En jaksa enää ajatella järkevästi vaan kaikelle on aivan sama ollut jo kauan

[surumielinen]

odotan vaan aina iltaa että saan nukkua ja olla tiedottomassa tilassa. Kukaan ei huuda eikä pyydä mitään. Kesä on pahinta aikaa kun onnelliset perheet kulkevat lasten kanssa yhdessä....tulis äkkiä syksy ja sateet. En hymyile enää, naura tai kiinnostu yhtään mistään. Menen kuin robotti vailla määränpäätä, virran mukana kuljen. Mietin mitä väliä minulla on, parempi kun ei olisi niin yhteiskuntakin säästäisi rahaa...