En kestä enää!

[Maija]

Minä harkitsen eroa. En kestä enää miehen menoja. Hän tekee töitä koko ajan, kokouksia on iltaisinkin. Jos hän ei tee työtä, hän hiihtää tai juoksee.
Ei hän minua petä, ainakaan vielä, ei oikein ehdi, mutta on aina poissa.
Joudun kuitenkin osallistumaan hänen työmatkoihinsa ja muihin työmenoihin kun avecia tarvitaan (matkat ovat useimmiten sellaisia että muilla on vaimot mukana). Hän tulee silloinkin kun on iltameno viime tipassa kotiin puuskuttaen, minä odotan valmiina, eikun menoksi ja sitten myöhään kotiin. Seuraavana aamuna herätys töihin on taas klo seitsemän.
Yhteistä menoa meillä ei muuten ole. Jos minä ehdotan jotain, se ei käy, ei mahdu aikatauluun.
Lapsia ei ole enää kotona. Heitä tavataan silloin kun hänelle sopii, eli kutsutaan meille ja silloin hän on isän roolissa.
Hän tulee aina kotiin iloisena, mutta minä alan olla kuin myrskyn merkki. En halua olla aikuisen miehen pesänlämmittäjä. En ole mikään bilehilekään. Minä haluaisin vain normaalin parisuhteen ja perhe-elämän. Olen jo alkanut uhkailla erolla ja pois muuttamisella. Hän ei ota sitä tosissaan. Hän ei ymmärrä mitä tarkoitan.
Olen kyllä töissä mutta minulla on säännöllinen työaika.
En jaksa tätä yksinäisyyttä enää kauan. Ystäville en voi oikein puhua, he eivät käsitä minun tilannettani koska mies näyttää niin hyvältä ulospäin.
Voiko kukaan lohduttaa minua?

 

[Saila]

Heippa!
Jos sinua yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, että olen samanlaisessa suhteessa, erona vain se, etten saa olla mukana työreissuilla, en firman pikkujouluissa, enkä mieheni kesälomareissuilla.
Olen vain kotiapulainen, joka tekee kotityöt, ja pesee pyykit, siivoaa kodin.
Mieheni käy vain tuomassa pyykit ja kello neljältä istuu ruokapöytään, syönnin jälkeen minä siivoan pöydän .....jne
Olen myös eroamassa, koska haluan parisuhteelta muutakin kuin vain ""piikomista""
T: Saila.

 

[mielipide]

Minusta on hienoa, että pääset mukaan osallistumaan miehen työjuttuihin. Mites lomat, oletteko silloin aina yhdessä?
Ja kiva, että miehesi aina töistä tullessaan on iloinen, voisi olla ihan stressaantunutkin.. halaako sinua, pussailee, ottaa huomioon?
Mutta teet niinkuin vaisto sanoo... oletko varma, että eron jälkeen olet tyytyväinen, milloin löydät miehen joka on kanssasi illat?? Paraneeko mies vaihtamalla?? Eikö ole myös hyvä, että hankkii talouteenne ansioita? Miten asutte?

Väkisin tulee mieleen myös, että onko täysin varma ettei voi pettää sinua?? Mistä tiedät että on varmasti töissä illat?? Vai voisiko töissä olla miehelle sopivaa..? Miten teidän seksin laita on?

Hanki illoiksi itsellesi kivaa tekemistä, uusi harrastus, tapaa enemmän ystäviä?

Tässä muutama mieleen tullut asia..

 

[Meillä]

... mies on töissä tai harrastuksissa n. puoli kahdeksasta yhdeksään joka päivä. Iltamenot päälle vielä. Ei haittaa, kun itse olen iltapainotteisesti töissä. Päivällä voin tehdä kaikenlaista kivaa: hiihtää, kuunnella kielilevyjä, hoitaa kotia, shoppailla... Useimpina iltoina vietämme avioliittoa klo 21 - 23. Viikonloppuisin aika usein olemme yhdessä - emme kaksin kylläkään. Olemme jossakin poissa kotoa tai on vieraita tai jotain äksöniä. Lapset ovat meiltäkin poissa kotoa jo, mitä nyt vkl joskus käyvät.

