Toggle sidebar

en jaksa enää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"apua"

Vieras
Meidän 4-vuotiaalla on kamala uhma. Kiukuttele joka asiasta. Syytää tavaroita. Lällättää kun yrtän kieltää. Kitisee. Rankuu koko ajan. Vauvaa kun yritän nukuttaa niin huutaa. Herättää vauvan tahallaan. Ei syö. Sotkee ruualla. Isäänsä uskoo mutta isä on paljon poissa kotoa töidensä vuoksi. Minä olen ihan loppu ja neuvoton. En saa lapseen mitään otetta. Mitä keinoja teillä olisi tällaiseen tilanteeseen? Kaipaan nyt kovasti neuvoja. :(
 
Meillä saman ikäinen - homma pysyy kasassa sillä, että useamman kuukauden olen sanonut "jos lupaan jotain, sen myös pidän - hyvässä ja pahassa. Eli määrätietoisuus ja toisto; jos kerran antaa liekaa, on peli menetetty moneksi viikoksi. Riittävän "tuntuvat" rangaistukset: jos on etukäteen sanottu, ettei saa lyödä ja kerrottu, että seuraavasta kerrasta menee herkkupäivä ja silti lyö niin se herkkupäivä pitää jättää väliin - oli lapsen reaktio mikä tahansa. Ruoan kanssa meillä ei ronklata - jos leikkii, varoitan mitä tapahtuu jos vielä jatkaa ja seuraavasta varoituksesta lautanen lähtee edestä; muutaman kerran jouduin sydän särkyen näin tekemään mut nyt ei enää leiki ruoalla. Vastaavasti jos lupaa jotain positiivista, niin sekin pitää sitten muistaa toteuttaa. Ei tästä varmaan paljon apua ollut jos olet tosi väsynyt; jaksamista toivottelen!!!
 
En oikein usko mustasukkaisuuteen. Minä ja täö uhmis pidetään kolmenä päivänä viikossa yhteinen hetki. Käydään uimassa. Pillimehulla kahviossa tai vaikka kirjastossa. Mutta ihan vain me kaksi. Ja isänsäkin ottaa hänet mukaansa omiin juttuihinsa. Ollaan siis yritetty antaa hänellekin jakamatonta huomiota. Täö on vaan nyt karannu käsistä. Minä tiedän että olen itse itselleni kuoppaa kaivanut kun olen antanut lähes aina periksi. Alan nyt vain olla loppu tähän jatkuvaan kinasteluun ja tottelematomuuteen. Haluaisin vain hetkeksi pois tästä kaikesta. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutten vain nyt enäö jaksa tätä... :'(
 
Meillä myös kohta 4-vuotiaalla tosi hankala vaihe.. Epätoivoa pukkaa myöskin, päivittäin myös mietin, että onko tehty jossain kohtaa väärin.. mutta täytyy koittaa sinnitellä ja olla johdonmukainen ja päättäväinen. Ja muistettava myös, että aika pieniä nämä vielä on. Meillä auttaa kun ulkoillaan paljon ja touhutaan kahden kesken, esim. pelataan lautapelejä, askarrellaan, leivotaan jne. On selvästi mustasukkaisuutta kun meillä on myös reilu 1v lapsi. Meillä on käytössä jäähy, jos esim. satuttaa toista.. Pöydässä pelleilystä tulee ensin varoitus ja jos ei usko, niin pöydästä pois. Se on tosi raju juttu meillä, mutta kyllä se toimii. Koitan kehua aina kun mahdollista ja koitan nähdä ne hyvät asiat, niitäkin on paljon. Helposti vaan hukkuvat sen kaiken kiukun ja negatiivisten asioiden alle.

Tsemppiä, tiedän niiiiiin miltä sinusta ap tuntuu! :hug:
 
Olen nyt jo isojen kaksosten äiti, mutta erittäin hyvässä muistissa tsiljoona hankalaa hetkeä. Kokemuksesta voin kertoa, saamasi neuvot johdonmukaisesta reagoinnista ja kurinpidosta auttavat. Minulla oli myös yksi kikka jonka joskus keksin suuren epätoivon hetkellä, kun molemmat meni kamalassa kiukussa ympäri kämppää kuin viitapirut. Aloin meuhkaamisesta piittaamatta rauhallisella tasasella äänellä puhumaan, ikäänkuin muistelemaan jotain, josta lapset piti. Se saattoi olla lapsille mieluinen kirja, lastenleffa tai kyläily-/lomareissu - siinä vaan itsekseni muistelin esim. mitäs siinä ja siinä leffassa tapahtui..ja yht äkkiä muksut rauhoittui aloilleen muistelemaan sitä samaa asiaa ja sitten olikin rauha maassa. Jos tämä ei toiminut 100 %:sti, niin ainakin 95 %.
 
Johdonmukaisuutta ja kieltoja, tuntuvia sellaisia. Älä päästä lasta talon isännäksi kuten ei koiraakaan saisi päästää. Ainoa keino on tarpeeksi kova koulutus, joka ei tarkoita väkivaltaa mutta selkeitä käskyjä ja kieltoja, ei liikaa neuvotteluja ym.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa