En jaksa enää ja olen katkeroitunut tekemistäni valinnoista!! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huono äiti?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huono äiti?

Vieras
En jaksaisi tällä hetkellä enää päivääkään perhe-elämää. Tuntuu, että kolmelle lapsellesi olisi todellakin parempi, että heillä olisi eri äiti-joku muu kuin minä! Teen 3-vuorotyötä ja se vie jo mehut osittain. Kotona on aina epäjärjestys, jota en kestä. Koitan siivota minkä ehdin ja jaksan, mutta ei se näy missään. Tuntuu, että koko sielu kärsii tästä jatkuvasta epäjärjestyksestä enkä rentoudu kotona enää koskaan. Mieli on täynnä huolta ja murhetta, joita herään miettimään aamuöisin. En saa enää nukuttua kunnolla, en edes yövuoron jälkeen. Pyykkivuori ei vähene ikinä, vaikka pesen pyykkiä jatkuvasti.
Ja nyt en enää jaksa! En jaksa ainaisia kotitöitä, perhe-elämää, saatavilla olemista-en mitään. Haluaisin olla rauhassa ja vaipua johonkin koloon, jossa vain saisin olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu.
Mies aloitti äsken taas nalkutuksen: " mitenhän te tulisitte toimeen ilman häntä, kun et näytä saavan täällä mitään aikaiseksi".... Olin viime yön töissä ja kun heräsin, laitoin saman tien pyykkikoneen pyörimään, astiat koneeseen ja sen pesemään, siivosin keittiön perin pohjin samoin eteisen ja sen päälle imuroin. Kylvetin pienimmäisen illalla (reilu 3v).... Toki nyt illalla keittiö oli jo taas epäjärjestyksessä jonkin verran... Mies ollut iltapäivästä lähtien piharakennuksessa tekemässä remonttia ja ottamassa "muutaman" siinä sivussa. Kaikki se mitä luulin tehneeni tänään ei olekaan mitään. Jos nyt saisin valita niin tekisin kaiken toisin. En hankkisi ikinä perhettä ja lapsia, vaikka kaikki kolme heistä rakkaita ovatkin. Ehkä minusta ei vaan ole tähän? Tiedän, että on ihan turha ruikuttaa enää; valinnat on jo tehty. Joskus käy mielessä, että olisin jo valmis pois täältä. Mutta se olisi itsekästä ja lapsille liian traumatisoivaa. Mutta entä jos en jonakin päivänä enää oikeasti jaksa-edes nousta sängystä?!
 
Aika pitkälti kokemuksesta totean, että jonain päivänä et enää oikeasti jaksakkaan nousta edes sängystä. Sen takia kannattaa tehdä jotain ennen -hakea ensiksi pitkä sairasloma. Mä rimpuilin kauan asiaa vastaan, mutta kun lopulta sain suuni lääkärissä REHELLISESTI auki oli tuloksena heti kuukauden sairausloma jota jatkettiin enemmittä kyselyittä.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Sä olet väsynyt siihen kaaoksen ja perhe-elämäään koska sulla on tuollanen mulkeroo miehenä mikä häippää piharakennukseen ottaan kaljaa ja jättää sut yövuoron jälkeen tekeen kotityöt. Ja jaksaa märrätä päälle.

Paa se ukko pihalle niin johan huomaat että eläms paranee jo sillä kun ei oo joku kokoajan moittimassa sun tekemisistäs :)
Kaikki väsyy siihen taakkaan joskus. Mieti oikeesti mikä siitä elämästä tekee raskainta. Työt, koti, kaaos, mies vsi mikä.

Erosin vuosi sitten ja huuuaah! Olen ollut kuin toinn ihminen :) Lapsetin tykkää kun äiti hymyilee :)

Voimia sulle <3
 
Onko mahdollista vaihtaa normaaliin päivätyöhön?