Elän elämäni parasta aikaa. Itse en tarvitsisi noin paljon kaikkea touhua, mutta minulla on aamupäivät n. kahteen saakka ihan omassa käytössäni. Mieheni on myös onnellinen noissa touhuissaan, joten mikäs tässä.

Joudut olemaan siis illat yksin. Ja viikonloputkin? Onko sinulla mitään mukavaa tekemistä? En varmaan osaa lohduttaa sinua, kun itse tykkään olla omissa oloissani.

 

[Naistenpäivää]

Kirjoitan nyt ehkä pitkän sepustuksen tyylini mukaan tai sitten yritän tiivistää asian lyhyeen.

Luin aamulla Iltehden nettiversiosta Hanna Jensenin kolumnin äijäenergiasta. Copypastaan tähän viestiketjuun sopivan otteen:
----------------------------
. Hän vähättelee vaimoaan ja perhettään.

Hän on lähdössä lomalle. Kysyt:

- Olette siis lähdössä koko perheen voimin autolla Saksaan?

Äijä pyörittelee silmiään.

- Muija on suunnitellut kolmen viikon reissun autobahnoja pitkin johonkin tympeään alppikylään. Parempi niin kuin kuunnella emännän määkimistä, että ikinä ei käydä missään.

---------------------

Ehkä exänikin vähätteli minua työkavereilleen ja monelle muulle. Niin minä käsitin jutuista, joita kuulin eron jälkeen.
Hän ei antanut minulle mitään arvoa. Ilmiö lienee Suomessa melko yleinen Hannan pakinan mukaan.

Naiselta vaaditaan mahdottomia. Teetpä niin tai näin niin aina on väärin päin.

En yllytä ketään avioeroon. Käyn päivittäin lukemassa suomi24:n avioeropalstaa ja joskus kommentoin viesteihin.

Naisen on taisteltava itselleen liitossa oma tila ja hyvä olo.
Parisuhde on vain suhde muiden joukossa. Ei se voi olla koko elämä. Suhde voi katketa kuin kananlehto yllättäen monestakin syystä. Elämän on jatkuttava senkin jälkeen.

50+ palstalla joku Elli kirjoitti Hesarin kalliista ryppyvoiteesta.
Istun nyt netissä tukka rasvaisena Tarjoustalon flannellipaita päällä. Teen lähtöä suikun kautta lisätyöhön.
Tytär tekee lähtöä viereiseen kirjastoon lukemaan yo-kirjoituksiin.

Kävimme Alepassa ja neiti laittoi lounasta. Vatsa on nyt täynnä hyvää ruokaa ja kahvia. Aurinko paistaa ulkona.
Tämä lomapäivä on mennyt taas siivillä. Pesin koneellisen pyykkiä, kuuntelin suosikkiradiokanavaa (Soneran valvoja siivoaa heti viestit, jos kirjoittaa ihmisten nimiä ja radiokanavia, pelännee mainostajien olevan asialla.)

Jos seurustelisin tai olisin aviossa menevän miehen kanssa, saisin hirveän haukkumaryöpyn niskaani. Ei minusta olisi nyt edustamaan lähtijäksi. Edustan vain itseäni.

Nelikymppinen nainen on monen uuden asian edessä.
Itsenäistyminen ja oma tahto lisääntyy. Miehet mollaavat nelikymppistä naista pönkittääkseen omaa etuaan.
He ovat heikoilla, jos nainen lyö hanskat naulaan.

Avioeropalstalla ehdotettiin pyöreän pöydän ääreen istumista ja kolmannen osapuolen tarkastelevaa katsetta suhteeseen.

En usko, että se on aina paras vaihtoehto. Terapeutitkin ovat vain ihmisiä. Telkkari on täynnä terapiaohjelmia.
Dr. Phil, Lapsiriiviöt ym. Elämä koostuu palapelistä. Työelämässäkin tarvitaan psykologiaa.

