En Jaksa. Mitä pahaa olen tehnyt, että mun elämä on tällasta??

[vieras]

Mä oon niin rikki. Taas alkamassa masennus tai ilmeisesti on jo... 3 lasta. Mies. Esikolla vaikeita ongelmia psyykkisellä puolella ja tarkkaivaisuushäirötä jne. jne. Ja ikää vasta 8v. Aaumusta alkaen hänen kanssaa yhtä taistelua, tappelemista jne. ei mitään valoa tunnelin päässä. Kiusaa keskimmäistä ja satuttaa joka 4v. ja muuten kiltti, paitsi nytpä hänkin ottamassa mallia, miten isoveli käyttäytyy.....
Joten alkanut oireilla hänkin Molemmat lapset vauvana itkuisia ja kaikkea vaivaa löytyi jo silloin. Nyt tämä toivottu 3 lapsi ikää 7vko. Ja sama painajainen taas alkaa. vaivoja vaivojen perään. Ei nuku juuri missään. yksi vaiva jo todettu ja lisää vissiin kohta taas todetaan Imetyksen jouduin lopettamaan, ja olen siitäkin ihan rikki Kaikki NIIN helvetin vaikeeta kokoajan, joka pvä. Mies on onneksi vielä jaksanut meitä. Kohta hänkin varmaan sekoaa.....
En mitään ole maailmalta pyytänyt kuin rauhallista kotielämää. Muuta en kaipaa. Mutta sitäkään en saa... Mikään ei mene meillä normaalisti. ei mikään

 

[v]

:hug: Paljon voimia. Onko teille mitään tukitoimenpiteitä annettu?

 

[Ewi]

Mut en yhtään ihmettele jos et jaksa :attn: ku sul on tos kyl nyt liikaa kaikkii rasituksii...ykski noista vie jo paljon voimii :/ Sä tarttet jotain apuu...ittellä kävi joskus perhetyön tekijä ja apua oli :hug: suosittelen :hug: kyl tosta vielä helpommat ajat koittaa ku et nyt luovuta :hug: mut toivottavasti saat joskus lepooki tarttet sitä :hug:

 

[vieras]

Jaksamista! Kuulostaa tosi rankalta! Pyydä tosiaan perhetyöntekijä avuksi. Meilläkin oli tosi rankkaa esikoisen kanssa ja kaikki vastusti ja mikään ei menny kuten elokuvissa ja meillä kävikin perhetyöntekijä kun mun voimat alkoi loppua.

 

[Ewi]

nii toi pehetyön-tekijä ei siis tarkota sitä et oisit huono äiti vaan se just takaa lisää käsiä perheeseen vähän niiku ystäviä :attn: itte sain ainakin kivan kaverin siittä siks aikaa ku se kävi :xmas: kiva nainen oli!!!

 

[voimia]

Kyllä kuulostaa siltä että apua tarvitset, oletko sitä neuvolan kautta saanut...entä perheneuvola. Isoimman lapsen ongelmat taitavat olla nyt ne jotka meinaavat hajoittaa koko perheen voimat, ja siihen pitää kyllä jollain lailla puuttua...onko 8 vuotiaan ongelmiin otettu kantaa tai saatu apua. Mun mielestä se on nyt iso asia johon sun täytyis jaksaa vaatia apua vaikka terveydenhoitajalta lähtien, entä koulukuraattori? Entä vakavasti ottaen onko mietitty olisiko vaikka väliaikainen sijoitus tai jokin muu ratkaisu ongelmaan, siis rakastat tietysti lastasi, mutta voihan olla että hänenkin olisi parempi olla ja saisi asiansa järjestykseen toisissa elinoloissa. Eikä se tarkoita sitä, että olisit huono äiti, hänellä vaan on niin vaikeaa, että tarvitsisi ulkopuolista tukea nyt eikä liian myöhään. Siihen asiaan kannattaa puuttua ajoissa, ennen kuin asiat kasaantuvat, ja 4 vuotias alkaa oireilla, ja sinä uuvut lopullisesti.
Imetys on sellainen juttu taas, että turhaan sellaisesta stressaat, tärkeintä on että vauva saa jollain konstin tarvitsemansa ravinnon. Pulloäitejä on paljon, he vain useinkaan eivät sitä mainostele, kun häpeilevät sitä suotta. Minä en nyt kolmikuista vauvaani ole täyimettänyt ollenkaan, siitä ei vain tullut mitään kun ei ravinto riittänyt ja aika nopeasti oltiin sitten pullolla kokonaan vaikka kaikki konstit koitin. Kylläinen vauva on tyytyväinen vauva.
Toivottavasti sulla on myös läheisiä jotka sua pystyy auttelemaan, isompien lasten ja pienen vauvan kanssa ei varmasti ole helppoa...