Voisiko kodin tavaramäärää radikaalisti vähentää, jotta sitä epäjärjestystä ei niin helpolla pääsisi syntymään. Opettaisin myös perheen siihen, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Onko lapset jo siinä iässä, että heiltä voisi tällaista odottaa? Mieheltä nyt ainakin. Jos lapset jo kouluikäisiä, niin ihan hyvin voi antaa imurin tai rätin kouraan.

Meilläkin on 3 lasta ja voin kertoa, että vaikka pyykkiä pesisi koko ajan, sitä myös kertyy koko ajan. Että se taitaa tällä väkimäärällä olla ihan normaalia.

Saatko yhtään omaa aikaa, että vaikka kävelylenkille pääsisist? Jos ei, niin nyt on hyvä aika opetella ottamaan sitä omaa aikaa. Vaikka ihan vaan puolen tunnin -tunnin lenkki päivässä.
 
ikävä kyllä tuo pyykinpaljousl, yleinen kaaos ja jatkuvat rutiinit kuuluvat lapsiperheen elämään eli ilman pyykinpesua ja niiden laittamista kaappiin, astioiden pesua ym. sinä tuskin pääset jatkossakaan olemaan.
mutta: hommatkaa siivooja, joka käy vaikka kerran viikossa; on eri asia tietää että vaikka tavarat on levällään niin teillä on ainakin puhdasta.
meillä on sääntönä että illalla kun lapset käyvät nukkumaan tehdään yhdessä pikaraivaus että olohuone/keittiö on siistit, lastenhuoneilla ei niin väliä :)
suunnitelkaa ruuat etukäteen -> siitäkin säästää aikaa ja rahaa kun syötte aina pari päivää samaa ruokaa.
ja jakakaa työt vaikka aluksi kirjallisesti jos vaikuttaa siltä ettei mies auta, siinä aukeaa silmät kummasti kummaltakin kun oikeasti mietitte ne päivän työt.

sitten tarvitset varmasti apua itsellesi eli jos teilläpäin on psykiatrinen sh/depressiohoitaja niin mene juttelemaan ihmeessä!!
 
Kuin minun kynästä 2 vuotta sitten. Opiskelin vähän lisää ja vaihdoin päivätyöhön. Työelämä ja perhe-elämä on nyt ihanaa! Tajusin, että yritin sinnitellä liian pitkään.
 
Kokemuksesta myönnän että kolmen lapsen kanssa on hommaa, pyykkiä jne.

Osaatko sanoa mistä nuo tunteesi johtuvat? Kolmivuoroa tehneenä mä sain kotihommat hoidettua vaikka välillä tympäsikin, toisaalta tykkäsin arkivapaista. Meillä vaan oli kaksi aikuista ihmistä hoitamassa lapsia ja kotia, sillä esimerkillä lapsetkin alkoivat jo varhain osallistua kotihommiin ja siivosivat omia sotkujaan. Sitä en olisi sietänyt että mies olis mun yövuoron jälkeen hipsinyt jonnekin varastoon omiaan näpertelemään ja kaljaa ottamaan. Meillä lapset oli mun yövuoron jälkeen joko päiväkodissa tai kotona miehen hoidossa joka siivosi sen keittiönkin.

Juoko sun mies paljon? Käykö töissä? Mikä on yleensä hänen osuutensa kodin- ja lastenhoidossa?

Oletko ehkä enemmän kyllästynyt miehen käytökseen kuin lapsiin ja perhe-elämään ylipäätään? Kenties jaksaisin paremmin ilman tuota miestä.
 
Auttaako miehesi.Yhdesä jaatte kotityöt eri päiville ja laitatte ne ylös paperille. Katso ympärillesi. Vähennä tavaraa, jotta siivoaminen on helpompaa. Lapsille omat päivittäiset n. 5-10 min. työt, jotka on hoidettava joka ikinen päivä.

Mutta vielä korostan tuota tavaran vähentämistä. Yleensä, kun se lojuva tavara joka tekee sotkun on selaista mitä ei tarvita.
 