On otettava vain terve maalaisjärki avuksi. Miten minä voin hyvin? Onko tämä sitä elämää, jota haluan elää. Olenko vain statisti ja kulissien ylläpitäjä. Esitänkö roolia, joka on vain ihmisen kuori.

Milloin saan elää aikuisen oikeesti elämää.
Miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Balanssia on vaikea löytää. Suhteessa pyyhkii jossakin vaiheessa loistavasti, ja sitten on taas kitkutteluvaiheita. Ihan kuin murtomaahiihtoa.

Ehkä avioliitostakin pitäisi saada lomaa. Projekti, joka voidaan laittaa vähäksi aikaa jäihin.

Netissä on paljon hyviä naiskolumnisteja.

Eniten suren työpaikkojen katoamista ulkomaille. Naisilla aika menee arjen pyöritykseen ja isoa pyörää pyörittää ihan joku toinen taho.

Äijäenergia jyrää fiksut naiset uusille poluille.

Mitäpä Maija ja muut miehen kulissien ylläpitäjät. Kun seuraavan kerran istutte niillä hienoilla illallisilla vaikutusvaltaisessa pöytäseurassa, tehkääpä seuraavaa.
Ottakaa puheeksi yhden sekopää Ellin kirjoitukset täällä Elleissä.

Kertokaa mitä tälle Ellille nykyään kuuluu. Hän kuulema elää täysin miehetöntä elämää Helsingin sykkeessä. Vointi on erittäin hyvä. Mistä hän tuon on itselleen hommannut.
Ei reissaa, käy bilettämässä, teatterissa, oopperassa. Ei selvinnyt tänään edes uimahalliin. Lukee mitä sattuu ja on laittanut Hesarinkin pois tilauksesta. Ei käy enää edes kirkossa. Postiluukusta tipahtanut Kirkko&Kaupunki lehtikin on vielä lukematta. Käärinliinoissa ei ole taskuja, luki viime viikon naisteologin kolumnissa.

Ostin äsken Alepasta Ilta-Sanomien Tv-liitteen. Nyt minulle selvisi, kuka on ihailemani tv-kuuluttaja. Kannessa lukee Tiedetoimittajasta tuli tv-kuuluttaja. Nelikymppinen yh-äiti Espoosta.

Meillä on ikäeroa 10 vuotta. Minun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Telkkariin en lähtisi naamaani kuluttamaan.
Täällä netissä viihdyn erittäin hyvin. Nimetön, kasvoton Elli yksi miljoonista samanlaisista kohtaloista.

Neuvoa voi kysyä monelta taholta. Paras neuvonantaja olet kuitenkin sinä itse. Kuuntele sydämesi ääntä. Niin minä olen elämäni ratkaisut tehnyt eikä niistä yhtäkään ole tarvinnut jälkikäteen katua. En kadu yhtään riviä, jonka olen kirjoittanut nettiin tai jonnekin muualle. Seison sanojeni takana kirjoitusvirheineen päivineen.

 

[Tiedän]

Mulla oli sama juttu. Mies oli yksityisyrittäjä ja aina töissä. Ellei ollut töissä, oli kavereiden kanssa lätkäpelissä tai reissussa. Lomia ei viettänyt kun oli yrittäjä. Kun meille oli tulossa vaikka vieraita, mies tuli viimeisenä kotiin kun vieraat jo istui meillä. Minä olin laittanut kaikki safkat ja siivonnut, käynyt alkot ja ruokakaupat. Mies tuli kuin kunniavieras.

Miehen mielestä kaikki oli paremmin kuin hyvin eikä tajunnut edes mistä valitin. Sanoin, että otan eron ellei meillä kerran ole mitään yhteistä kuin lapset. Mies nauroi päin naamaa ja sanoi ettet tule pärjäämään.

