En kelpaa enää kavereillekaan. Surullinen mieli :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suru

Vieras
Mua ei sitten kutsuttu kaveripikkujouluihin. Sain tämän vahingossa tietää, kaverilta lipsahti puhelimessa, että pikkujoulut olivat pitäneet. Kaipa en kuulu enään kuppikuntiin kun olen eronnut. Kaikilla muilla kun on puolisot. Ja vielä kuukausi sitten puhuttiin ku ois kiva taas tavata porukalla pikkujoulujen merkeissä. Ei riitä, että mies petti, nyt petti paras kaverikin. Ainakin avasi silmäni, ehkä se ei mitään ystävyyttä koskaan ollutkaan. ;-(
 
Elämä joskus potkii päähän, mutta mikä ei tapa niin vahvistaa.

itekin hetki sitten hyvän ystävän menetin kun löyti rinnalleen puolison niin puolison toiveesta katkas minuun välinsä, ajattelin että ei meidän ystävyys ollukaan kun yksipuolista ystävyyttä. Eikä minuakaan pyydetty kavereiden pikkujouluihin, mutta eihän siinä.
:hug:
 
voi ei, toi tuntuu varmasti tosipahalle. Itselläni on ollut vähän vastaava tilanne. Silloisella parhaalla kaverillani oli tuparit ja minä en niihin koskaan kutsua saanut.
 
Minäkin olen pudonnut kuppikunnasta kuin eno veneestä. Kun on kolme lasta, itse opiskelee ja mies teke vuorotyötä ei kerta kaikkiaan ehdi kaikkiin kissanristiäisiin mitä nuo sinkut/yhden lapsen vanhemmat järjestävät. Eivät vissiin ymmärrä, mutta sille en voi mitään...
Pikku hiljaa on kutsut ja yhteydenpidot harventuneet, mutta onneksi tilalle on tullut muita ihmisiä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja suru:
Todella pahalle tuntuu. Ollaan tunnettu lapsuudesta asti. Sanattomaksi vetää. Syytä en tiedä miksi en kutsua saanut, luulen että kyse on siitä että olen yh.

Ovat pienisieluisia "ystäviä", jos ystävyys on siviilisäädystä kiinni :o
:hug:
 
saa huomata olevansa, jos on yli 30 v ja lapseton saati sitten eronnut. Näin kävi mulle. Kaverit kaikkosi. Pelkäsikö ne, että mä vien niiden äijät!
No mä sain yhteiskunnan silmissä ihmisarvon, kun löysin uuden parisuhteen ja sain vielä lapsenkin....
 
On mullakin kokemuksia tuollaisesta mutta ainahan sitä uusia ystäviä tulee ja menee ja osa pysyy ystävistä myös matkassa mukana vaikka elämäntilanteet muuttuisivat miten tahansa. Itsellä on monet ystävät pysyneet ystävinä vaikka mä asun n. 300 kilsan päässä mutta eivät ole hyljänneet mua vaikka osa heistä onkin lapsettomia. Mutta ne jotka ei pysy mukana elämässä niin eivät ole niitä oikeita ystäviä koskaan olleetkaan.
 
:hug:
Joskus on vaikea kohdata eronut ystävä, ei oikein tiedä mitä sanoa ja joskus ongelma voi olla juhlista kyseen ollen se, että ei haluta kutsua molmepia ex-puolisoita samoihin juhliin. Eli voisiko olla, että ex-miehesi on olu noissa juhlissa ja siksi jttivät sinut kutsumatta?
 
Kirjoitanpa tänne itsekkin kun kaverista puhe. Opiskeluaikoinani mulla kaverita riitti. Mutta sitten kun muutetiin nykyisen mieheni kanssa kauemmas, niin täällä nykyisillä seuduilla ystävistä on tullut vain ns. pintaraapaisututtuja, eli ei mitään syväällisempää keskustelua voi käydä ja ylipäätänsä ystävystyä tuntuu olevan tosi vaikea. Tarinaa kaikilla kyllä tulee, muttei kenenkään kanssa ystäväksi saakka pääse. Tarviiko ystävyyteen aina jonkinlaisen yhteisen historiataustan? En tiedä, mullei ainakaan oo kaverita täällä, ei siis muita kuin oma perheeni (mieheni ja lapset), tietysti sehän on aina kaikista rakkain, mutta olishan se kiva vaihtaa kuulumisia jonkin kanssa vaikka kaffeen ääressä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
:hug:
Joskus on vaikea kohdata eronut ystävä, ei oikein tiedä mitä sanoa ja joskus ongelma voi olla juhlista kyseen ollen se, että ei haluta kutsua molmepia ex-puolisoita samoihin juhliin. Eli voisiko olla, että ex-miehesi on olu noissa juhlissa ja siksi jttivät sinut kutsumatta?


Ei ole kyse siitä. Kukaan kavereistani ei voi sietää exääni. Tietävät mitä kaikkea hän on minulle tehnyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tämänkin kokenut:
Niin siinä käy, että sinkkuja ei kutsuta. Sinkku juhlissa on uhka muiden parisuhteille.

Ystäväpiirissä?!
Olen vissiin tosi tyhmä, kun en tajua pelätä parisuhteeni puolesta silloin kun lähettyvillä on sinkkuja :snotty:
 
oletkohan mun "entinen" kaveri. myös eronnut. me kaverit vaan ei enää jaksettu sun minä minä asennetta. sä tiesit aina kaiken, muitten mileipiteet oli vääriä, sä tiesit kaiken parhaimmin. onko sit ihme että emme jaksaneet enää sua vaan pikku hiljaa pudotimme sut pois kelkastamme. ja nyt meillä muilla helpottunut olo kun ei tarvi sua kuunella. ikävää mutta niin totta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja loli:
oletkohan mun "entinen" kaveri. myös eronnut. me kaverit vaan ei enää jaksettu sun minä minä asennetta. sä tiesit aina kaiken, muitten mileipiteet oli vääriä, sä tiesit kaiken parhaimmin. onko sit ihme että emme jaksaneet enää sua vaan pikku hiljaa pudotimme sut pois kelkastamme. ja nyt meillä muilla helpottunut olo kun ei tarvi sua kuunella. ikävää mutta niin totta.

En usko, että olen. Mutta kerro mistäpäin olet, voisi valottaa vähän tilannetta.
 
Meillä oli ennenkaikkea miehen kaveripiirin pikkujoulut. Mies laski vieraita ja jätti laskusta automaattisesti yhden juuri parisuhteensa päättäneen kaverin (miespuolinen), luulin olleen vahinko ja huomautin siitä hänele. Hän totesi: "että kun x on yksin ja kaikki muut ovat pariskuntia". Minä taas siihen, että siksi juuri on erityisen tärkeää kutsua hänet! Ei mieheni siis asiaa ilkeyttään noin ajatellut, oli vain yksinkertaisesti ajattelematon... No, kaikki kutsuttiin ja kivaa oli :)
 
Nyt ystävä laittoi viestiä, jos tulisi illalla käymään. Minä en häntä halua nyt nähdä, en halua että hän näkee suruni. Huomasi varmasti vasta nyt, mitä puhelimessa lipsautti.
 
Juu eipä nuo tuommoset ystävät oo koskaa ystäviä kunnol olleetkaan! =) Eli mie en ainakaa jäis suremaan (pari kolme kaveria o muhunki yhteydet katkassu eikä kyl harmittanu ku hetken), varmasti löydät paljon parempia kuin mitä he olivat =) :hug:
 

Yhteistyössä