:hug:

Olisiko mitenkään mahdollista ensalkuun jutella työnantajan kanssa siitä, josko vaihtaisit vaikka määräajaksi työnkuvaasi kaksivuoroiseksi ellei jopa vain yhteen päivävuoroon ennen kuin uuvut työsi ääreenkin. Kannattaa ainakin keskustella asiasta. Jos työnantaja ei ole asialle myötämielinen, niin sitten hakeudu työterveyteen ja pyydä sairaslomaa uupumuksesta. Oma terveys on kuitenkin niin kallisarvoinen asia, että sitä ei parane menettää.

Mitä tulee sitten siihen lapsiperheen arkiseen oravanpyörään....et suinkaan ole ainoa perheellinen, joka tässä hektisyydessään välillä - toisinaan useinkin - toivoisi totaalista irtiottoa kaikesta, mikä hitusenkin liittyy perheeseen ja siihen kamalanihanaan arkeen. Ja miehesi lapsellinen suhtautuminen arjen jakamiseen ei todellakaan kannattele, päinvastoin! Miten hän muutoin oikeasti osallistuu siihen teidän arkeenne? Tuossa vaiheessa kun se yhteen hiileen puhaltaminen ja kotitöiden jakaminen, niiden yhdessätekeminen lasten ohjauksien ja opastamisten ohella on se ykkösasia - silloin jätetään ne toiset remppahommat sivuun odottamaan parempaa aikaa. Mutta hyvähän se on paeta sinne rempan taakse sitä arkea...

Muutoin yritä opetella sietämään sitä epäjärjestystä ja keskeneräisyyttä. Hoidat asian kerrallaan, vastuutat sivussa lapsiakin tekemään oman osuutensa, ja annat armoa myös itsellesi. Suorittamaan ei kannata ryhtyä, tekemällä tekemään, pitää osata kuunnella myös omaa itseään ja vaikka väkisinkin ottamaan siinä arjen kaaoksessakin niitä tuiki tärkeitä hengähtämishetkiä. Kaappaat ne lapsukaisesi kainaloosi, höpisette mukavia ja nautitte siitä läheisyydestänne vaikka kuinka villakoirat vilisisi lattioilla ja nurkissa.

Ja ihan oikeasti - ota sitä omaakin aikaa. Huolehdi itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Ja puhu kunnolla oikeilla sanoilla miehesi kanssa, myös hänen tulee laittaa kortensa aktiivisesti kekoon arkenne sujumiseksi, kun yhdessä olette perheenne halunneetkin ja saaneetkin. Tukekaa toisianne nalkuttamisen ja syyllistämisen sijaan, puhukaa tilanteesta ja sen tuomista tunteista. Koettakaa löytää yhdessä ens alkuun ratkaisua ja keinoja arkenne helpottamiseen, jos ei omin voimin tahdo sitten löytyä niin hakekaa apua ulkopuolelta. Kerta viikkoon käyvä siivoaja esimerkiksi olisi oivallinen lisäapu :).

Pidä huoli itsestäsi.
 
Kuulostat todella masentuneelta. Se saurasloma voisi ihan oikeasti olla hyvä homma, saisit levätä lasten ollessa hoidossa/koulussa.

Sano sille meiehellesi olevasi masentunut, väsynyt, ja ihan tosissaan tarvisit hänen apuaan, tukeaan tässä asiassa. Etkä irvailua.
 
Mulla on "vain" yksi lapsi, mutta aika sama on mulla. Rakastan toki lastani ja mieheni tietysti auttaa sekä lapsenhoidossa että kodin kanssa, mutta silti, tää ei vaan ole mua varten. Kadun että valitsin tämän elämän, mutta eipä sille mitään enää voi, loppuun asti tämä hoidetaan.