No, elin 10 vuotta sitten yksin lasten kanssa ja nyt lapset on lentäneet pois ja minulla on upea suhde valtion virkamiehen kanssa ;-) . Molemmilla työaika 7-15, otetaan aamuliukumat yleensä, niin päästään viettämään yhteistä iltaa ajoissa. Tai aamuisin lötkötellään ja mennään vasta klo 9 töihin.

Lomat ja illat ollaan yhdessä ja on ihanaa loikoilla toisen kainalossa. Nyt odotellaan lomareissua parin viikon päästä, päästään ihan kaksin viikoksi. Voi että tätä ihanuutta osaa arvostaa nyt. Että on kaveri aina ja kaikkialle mennessä, jos haluaa. Toki on naisystäviäkin ja työreissuja yksin mutta aina on kiire kotiin.

 

[Aulikki]

Minulle tuo sopisi! Itse haluaisin elää juuri niin kuin miehesi - mennä ja tulla, juhlia, lähteä, matkustaa, olla yksin ja yhdessä. Jos ei olisi lapsia, meidän liittomme varmaan kaatuisi siihen.

Elääkö miehesi jotain vauhtikautta (kuten minä) vai onko tämä ollut jatkuvaa?

Kun saisikin vapaana mennä ja tulla... ja vielä vietäisiin juhliin.

 

[mie]

No meillä taas on näin; käyn töissä ja mieheni ei. Hänen pitäisi rakentaa omakotitaloamme, jossa nyt asumme, mutta mitään ei ole tapahtunut puoleen vuoteen. Hän ei tee työtä, lähtee aamulla istumaan paikalliseen huoltoaseman baariin kahvittelemaan muiden vastaavien luusereiden kanssa. Talo on puoliksi tekemättä. Pyykkikonetta esim. voi käyttää vain kun ei ole pakkasta. Vesi vedetään ulkokautta.
Minä maksan ruokaostokset. Olen myös ollut henkisesti tiukilla viimeaikoina( irtisanominen työstä josta seuraa oikeudenkäynti kun se oli laiton, ex-puolison kanssa oikeudenkäynti myös) mutta mitään tukea en häneltä ole saanut. Päin vastoin kun hädissäni huusin tukea hänpä kuristi minua. Poliisit veivät hänet putkaan, vietin yön turvakodissa.
Miten kestän ja miten pääni jaksaa? Joskus paremmin, joskus tuntuu että raja tulla hulluksi on lähellä. Onneksi minulla on nyt mukava työ ja harrastus. Miestäni näen todella vähän, se on vaan hyvä. Mitään normaalia kanssakäymistä meillä ei ole keskenämme, yhteistä vain asuntolaina. Kärsin välillä unettomuudesta ja sitten aamuyöllä menen toiseen huoneeseen saadakseni edes pain tunnin unet. Mitä tekee rakkaani; tulee kohta perässä, sytyttää valot ja potkii sänkyä että heräisin. Odotan jotain tapahtuvaksi; liikenneonnettomuutta, sairautta.
Ai teillä menee huonosti?

 

[Maija]

Tätä on ollut siitä lähtien kun mies alkoi päästä ""asemiin"". Töissä hän on, mutta mistäs minä tiedän ketä siellä töissä pyörii. Se ei oikein sovi kuvaan kuitenkaan. Hän luulee tekevänsä niinkuin pitää, hän ei ymmärrä ollenkaan että minusta olisi kiva syödä joskus arkena yhdessä klo 17. Sellaista ei ole tapahtunut 15 vuoteen. Kun lapset olivat kotona ei ollut niin painostavaa. Olen mennytkin yksin tai naisrempassa mutta se on tylsää.
Mieluiten menisin vaikka hyvän (tyttö) kaverin kanssa tanssimaan ja pitämään hauskaa iloisten ihmisten joukkoon kun odottaisin miestä kotona. Hän estää sen kuitenkin taitavasti, milloin mitenkin.
Miehen äiti istui kotona aina kun mies hillui politiikassa, mies on tottunut sellaiseen. En ole kotikissa, tarvitsen ihmisiä ympärilleni.
Mies tulee kyllä iloisena kotiin milloin tulee, mutta sitten lähtee ulkoilemaan ja sitten lukee papereitaan. Ei hänestä ole seuraksi. Hän hoitaa sen puolen viemällä minut näihin tilaisuuksiin joissa muut hoitavat minun viihdyttämiseni.
Olen ihan raivona enkä viitsisi mennä kotiin töistä minäkään tänään. Mies sanoi tulevansa vasta klo 11, on jokin työtapahtuma missä pitää johtajankin olla.

