En jaksa enää

[pois pois]

Tämä koko vuosi on ollut suhteemme kamalinta aikaa. Olen kyllästynyt miehen järjettömään laiskuuteen, hän ei tee mitään kotitöitä vapaa ehtoisesti ja kun erehdyn huomauttamaan siitä niin hän suuttuu. Siivoaakin kyllä sitten. Hän ei koskaan "jaksa" tehdä yhtään mitään vaan köllöttää joko sohvalla katsomassa telkkaria tai pelaamassa pleikkaria tai sitten istuu täällä tietokoneen ääressä (voitte arvata mitä nyt siis tekee). Emme koskaan käy missään yhdessä, koska mies ei jaksa lähteä.

Muutama viikko sitten oli pakolliset juhlat johon liittyi alkoholi, ja vaikka en haluaisi olla missään tekemisissä kännisen mieheni kanssa, niin nyt oli pakko. Olipas sitten mukavaa kun mieheni liehitteli toista naista kyseisen illan aikana, vaikka olin lähes tulkoon vieressä. Nainen ei ollut kiinnostunut, mutta kyllä minua hävetti olla siellä sen jälkeen. Mieheni on muutenkin kännipäissään täydellinen idiootti, joka ei kuuntele ketään eikä ajattele muiden tunteita, minua hän kohtelee kännissä kuin p***aa, jonka takia en siis hänen kanssaan haluakaan olla silloin. Uskoisin että kännipäissään yrittää vikitellä kaikkia naisia myös kun en ole mukana, mutta en usko että kuitenkaan on pettänyt, koska on niin humalassa ettei pystyisi fyysisesti pettämään.

Henkilökohtainen hygienia on nykyään hänellä todella huono, käy suihkussa jos muistaa ja vaihtaa vaatteet jos muistaa, hampaat pestään ehkä kerran päivässä tai ainakin kerran viikossa. Aikasemmin ei tälläistä ole ollut, mutta nyt minua suorastaan oksettaa koskea mieheen.

Seksiä olemme tänä vuonna harrastaneet kaksi kertaa, aiemmin n. kaksi kertaa viikossa, vaikka en ole koskaan ollutkaan tyytyväinen seksielämäämme. Ei silti että se olisi koskaan ollut minulle muutenkaan tärkein asia suhteessa, mutta tokihan se on tärkeää. Emme koskaan suutele, ja se johtuu tuosta hygienia jutusta.

Itse olen täysin eron partaalla, mutta mieheni suunnittelee yhteisten lapsien hankkimista. Olen sanonut että en halua lapsia, ja että en usko että hän olisi edes sopiva isä. Mutta jostain syystä mies ei ymmärrä, että olen todellakin eroamassa. Hän suunnittelee jatkuvasti tulevaisuuttamme yhdessä, lähinnä noita lapsia ja viimeksi eilen puhui taas perheenlisäyksestä. Minusta tuntuukin että mies on vaan niin laiska ettei jaksa ettiä uutta naista joka hänelle niitä lapsia synnyttäisi, ja minä kun olisin muutenkin varmasti ihan hyvä äiti, vaikka en lapsia haluakaan. Ongelmia tuottaa myös yhteinen asunto, jota en haluaisi myydä ennen kuin olemme siinä asuneet kaksi vuotta.

Mitä nyt voisin tehdä tässä tilanteessa? En näe minkäälaista tulevaisuutta meille, ja en jaksaisi asua enää tämän miehen kanssa puolta vuotta jolloin tuo kaksi vuotta tulisi täyteen. Harmittaa että yleensä edes suostuin ostamaan yhteisen asunnon, joka siis oli miehen idea. Rakkautta en enää tunne, vaikka kuinka yritän, puoli vuotta sitten vielä tunsin, mutta en enää, enkä usko että miehenikään minua rakastaa, yhdessä olemme vain tavan vuoksi...

Pitäisikö minun vaan yrittää kehittää jatkuvasti tekemistä itselleni seuraavaksi puoleksi vuodeksi, koska kotona olo todella ahdistaa, ja tuntuu että kokoajan pitäisi olla varpaillaan? Mies hermostuu pikkujuista ja saattaa sanallisesti sivaltaa erittäin pahasti, eikä sitten ymmärrä kun olen loukkaantunut, koska se mitä hän sanoi ei merkinnyt hänelle mitään, miksi siis minullekaan. Olen monesti sanonut että hänen sanomisensa todella loukkaavat pahasti, mutta hän vähättelee sitä...

