en kestä sitä että mies on heikko

["ventti"]

siis jos suutun hän menee omien sanojen mukaan paniikkiin ja pelottaa hirveästi. itseäni asia pitkään suututti,enkä oikein tiennyt miksi. nyt tiedän.mun on aina täytynyt lapsesta asti pärjätä itsekseen,aina on täytynyt olla vahva,koskaan ei ole kukaan ollut vahva mun puolesta,mutta mä oon joutunut olee sitä toisten puolesta.

siksi asia saa mut suuttumaan haluan itse voida olla joskus se heikko ja mies vie sen mahdollisuuden minulta olemalla itse se heikompi.toinen syy on se että hän käyttäytyy kuten äitini.

äiti teki lapsia liukuhihnalla ja minä jäin vaille rakkautta,sitten kun olin vihainen äidille siitä ettei hän rakasta minua, äiti jätti mut yksin hävis vaan->piiloutui vaatekaappiin! koska pelkäsi.

nyt mieheni toimii samoin,jso olen hänelle vihainen kun tuntuu etei hän välitä,hän vetäytyy! sanoilla ei ole väliä pelkällä äänensävyllä. se sattuu yhtä paljon kuin se kun äiti jätti yksin saman asian takia.

en koe ansaitsevani asiaa.

kaikki suuttuu joskus,mutta en tiedä muita ihmisiä kuin mieheni ja äitini, jotka pelkäisi toista siks että tämä korottaa ääntään. älytöntä tavallaan koska kummassakaan tapauksessa ei ole todellista uhkaa ollut mitä pelätä

 

[Ken guru]

Ymmärrän. Myös minun mielestä erittäin (aiheettomasti) pelokkaat ihmiset ovat hieman ärsyttäviä. Vaikka näin ei saisi ajatella. Tiedän. Mutta omat lapseni kasvatan pärjäämään.

Eikä minulla ole mitään syytä tuohon ärsytykseen. Jotenkin vaan ajattelen että ylipelokkuus on itsekkyyttä ja laiskuuttakin .

 

["tete"]

Minu mieheni sanoo että hänedtä on ennemmin ok että vaikka lyöt kun oot vihanen, kuin että korotan ääntä, piruilen, mökötän ja muuta sellaista "perinteistä"..

Mullon kans yks (entinen) ystävä joka riidan aikana oli sanallisesti niin päällekäyvä, et ei häntä uskaltanu suututttaa, eikä sinne voinu väliin sanoo mitään, koska hän ei kunnioittanut toista - ei kuunnellut eikä antanut toisen puhua...

Mikä se sellainen kunnioittava ihmissuhde on, missä voi toiselle huutaa vihassa... kuin monelle ystävälle huudat, suutut, korotat ääntä....

Ihmiser riitelee erilailla.. sitä pitää kunnioittaa.. millainen olisi teille se vähiten ilmaa saastuttava tapa selvittää asioita?
Ja jos sinu tempperamentti nyt vaan on sellainen että tarvii välillä päästellä höyryjä, niin älä käytä miestäsi siihen (hän ei sitä halua, eikä tarvitse halutakaan), vaan mene vaikka kuntonyrkkeilytunnille.

Kyllä miehesikin on vahva, mutta ei halua riidellä kanssasi.

 

["ventti"]

[QUOTE="tete";29191055]Minu mieheni sanoo että hänedtä on ennemmin ok että vaikka lyöt kun oot vihanen, kuin että korotan ääntä, piruilen, mökötän ja muuta sellaista "perinteistä"..

Mullon kans yks (entinen) ystävä joka riidan aikana oli sanallisesti niin päällekäyvä, et ei häntä uskaltanu suututttaa, eikä sinne voinu väliin sanoo mitään, koska hän ei kunnioittanut toista - ei kuunnellut eikä antanut toisen puhua...

Mikä se sellainen kunnioittava ihmissuhde on, missä voi toiselle huutaa vihassa... kuin monelle ystävälle huudat, suutut, korotat ääntä....

Ihmiser riitelee erilailla.. sitä pitää kunnioittaa.. millainen olisi teille se vähiten ilmaa saastuttava tapa selvittää asioita?
Ja jos sinu tempperamentti nyt vaan on sellainen että tarvii välillä päästellä höyryjä, niin älä käytä miestäsi siihen (hän ei sitä halua, eikä tarvitse halutakaan), vaan mene vaikka kuntonyrkkeilytunnille.