 

[Miina]

Hankala on Maijan olla. Se on tuo johtajien rouvien rooli ja rajoitukset aika ikäviä. Monet ovat sinulle kateellisia, mutta sinä kipristelet. Sinulta puuttuu elämä, oma elämä. Aineellista sinulla varmasti on enemmän kuin välttämättä tarvitset, mutta tyhjä sisälläsi. Taitaa tässä olla lisälastina vielä ne kenkut vuodet.

Vapaaehtoistyö voisi olla se juttu, jossa tuntisit itsesi tarpeelliseksi ja antaisi tunnepuolellekin tyydytystä. SPR:n ystäväpalvelu kouluttaa ystäviään lähimmäisille seuraksi ja keskustelukumppaneiksi. Ystävää tarvitsevia on nuorista vanhoihin, terveita ja sairaita. Onhan niitä monia muitakin paikkakunnasta riippuen.

Jos taas bailaaminen innostaa, bailatino- tai itämaisten tanssien ryhmillä on kivaa, sinne voi mennä ilman mitään tanssitaitoa ikänainenkin. Tekee hyvää kropalle ja mielelle, on iloista ja elämänmyönteistä. Sittenpä sitä voikin vaihtaa hamosta ja livahtaa ´vaikka sinne parkettipuolelle..joskus.

 

[Eräs]

Voin kertoa, että sain hyvin lyhyessä ajassa tarpeekseni aivan juuri kuvauksesi kaltaisesta miehestä viime vuonna.

Olen jo lähes 50 v. , joten periaatteessa muiden mielestä olin ""onnistunut saamaan saaliin"". Minä haluan kyllä jotakin muuta, sillä toisenlaisiakin miehiä on (tai oli ainakin silloin kun olin nuorempana avioeron jälkeen etsimässä). Ns. menevä mies on mielestäni aika itsekeskeinen - ja tylsä seurustelukumppani!

 

[???]

""Mieluiten menisin vaikka hyvän (tyttö) kaverin kanssa tanssimaan ja pitämään hauskaa iloisten ihmisten joukkoon kun odottaisin miestä kotona. Hän estää sen kuitenkin taitavasti, milloin mitenkin.""

Jaa, miten niin ""estää""? Seisooko hän tielläsi oven suussa, vai uhkaako antaa turpaan? Ei kukaan ihminen oikeasti pysty toisen ulkona tai harrastuksissa käymistä estämään. Minusta tuntuu, että sinun ongelmasi on se, että haluaisit muuttaa elämääsi, mutta et itse oikein uskalla ottaa askelta mihinkään suuntaan, ellet saa asialle miehesi tukea ja siunausta.

Järkkää itsellesi menoja niin, ettet olekaan iltaisin kotona valmiina miestäsi odottamassa. Matkusta vaikka toiselle paikkakunnalle niin, että olet öitäkin pois. Kun miehesi seuraavan kerran pyytää sinua aveciksi juhliin, hämmästytä hänet sanomalla ettet pääse, koska sinulla on omia menoja. Etteköhän ala saada jotain keskustelua aikaiseksi.

 

[Miina]

Kerroit, että miehesi ei ota todesta puhetta tyytymättömyydestäsi. Ei ota, koska hänen kannaltaan kaikki on hyvin ja hän on tyytyväinen ja iloinen. Hän elää täysillä. JOtta hän heräisi huomaamaan sinun tilanteesi, siihen tarvitaan uusi ote. Konkreettista toimintaa. Esimerkiksi voit hakea lomakkeen avioerohakemusta varten ja jättää sen näkyville. Listata hyvät ja epätyydyttävät asiat sen viereen. Kieltäytyä hänen ilmoittamistaan menoista ja mennä omavalintaiseen juttuun. Ottaa vapautta elää omaa elämääsi, ei vain hänen.

