H
Huono äiti?
Vieras
En jaksaisi tällä hetkellä enää päivääkään perhe-elämää. Tuntuu, että kolmelle lapsellesi olisi todellakin parempi, että heillä olisi eri äiti-joku muu kuin minä! Teen 3-vuorotyötä ja se vie jo mehut osittain. Kotona on aina epäjärjestys, jota en kestä. Koitan siivota minkä ehdin ja jaksan, mutta ei se näy missään. Tuntuu, että koko sielu kärsii tästä jatkuvasta epäjärjestyksestä enkä rentoudu kotona enää koskaan. Mieli on täynnä huolta ja murhetta, joita herään miettimään aamuöisin. En saa enää nukuttua kunnolla, en edes yövuoron jälkeen. Pyykkivuori ei vähene ikinä, vaikka pesen pyykkiä jatkuvasti.
Ja nyt en enää jaksa! En jaksa ainaisia kotitöitä, perhe-elämää, saatavilla olemista-en mitään. Haluaisin olla rauhassa ja vaipua johonkin koloon, jossa vain saisin olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu.
Mies aloitti äsken taas nalkutuksen: " mitenhän te tulisitte toimeen ilman häntä, kun et näytä saavan täällä mitään aikaiseksi".... Olin viime yön töissä ja kun heräsin, laitoin saman tien pyykkikoneen pyörimään, astiat koneeseen ja sen pesemään, siivosin keittiön perin pohjin samoin eteisen ja sen päälle imuroin. Kylvetin pienimmäisen illalla (reilu 3v).... Toki nyt illalla keittiö oli jo taas epäjärjestyksessä jonkin verran... Mies ollut iltapäivästä lähtien piharakennuksessa tekemässä remonttia ja ottamassa "muutaman" siinä sivussa. Kaikki se mitä luulin tehneeni tänään ei olekaan mitään. Jos nyt saisin valita niin tekisin kaiken toisin. En hankkisi ikinä perhettä ja lapsia, vaikka kaikki kolme heistä rakkaita ovatkin. Ehkä minusta ei vaan ole tähän? Tiedän, että on ihan turha ruikuttaa enää; valinnat on jo tehty. Joskus käy mielessä, että olisin jo valmis pois täältä. Mutta se olisi itsekästä ja lapsille liian traumatisoivaa. Mutta entä jos en jonakin päivänä enää oikeasti jaksa-edes nousta sängystä?!
Ja nyt en enää jaksa! En jaksa ainaisia kotitöitä, perhe-elämää, saatavilla olemista-en mitään. Haluaisin olla rauhassa ja vaipua johonkin koloon, jossa vain saisin olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu.
Mies aloitti äsken taas nalkutuksen: " mitenhän te tulisitte toimeen ilman häntä, kun et näytä saavan täällä mitään aikaiseksi".... Olin viime yön töissä ja kun heräsin, laitoin saman tien pyykkikoneen pyörimään, astiat koneeseen ja sen pesemään, siivosin keittiön perin pohjin samoin eteisen ja sen päälle imuroin. Kylvetin pienimmäisen illalla (reilu 3v).... Toki nyt illalla keittiö oli jo taas epäjärjestyksessä jonkin verran... Mies ollut iltapäivästä lähtien piharakennuksessa tekemässä remonttia ja ottamassa "muutaman" siinä sivussa. Kaikki se mitä luulin tehneeni tänään ei olekaan mitään. Jos nyt saisin valita niin tekisin kaiken toisin. En hankkisi ikinä perhettä ja lapsia, vaikka kaikki kolme heistä rakkaita ovatkin. Ehkä minusta ei vaan ole tähän? Tiedän, että on ihan turha ruikuttaa enää; valinnat on jo tehty. Joskus käy mielessä, että olisin jo valmis pois täältä. Mutta se olisi itsekästä ja lapsille liian traumatisoivaa. Mutta entä jos en jonakin päivänä enää oikeasti jaksa-edes nousta sängystä?!