Kyllä miehesikin on vahva, mutta ei halua riidellä kanssasi.[/QUOTE]

mies ei ole vahva vaan heikko. kyse on ihan oikeasti siitä että hän menee aiheettomasti täysin lukkoon/paniikkiin. ymmärrätkö?


sitäpaitsi mies on ihan yhtä syyllisen siihen miten minä reagoin. sillä jos puhun hänelle tunteistani hän vaikenee,joka kerta se saa mut tuntemaan että se mitä minä tunnen ei ole hänelle merkityksellistä, että hän ei välitä yhtään. se loukkaa ja kun koen tarpeeksi sellaista loukkaavaa välinpitämättömyyttä suutun. olen miehelle selittänyt tämän mutta silti hän toimii samanlailla! mies oikeesti pelkää jos joku korottaa ääntään tai puhuu vihaisella äänensävyllä, ymmärrätkö sen? ei tarvitse edes huutaa kun miestä pelottaa. kyllä se on heikkoutta jos pelkää hirveästi ilamn todellista uhkaa.

ihan sama juttu kun ätiäni joskus lapsena oli purrut saksanpaimenkoira, äiti pelkäsi jokaista saksanpaimenkoiraa, joakista koiraa joka vähänki murisi tms. aivan aiheeton pelko. kun sitten hankin saksanpaimenkoiran äiti pelkäsi sitä pentuakin, lopulta äiti tajusi ettei ole pelättävää.

ihan samanlailla mies pelkää suhteettomasti sitä jos joku suuttuu(sen ei tartte olla minä joka suuttuu) hän itsekkin joskus huutaa tai puhuu vihaisella äänellä kun on hirveän väsynyt ja turhautunut. eikä se pelota minua.

ymmärrätkö minä olen 50kg/153cm mies on 102kg ja lähes 190.. tosi aiheellista pelätä mua

 

[Peyote]

Joo kuulostaa ärsyttävältä ja kummalliselta. Tommonen ois naisenakin aika omituinen.

 

[keittiöpsykologi]

Ap sinä itse olet valinnut äitisi kaltaisen miehen. Mies ei ole vastuussa sun reaktiostasi. Ota itse vastuu omista tunteistasi.

Jos haluat vahvan miehen niin sitten sun täytyy jättää nykyisesi ja etsiä itsellesi uusi. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sun oma turvallisuusalueesi on siellä, missä sinä saat olla vahva ja kumppanisi heikko. Jos löytäisit vahvan miehen niin sun olisi epämukava olla, koska et voisi enää olla kontrollissa.

Jos haluat jatkaa suhdetta miehesi kanssa niin suosittlen lämpimästi sekä pariterapiaa että sulle mahdollisesti omaa terapiaa. Miehesi ei ole vastuussa siitä, minkälainen elämä sulla on aikaisemmin ollut.

 

["vieras"]

En usko, että miehesi on "heikko", mitä se sitten tarkoittaakin, vaan reagoi eri tavalla kuin sinä. Hän ei ehkä tiedä, mitä tehdä tai sanoa, varsinkin jos käyttäydyt vaativasti tai (verbaalisesti) päällekäyvästi vihaisena. Ehkä hän ei aina edes ymmärrä miksi olet vihainen. Ehkäpä miehesi on vain sellainen luonteeltaan, että hän ei osaa käsitellä konflikteja hyvin. Ehkä hän ei ole tottunut sinun tapaasi riidellä. Syitä on monia. Ettekö te puhuneet näistä asioita ennen kuin menitte naimisiin? Vaikuttaa siltä, että ette ehkä tunne toisianne niin hyvin kuin pitäisi, ja se on teidän molempien vika. Teidän kannattaisi varmaan puhua näistä asioista yhdessä, rauhallisena ja silloin kun molemmat ovat hyvällätuulella, ei vihaisena eikä syyttävästi.

 

["vieras"]

Sinua ärsyttää jokin itsessäsi, ei miehessä.

 

[Peyote]

Kerro vielä sun äidistä... Mitä sä tarkoitit, et meni kaappiin piiloon?

Onko sun miehelläs joku rankka tausta myös vai mitä se pelkää? Tarttis varmaan mennä lääkäriin jos pelkää niin ettei voi keskustella.

 

[Voi sentäs...]

A) Jos pelko on todellinen (fobia), ei se ihan tuosta vaan "päättämällä" häviä.
B) Sinä olet heikko kun et kerran edes äänensävyäsi hallitse.

 

["tete"]

Kyllä jokainen ihminen on alunperin osannut huutaa, riidellä jne. Kaikille meille on opetettu että riitely on rumaa ja väärin. Toiset vaan ovat oppineet asian, toiset eivät. Itse väitän, että parisuhteessa on paljon helpompaa huutaa, riidellä, vittuilla kuin onnistua selvittää asiat riitelemättä. Mielestäni vaatii paljo enempi vahvuutta olla itse riitelemättä ja vieläpä olla lähtemättä mukaan riitelyyn.
Ja mitä riitely ihmisille tarkottaa? Toisille se on normaalia jokapäiväistä yrittämistä varmistaa oman mielipiteen kuulumista perheessä. Toisille se tarkottaa, että asiat on nyt oikeesti todella huonosti, tuleeko tästä ehkä ero? Jolloin kuvaan astuu menettämisen pelko, ja kahta varmempi vaikeneminen, ettei toinen ainakaan suutu lisää ja lähde.