Saa kommentoida, kiitos.

 

[;;;;;;;;;;;;;;;;;]

Jos et jaksa olla sen kaa mies tulee sun nenästä ulos jo,niin miksi olet sen miehen kanssa vielä?

lähde jo!

 

[lähes kohtalo toveri]

osa tuosta on kuin suoraan elämästäni. tilanne vain on muuttunut noin viimeisen puolen vuoden aikana sietämättömäksi. Ero on minullakin ollut mielessä, on vaan mutkikkaampi tilanne kun on kolme lasta nuorin 7kk. Ennen kun seksiä harrastamme joudun käskemään pesulle. Tuntuu että hän ei arvosta minua kun ei välitä omasta ulkonäöstä yhtään. Itse urheilen ja raskauskilot olen karistanut aina heti kun olen toipunut synnytyksestä. Jos pahalta tuntuu niin turha odottaa sitä puolta vuotta, tietääkseni vero myyntivoitosta ei ole niin paha että sen takia kannattaa kärsiä. Vielä on vain kahdesta ihmisestä kyse. En tarkoita että olisi helpompaa henkisesti mutta käytännön jutuissa.

 

[Inhorealisti1]

Myyntivoittoveroko sinua ainoastaan pitää yhdessä? Tiedätkö edes, kuinka mitätön summa se on? Tai sitten teet, kuten itsekin ajattelit, eli keksit itsellesi muita aktiviteettejä, että kuukaudet kuluisivat nopeammin.

 

[mais?]

Minusta miehesi vaikuttaa masentuneelta. Ohjaa lääkärin vastaanotolle hakemaan apua.

 

[Pois ja äkkiä]

Lähde pois, mies pitää sinua itsestään selvyytenä. Tuskin tilanne tuosta paranee. Loukkaukset on pahinta mitä voi rakkalleen tehdä, sillä on toinenkin nimi henkinen väkivalta. Et tule koskaan unohtamaan loukkauksia, ne tulevat aina hiertämään välejänne. Kodin ja parisuhteen pitää olla maailman parhain paikka, turvasatama. Sinulla ei tunnu näin olevan. Toivottavasti pääset tilanteestasi irti. Ja onnea uudelle paremmalle elämälle.

 

[viisastunut]

Ap. ex-mieheni oli juuri miehesi kaltainen, etoo vieläkin ajatella häntä.
Ota ja lähde, äläkä murehdi asunnosta, tuollaiseen liittoon on turha jäädä, katuisit sitä vuosien päästä, niinkuin minä tein!

 

[pois pois]

Kyllähän se itselleni onkin selvää, että en halua tätä suhdetta enää jatkaa. Olen kohta kuusi vuotta soutanut ja huovannut. Joskus menee paremmin ja joskus on tällaistä. Viime syksynä harkitsin jopa vakavampaa sitoutumista, kun mies on jo useamman vuoden halunnut naimisiin ja tosiaan niitä lapsia. Nykyään ei muusta puhukaan kuin että haluaisi jo niitä lapsia, vaikka olen suoraan alusta lähtien sanonut, että minä en halua lapsia.

Vaikka olen miehelle sanonut että haluan ihan todella erota, hän ei tunnu ottavan tätä asiaa tosissaan. Ilmeisesti ei usko, että todella haluan lähteä ja kohtelee sitten pari päivää minua kuin naista, mutta sitten se taas jää, ja tunnen itseni täysin mitättömyydeksi hänen kanssaan.

Täytyy myöntää, että tuo vero juttu saattaa kuulostaa tyhmältä, koska se on niin pieni summa, mutta toisaalta puoli vuotta on niin lyhyt aika. Ehkä laitan asuntohakemuksen kaupungille ja jos sieltä kämppä tulee aikasemmin niin sitten muutan ja katsotaan mitä asunnon käy. Eniten kuitenkin jännittää miehen reaktio tähän eroon, koska hän ei todellakaan ole eroamassa, eikä ilmeisesti ollenkaan tajua, että olen tyytymätön, koska vaikka olen asiasta sanonut monta monta kertaa, niin sillä ei hänelle ole mitään merkitystä. Haluaisin erota kuitenkin hyvissä väleissä, mutta en usko että mies pystyy siihen.

