:han nimenomaan halusi keskustelua asiasta ja mielipiteitä, joilla saisi ehkä omia ajatuksiaan taas eteenpäin.

Vertauksena: Olen minäkin linkittänyt tälle palstalle esim. pohjapiirustuksia. En siksi, että palstalaiset päättäisivät tulevan talomme, vaan mielipiteiden takia. Monia hyviä mielipiteitä sain ja mm. palstan ansiosta tajusin, että yhdessä talossa takka oli huonosti sijoitettu.

 

["vieras"]

Älä koskaan sano, ei koskaan... Mekin olimme jo asian päättäneet ja myimme kaikki vauva ym.lapselle pieneksi jääneet tavarat. Kuinkas ollakaan, luonto teki kepposet ja aiheutti minulle järjettömän vauvakuumeen (siis minulle joka ei muka koskaan ole ollut lapsi-ihminen)... Nyt meillä sitten toinen lapsi 5kk ja olen niin järjettömän onnellinen ja rakastunut tähänkin lapseen. Samoin mies, joka kyllä kokoajan halunnut kai lisää lapsia ja tiesi että näin käy vielä...
Nyt en enää vanno mitään, saattaa tulla vaikka vielä 3 lisää

 

["vieras"]

[QUOTE="iita";28102864]Ainut mikä siis välilä mietityttää on se, että kärsiikö lapsi siitä oikeasti joskus, ettei ole sisaruksia.[/QUOTE]

Riippuu tietty ihan lapsesta, mutta.... Minulla 3 ystävää jotka ainoita lapsia ja ovat kuulemma kärsineet siitä. Kaikilla heillä nyt useampi lapsi koska eivät halua vain sitä yhtä ja ainoaa.

 

[ellux]

[QUOTE="vieras";28102936]Riippuu tietty ihan lapsesta, mutta.... Minulla 3 ystävää jotka ainoita lapsia ja ovat kuulemma kärsineet siitä. Kaikilla heillä nyt useampi lapsi koska eivät halua vain sitä yhtä ja ainoaa.[/QUOTE]

Itse olen ainut lapsi ja en ole ikinä kärsinyt asiasta. Olen aina kokenut olevani etuoikeutettu.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Ap kuulostaa hyvältä vanhemmalta, ja heidän perheensä on kaikesta päätellen onnellinen. Ja minun mielestäni on yksinomaan järkevää miettiä lapsilukuaan etukäteen useammalta kantilta, päätyipä sitten isompaan tai pienempään määrään, ja olipa lopullinen päätös sitten järjen taikka tunteen sanelema. Useimmilla varmaan tunne ratkaisee, meillä ainakin.

 

[Saraldo]

Sä kirjoitit aika lailla samoin kuin mä ajattelen. Meillä on yksi lapsi, 8-vuotias. Ollaan kyllä oltu koko ajan sitä mieltä, että yksi on sopiva määrä, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän se vahvistuu. Yksi juttu tuli vielä mieleen. Mä koen jotenkin niin, että kun mä tunnen aika ajoin huonoa omatuntoa lapsen kanssa vietetyn ajan määrästä (tai oikeastaan sen ajan vähyydestä), niin jos meillä olisi enemmän lapsia, aikaa lasta kohden olisi vielä vähemmän. Koetko sä samanlaisia tunteita? Mä olen myös aina sanonut lapselleni, että hän on meidän elämässämme maailman tärkein ihminen. Jos sitten suunnitelisikin, että lapsia olisi enemmän ja olisi mennyt tuollaisen lauseen päästämään suustaan, niin siinähän sitten selittelee, miksei hän enää olekaan ehdoton ykkönen, vaan kahden muun kanssa jaetulla ykkössijalla. No, onneksi ei tule sitä tilannetta..

Ollaan toki myös mietitty tuota sisarusasiaa. Mä olen sitä mieltä, että sisarukset eivät automaattisesti paranna elämänlaatua. Mulla on sisaruksia, molemmat reilusti mua vanhempia. Toisen kanssa olen tekemisissä noin kerran vuodessa, toisen kanssa vähän enemmän, mutta lapsena en ollut tekemisissä oikeastaan kummankaan kanssa. Mä en edes muista sitä aikaa, kun asuttiin kaikki saman katon alla. Ja kun meidän vanhemmista aika jättää, mä tuskin tulen näkemään tätä toista enää juuri ollenkaan. Mun äidillä on muutama sisarus. He eivät tapaa kovinkaan usein ja yhden kanssa on riidoissakin niin, etteivät näe enää ollenkaan. Jos mä saisin valita, mulla olis max parin vuoden ikäerolla oleva sisko, jonka kanssa olisin tosi hyvissä väleissä. Mutta aina ei saa mitä toivoo.

Tyttö on toivonut sisaruksia, useinkin. Tosin hän toivoo isosiskoa, mitä on vähän vaikeampi järjestää. Mutta mä uskon, että sisarusten puutteesta huolimatta hänestä kasvaa ihan tasapainoinen ihminen, joka toivottavasti löytää itselleen hyvän kumppanin ja paljon hyviä ystäviä .

