En luota miehiin enkä ihmisiin enää.

["yksin"]

...Mulla on takana lita huonoja suhteita ja pitkiä yksinolon kausia. Nyt olen juuri eronnut suhteesta jossa aloin voida todella huonosti. Tapasin miehen pari viikkoa sitten. Olen ihan hullun ihastunut... enkä halua tehdä asialle mitään. Olen varma että ei mene aikaakaan kunnes hänkin pettää mun luottamuksen, kohtelee mua huonosti, tai alkaa inhota mua.

Mulle on sanottu että ihmiskuvani on kurja, mutta mielestäni se on realistinen. Ihmiset toimivat itsekkäistä lähtökohdista eivätkä välitä toisistaan niin paljon kuin luulevat välittävänsä.

Ja toisaalta näen sellaista ...toisenlaistakin rakkautta. Tai ainakin se näyttää siltä. Että ihmiset oikeasti rakastavat, haluavat että sillä TOISELLA on hyvä olla, eikä että se toinen tekisi oman olon hyväksi.

En ole varma onko sellaista olemassa. Miten sellaista löytää tai rakentaa?

Kävelenkö onneni ohi, vai suojelenko itseäni taas kerran lankeamasta smaan ansaan, jos annan tämän tapaamani miehen lipua ohi...

 

[Kohtalotoverisi]

Ota riski vaan taas. Vaikka taas sattuis. Siten elät elämääsi etkä pelkää elämääsi.

 

["yksin"]

..Niin..

Olen yrittänyt analysoida että missä vika, miksi mulle sattuu ne kurjat tyypit. En keksi yhteistä nimittäjää. Enkä halua suhdetta kenenkään kanssa koska ''mitään kipinää ei ollut, niin olet varmaan turvallinen''.

 

["xxx"]

Mä en edes uskalla enää tavata ketään, ollut jo monta vuotta yksin eron jälkeen.

 

[vierailija-]

Jos on toistuvasti huonossa suhteessa, kyllä se syy löytyy peilikuvasta.
Sun minäkuvassa,itsetuntemuksessa ja maailmankatsomuksessa on jotain paikattavaa.
Sun pitää tutustua nyt itseesi,eikä hypätä taas jälleen kerran uuteen suhteeseen.

 

[Asiankannattaja]

Miehet ja ihmiset... niih.

Tuleepi mieleen jokunen humpansoittokeikka, mis sanottiin, et menkää te soittoniekat muualle ko tänne tulee ihmisiä syömään.

Ei kait me miehetkään mitään ihmisiä olla.

 

[mies1harm.]

Viehätyt ehkä hieman vääristä miehistä sulle. Eivät kaikki ihmiset aja vain omaa etuaan, vaikka ei ole hyvä uhriutuakaan. Vaan terve ihminen muistaa sekä itsensä että toisen auttamisen. Kyllä sellaisia miehiäkin on Mutta esim. baareissa heitä ei niin paljon käy.

 

[999]

On hyvä, että näet rakkautta MUTTA vika on siinä että oletat aina kaikkien pettävän luottamuksesi ja tapahtuvan pahaa. Muuta ajatustapaa ja tunnetta positiivisemmaksi niin alkaa löytyä hyviä miehiä. Kokeile kerran, lupaan ettet kadu mutta muista älä palaa vanhaan pettymyksen tunteeseen, mikä valitettavasti kannat.

 

[sgdfhgf]

On parempi rakastaa ja pettyä, kuin että ei olisi milloinkaan saanut kokea miltä tuntuu rakastaa..

Mutta mä jaan sun tuskasi, ap. Samankaltaisia ajatuksia täälläkin, yhtä huonoja kokemuksia taustalla. Ja vaikka miten koetan itseäni tarkastella ja muuttaa omaa toimintaani, vedän aina vaan puoleeni samanlaisia pelimiehiä, jotka valehtelevat ja pettävät.

Törmäsin tässä yksi päivä Vauvalehden aihevapaa-palstalla ketjuun, jossa väitettiin että ujot ja introvertit tyypit vetää puoleensa vain pelimiehiä. Se ketju avasi mun silmiä lisää, tajusin että koska suoranaisesti pelkään pettymyksiä ja huonoja ihmissuhteita, vaikutan siksi "jääkuningattarelta" ja ainoat, jotka tarttuvat haasteeseen ovat pleierit joilla ei ole mitään hävittävää. Siksi vedän niitä puoleeni. Tavalliset miehet kiinnostuvat harvoin, ja silloin kun se tapahtuu, kärvistelen tuskissani kun en uskalla näyttää heille tunteitani. Yksikään ei ole jäänyt niin pitkäksi aikaa, että olisivat lopulta saaneet muurini rikottua -> lopputuloksena mulle särkynyt sydän ja miehelle turhautunut olotila. Ne, jotka jaksavat jatkaa niin kauan että suojamuurini katoaa, ovat juurikin niitä pelimiehiä. Noidankehä, josta en ole vielä oppinut pääsemään pois.

Saattaa olla, että vietän loppuelämäni yksin. Mutta ainakin viihdyn sinkkuna, joten tuska ei ole niin valtaisa.