 

[ap.]

Asutaan tosi pienellä "kylällä". Kaikki tuntee toisensa. Mä en yksinkertaisesti halua niitä tuttuja tätejä meidän nurkkiin. Muua apu ois ihan ok. Kaikille meidän ystävillä lapset helppoja ja ns. normaaleja. Eivät ymmärrä miten raskasta tää on. Miehen äiti sairas ja asuu kauempana. Omat vanhempani auttavat välidtä kyllä rahallisesti, mutta henkistä tukea ei heiltä heru Masennus mulla oli kun kakkosen kanssa oli niin vaikea alku taival. Ja nyt tosiaan tämän kuopuksen kanssa joudun kohtaamaan tismalleen samat ongelmat kuin tuolloin. Ja se on todella ahdistavaa Mies ei ymmärrä sitä puolta, miten tää kaikkivaikuttaa mun naiseuteenkin/äitiyteen! Äsken taas kävin. itku silmässä tyhjentämässä mun kipeitä tissejä maidosta. Niitä, millä mun pitäis imettää
En jaksa, en jaksa

 

[hekla]

:hug: :hug:

 

[ap.]

Kyllä kuulostaa siltä että apua tarvitset, oletko sitä neuvolan kautta saanut...entä perheneuvola. Isoimman lapsen ongelmat taitavat olla nyt ne jotka meinaavat hajoittaa koko perheen voimat, ja siihen pitää kyllä jollain lailla puuttua...onko 8 vuotiaan ongelmiin otettu kantaa tai saatu apua. Mun mielestä se on nyt iso asia johon sun täytyis jaksaa vaatia apua vaikka terveydenhoitajalta lähtien, entä koulukuraattori? Entä vakavasti ottaen onko mietitty olisiko vaikka väliaikainen sijoitus tai jokin muu ratkaisu ongelmaan, siis rakastat tietysti lastasi, mutta voihan olla että hänenkin olisi parempi olla ja saisi asiansa järjestykseen toisissa elinoloissa. Eikä se tarkoita sitä, että olisit huono äiti, hänellä vaan on niin vaikeaa, että tarvitsisi ulkopuolista tukea nyt eikä liian myöhään. Siihen asiaan kannattaa puuttua ajoissa, ennen kuin asiat kasaantuvat, ja 4 vuotias alkaa oireilla, ja sinä uuvut lopullisesti.
Imetys on sellainen juttu taas, että turhaan sellaisesta stressaat, tärkeintä on että vauva saa jollain konstin tarvitsemansa ravinnon. Pulloäitejä on paljon, he vain useinkaan eivät sitä mainostele, kun häpeilevät sitä suotta. Minä en nyt kolmikuista vauvaani ole täyimettänyt ollenkaan, siitä ei vain tullut mitään kun ei ravinto riittänyt ja aika nopeasti oltiin sitten pullolla kokonaan vaikka kaikki konstit koitin. Kylläinen vauva on tyytyväinen vauva.
Toivottavasti sulla on myös läheisiä jotka sua pystyy auttelemaan, isompien lasten ja pienen vauvan kanssa ei varmasti ole helppoa...