Miehesi on saanut kaavan kotoaan, eikä muusta tiedä. Olet tukenut sitä kaavaa tähän saakka, ei siitä pääseminen käy ihan helposti, se vaatii työtä. Pakota hänen sovittamaan omat menonsa joskus itse valitsemaasi tilaisuuteen, saa paskaraivari ja anna kuulua ja näkyä, jollet ole tavannut sellaista tehdä. Jos nämäkään eivät saa mitään liikahdusta aikaiseksi, hänen päänsä on puusta.

Koska sinulla on aikuisia lapsia, tilaa ja vapautta on käyttää radikaalejakin keinoja. Sinun alkuperäinen tilityksesi on tosi hyvä, anna se hänen luettavakseen. Yksinäisyys parisuhteessa on yksinäisuuden pahimpia muotoja, eikä sille tahdo löytyä ymmärtäjiä.

 

[Lydia]

Hän estää sen muuttelemalla aikataulujaan niin etten oikein tiedä missä mennään. Ei hän raivoa, minä saan kyllä paskaraivareita joskus, hän sanoo niitä ""kohtauksiksi"".
Hän muuttelee siis omia menojaan ja yhteisiä menoja ihan viime tippaan saakka niin etten oikein pysty suunnittelemaan mitään. Tai sitten hän kiristää hienovaraisesti. Hän sanoo tulevansa aikaisin kotiin, tuleekin, mutta lähtee heti esim. hiihtämään, tai sitten ei lähde. Hän on kuin pallo josta ei saa kiinni.
Siihen pitäisi varmaan suhtautua kylmästi ja mennä vaan.
Hän haluaa hallita minuakin. Mikään mitä ehdotan ei sovi, ts. hän ei ehdi. Se pitäisi aina naamioida niin kuin hän olisi keksinyt sen itse.

 

[Miksi kaipaat lohdutusta?]

Sinun pitää nyt miettiä, mitä elämältäsi haluat. Lapsesi ovat aikusia ja sinulla on oma elmäsi elettävänä.

Ennen kaikkea sinun pitää kertoa miehellesi, että mietit tällaisia. Ehkä hän herää miettimään, miksi on sinun kanssasi ja haluaako olla.

Minusta on vähän säälittävää, että naiset avautuvat tällaiselle palstalle siitä, miten huonoa elämän on - etenkin, kun se olisi helppo muuttaa aloittamalla oma, uusi elämä. Ei miestä tarvitse paapoa, sen miehen kanssa pitäisi elää siksi, että sitä rakastaa ja että se rakastaa takaisin sen näyttäen.

 

[Tiedän = tiedän]

Nimimerkille tiedän. Täsmälleen samoin meillä. Mies on yrittäjä ja aina pois kotoa. Yleensä tulee kotiin klo 12-22 ja rojahtaa sohvalle tai tietokonepelejä pelaamaan. Itse käyn töissä klo 6-14 ja sen jälkeen hoidan kahta pientä lasta, siivoan ja teen ruuat. Mies ei tee mitään koskaan. Joskus tosin huutaa kurkku suorana ja kiroilee, jos esim jääkaapista löytyy vanha viili tms ja jota en ole ehtinyt/tajunnut korjata sieltä pois. Hän ei ole vuosiin enää imuriin koskenut, olen pyytänyt häntä viikonloppuna auttamaan tai edes kaksivuotiasta lasta katsomaan tai viemään ulos siksi aikaa, mutta hän vaan hymähtää tai nauraa päälle. Tuntuu, että hän halveksuu minua, vaikka kehumatta itseäni olen hyvin säilynyt 35 vuotias ja hän 30 kiloa ylipainoisena ja kaljuuntuneena ei vedä vertoja läheskään minulle. Jos joskus haluan ystäväni kanssa mennä esim risteilylle, niin hän ei päästä minua vaan alkaa mököttämään kuin lapsi, en uskalla jättää lapsiani hoitoon hänelle, joten siksi en minnekkään pääse. Sukulaisia ei ole lähellä paitsi anoppi, mutta häntä en saa lastenvahdiksi kuin kerran vuodessa miehen firman pikkujouluihin. Tekisi mieleni erota, mutta niinkuin sanonta kuuluu, jos mies ei hakkaa eikä käy vieraissa ei ole syytä erota, vai onko näin?..

