en haluaisi tuputtaa lapsia isälleen..

[nöppönen]

siis kun tilanne on tämä et lasten isältä ja hänen nykyiseltään kuoli lapsi kk sitten ja ajattelin että en lapsia sinne tarjoa, et ottakoot isä yhteyttä sitten kun tuntuu siltä. aikaa nyt siis mennyt kuukausi eikä lasten isästä ole kuullut pihaustakaan. teenkö kamalan väärin jos en edes ala tarjoamaan lapsia sinne suuntaan (vaik lapsilla, varsinkin esikoisella on ikävä isää) vaan odotan et isä osoittaa jotain mielenkiintoa lasten ottamisen suhteen tai ylipäänsä jaksaa kiinnostua taas näistä aikaisemmankin suhteen lapsista? tapaamiset on takunnut jo pitkään.. mut jotenkin tulee ain sellainen olo et isä ottaa lapsia vain silloin kun tarjoan, itse ei ole aikoihin halukkuutta siihen osoittanut (siis että omatoimisesti kysyisi milloin voi nähdä lapsia).

 

[Katherine Wheel]

Mun exä ei oo milloinkaan omatoimisesti halunnut lapsia luokseen. Ensin "tuputin" minä ja kun lapset kasvoivat, niin ilmaisivat itse halunsa päästä iskälään. Ehkä teilläkin se isän elämä normalisoituisi hieman jos alkais taas tapaamiset lasten kanssa.

 

[nannuli32]

ehkä isällä ja uudella on vielä aika kesken surutyö,sekä voimavarat saattavat olla minimissään, ja eivät ole vielä valmiita kohtaamaan miehen lapsia, tai kertomaan lapsille tuntemuksistaan.
Ihan ymmärrettävää sillä kyllä kuukausi on lyhyt aika kun oma lapsi on menehtynyt!
jospa isä ottaa yhteyttä kun aika on kypsä..tosin enhän tiedä senkummemmin aiempia tapaamiskuvioita.

Itse muistan kun sain keskenmenon, ja oli tosi kova pala, ja todella olin maassa kun mieheni lapsi tuli vkolopuksi, ajan kanssa tulin asian kanssa sinuiksi, mutta aikaa tarvitsin!

entä jos lapset soittaisivat mitä isälle kuuluu? tai sinä, et alkuun "tuputtaisi" lapsia, vaan kysyisit mikä on tilanne ja miten jaksavat,siitä sitten aasinsilta tapaamisiin.