Niin kuin tuossa aikaisemmin joku sanoi, et voi syyttää toista omasta tunnereaktiostasi. Sinä itse päätät miten reagoit. Eihän mieskään voi puolustella omaa suuttumistaan sanomalla että "jumalauta meni hermo kun ämmä nalkutti koko ajan".

Olet selvästi tyytymätön elämääsi, mieheesi, äitiisi, johan se kattaa yhden naisen tärkeimmät elämänsuhteet. Molemmille yrität takoa järkeä päähän, olet kuin pieni chihuahua joka yrittää pitää kovaa ääntä ja luulee olevansa porukan isoin ja vahvin. Jos sinun mielestä se kunnollinen hyvä mies on se joka tarvittaessa heittää sinut ovesta pihalle suuttuessasi, niin sitten se mies kannattaa vaihtaa. Jos sellainen tekee sinut onnelliseksi. Mutta ennemmin kannattais ehkä hakea itelle apua. Selvittää se oma pää, niin sit ehkä voisit ymmärtää että sinusta välitetään. Ja tarvittaessa osaisit ehkä valita sen miehenkin niin että häntä kunnioittaisit.

 

["zxc"]

Mä tavallaan ymmärrän miestäsi, sillä minusta riitatilanne ei oikeuta sanomaan mitä sylki suuhun tuo. Äänenpaino ja sanotut sanat voivat satuttaa ja pelottaa, vaikka kyse ei olisi mistään fyysisen hyökkäyksen pelosta.
Toki meillä kotona riideltiin, mutta mieheni malli omasta lapsuudenkodistaan on erilainen. Sanoista viis, mutta kun äänestä kuulee vihan ja kiukun asteen, minä poistun välittömästi tilasta. En pysty vastaamaan tähän vihaan vaan alan itkeä. Mikään itkupilli en ole perusluonteeltani, mutta mieheni vihaa en pysty vastaanottamaan.

Ehkä miehesi kokee sinun tunteesi samalla tavalla. Ei hänkään varmasti pelkää, että käyt fyysisesti päälle.

 

[sama jatkaa]

[QUOTE="zxc";29191383]Mä tavallaan ymmärrän miestäsi, sillä minusta riitatilanne ei oikeuta sanomaan mitä sylki suuhun tuo. Äänenpaino ja sanotut sanat voivat satuttaa ja pelottaa, vaikka kyse ei olisi mistään fyysisen hyökkäyksen pelosta.
Toki meillä kotona riideltiin, mutta mieheni malli omasta lapsuudenkodistaan on erilainen. Sanoista viis, mutta kun äänestä kuulee vihan ja kiukun asteen, minä poistun välittömästi tilasta. En pysty vastaamaan tähän vihaan vaan alan itkeä. Mikään itkupilli en ole perusluonteeltani, mutta mieheni vihaa en pysty vastaanottamaan.

Ehkä miehesi kokee sinun tunteesi samalla tavalla. Ei hänkään varmasti pelkää, että käyt fyysisesti päälle.[/QUOTE]

En tarkoita sitä, etteikö riitoja/asioita kuulu käydä läpi, mutta tapa millä se tehdään voi vaihdella. Ei niitä epäkohtia missään tapauksessa kuulu lakaista maton alle, mutta muitakin tapoja on kuin vihan paatos.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Minä en millään tajua, miksi rakkailleen huutamisen pitäisi olla jokin perusoikeus. Minusta se on loukkaavaa ja ahdistavaa. Kyllä normaalipuheenkin kuulee.

 

[Mies 61]

Ainoa järkevä kommentti koko ketjussa. Ihme että näinkin debiili palstalla löytyy yksi järjellinen kommentti. Pelokkaat ihmiset todellakin ovat itsekkäitä ja laiskoja, tai helvetin kärttyisiä kun eivät omaa heikkouttaan tunnista. Sääli. Varmaan joku alitajuinen homma kun vahvempi on vastassa, ennenhän heikot tapettiin heimosta muita rasittamasta.

 

["ventti"]

Mies menee lukkoon jo siitä että pitäs puhua ongelmista/tunteista/ seksistä

 

[oooiiiiii]

Ymmärrän täysin. Meillä samanlainen tilanne, ja jotenkin kaikki riidat (riita meillä =vähän tiukempaan sävyyn juttelu) kääntyvät jotenkin mieheen. En tajua miten se aina tapahtuukin, mutta oli aihe mikä tahansa, päädymme ruotimaan hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan yms eikä itse asiaa. Rasittavaa.