Lapsien sijaan meillä on yhteinen koira, joka on molemmille todella tärkeä, enkä haluaisi edes että mies ei sitä enää koskaan saisi nähdä. Sen takia pitäisikin erota ystävinä.

 

[maatuska]

Miehesi ei ole vastuuntuntoinen mies,vaan jäänyt lapsi-teini asteelle.Kyllä äiti hoitaa.
Harvemmin tällaiset henkilöt kehittyvät miksikään parempaan suuntaan,heissä ei ole mitään vikaa omasta mielestään.
Sinulla on jo lapsi,iso sellainen.

 

[Panacea]

nuo syysi odotella.

Et pysty listaamaan yhtään syytä miksi olisit tuon miehen kanssa, ja silti ajattelit vielä odotella sen puoli vuotta "kun se puoli vuotta on niin lyhyt aika". Ja kuusi vuotta olet jo samaa harrastanut.

Saahan sitä elämänsä noinkin valumaan hukkaan.

 

[Plaza-tiimi]

Keskustelua on moderoitu

 

[Googe]

Äkkiä se puoli vuotta kuluu! Kyllä se vero on mielestäni aika iso. Voithan muuttaa muualle muttet muuta kirjojasi sinne, joten nimellisesti olet asunnossanne vielä puoli vuotta.

 

[Pata kattilaa]

soimaa tässä tapauksessa. Sinä olet ehdoton kannassasi, et halua lasta. Miehelle se on suurin toive.

Ihmettelet, että mies on muuttunut. Ei siinä ole ihmettelemistä. Hänen normaaleilla haaveillaan ei ole suhteessanne mitään merkitystä, kuitenkin hän on ilmeisen kiintynyt ainakin vielä sinuun ja elää epätodellisen toiveen varassa. Masennuksesta tuo välinpitämättömyys kaikkeen itseen kohdistuvassa kertoo.

Koska olette noin täydellisesti eri linjoilla siitä, mitä tulevausuudelta ja elämältä odotatte, päästä mies pinteestä ja hanki oma asunto. Ei siksi, että halveksit jo miestä, vaan siksi, että ei ole oikein roikottaa toista noin. Anna hänelle vapaus etsiä sopivampi puoliso itselleen. Sen hän tekee varmaankin suhteellisen nopeasti, kun eronne konkretisoituu.

Henkinen riippuvuus on taakka molemmille. Ei tässä ole kysymys miehen laiskuudesta, masennuksesta ja toivottomuuteen vaipumisesta enemmänkin. Olit hänen rakkautensa johon hän satsasi unelmansa ja tuli pahasti pettyneeksi.

Tee palvelus teille molemmille.

 

[ahkera]

Laiska ukko ei kyllä lapsia hoida, laiskuus ei myöskään aina ole masennuksesta johtuvaa. Patalaiska masentaa ahkeran.

 

[Mr mielipide]

Mikä sai teidät muuttamaan yhteen?
Pyydä miestäsi tekemään lista sinun hyvistä ja huonoista puolistasi.
Tee vastaava lista miehestäsi.Laskekaa paljonko + ja paljonko - sia
Näytä tämä palstalla aloittamasi keskustelu miehellesi.
Olisi oikeudenmukaista, että myös hän saisi sanoa mielipiteensä.

 

[pois pois]

Mikä sai teidät muuttamaan yhteen?
Pyydä miestäsi tekemään lista sinun hyvistä ja huonoista puolistasi.
Tee vastaava lista miehestäsi.Laskekaa paljonko + ja paljonko - sia
Näytä tämä palstalla aloittamasi keskustelu miehellesi.
Olisi oikeudenmukaista, että myös hän saisi sanoa mielipiteensä.

Alunperin muutimme yhteen melko pian tapaamisen jälkeen, koska sattui sopiva tilaisuus siihen. Mies asui vielä vanhempiensa luona ja kun muutenkin hän vietti lähes kaiken aikansa minun luona, niin sen takia muutettiin. Yhteinen asunto ostettiin, koska tuntui järjettömältä maksaa vuokraa, ja tämä oli siis miehen idea.