 

[Epäonnistunut]

Niin minäkin harkitsen eroa. Tiedoksesi, että olen mies. Meillä tilanne on sama, mutta roolit toisinpäin. Vaimo tekee uraa. Työ menee kaiken edelle. Muiden ihmisten tehtävänä hänen mielestään on olla tukena. Lapsi on hänelle sivuseikka. Se piti tehdä, että voi osoittaa olevansa nainen. Siis suoritus sekin. Kaikki vaimon energia menee työntekoon. Seksi on säännöstelyssä, joskus kuukausien tauko. Paitsi silloin kun kävi vieraissa. Jos siis tyyppi on väärä, tilanne ei odottamalla eikä toivomalla muutu. Puhua tietysti pitää, mutta sitten kun puheet on puhuttu ja voi todeta joutuneensa työnarkomaanin tai muun vinksahtaneen kaveriksi, niin parasta on häipyä. Ja niin tapahtuu.

 

[tiedän=tiedän]

Jos lapset olisivat jo täysi-ikäisiä, niin luulisin, että ratkaisu olisi helppo. Lähipiirissä olen nähnyt miten pienet lapset ovat kärsineet erotilanteissa ja en tosiaan haluaisi samaa lapsilleni. Pelko siitä, että mieheni kostaisi asian on todella todellinen ja aiheellinen. Osaa sukulaisille esittää täydellistä miestä ja neljän seinän sisällä raivoaa ja huutaa, jos jonnekin nurkkaan on jäänyt pölypallo. Suku pitää miestä niin täydellisenä miehenä, että varmasti pitäisi hulluna, jos lähtisin lapsieni kanssa kävelemään. Taloutemme on melkoisen vauras ja mies kyllä osaa kantaa rahaa kotiin. Mielelläni kuitenkin ottaisin miehen, jolla olisi aikaa perheelle ja olisi aidon kiinnostunut lapsistaan.

 

[Oh]

No olet todellakin pudonnut ojasta allikkoon!

Eipä kovin ruusuiselta elämä tuon nykyisen/uudenkaan miehen kanssa tunnut olevan.

Herää vain kysymys, että miksi sitä asuntolainaa makselette! Yhteistä ruusuista tulevaisuutta omassa talossa odottaenko?!?!

Jaa a. Eiköhän olisi aika laittaa pillit pussiin ja viheltää peli poikki. Onko laina teidän molempien nimissä? Pääsetkö eroon koko sotkusta laittamalla talon myyntiin tai jotain.

Huh, ei tuo ole elämää!!

 

[nainen +]

Mitäh potaskaa taas!!

Pirskula suo siellä, vetelä täällä!

Itse sekaannun AINA työnarkomaaneihin! AINA!

Samaa virttä minullekkin toitotettiin, mene sinne ja tänne, tee sitä ja tota. No toki tein ja touhusin kaikenlaista. Itselläni oli todella vilkas ja tapahtumarikas OMA elämä MUTTA!!!!

Haluan kumppanin elämään ARKEA kanssani, nukahtamaan viereen, tulemaan illalla suihkuun kanssasi jne.

Siihen EI AUTA vaikka kuinka tapahtumarikas ja värikäs elämä olisi itsellä!

Tosi on näin!

 

[nainen 30+]

Niin siis ei auta vaikka kuinka vauhdikas oma elämä olisi JOS rakkauden/kiintymyksen/tai minka tahansa takia elää

VARATUN SINKUN ELÄMÄÄ!!

