En jaksa enää elää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minua vihataan ja kohdellaan kuin olisin jokin vaarallinen rikollinen vaikka on ole eläissäni tehnyt rikoksen rikosta. Elämäni on ollut helvettiä milloin perheenjäsenten, milloin muutamien muiden sukulaisten ja milloin koulukaverien takia. Olen WTC-iskuista lähtien (ikä silloin 15) halunnut täältä pois, koska silloin viimeistään ymmärsin miten paska maailma on. Ennemmin kuolen kuin elän tällaisessa sairaassa maailmassa jossa otetaan ihmisiltä turhaan henki pois eikä ymmärretä, että erilaisuus on rikkautta. Joku on joskus sanonut minusta, että pitää olla sosiaalisesti rajoittunut, jos vapaaehtoisesti keskustelee kanssani. Ilmapiiri pienluokassa, jossa olin yläasteella, oli todella vittumainen. En ole sitä paitsi koskaan pitänyt Suomesta. Olisin mieluummin asunut esim. Lontoossa tai Pariisissa. Vituttaa sekin että joudun olemaan vastentahtoisesti paljon yksin. Osaan nykyään käyttäytyä paremmin kuin joskus aikoinaan mutta eihän siihen kukaan tietysti luota. Ihan kuin olisin ainut joka teki koulussa sellaista, mitä ei olisi saanut tehdä.
 
Sulla tuntuu olevan paljon vihaa menneistä asioista jotka vaivaa mieltä,ne pitäis jotenkin käsitellä että pääset eteenpäin. Ilkeisiin sukulaisiin ei oo mitään velvoitetta jos kerran edelleen pahoittavat mieltä. Voithan vieläkin toteutetaan asumisen ulkomaille jos se on haaveena. Älähän vaivu synkkyyteen asioilla on tapana järjestyä.
 
Älähän vaivu synkkyyteen asioilla on tapana järjestyä.

Tämä on paskaa. Asioilla ei ole tapana järjestyä. Asiat pitää järjestää paremmiksi ihan itse. Ei ne mystisesti itsestään parane.
AP, oletko harkinnut terapeutilla käyntiä? Olisi hyvä saada juteltua nuo pahat olot pois. Ja niinkuin edellinen vastaaja sanoi, ilkeinen sukulaisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä Voit katkaista välit vaikka kokonaan. Mutta Lontooseen tai Pariisiin. Siellä sinua ei tunne kukaan eikä kellään ole mitään ennakkoluuloja sinua tai menneisyyttäsi kohtaan. Voit aloittaa alusta ja hankkia ystäviä.
Joo, maailma on paska paikka ja suurin osa ihmisistä on ihan kauheita, mutta on täällä seassa jotain hyvääkin.
 
Ensiksi pitää saada paha olo pois jonka jälkeen voi alkaa rakentaa uutta.
Jos jatkuvasti olet kiinni menneisyydessä niin olet ikuisessa oravanpyörässä. Katkaiset välit kaikkiin, muutat nykyiseltä paikkakunnalta pois.
 
Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
 
Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
Lähteminen ja luovuttaminen on aina helpompaa, kuin taisteleminen ja jääminen. Sinä ja elämäsi on aivan liian tärkeä ja ainutkertainen, jotta siitä kannattaa luopua ja lopettaa kaikki, mitä on.

Toista sinua ja sinunlaistasi ei ole, eikä tule. Jos sinulla on yksikin ihminen lähellä, niin keskustele hänen kanssaan. Ja jos ei ole, kannattaa mennä kävelemään jonnekin vaikka luontoon, metsään, tai rantaan. Siellä mieli rauhoittuu ja voi levätä. Omien synkkien ajatusten ja kehän katkaiseminen on tärkeää.

Ajattele, mitä asioita sinulla on vielä elämässä. Tai mitä voisit elämälläsi tehdä. Muiden kanssaihmisten auttamisesta tulee parempi mieli.

Et ole tässä maassa ja maailmassa ainoa, joka ajattelee elämän lopettamisen olevan ratkaisu kaikkiin olemassa oleviin ongelmiin. Kohtalotovereita kanssasi on monia.

Olet tärkeä ja arvokas ihminen. Muista se aina.
 

Yhteistyössä