Esikoinen pienryhmässä. sielläkin menee päin persettä Aloitetaan lääkitys kyllä piakkoin. Koulusta ollaan todella huolissaan pojasta. Ja minä myös. Apua ollaan saamassa siis siltä taholta vihdoin. Tuntuu vaan että sekin tulee taas 3v.liian myöhään. Ei imetys mulle ole mikään ns. pakko. Mutta kyllä se kirpaisee , että kolme lasta tehnyt ja kaikkia imettänyt 1-2kk. kateellisena katson kun muille se onnistuu ja on mahdollista.

 

[Mullakin]

Moi,

haluaisin vain sanoa, että kaikesta voi selvitä, älä anna periksi. Itse sain aikanaan myös normaalin esikon jälkeen kaksi ns. erityislasta, joiden kanssa tosi vaikeaa vuosikaudet, myös koulun aloituksessa.. nyt alkaa helpottaa kun isot lapset jo varhaisteinejä ja pieninkin koulussa. Monesti olin
loppuun väsynyt, onneksi mies jaksoi meilläkin olla tukena ja toisena tiimissä.. Jos annat periksi, lapsen tulevaisuus menee vain huonommaksi. Näillä erityisongelmaisilla vanhempien ja varsinkin äidin tuki ja rakkaus on olennaisen tärkeää. Yritä saada itsellesi lastenhoitoapua, joko sukulaisilta tai ystäviltä tai sitten vaikka perhehoitaja, pääasia, että itse jaksat! Olet lapsillesi kultaa ja timantteja kalliimpi, he tarvitsevat nimenomaan sinua! Voimia toivon, että vielä jaksaisit, vaikka näissä jutuissa mennään aina vain päivä kerrallaan..

 

[MorbidMama]

:hug:

 

["äiti"]

Mitä vaivoja sun vauvalla nyt sitten on? Koliikkiako vai?

 

[aloittaja]

Moi,

haluaisin vain sanoa, että kaikesta voi selvitä, älä anna periksi. Itse sain aikanaan myös normaalin esikon jälkeen kaksi ns. erityislasta, joiden kanssa tosi vaikeaa vuosikaudet, myös koulun aloituksessa.. nyt alkaa helpottaa kun isot lapset jo varhaisteinejä ja pieninkin koulussa. Monesti olin
loppuun väsynyt, onneksi mies jaksoi meilläkin olla tukena ja toisena tiimissä.. Jos annat periksi, lapsen tulevaisuus menee vain huonommaksi. Näillä erityisongelmaisilla vanhempien ja varsinkin äidin tuki ja rakkaus on olennaisen tärkeää. Yritä saada itsellesi lastenhoitoapua, joko sukulaisilta tai ystäviltä tai sitten vaikka perhehoitaja, pääasia, että itse jaksat! Olet lapsillesi kultaa ja timantteja kalliimpi, he tarvitsevat nimenomaan sinua! Voimia toivon, että vielä jaksaisit, vaikka näissä jutuissa mennään aina vain päivä kerrallaan..

Hui, ihan pelästyin kun huomasin tämän ketjun täällä jonka olin aloittanut vuosi sitten!

Mistä sinä tämän kaivoit?

Kiitos sanoistasi

Meille kuuluu nykyään jo pikkasen parempaa Itkuinen vauveli on jo tomera 1 v. typy ja onneksi refluksit on takanapäin ja kauramaidolla mennään. Meidän erityislapsella on nyt lääkitys ollut jo vuoden. Joka onkin onneksi auttanut jonkinverran. Lisätutkimuksia ootellaan.... Onhan tämä arki vieläkin todella rankkaa mutta nyt tuntuu jo, että selvitään sentään hengissä. Lapsenvahteja meillä ei kauheasti ole, joten kaksistaan saadaan olla sitten joskus tulevaisuudessa... Itse aloitan tytö piakkoin , joten sekin auttaa taas jaksamaan eritavalla. Tässä kyllä eletään ihan tosiaan päivä kerrallaan!!

 

["äiti"]

Kiva kuulla, että menee jo paremmin!