 

[3 lasta]

Elämästään voi tehdä hankalan miettimällä asioita noin älyttömän monimutkaisesti

 

[opettaja]

Ensimmäisen kanssa varmasti moni murehtii paljon enemmän kuin jos lapsia sitten tulee enemmän. Itse olin esikoisen kohdalla oikea murehtijaluonne, mutta meillä syntyi kakkonen kyllä jo kahden vuoden kuluttua, että kovin kauaa ei tullut mietittyä jokaista yksityiskohtaa. Nyt sitä on kahden kanssa sata kertaa rennompi kuin ennen.

Harmi, jos teidän paikkakunnalla vanhemmat kilpailevat keskenään siitä, kenen lapsi oppii asiat nopeiten suurin piirtein. Sun tehtävä on olla tukena lapsen koulunkäynnissä, ei ottaa paineita lapsen opettamisesta. Jätä se ammattilaisille ja ainoastaan tue heidän työtään. Ei lapsen tarvitse etukäteen osata kunkin kouluvuoden asioita!

 

["iita"]

Saraldo: Kyllä mulla on samoja ajatusia. Haluan antaa aikaa lapselle. Kun lapsi menee kouluun, niin minultahan vaatii paljon, että hoidetaan yhdessä läksyt. Mä olen aina pärjännyt koulussa hyvin, koska vanhemmat kuulustelivat paljon läksyjäni ja olivat paljon positiivisesti tukena. Jos lapsella ei kulu sujuisi esim. niin hyvin ja tarvitsisi paljon tukea, niin mistä mä sitä aikaa läksyille revin, jos mulla on olisi joku koliikkivauva sylissä ja olisin väsynyt kuin rätti.

Tyttöjen maailma on rankempi. Tytöt osaavat olla toisilleen niin ilkeitä ja iskeä suoraan siihen arkaan paikkaan. Mulla oli niin kamalia tyttöjä luokkakaverina aina, että kiitän luojaa, ettei mulla ole tyttöä. Tytöt ovat siis ihania kyllä, mutta syy tähän on siis se, etten oman tyttöni haluaisi ikinä kokevan sitä tyttöjen helvetillistä maailmaa, mitä mä koin.
Toisaalta tytöt luovat helpommin aikuisena verkkoja ja pojat "erakoituu" helpommin.

 

["vieras"]

Monia asioita olet pohtinut.

Mutta Lasta voi kasvattaa myös tavallisena osana tavallista elämää ilman suorittamista .

 

["Entinen Ksantippa S."]

Elämästään voi tehdä hankalan miettimällä asioita noin älyttömän monimutkaisesti

Olen harkinnut elämän isoja päätöksiä aika tavalla, ja mielestäni se on tehnyt elämästäni kaikin puolin helpompaa.

 

["iita"]

[QUOTE="vieras";28102991]Monia asioita olet pohtinut.

Mutta Lasta voi kasvattaa myös tavallisena osana tavallista elämää ilman suorittamista .[/QUOTE]

Mä tiedän, että olen hirveä stressierkki. Pitäisi rentoutua.

Toisaalta jos Suomessa suurin osa lapsista ovat jotenkin "poikkeavia" ja ongelmia on ihan älyttömästi (lihavuus, syömishäiriöt, peliriippuvuus, energiajuomat, koulu ei suju, päihteiden käyttö, käytöshäiriöt, väkivalta, masennus), niin mä murehdin koko ajan mitä teen, että mun lapsesta tulisi edes SUURINPIIRTEIN normaali ja onnellinen.

 

[Noooo]

Ihanaa joku ajattelee täsmälleen samoin kun minä ja olen kyllä monesti ajatellut voiko tästä näinkin luonnollisesta asaiasta tehdä näin monimutkaisen. Itselläni on kaksi lasta 1,5v ikäerolla ja nuorin on 6v. Olen näitä miettinyt kun olemme kolmatta ajatelleet. Eihän lapsen tekemisessä ole yhtään järkeä, joten jos näin ajatellaan hieman järkevät tekee sen yhden lapsen, todella vähän järkevät kaksi ja täysin järjettömät enemmän Ei mutta lapset on ihania! Mutta todellakin sen huomaa kun koulun aloittavat miten huoli kasvaa kun irtautuvat enemmän. Ja ihanaa on että miettii asioita kunhan muistaa silti elää!

 

["iita"]

Eikö muut äidit sitten murehdin työpäivän aikana esim. millainen hoitopäivä lapsella on? Päiväkodeissa työskentelee ties minkälaista sakkia, jotka ovat työhönsä kyllästyneitä huutajia (näitä olen itsekin omin silmin nähnyt). Jos mun lapsella on paha olla päiväkodissa/eskarissa? Jos mun lapsi kokee olonsa jotenkin kurjaksi ja epäoikeudenmukaiseksi? MItä jos mun lapsi kiusaa jotakuta toista lasta?

Harrastukset ovat nykyään kauheita mittareita, jossa laitetaan paikkakunnan mukulat paremmuusjärjestykseen. Jos mun lapsi saakin itsetuntoon ikuiset vauriot siitä, kun häntä pidettiin huonoinpana pelaajana?

Pelkään aina, että lapselle sattuu joku onnettomuus tai miten hän pärjää siellä missä on yms.