Itse olen tehnyt monet kerrat noita plus ja miinus listoja, nyt vasta ymmärsin, että plus lista käsittää lähinnä asioita joita mies ei tee. Ei esimerkiksi ole väkivaltainen, joka on suurin plussa. Eli kyllä se miinuslista nyt on venynyt huomattavasti pidemmäksi, ja suurin syyhän siihen, että haluan erota on se että en rakasta enää. Mies ei suostuisi tuollaisi "typeriä" listoja laatimaan. Olen joskus pyytänyt häntä keksimään edes muutaman hyvän puolen minusta, muuta niitäkään hän ei keksi muuta kuin "kaunis ja mukava". Miinus puolistani saan kyllä kuulla ihan sanallisesti tasaisin väliajoin, niitä ei tarvitse listata.

Meidän pitäisi keskustella tästä asiasta, mutta tuntuu että molemmat vaan välttelevät toisiaan, enkä tiedä miten ottaisin asian puheeksi. Mies ei tunnu olevan kiinnostunut minun mielipiteistäni, eikä jaksa siis keskustellakaan. Eropuheeni hän kuittaa "höpöhöpönä", eikä suostu siihen mitenkään kommentoimaan. Myös loukkaantumiseni toisen naisen liehittelystä on vain typerää hänen mielestään.

On meillä toki yhteisiäkin asioita. Haluamme molemmat tulevaisuudelta suunnilleen samoja asioita, lukuunottamatta nuo lapset, mutta ilmeisesti nämä asiat on parempi suunnitella joidenkin toisten kanssa ei toistemme.

 

[ensin]

Edellisestä suhteesta lähdin pois, kun huomasin, että rakkaus oli loppu. Varoituksen annoin ex-miehelleni puoli vuotta aiemmin. Silloin ilmoitin, että en ole oikein tyytyväinen yhteiseen elämäämme ja pyysin, että voisimme korjata tilannetta järjestämällä tietoisesti mukavaa yhdessä oloa (esim. ulkona syöminen, elokuvat ym. silloisesta köyhästä opisklijasta luksukselta tuntuva). No eihän siitä mitään tullut, ei vaan käyty missään ja lähinnä mieheltä puuttui innostus. Lopulta viihdytin itse itseäni ja tein mukavia asioita yksin.

Sitten kun lopulta tulimme siihen pisteeseen, että minä halusin erota, ei vieläkään asiasta saatu kunnon keskusteluja. Eron jälkeen asuimme vielä pari kuukautta saman katon alla ja nukuimme ihan samassa parivuoteessa, mutta olo oli niin helpottunut, kun ei tarvinnut enää miettiä miten tilannetta pystyisi korjaamaan.

Sinänsä näin viiden vuoden jälkeen huvittaa, että minä ihan tosissani välillä yritinkin parantaa tilannetta, mutta miehen kommentti aina oli, että "kyllähän sinä tiedät, että minun on paras olla sinun kanssa". Oli se minun mieskin varmaan jotenkin sekaisin, kun ei se pystynyt toiminaan mitenkään eron estämiseksi.

No, ystäviä ollaan edelleen ja molemmat parisuhteessa ja minä ainakin löysin semmoisen minulle sopivan miehen. Kai se mun ex-mieskin jonkun tarpeet osaa tyydyttää.

No tarinan opetus oli, ettei se sammunut rakkaus kyllä ihan vähästä roihahda ja sen eron voi tehdä todellakin vain ilmoittalla, että nyt on suhde minun puolelta ohi.

 

["Kyösti"]

Edellisestä suhteesta lähdin pois, kun huomasin, että rakkaus oli loppu. Varoituksen annoin ex-miehelleni puoli vuotta aiemmin. Silloin ilmoitin, että en ole oikein tyytyväinen yhteiseen elämäämme ja pyysin, että voisimme korjata tilannetta järjestämällä tietoisesti mukavaa yhdessä oloa (esim. ulkona syöminen, elokuvat ym. silloisesta köyhästä opisklijasta luksukselta tuntuva). No eihän siitä mitään tullut, ei vaan käyty missään ja lähinnä mieheltä puuttui innostus. Lopulta viihdytin itse itseäni ja tein mukavia asioita yksin.