Varattu sinkku, koska sinulla ei ole mahdollisuuksia etsiä samoin kumppania kuin sinkuilla on! Mutta käytännössä elät sinkun elämää. Mnet joka tilaisuuteen yksin, teet ja järjestät kaiken yksin tai ilman miestäsi. Elät arjen kiemurat YKSIN.

 

[oman onnen seppä]

Ystävättereni haukkui miestään ja parissuhdettaan juuri samoin kuin ap. Lopulta ryhdistäyty ja otti eron. No, eikös sitten pitänyt alkaa se elämä mitä hän halus elää...mutta siihen loppuikin koko eläminen. Hän lihoi, laiskistui, ei tehnyt enää mitään...

 

[Luxusrouva]

En ymmärrä, mitä sinä oikein valitat? Minä nautin elämästäni, joka on samantapaista kuin sinulla. En kestäisi miestä, joka tulisi joka ilta viideltä kotiin.

Osallistun riemulla mieheni firman juhliin ja työmatkoihin, nehän ovat pelkkää luxusta! Matkustetaan ympäri maailmaa businessluokassa lentäen, asutaan parhaimmissa hotelleissa, limusiinit kuljettavat, assistentti käytössä monilla matkoilla jne.

Juhliin saan rauhassa valmistautua, kylpeä, pukeutua, meikata ja kammata, kun mies tulee viime tingassa vaihtamaan omat vaatteensa; ehkä juuri yhdet sampanjalasilliset ehditään ottamaan yhdessä.

Työelämässä en ole, koska miehen palkalla elää hulppeasti eikä tarvitse sitten aamusella herätä töihiin juhlien jälkeen tai pyydellä lomaa matkoja varten.

Lapset ovat lentäneet pesästä ja käyvät silloin, kun heitä huvittaa, ei heitä erikseen tarvitse kutsua. Onhan heillä avaimet, jos emme kotona ole.

Yksinäinen en taatusti ole. Minullahan on kaiket päivät aikaa itselleni ja ystävilleni. Käyn kuntoklubilla ihan niin usein kuin huvittaa, pelaan golfia, tapaan kavereita lounailla, taidenäyttelyissä jne, kutsun kylään tai menen itse.

 

[Tuli]

paha olo puolestasi. En tiedä luetko enää tätä ketjua, mutta tilanteesi on varmasti kauhea, en osaa edes kuvitella. Tunnet varmasti olevasi ansassa enkä näe tilanteessasi muuta keinoa kuin koittaa irtautua suhteesta. Ehkä saisit rakennettua paremman elämän kuitenkin ilman nykyistä miestäsi? Itse pärjään eronneena ja erillissuhteessa elävänä hyvin. Vaikka on rahasta tiukkaa on minulla kuitenkin oma ihana koti. En kaipaa sen kummempaa. Avioliittossa tunsin olevani häkissä ja vailla pakotietä mutta tein rohkean ratkaisun ja erosin enkä ole katunut hetkeäkään. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti parempaa jatkossa.

Monia viisaita neuvoja on alkuperäiselle tullut. Kyllä tärkeää on hankkia oma elämä eikä elää miehensä kautta niinkuin ennen vanhaan tehtiin. Nykyinen miesystäväni opetti minut hankkimaan oman elämän, omalla itsekkäällä käytöksellään ,mikä oli tosi hyvä. Nyt näyttäisi siltä että hän on kovin innokas viettämään yhteistä aikaa, kun minä keksin itselleni tekemistä.

 

[Juuso]

Kyllä on yllättävän monella naisella tippaleipä pahasti umpisolmussa koska suostuvat elämään parisuhteessa jonkun työnarkkarin tai muun ääliön kanssa. Sitten vielä toiset tolvanat yriittävät löytää asiasta jotain positiivista. Voi hyvät hyssykät- smör goda hyssorna! Alkakaa nyt hyvät mimmit elämään ja potkaiskaa nämä pervot pellolle. Ei parisuhde ole mikään niin pyhä asia, että sen takia pitää uhrata ainoa elämänsä.