Olisinpa valinnut toisin, ja jättänyt lapsen tekemättä
 
Niin, oon miettinyt tuotakin vaihtoehtoa, että eroaisi. Mutta okt, avioero, 3 yhteistä lasta.... Miten siitä selviäisi?! Saattaa olla, että helpottaisi, mutta tuollainen paketti saattas viedä mehut lopullisesti ennen kuin kaikki olis selvää. Olen varmasti masentunut ja siihen kaupan päälle ahdistunut :( Liian iso pala kakkua tuli lohkaistua itselle tässä elämässä! Ja se kaduttaa suunnattomasti. En ole koskaan syönyt mitään lääkkeitä saati kuvitellut joutuvani tähän tilanteeseen. Nyt tuntuu ettei tästä selviä millään :/
 
A) jokainen kolmivuorolainen nukkuu aamupalan jälkeen vähintää 12asti. Ja ottaa päiväunet.
B) tämä opetetaan miehelle jo seurustellessa
C) kun toinen tekee yövuoroa: Toinen tekee aivan kaiken muun kun toinen toipuu yöstä.

Ota yhteyttä työterveyteen. Jos mahdollista. He voivat järjestää sinut 2-vuoroon, tai 1-vuoroon, jos se siis ylipäätään mahdollista sun alalla. Talon sisällä koko toimenkuvan vaihtaminenkin on mahdollista työterveyden avulla.

-ja miehelle, miten pärjäisitte ilman häntä? Sano että Vallan hyvin! Ja jos hän haluaa nähdä lapsia, niin sehän vain tarkottaisi sulle täääääysin vapaita viikonloppuja.
 
Voi vitsi.
Sä saat hyviä ja huonoja neuvoja tässä ketjussa. Mä väittäisin että kaikki ehdottomat neuvot on niitä jotka sun kannattais sivuuttaa. Mutta lue kaikki ja päätä sitten mitkä vois olla toimia omalle kohdallesi.
Mulla on vain yksi lapsi, nyt kolme ja puol vuotias. Hänen ensimmäinen vuotensa oli mulle pelkkää helvettiä. Mies keksi kaikkea omaa itsellensä ja mä istuin kotona ja ihmettelin miten olin itteni saattanut tämmöseen tilanteeseen. En tuntenut oikeestaan mitään muuta kuin velvollisuutta kumpaakaan kohtaan. Olin masentunut, mutten osannut sitä myöntää. Jälkeenpäin ajatellen tilanne oli selvä.
Yritin kertoa miehelle kuinka paha olo mulla oli, mutta se ei ymmärtänyt. Ei ehkä vaan halunnut. Hänen omat juttunsa ja elämänsä olivat paljon suurempia ja tärkeämpiä kuin mun.
Mies ymmärsi vasta siinä vaiheessa kun perheneuvolan tädit "sanoittivat" mun tunteeni hänelle ja sinne asti päästiin vasta sen jälkeen kun hän oli pettänyt mua ja olimme eron partaalla.
Luulen että joskus miesten pitää kuulla nää asiat joltain "auktoriteetilta".

Mun neuvoni olisi varmaankin se, että etsit itelles apua ihan ensin. Neuvola vähintäänkin ohjaa sut oikeaan paikkaan. Sun pitää vain osata sanoa se niille ääneen: mulla on niin paha olla, että haluan pois täältä...tarvitsen apua.

Mä uskon siihen, että kun on tehnyt lapsia, on menettänyt oikeutensa päättää oman elämänsä kestosta. Ne pienet tarvitsee sua enemmän kuin uskotkaan. Oot niille velkaa sen, että teet kaiken mahdollisen ja mahdottoman saadaksesi ittes kuntoon.

Ratkaisu ei ole se että jätät miehesi vaan se että saatte tasapainon elämäänne.

Meillä menee nyt aika hyvin. Kaiken sen helvetin läpikäyneenä en tiedä olenko vahvempi, mutta ainakin sitkeä olen ja tiedän minkä puolesta taistelen. Mun lapsi on ansainnut hyvän kodin ja elämän ja sen aion antaa hänelle.
 

Similar threads

A
Viestiä
9
Luettu
544
Aihe vapaa
"Ajautunut"
A
S
Viestiä
17
Luettu
391
?
K
Viestiä
7
Luettu
978
9
J
Viestiä
3
Luettu
469
Ä

Yhteistyössä