Sitten kun lopulta tulimme siihen pisteeseen, että minä halusin erota, ei vieläkään asiasta saatu kunnon keskusteluja. Eron jälkeen asuimme vielä pari kuukautta saman katon alla ja nukuimme ihan samassa parivuoteessa, mutta olo oli niin helpottunut, kun ei tarvinnut enää miettiä miten tilannetta pystyisi korjaamaan.

Sinänsä näin viiden vuoden jälkeen huvittaa, että minä ihan tosissani välillä yritinkin parantaa tilannetta, mutta miehen kommentti aina oli, että "kyllähän sinä tiedät, että minun on paras olla sinun kanssa". Oli se minun mieskin varmaan jotenkin sekaisin, kun ei se pystynyt toiminaan mitenkään eron estämiseksi.

No, ystäviä ollaan edelleen ja molemmat parisuhteessa ja minä ainakin löysin semmoisen minulle sopivan miehen. Kai se mun ex-mieskin jonkun tarpeet osaa tyydyttää.

No tarinan opetus oli, ettei se sammunut rakkaus kyllä ihan vähästä roihahda ja sen eron voi tehdä todellakin vain ilmoittalla, että nyt on suhde minun puolelta ohi.

Tyypillinen suomalainen nainen. Kaikki pitäis olla paremmin vaikka kaikki on jo hyvin. Suomalainen nainen=LEHMÄ ei ole koskaan eikä mihinkään tyytyväinen ja AINA on syy miehessä

Ei ole ihme että Suomi-poika lähtee katselemaan Thaimaan/Viron/Venäjän neitosia. Ne naiset palvoo Suomi-poikaa ja eivät todellakaan turhasta valita.

Suomalaisella naisella on käsitys että miehen pitäisi palvoa häntä ja kaikki pitäis tulla kuin "Manulle illallinen". Itse ei ole valmis tekemään mitään parisuhteen eteen ja vikoja ja virheitä vain näkee miehessään. Tyypillistä suomalaiseslta naiselta.

Yli 15 vuotta kärsin suhteessani suomalaisen naiseni kanssa. Muija oli patalaiska. Rouva vaan halusi shoppailla päivät pitkät ja ei halunnut tehdä työtä. Seksiä jos halusin niin aina oli pää kipee tai joku muu selitys valmiina Tyypillistä sekin ja varmaan tuttua monessa parisuhteessa?)
Lopulta paljastui että hänellä oli toinen mies. Petti selkäni takana minkä ehti. Vähemmästäkin meni luottamus suomalaiseen naiseen.

Itse vastaavasti oli helvetin mustasukkainen minusta koska olen naisten mielestä komea ja sain ihailevia katseita naisilta esim. baareissa ( vaikka harvoin siellä käytiin). Joka baarireissun jälkeen sain haukut kuinka muka flirttailin naisten kanssa. Itse kyllä piti jatkuvaa "silmäpeliä" jokaisen miehen kans joka vähääkään sattui vilkaisemaan häneen.
Tuntuukin oudolta että hänellä sai olla vieraita miehiä mutta itse en saanut edes jutella vieraiden saatikka tuttujen naisten kans. Epäili ja syytti aina ja kaikesta.

Aikansa kutakin. Itselläni ollut jo vuosia Thaimaalainen nainen ja kokemuksesta voin sanoa että Suomi-LEHMÄ... EVVK..ja parempaa naista ei tältä planeetalta löydy kuin aasialainen nainen= PALVOO suomalaista miestä ja on ahkera ja ennenkaikkea uskollinen

 

[Santa Rosa]

Ei suhteessa kannata kovin pitkaan roikkua jos tuntuu silta etta homma ei toimi. Puolivuotta parisuhteessa on vaan, ainakin minusta, kovin lyhyt aika. Minakin olen aina ollut kohtalaisen huono tekemaan kotitoita, mutta huolehdin kylla omasta hygienistani ja pidan omalta osaltani kodin siistina, rakennan talon, vaihdan renkaat ja luon lumet, mutta polynimuria en viela ole oppinut oikein ajamaan. Olen parisuhteessa ollut aina selkeasti se parempituloinen (lue, 3 - 5 kertaa puolison palkka) ja hyvat tulot luonnollisesti eivat tule kahdeksasta neljaan tyopaivalla. Matkustamistakin on ollut jokunen viikko vuodessa ja palaveria pukkaa aikaeroista johtuen valilla illallakin.

Mina olen aina ajatellut, etta jos toinen puoliso kantaa ikaan kuin vastuun perheen elannosta, niin toinen kantaa huolen sitten omalta osaltaan muista kodin asioista. Avainsana on kai roolijako, joka minusta ainakin suomalaisessa kodissa on retuperalla. Pitaa olla niin perhanan tasa-arvoisia, kummallakin on tavallaan samat oikeudet ja sitten loppupelissa molemmat haluaa poimia vain ne punaiset omenat, eli hyvat asiat siita tasa-arvosta. Ei se parisuhde toimi jos aina ajattelee, etta mie en tee ko tuo toinenkaan ei. Parisuhteeseen kuuluu minusta antaminen ilman odotusta saamisesta. Asioista pitaa keskustella tavalla tai toisella, pikku riitakin on parempi kuin ei keskustelua ollenkaan. Sitten on viela tuo "mina-itse" juttu, eli nykyaan ollaan perhanan itsekkaita ja oma napa kiinostaa monasti turhan paljon enemman kuin toisen napa.

Minakin olen aviossa aasialaisen naisen kanssa. En siksi, etta han palvoo tai jumaloi minua, vaan siksi, etta mina rakastan hanta. Nain muutaman vuoden kokemuksella voin sanoa, etta elo paljon helpompaa, kun perheessa on selkea roolijako ja samoista asioista ei tarvitse kinata jatkuvasti. Itse asiassa ainakin omalle kohdalle on sattunut kohtuullisen tuliluontoinen neito ja kylla valilla sitten leiskuu. No kuten aiemmin sanoin, parempi vaikka pikku riita kuin ei keskustelua ollenkaan. Kotitoitakin muuten tulee tehtya enemman kuin ennen, kun niita ei tarvitse "pakolla" tehda.

Lahes poikkeuksetta nama aasialaiset tekevat kylla kotityot ja huomio miesta enemman kuin suomalaiset. Vastaavasti he kylla sitten odottavat, etta myos mies huomio heita silloin talloin pienilla lahjoilla, lomamatkoilla tai vaikka vaan kukilla. Heille tuo miehen huomioiminen on ehka helpompaa, kun ei ole tuota "tasa-arvorasitetta". Monet teot ovat pienia ja vahan vaivaa vaativia, mutta niista tulee kylla viesti perille. Vakka kanetensa loytaa ja minun kansi on aasiasta.

 

[ensin]

Kyöstille tiedoksi, että en todellakaan häpeä!!! Ei tartte tulla asioiden minulle itsestään ja olisi järkyttävää, jos puolisoni minua palvoisi. Enkä tiedä monenko Suomi-Lehmän kanssa olet saman katon alla asunut, mutta on toi kyllä järkyttävän rasistista vetää muutamasta lehmästä koko kansan naisille joku stereotypia.

Kuten edellinen kirjoitikin, että vakat löytää kantensa, niin olen löytänyt minäkin ja olen enemmän kuin onnellinen, että lähdin edellisestä parisuhteesta sitä oikeaa kantta etsimään enkä jäänyt miettimään, että kolahtasko tämä ajan kanssa kohilleen.

 

[kanttura]

Aasiailanen nainen en ole, mutta suomalainen aasi kyllä olen.Teen liikaakin ahkerasti työtä ja kulutan vähän.Shoppailen pari kertaa vuodessa ja ostamani vaatteiden/kenkien pitää kestää useamman vuoden.
Molemmat olemme mieheni kanssa pienituloisia ja molempien on käytävä työssä.Edes pienellä ulkomaanmatkallakaan emme ole olleet, puhumattakaan minun aasin viemisestä aasiailaiseen valtakuntaan, jossa on paratiisi. Johtuuko ehkä siitä etten palvo puolisoa, mutta kunnioitan kyllä.
On turha yleistää kaikkia suomalaisia naisia shoppaileviksi ja laiskoiksi,ellet ole tutustunut meihin kaikkiin lehmiin.
A ammuu..